Lähi-Idän tilanne on jälleen kriisiytynyt – tai pitäisikö sanoa, että se on entistä pahemmin kriisiytynyt. Hamasin syksyn 2023 terrorihyökkäystä seuranneet tapahtumat ovat nostaneet jopa pelon laajemmasta avoimesta sodasta alueella.
Kriisin yksi keskeinen asia on niin sanottu palestiinalaiskysymys. Eli kysymys siitä, miten ja millaisella järjestelyllä ja missä voivat asua ja elää inhimillistä elämää palestiinalaiset, jotka elävät nyt Israelin alueelle tai sen lähialueilla olevilla palestiinalaisalueilla. Asian juuret ulottuvat nykyhistoriassa Israelin itsenäistymiseen saakka ja muuten vielä paljon pitemmälle.
Asiaan on suunniteltu ratkaisuksi kahden valtion mallia. Siinä palestiinalaiset asuisivat Palestiinan valtiossa, jossa olisi alueita Israelin läheltä ja myös osin sen nykyisiltä alueilta. Tätä mallia on kannatettu laajasti ja samalla sitä on myös vastustettu. Olen itsekin kannattanut sitä lähes ainoana realistisena vaihtoehtona. Samalla olen itsekin todennut, että Palestiinan valtiolle ei ole oikein mahdollista saada elinkelpoista, riittävän laajaa yhtenäistä aluetta. Tilkkutäkki-malli ei ole oikein järkevä valtion alueeksi.
Lähi-Idän tilannetta jälleen tiiviimmin seuratessani ryhdyin miettimään, että paras ratkaisu asiaan olisikin – ihannetilanteessa – yhden valtion malli. Siinä mallissa palestiinalaiset asuisivat samassa valtiossa ja maassa Israelin nykyisten asukkaiden kanssa. Heillä voisi olla ehkä omia alueita ja niillä jonkinlaista itsehallintoakin. Valtion alueena olisi nykyisen Israelin ja palestiinalaisalueiden muodostama alue.
Malli olisi siis ihannetilanteessa. Sellaiseen pääsemiseksi on kuitenkin taustat tietäen paljon ongelmia. Yksi on valtion nimi. Palestiinalaiset eivät kaiketi hyväksyisi Israel-nimeä. Ja vastaavasti Israelin kansalaiset eivät hyväksyisi luultavasti Israel-nimen yhteyteen muuta.
Toinen suuri kysymys liittyy kansalaisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen. Nykytilanteessa palestiinalaiset ovat Israelin kansalaisiin verrattuna toisen luokan ihmisiä. Mahdollisessa (ja ehkä mahdottomassa?) yhteisessä valtiossa kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset kansalaisoikeudet.
Suuri kysymys liittyisi myös turvallisuuteen. Miten vihanpito palestiinalaisten ja israelilaisten välillä voisi loppua niin, että ihmisiä voisi asua samassa maassa. Nyt asuminen lähellä toisiaan on järjestetty niin, että toiset asuvat muurien takana kuin ghetoissa ja toisella puolella on vahva armeija ja turvallisuuden maksimointi.
Jos edellä mainittuja ja monia muita asiaan liittyviä ongelmia saisi ratkaistua, olisi yhden valtion malli paras ja samalla helpoin ratkaisu. Kun ratkaisuna ei kaiketi edelleen voi olla se, että palestiinalaiset siirretään Madagaskarille. Tai se, että heidät nujerretaan tai jopa tuhotaan kokonaan.
Toivo Loikkanen
Niinpä niin. Muitakin mahdollisuuksia tietenkin on olemassa. Luulisi että olisi jo havaittu se, että jos samoista aineksista yritetään saada tietty tulos, niin se tulos on sama. Eikä se riipu yhtään siitä ketkä sitä on ollut rakentamassa. Palestiinan valtion tunnustamista meiltäkin odotetaan: Se on luvattu jo tunnustaa, niin käytännössä sen valtion rajat olisivat Israelin kannalta hyvin turvattomat. Josta johtuen ei ole mitään toivoakaan sellaisesta ratkaisusta. Ainoa asia mitä Palestiinan valtion tunnustamisella saadaan aikaan on paine Israelia kohtaan. Tuo paine ei kohdistu ainoastaan Israelin hallintoon vaan myös jokaiseen Juutalaiseen ja jopa heidän ystäviinsä. Viha täällä kotoisessa Suomessakin on jo sellaisissa mitoissa, että kauhistuttaa. Puheita on kuultu siitäkin että kaikki Juutalaiset pitäisi tappaa jo syntyessään.
