Paljon keskustelua herättänyt Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjaus korvausten maksamisesta uskonnottomalle oppilaalle, joka päätyi haluamattaan keskelle uskonnollista ohjelmaa, ei ole saanut kaikkialla varauksetonta kannatusta. Vähemmän yllättäen osa uskonnollisista tahoista on suorastaan pöyristynyt päätöksestä.
Yllätyksenä ei myöskään tullut Päivi Räsäsen pöyristyminen aiheesta. Päivi on huolissaan siitä, että lapsilla ja nuorilla ei ole riittävää positiivista uskonnonvapautta. Lasten ja nuorten positiivisesta uskonnonvapaudesta sekä oikeudesta tutustua kristilliseen kulttuuriin olisi Päivin mukaan tärkeää keskustella.
Tällaiset kannanotot jättävät sanattomaksi. Jos Päivi ei tiennyt, niin kouluissa kyllä opetetaan uskonnoista ja opiskellaan (myös) kristillistä kulttuuria. Tämä vain sattuu tapahtumaan sitä varten varatuilla tunneilla, jotka eivät ole tunnustuksellisia. Jokaisella nuorella on täysi oikeus uskonnonvapauteen (paitsi esimerkiksi Jehovan todistajilla) eikä koulun uskonnoton ja kaikille sopiva ohjelma liity asiaan millään tavalla.
Jos nuori haluaa perehtyä kristilliseen kulttuuriin uskonnon opetusta syvemmin, kukaan ei estä sitä. Se, että koulujen yleisten tilaisuuksien on oltava uskontovapaita kokemuksia, ei poista varausta kenenkään positiivisesta uskonnonvapaudesta.
Lautakunnan päätös oli hyvä ja tarpeellinen signaali koululaitokselle. Päätös lisännee koulujen huolellisuutta tilaisuuksien järjestämisessä, jotta tilaisuudet olisivat sitä mitä niiden odotetaan olevan. Tuskin Päivi innostuisi siitäkään, jos koulun tilaisuudessa laulettaisiin yllättäen biisejä, joissa pilkataan tai arvostellaan kristinuskoon liittyviä perinteitä ja käsityksiä. Siinä tapauksessa Räsänen saattaisi olla jopa rohkaisemassa kristittyjä vanhempia olemaan yhteydessä Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan.
Päivi vetoaa ulostulossaan myös siihen, että kouluissa juhlistetaan kuitenkin samaan aikaan Halloweenia noitien ja zombiehahmojen kera.
Halloween on pelkkää pelleilyä eikä se edusta ihmisille tavallisesti mitään sen syvällisempää. Uskontoa ja Jeesusta taas tarjotaan oppilaille näissä yhteyksissä todellisuutena, ja se on siksi aivan eri asia. Koulun ei yksinkertaisesti tulisi toimia alustana millekään uskonnolliselle tai poliittiselle ideologialle.
Tämän hahmottaminen helpottaisi merkittävästi lautakunnan päätöksestä tuohtuneita kansalaisia ja heidän närästystään. Koska juuri tätä on todellinen uskonnonvapaus.
Antero S. Uskonnonvapaus jaetaan positiiviseen uskonnonvapauteen ja negatiiviseen uskonnonvapauteen ja koulun tehtävä on yhdistää nämä molemmat. Kuitenkin niin, että oppilaat kasvavat suvaitsevaisiksi ja heillä on suvaitsevaan käyttäytymiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.
Koulun uskonnonopetuksessa nimenomaan EI tarjota Jumalaa ja Jeesusta todellisuutena (vaikka osalle opettajista ja oppilaista kyse on todellisuudesta). Etkö ole koskaan kuullut aineenopettajien perusfraaseja: ”Kristinuskon mukaan… Hindut ajattelevat jne”? Todellisuutta kuitenkin on, että osa ihmisistä pitää uskontoja tosina ja ne myös vaikuttavat meihin niin paljon, että ne on tarpeellista eri syistä tuntea.
