Vapaa ajattelusta ei ihminen voi olla koskaan:
Sä uskot Jumalaan tai jumalattomaan roskaan.
Sopuleille löytyi taas yhteisjuoni,
kirkkokansalta kostui silmäluomi.
”Saatiin Päivi Räsänen taas kiikkiin,
menköön vainomme kirkon piikkiin!”
Lakeja kyllä Suomessa riittää,
kuka niistä mahtaa kiittää?
Kantelupukeilla on taas töitä,
rustaavat valituksia pitkin öitä.
Raamattuaan ei tunne kansa,
suuttuu suotta lehdet luettuansa:
”Lauseen kun irti yhteyksistään saan
voin perustella sillä mitä vaan!”
Silloin kun kristittyjä valtio vainoaa,
ei puolueettomuus ole käypää valuuttaa.
Vainojen alla uskonmatkaa rohkenee jatkaa
ken kulkee Herransa kanssa samaa matkaa.
Tästä puhui aikoinansa vainotuille Paavali,
lyömäaseen siitä saa nyt mediapyöveli.
Liian helppo on omasta ajattelusta luopua
ja jumalanvastaisesta hengestä juopua.
Ilmestyskirjan lukija sen jo nyt tietää saa,
mihin uskosta osattomien tie johtaa.
Loppua kohden lisääntyy luopujien määrä,
valtaan pääsee kaikenlainen väärä.
Kaikkea kenkkua saa kristitty täällä kestää,
sitä mikään mahti mainen ei tahdo edes estää.
Mutta parhaat ajat edessään on kristityllä,
siitä Taivaan Isä pitää huolta kyllä.
Pelätä ei tarvitse loppua ilotonta,
matkalla kohti iloa loputonta on meitä monta.
Tämäkin runon rustaus perustuu ajankohtaisiin uutisiin:
ja
ja tämäkin vielä:
En voi vastata kysymyksiinne Terhi Peltokorven puolesta. Käsittääkseni hän haluaa sanoa, ettei hän halua syrjiä niitäkään, joiden kanssa hän on eri mieltä.
Miten itse suhtautuisitte omaan lapseenne, joka kääntyisi vanhoillislestadiolaiseksi, saisi suuren perheen ja äänestäisi eduskunnassa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan?
Jos homous on synnynnäistä, niin koko kysymys siitä hyväksyäkö lapsensa homous on mieletön. Yhtä hyvin voisi kysyä hyväksyykö joku sen että omalla lapsella on vihreät silmät.
Onko homous synnynnäistä?
Kyllä on. Kukaan meistä ei voi valita seksuaalista suuntautumistaan.
Ei ole.
Ei ole tieteellisesti todistettu.
Mutta Ari, kai sinä silti kunnioitat sitä, että joku uskoo homouden olevan synnynnäistä, ja hyväksyt sen totuudeksi siltä pohjalta?
”Ei ole tieteellisesti todistettu”
On se. Lueppar Ari juuri julkaistu tutkimus asiasta 🙂
http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=9385646&fileId=S0033291714002451
Minäkään en voi vastata kysymyksiin Terhi Peltokorven puolesta. Silloin tällöin olen häntä kohdannut Helsingin rauhanyhdistyksellä seuroissa. Olen saanut hänestä hyvin lämpimän ja sydämellisen vaikutelman.
Tertun tavoin ymmärsin hänen kuitenin tarkoittavan, että hän haluaa rakastaa ja pitää huolta niistäkin läheisistään, joiden elämänratkaisuja ei itse koe oikeaksi. Ja niinhän kristityn tulisi aina menetellä.
Jos minulla on joskus lapsia ja joku heistä päätyy elämään homosuhteessa, hän on minulle siitä huolimatta yhtä rakas ja tärkeä kuin muutkin lapset – yhtä tervetullut kotiin jne. Ainakin kovasti toivon, että osaisin näin fiksusti käyttäytyä.
Samalla toivon, että jaksaisin siinäkin tilanteessa pitää kiinni siitä Raamatun opetuksesta, että seksielämä kuuluu avioliittoon, joka on miehen ja naisen välinen liitto.
Samalla tavoin toivon kovasti, että vaikka kaikki läheiseni eivät ole vanhoillislestadiolaisia eivätkä pidä vanhoillislestadiolaisuutta oikeanlaisena vakaumuksena, olisin heille vanhoillislestadiolaisuudestani huolimatta rakas ja tärkeä ihminen – tervetullut kyläilemään jne.
Erilaisten vakaumusten ei tulisi poistaa rakkautta ja lämpöä ihmissuhteista eikä rakkauden ja lämmön ihmissuhteissa tulisi poistaa oikeutta erilaisiin vakaumuksiin. Eikö sen paljonpuhutun suvaitsevaisuuden tulisi olla juuri tätä?
Sitä sen tulee olla, ja sitä olen havainnut monen elämässään lestadiolaisuudessa toteuttavankin.
T.K:lta:
”– Jos oma lapseni olisi homo, ei minulla olisi muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se. Hän olisi yhtälailla lapseni. Ystäväni kirjoitti kerran kolumnissaan, että jokainen kadunmieskin on jonkun lapsi ja se sopii mielestäni tähänkin tilanteeseen, hän sanoo Ylellä.”
Miten minusta tämmöiset lausahdukset kuulostavat aina niin alentuvilta…? Ikään kuin olisi pakko hyväksyä lapsen homous, ajatellaanko, että heterous on pakko hyväksyä oman lapsen kohdalla? Ei tietty. Olisi kamalaa ajatella, että omien vanhempieni on vain ollut pakko hyväksyä minut suuren nenäni kanssa ja samaa pakkoa ei ole ollut kaunisnenäisen lapsen kanssa ollenkaan olemassa.
Miksi homous/lesbous tai niiden harjoittaminen tuntuu monesta niin vaikealta, ongelmalliselta, kipeältä ja jopa vastenmieliseltä asialta? Miksi joku haluaa puuttua toisen ihmisen intiimiin elämään mielipiteillään, haluaa vaikuttaa siihen? Jos asiaan liittyisi väkivaltaa, pakottamista ja painostamista, ymmärtäisin yskän, mutta kun siihen ei kuulu, en ymmärrä ollenkaan.
Minulle asia on vesiselvä; kun en halua enkä kykene kieltämään itseltänikään rakastumista ja läheistä elämää rakastamani ihmisen kanssa, en voi sitä kieltää muiltakaan.
Tietty ainakin vl-ihmisten pitää sanoa ankarasti oma ”totuutensa”, mielipiteensä, jotta pitäytyy osallistumasta toisten synteihin. Jos ei seiso suorana mielipiteensä takana, oma usko horjuu.
Postiluutikkoomme tupsahti SRK:n julkaisu Siionin Joulu, vaikka emme itse sitä tilanneet, vaan eräs vl-ihminen. Tulkitsen tämän toiminnaksi, jolla korvataan puhuttelu ”epäuskosta”. Näin saadaan oma mieli rauhoitettua puhuttelukäytännön osalta: ”lähetin minä nille Siionin Joulun, tiedä sitten onko siitä mitään hyötyä, toivottavasti ainakin lukevat.”
Noh, voinhan minä vähän spekuloida sitä ainakin täällä Kotimaan blogissani jossakin vaiheessa, varmaan sieltä löytyy jotain mielenkiintoista 🙂