Toien harmitteli ettei ollut käsikranaattia taskussa kun näki Israelin ystävien mielenilmauksen torilla. Viha Israelia kohtaa kasvaa pinnan alla ja jatkossa se tulee näkymään pelottavalla tavalla.
Minusta tuo kirjoittamasi viha Israelia kohtaan on liioittelua. Tunnistan, että joillakin on vahvaa kriittisyyttä Israelin sotatoimia ja siirtokuntapolitiikkaa kohtaan, mutta en ole havainnut tuollaista vihaa, että juutalaiset pitäisi tappaa. Sen yksinkertainen tausta on holokaustin muisti. Se on vahvana meillä Suomessakin ja koko Euroopassa. Toisaalta on ollut havaittavissa sellaista Israelin ystävyyttä, jossa sokeasti yhdistetään Raamatun vanhat kirjaukset ja nykyinen Israelin valtio sekä sokeasti hyväksytään myös pahat asiat, joita Israelin valtio sallii tai toteuttaa. Kysymys kuuluu: Eivätkö palestiinalaiset ole Jumalan luomina yhtä arvokkaita kuin israelilaiset ja eikö heilläkin ole oikeus elämään?
Tuosta kirjoittamastani mallista ja rauhasta: Jos malli voisi toteutua, olisi se todellisen rauhan malli. Eri taustoista ja uskonnoista olevat ihmiset eläisivät rauhassa samassa maassa vaikkakin ehkä osin eri alueilla. Rauha on se, mitä myös Israelin puolta vahvasti pitävät uskovat nostavat usein esille. Tässä olisi malli rauhasta.
Toivo L.,
Kai ymmärrät, että muslimit eivät koskaan tai ainakaan hyvin pitkään aikaan tule hyväksymään juutalaisia. Lähes koko islamin maailman on viimeiset vuosikymmenet valmennettu synkkään antisemitismiin, joka vaikuttaa laajalti myös Euroopassa. Islam pitää muuten myös kristittyjä ali-ihmisinä, joita ”suojellaan” mm. rajoittamalla oikeuksia ja korkeammilla veroilla. Nämä tosiasiat on hyvä tunnustaa.
Surullisena tunnistan nuo. Siksi kirjoitinkin ”ihannetilanteessa”. Toki on maita, joissa useiden uskontojen edustajia asuu rauhanomaisesti samassa valtiossa. Toki on myös toiseen suuntaan esimerkkejä. Lienee myös niin, että juutalaisten on vaikea hyväksyä muslimeja tasavertaisina asumaan samassa maassa. Tai juutalaisten kesken on asiassa erilaisia näkemyksiä. Osalle asia voisi sopia ja osa näkee Israelin juutalaisena valtiona, jossa voi pieninä vähemmistöinä olla esim. kristittyjä ja arabeja/muslimeja. Mutta jos pyritään rauhaan, niin sen pitää merkitä juuri rauhaa erilaisista taustoista olevien ihmisten kesken.
Minulla oli keväällä KELAtaksimatkalla kurdikuski. Hänen kanssaan tuli keskusteltua ja vaihdettua ajatuksia Israel/Palestiina -kysymyksestä sekä kristinuskosta ja islamista. Keskustelu sujui oikein asiallisesti. Kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, että Jumala sanoo sanassaan, kuinka juutalaiset ovat kieroja ja pahoja ja taloudellisen manipuloinnin mestareita. He ovat väärentäneet Vanhan testamentin. Jeesuskaan ei ole kuollut ristillä vaan joku muu ja kerran hän tulee takaisin pyhään sotaan,
jossa Jerusalem ja Palestiina merestä mereen vapautetaan juutalaisten vallasta. Kysyin jossain vaiheessa, mihin juutalaiset sitten menevät. Vastausta ei kuulunut.