On itsestään selvää, että koulu kunnioittaa kotien uskonnollisuutta ja uskonnottomuutta. Minusta on kuitenkin henkilökohtaisesti käsittämätöntä, että joku katsoo lapsensa uskonnonvapautta (sitä negatiivista) loukatun, jos tämä kuulee pari Suomen valtauskonnon piirissä erittäin suosittua hengellistä laulua. Minulla se menee yleissivistyksen piiriin. Seurauksethan tiedämme: Händelin Messias-oratorion esitys peruttiin ”varmuuden vuoksi”.
Kyllä toki minäkin menin ”poliittisesti valveutuneena” porvarina istumalakkoon, kun koulussani järjestettiin Namibian SWAPOn infotilaisuus joskus 1980-luvun alussa. Syynä oli se, että edellinen ”rauhankasvatustilaisuus”, jonka piti itse Helvi Sipilä, päättyi Havannan filmifwstivaalilla palkittuun ”rauhanelokuvaan”, jossa 12-vuotias poika liittyi rynnäkkökivääri kädessä paikalliseen sissiryhmään menetettyään isänsä tilanomistajien kuolemanpartion toimesta.
Marko: ”Koulun uskonnonopetuksessa nimenomaan EI tarjota Jumalaa ja Jeesusta todellisuutena”
Juuri niinhän kirjoitin, kun totesin, ettei opetus ole tunnustuksellista. Kyse oli Jeesus-lauluista ja uskonnolliseksi katsottavista tilaisuuksista, josta korvauskin rapsahti.
Marko: ”Minusta on kuitenkin henkilökohtaisesti käsittämätöntä, että joku katsoo lapsensa uskonnonvapautta (sitä negatiivista) loukatun, jos tämä kuulee pari Suomen valtauskonnon piirissä erittäin suosittua hengellistä laulua.”
Ei se nyt kovin käsittämätöntä ole, jos asian haluaa sisäistää. ”Pari hengellistä laulua” on pari hengellistä laulua liikaa. Ja jos pari olisikin hyväksyttyä, missä se raja sitten menee? Joissain kouluissa valtauskontokin saattaa nykyään olla jotain muuta kuin kristinuskoa. Pitäisikö kaikkien uskontojen saada järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kouluissa ja kaikkien joutua osallistumaan niihin?
Itsehän en muuten osallistunut koulussa juuri mihinkään tilaisuuksiin, koska kaikissa oli jotain uskonnollisia piirteitä ja tilaisuudet olivat siksi minulta ja muilta Jehovan todistajilta kielletty. Jos jo silloin olisi tähdätty neutraaleihin tilaisuuksiin, olisin varmasti monta kokemusta rikkaampi. Tässä ei siksi ole kyse vain uskonnottomista.
Antero S. Et siis ymmärtänyt pointtiani. Jos katsomusaineissa ja koulun yleissivistävässä toiminnassa tutustutaan johonkin asiaan – esimerkiksi pääsiäiseen liittyviin lauluihin – on kyse siitä näkökulmasta, mihin nuo pari hengellistä laulua liittyvät. On eri asia, esittääkö Simojoki laulunsa ”Tahdon muistaa pitkäperjantain” konsertissa vaiko koulujumalanpalveluksessa. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse uskonnon harjoittamisesta, edellisessä koulun yleissivistävyydestä. (Asianomainen laulu näet on hengellisen musiikin moderni klassikko). Rajanvetoa ja sen perustelemista kutsutaan pedagogiseksi harkinnaksi. ”Altistuminen” parille hengelliselle laululle kun on nimenomaan suvaitsevaisuuskasvatusta ja yleissivistystä. Kaikkien parhaaksi.
Sitä vaan jaksaa ihmetellä, että uskonnottomat ja ateistit loukkaantuvat aina, kun joku ottaa julkisesti esille Jeesuksen ja Kristillisen sanoman. Eihän heille pitäisi olla mitään eroa, puhutaanko ”mustanaamiosta”, ”joulupukista” vai Jeesuksesta?