Taitaa yhden valtion malli tarkoittaa, että voittaja korjaa koko potin ja häviäjät saavat kiittää onneaan, jos selviävät hengissä pakolaisiksi asti.
Marko, siinäpä se! Historia on usein voittajien historiaa ja siksi palestiinalaisia käy sääliksi. Heidät on nyt jo melkein pommitettu ”maan rakoon”. Gazasta on tullut lähes elinkelvoton, tuhottu alue. Ainoastaan iso kansainvälinen apu pitkän ajan kestäen voi turvata ihmisille siellä edes jonkinlaisia elämisen edellytyksiä. Jo tähän saakka se on ollut ulkopuolisen avun varassa.
Kuuntelin tänään radiosta ohjelmaa jossa käsiteltiin vääristynyttä informaatiota, jota saamme jatkuvasti osaksemme. Kyse oli kuvallisesta informaatiosta, jossa sanoilla ja järkipuheella on hyvin vähän tilaa. Kuvat nostavat tunteita ja niiden perusteella teemme päätelmiä. Silloin todellisuus vääristyy herkästi.
(Peilaan tuota kuulemaani ohjelmaa nyt keskusteluumme.)
Vääristyminen näkyy hyvin vahvana uutisoinnissa, jota seuraamme Lähi-Idän tapahtumista päivittäin. Emme saa nähdä yhtään kuvaa panttivankien oloista. Ihmisistä joiden vapauttaminen ilman ehtoja olisi asia, joka muuttaisi koko asetelman heti. Israelilla ei olisi enää syytä jatkaa sotaansa Gazan alueella. Nyt näillä tavallisilla ihmisillä halutaan tehdä kauppaa ja vaihtaa niitä murhiin ja rikoksiin syyllistyneisiin Israelin vankiloissa oleviin terroristeihin. Eihän se kuulosta kovin reilulta vaihtokaupalta. Tämä näköala näyttää unohtuneen Uutisoinnissa kokonaan. Esillä on pääasiassa Israelin julman sotakoneen uhrit. Eikä Hamasin tarve jatkaa turhaa sotaa.
Eipä siis ole ihme että yleinen mielipide on kääntynyt jyrkästi Israelin vastaiseksi. Jopa Suomi on luvannut tunnustaa Palestiinan valtion. Siitä huolimatta ettei Palestiinan valtiolla ole valtiolliseen elämän edellytyksiä itsenäisenä valtiona toimiseen vielä pitkään aikaan. Varsinkin kun sen koko alue on toisen valtion aluetta, josta se ei voi luopua. Sillä se alue on heidän valtionsa keskellä. Hyvä vertailukohta olisi jos vaikka jos Pirkanmaa haluaisi itsenäistyä omaksi valtiokseen ja liittoutuisi Venäjän kanssa, niin tuskin kovin innokkaita olisimme ajamaan Pirkanmaan itsenäisyyttä.
Toinen asia tietenkin on se että viha Palestiinalaisten ja Israelin välillä on jotain sellaista, jota me täällä emme osaa oikein käsittää. Ehkä jotain samaa, kuin mitä isämme kokivat Naapurikansaamme kohtaan sodan aikana rintamilla.
Palestiinalaisia on taaperoiästä lähtien opetettu vihaamaan Juutalaisia ja nekin Israelilaiset jotka pyrkivät vielä reilu vuosi sitten hyviin väleihin Palestiinalaisten kanssa tuskin 7/10 tapahtumien jälkeen kykenevät enää samaan.
Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa että yhtälailla sekä Arabit ja Juutalaiset kristityt ovat minun rakkaita veljiäni ja sisariani. Joiden elämää suurien vaikeuksien keskellä haluan olla tukemassa.
Hyvä ystäväni oli kaksikymmentä vuotta työssä sekä Arabien että Juutalaisten parissa. Sain hänen kauttaan paljon tietoa. Kerran hän oli taxisissa takapenkillä ja vielä keskellä. Siinä muiden matkustajien ja kuskin välille syntyi kiivas väittely siitä miten kyseinen asia tulisi järjestää. Kaikilla heillä oli eri näkemys. Sitten kysyivät ystävältäni mitä mieltä hän on. Hän sanoi että on turisti Suomesta eikä ymmärrä tästä yhtään mitään mistä te puhutte. Jos hän olisi vastannut jotenkin toisin, niin olisi saanut kolme miestä ”kimppuunsa”.
Tuo keskustelu kertoo minulle siitä miten vaikea tilanne siellä on. Hamasin tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa Palestiinalaisista vastustaa ajatusta suunnitellusta Palestiinan valtiosta. He haluaisivat koko alueen Kuolleelta mereltä Välimerelle ja kaikki Juutalaiset sieltä pois. Kenen puolelle siis asettuisin, kun itsekkään eivät tiedä miten asiat tulisi laittaa kuntoon.
Hyviä ajatuksia. Olen myös Israelin ystävä ja näen samalla myös Palestiinan kansan ihmiset sisarina ja veljinä. Toivon, että sekä Israel että Palestiina voisivat kerran elää rauhassa itsenäisinä valtioina niin, että molemmilla on ihmisille elämisen edellytyksiä.
Niin, teoreettisen idealistiasesti varmaankin yhden valtion malli, jossa kaikki eläisivivät rauhassa keskenään olisi hyvä ratkaisu. Käytännössä se on utopiaa. Kaden valtion mallissa taas tuskin tulee (ainakaan ”muslimipuolella”) vallitsemaan todellinen uskontojen(kaan) tasa-arvo (joka ei ko. uskontoon kuulukaan): onhan käsittääkseni historian ”islamin kulta-aika” ollut sitä, että islan on hallinnut muioden ollessa alisteisessa asemassa – juutalaiset kenties vähemmän alisteisessa kuin monessa eurooppalaisessa kritityssä maassa. (Ymmäräääkseni ainakin keskiajalla tällaisia tilanteita oli.) Joten ei kahden valtion mallillakaan todellisia ihmisoikeuksia saavutettane: kokemushan osoittaa (ja uusi YK-äänestys vahvistaa), että palestiinalaisaten alue tulisi ”puhdistaa” juutalaisista, myös YK:n mielestä. (Ehkä erityisesti pro-palestiinalaisten olisi syytä perustaa ensin globaali tai edes eurooppalainen tasa-arvoryhmittymä vaatimaan niitä tasa-arvonäkökohtia, joita mm. Ukrainan apuun haluttiin liittää…)
Jos on olemassa ns. islamofobiaa, on myöskin merkkejä ns. israelofobiasta.
Käsittääkseni palestiinalaisten asema juutalaisten varjossa tuolla Israelin alueella johtuu pitkälti siitä kokemusperäisestä terrorismin pelosta, jota palestiinalaiset ovat vuosikymmenien aikana itse aiheuttaneet erityisesti Israelilaisille, johon esim. Gazan surullisenkuuluisa aita on ollut eräs ratkaisu, joka on toiminutkin, joskin tietysti vaikeuttanut Gazalaisten elämää. Media muistaa aina syyttää Israelia heidän ”toisen luokan asemastaan” ja ”apartheidista”, mutta unohtaa, että palestiinalaiset ovat todella terrorisoineet alueella, jos muuallakin. Ja sillä terrorismilla on laaja globaali tuki-, talous- ja mediaverkosto. Kyse ei ole etnisestä kiistasta. Mutta uskontokiistaa siinä toki on.
Ja, kuten aina, äääriajatteluakin on ja syntyykin kriiseissä.
Voisi (vain) teoreettisesti kuvitella, millainen olisi Suomen tilanne, jos meillä olisi suuri ja kasvava ”ääriputinistisesti suuntautunut” venäläisväestö keskellämme, joka tekisi tihutöitään Suomen maaperällä (mukaanlukien atoillla päälle ajamiset, veitsi-iskut, ”ikkunoista putoamiset” ym.) sekä rajan takaa, ulkomaisen laajan tuen turvin, pyrkien saamaan Suomenkin hallintaansa: Kuinka suopeasti ”hövelisti” siihen meillä suhtauduttaisiin?
Tällä en todellakaan halua millään muotoa herätellä epäluuloja suomessa asuvia venäläisiä tai venäjänkielisiä kohtaan, jota epluuloa Suomessa valitettavasti on, ja jota valitettavasti myös osoitetaan heitä kohtaan. Politiikka tuppaa aikaansaamaan sellaistakin ikävää aikaan… on kuulemma metrossa syljetty (ja syljetty on Suomen juutalaisiakin!).
Maailmassa (todella) on monta ihmeellistä asiaa, joka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…
Yhden valtion malli kenties olisi mahdollista sitten kun Rauhanruhtinas todella on paikalla. EIkä kahdenkaan valtion malli oikein toimine ilman Häntä.
Teorian varassahan tässä täysin ollaan. Mallinuksista on ihan hyvä keskustella, vaikka todellisuuden kanssa niillä ei olisi mitään yhteistä. Ainoana mahdollisuutena rauhaan nähdään hyvin yleisesti tuo utopia Palestiinan valtiosta. Sekin perustuu pelkkään teoriaan. Siitä huolimatta että sitä on useampaan kertaan tarjottu , mutta aina torjuttu. Kyllä sekin tiedetään että Palestiinan valtio ei voi toteutua ,mutta jostain kummasta syystä sitä hoetaan yhä muka ainoana vaihtoehtona. Se aiheuttaa turhautumista Palestiinalaisissa koska he tietävät että tuo lupaus ei johda mihinkään. Näin paine ruutitynnyrissä vain kasvaa.
Suosittelen kaikille enklannintaitoisille Benny Morrisin kirjaa ”1948”. Siinä tuo israelilais-amerikkalainen historiantutkija erittelee erinomaisen asiallisesti sitä, kuinka nykyinen konflikti alkoi ja palestiinalaiset joutuivat keskenään eripuraisten epädemokraattisten hallitusten pelinappuloiksi. Sama peli jatkuu yhä, vain terroristijärjestöt ovat tulleet mukaan.
YK:n jakosuunnitelmia eivät arabit tunnustaneet ja israelilaiset turhautuivat perusteellisesti YK:n aseidenvientikieltoon sekä aselepoon pakottamiseen sodan sytyttyä. Ja jatkon me tiedämme. Israelilaiset ovat joka tapauksessa aina osanneet poliittisen pelin ja organisoitumisen paljon paremmin kuin arabit. Häviäjinä ovat nyt tavalliset Länsirannan ja Gazan asukkaat sekä karmeissa oloissa nääntyvät panttivangit omaisineen.
Kuten tässä käyty keskustelu osoittaa, tilanne on lievästi sanottu ”kimuranttinen”! Vain Trumpin kaltainen ”tyyppi” voi esittää, että hän ratkaisee parissa viikossa tällaisen konfliktin ihmeellisen diilin kautta. Näin hän mainosti presidenttikautensa alussa (vai alla?) ja lähetti vävynsä diiliä hieromaan. Sen jälkeen olikin hiljaista, kun diiliä ei syntynytkään. Oliko siis epäluotettava vävy? 🙂
Niin, eikös se joidenkin mielestä mene niin, että maa kuuluu israelilaisille ja palestiinalaiset menkööt muualle. Ja jos tämä ei kelpaa, sota jatkukoon maailman tappiin asti…
Hamasin syksyn 2023 terrori-isku oli jopa harvinaisen raaka. Olen nähnyt siitä muutaman videon, joita en kenellekään suosittele. No, Israel on vastapainoksi suorittanut brutaalin, vanhatestamentillisen kansanmurhan Gazassa. Mahdoton toisaalta ymmärtää suomalaista vasemmistoa palestiinalaishuiveissa, toisaalta vielä käsittämättömämpää jos mahdollista on monien syvästi kristittyjen silmien ummistaminen kaikelta siltä silmittömältä tappamiselta, mitä Israel tekee.
Tilanne on mahdoton. Yhden valtion malli olisi ehkä optimi, mutta edes tavoitteena en pidä sitä mahdollisena, mutta kahden valtion mallikin on puheissa sellainen laiska oletus, kun muuta ei osata sanoa eikä ole edes Penaa, joka viime hetkillä keksisi jotain..
Kahta asiaa olisi syytä toivoa. Toinen, että Netanyahun, joka on silkka roisto, tilalle tulisi joku maltillisempia hahmo, edes vähän rehellinen, toinen se, ettei lähi-idän konflikti kytkeytyisi muihin konflikteihin, lähinnä sotaan Euroopassa, joka toistaiseksi vain paikallinen. Toinen maailmansotakin oli ”vain” sota Euroopassa siihen saakka, kunnes japanilaiset iskivät Pearl Harbouriin joulukuussa 1941. Sitten kyseessä olikin maailmansota, joka nykyisin merkitsi elämän lopullista loppumista suurelta osin maapalloa.
Elämme vaarallista aikaa. Geopoliittiset ja taloudelliset mannerlaatat järkkyvät. Olemme liikkeessä. Saa nähdä, mihin tämä päättyy. Vähän asian sivusta: presidentti Stubb on ollut tällä viikolla juuri oikeassa paikassa, Kiinassa. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös globaalin ilmastokatastrofin ehkäisyssä Kiina on suurvalta vailla vertaa. Pelkästään viime vuonna Kiina rakensi yhtä paljon aurinko- ja tuulivoimaa kuin Yhdysvalloissa sitä yhteensä. Jos Olkiluoto 3 joskus kävisi täydellä teholla, Kiinan yhtenä vuotena rakentama aurinko- ja tuulivoimatuotanto vastaisi kapasiteetiltaan lähes 200 Olkiluoto kolmosta. Läntisen maailman ilmastotoimet ovat tähän verrattuna pelkkää näpertelyä ja jokin Elokapina silkkaa identiteettipolitiikkaa. Toivoakin siis on.
Kiitos Toivolle ajatuksia herättävästä blogista!
Kiitos, Kari-Matti! Kommenttisi ajatuksiin on helppo yhtyä. Minäkin ihmettelen niitä ”Israel-uskovaisia”, jotka eivät suostu näkemään Israelin toimissa mitään virheitä. Gazan tuhoaminenkin on heistä täysi oikeutettua jne.
Olen itse lopettenut moralisoinnin ja ”kauhistelun”. Mielessäni pikemminkin itken (kai se miehellekin sallitaan?).
Uutisissakin meillä lähinnä moralisoidaan ja ”kauhistellaan”. Perusteita toki on, jos halutaan. Ja ymmärrettävääkin se on.
Olisi kiva, jos tulisi tulitauko. Toisaalta koko tilanne on jossain määrin looginen. En väitä sitä ”järkeväksi” saati viisaaksi. Vaan en osaa sanoa sitäkään, mikä olisi se ”järkevä” teko, taitaa vain huonoja ja vielä huonomia olla tarjolla.
Kenties ainoa Viisas teko olisi kääntyä katumuksessa Kristuksen puoleen ja aloittaa uusi elämä Kristuksessa. Mutta moinen teologinen ajatus heille (ja toisinaan meillekin?) jäänee periaatteelliseksi, koska me ihmisset emme useinkaan niin viisaita ole, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Eikähän taustalla ole täydellinen epäluottomaus ”kumppaneiden” välillä. Eikä kyse ole kahden kumppanin kiista. En jaksa enää luottaa täkälaisiin uutisiin, mutta en osaa sanoa, onko jokin tositotuudellinen puolueeton uutiskanava olemassa. YK tuskin on sellainen, on mennyt luottamus siihenkin (eikä tämä ole ihan anoa syy).
Kari-Matti. Psykologisesti Israelin ihailussa ei ole kai mitään ihmeellisempää kuin monien kommunistien neuvostoliittoihailussa. Kun lisäksi on omaksunut ajatusmaailman, jossa Israel on erityisasemassa ja sen arvostelu Jumalan tahdon kyseenalaistamista, kynnys kriittiseen ajatteluun on korkea. Kokemukseni mukaan jotkut Israelin ystävät jopa kieltäytyvät tutustumasta materiaaliin, joka neutraalilla tavalla voisi avata uusia näkymiä.
Myönnän, että minua ärsyttävät jatkuvat valitukset siitä, että Israel käyttäisi liikaa voimaa Hamasin nujertamisessa. Sota on väkivaltaa, eikä väkivallan käytöllä ole siinä rajoja, joitakin rajoituksia siviilien ja haavoittuneiden suojelemiseksi vain.
Stalin kielsi evakuoimasta Leningradia 1941 ja Stalingradia 1942 siviileistä, natsien Gauleiterit Saksan itäosia 1944 ja lopuksi yhtään ketään 1945. Hamas ei eroa muista terroristeista mitenkään muuten kuin ideologialtaan. Tietenkin Gazan tuhoaminen on raakaa ja julmaa, mutta mikä on vaihtoehto, kun vastustaja käyttää ihmiskilpiä? Panttivangeista tuskin on enää montaakaan henkeä
elossa ja terroristijärjestö, joka haluaa tuhota Israelin, esittää omia, vaihtelevia vaatimuksiaan koko ajan. Eikä Netanyahukaan kovin kiltti poika ole.
Niin,
Nyt meillä toisaalla valitellaan, että lännessä ei ajoissa puututtu Venäjän ”vihreiden miehien” ym. toimintaan. Ja aikoinaan ei uskottu natsiaatteen pahuuden laajuuteen. Itse katselen tilannetta osin siinäkin valossa, että mitä jos Hamasin ja Hizbollahin pyrkimyksiin ja laajaan hyökkäysvalmisteluun (ansoitetuin tunneliverkostoin ym.) ei olisi nyt radikaalisti puututtu. Tuskin olisi siihen jäänyt, mitä Hamasin kauheuksia jo pääsi tapahtumaan. Sitähän ei tietenkään kukaan tiedä varmuudella, tulevaisuuden ennustaminehan tunnetusti on haasteellista. Israelin toiminnan laajuuden arviointi tästä näkökulmasta antaa tyystin eri kuvan kuin vain uhrimäärien tms. vertailu. Kun ”Pirulle” on annettu pikkusormi, on käsi (molemmat kädet?) viety.
Mielestäni myös YK on surkeasti epäonnistunut – olkoonkin, että hieman ”mission impossible” -tyyppinen tilanne on käsillä ollut. Media on tyrkyttänyt yksinkertaistettua (melkein populististakin?) selitystä moninaiseen syy-seuraus -suhteeseen. Hamasin ja Hizbollahin tunneliverkosto on ollut em. organisaatioille todellinen saavutus, YK-järjestöille ei suuri kunnia (sekään)? Lienee havahduttanut Israelinkin.
Seurasin hiljattain (30.9.2024) Espoon seurakuntien (Kirkko Espoossa) järjestämää ”Israel-Palestiina-Lähi-Itä” -symposiumia. Melkein itketti – jälleen. Sen jälkeen aloin yhä paremmin ymmärtää (myös) Israelin ”yliymmärtäjien” aatteita. En silti anna ”hurraata” monille Israelin toimille.
Yksipuolisuus synnyttää polarisaatiota, tässäkin.
Lieneeköhän Jumalakin istuvan valtaistuimellaan kädet ristissä seuraamassa tätä tilannetta, kun ihmislapset sotivat keskenään. – Raakel itkee lapsiaan, kun heitä ei enää ole ennustettiin kerran. Jerusalemin temppeliä aikoinaan tuijottavat totesivat: Katso mitkä kivet ja rakennukset! Vastauksen saivat, ettei – kiveä kivenpäälle jää ja sitten tulivat roomalaiset. Mitähän tästä kaikesta vielä oikein seuraa?
Hyvät kommentit teiltä, Jukka, Marko ja Kosti!
Opiskelukaverini Ilari Kärki kirjoitti juuri Seurakuntalaisessa hyvin Israel-myönteisen blogin, josta käy hyvin esille se ajatusmaailma ja raamattuargumentaatio, josta radikaalimpikin Israelin tukeminenkin kumpuaa: Juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, Hänen erityisessä suojeluksessaan – ja maan (tuo kovin kiistelty alue Golanin – Eilatin – Gazan – Jordanin välillä) on Jumala luvannut nimenomaan heille.