Jos ateisti on itselleen rehellinen, niin hänelle ei pitäisi olla mitenkään merkityksellistä, miten ihmiset opettavat ja puhuvat Jumalasta… Jokin ei nyt täsmää tässä yhtälössä.
Eihän satuolentojen luulisi saavan aikaan näin kovaa porua… Eihän sellaista voi vastustaa, mitä ei ole olemassa?
On yhdentekevää, onko hahmo olemassa vai ei. Oleellista on, miten hahmoon liittyvät käsitykset vaikuttavat reaalitodellisuuden puolella.
Antero, mitä tarkoitat sillä, että ”hahmoon liittyvät käsitykset vaikuttavat reaalitodellisuden puolella.”?
Käsittääkseni hahmot vaikuttavat ihmisen (varsinkin kulttuuriseen) reaalitodellisuuteen laajasti ymmärrettynä siitä riippumatta, ovatko ne itsessään todellisia vai epätodellisia. Jo pelkät kehitetyt käsitteet – tieteelliset ja epätieteelliset – vaikuttavat, usein monellakin tavalla, myös epäsuorasti.
Millaisesta ja minkälaisten premissien pohjalta ymmärretyn tai määritellyn reaalitodellisuuteen viittaat?
Meillähän on – varsinkin nyt moninaisuuden korostuken aikana, jälkimodernissa ajassamme – erilaisia todellisuuskäsityksiä. Se ilmeneen erityisesti kysymyksessä, ”mitä on olla ihminen”- josta on kiistelty jo useassa oikeusasteessakin.
Ihminen on olemukseltaan myös ”uskonnollinen ihminen” – oltiinpa kustakin uskonnosta tai muusta uskomusperustasta sinänsä sitä tai tätä mieltä. Uskonto, uskonnot ja muut maailmankatsomukset (tai maailmankatsomukselliset näkemykset) ovat osa ihmisen reaalitodellisuutta. On outoa, jos moninaisuuden korostuksen ajassa halutaan rajata ihmisyydestä jotain oleellista ulkopuolelle. Meitä kun on moneksi ja monenlaiseksi.
Uskontojen tai ateistispohjaisten uskomusperinteiden ”tuputtaminen” on tietenkin oma kysymyksensä. Samoin on kysymys siitä, mikä on ”uskonnon” tai ”maailmankatsomuksellisuuden” harjoittamista.
Jos ihmisten halutaan olevan vapaita, heille on myös tarjottava virikkeitä monipuolisesti eri lähtöoletusperinteistä kumpuavista kulttuuri-ilmiöistä. Käsittääkseni tämän tulisi pitää sisällään niin ns. uksonnollistaustaisia kuin ns. ei-uskonnollistaustaisia tai ateististaustaisia kulttuuri-ilmiöitä. Kulttuuriin kuuvuvat niin todellisuutena pidetyt kuin kuvitteellisetkin ilmiöt; ja se, mitä totuudellisena tai kuvitteellisena pidetään, on osin myös kulttuuripohjaista uskomusperinnettä. Tarkastelemme elämää eirilaisista lähtökohtaperinteristä ja -oletuksista. Toivottavasti sille jätetään jatkossakin tilaa.
Kirkkonummen opetusjohtaja Astrid Kauber totesi pari päivää sitten, olevansa Opetushallituksen kanssa samaa mieltä siitä, ettei konsertti ole tulkittavissa uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Ongelmaksi muodostui sitten se, että siinä katsottiin olevan uskonnollisia viitteitä, sillä laulajan tekstit ovat Raamatusta. Siksi Kauberin mielestä konsertin peruminen ei ollut ylilyönti. Vaikeaksi menee. Järjettömyyden tielle tässä kaikessa on lähdetty. Mieleen tulee lähinnä entinen Neuvostoliitto.
Kosti: ”Mieleen tulee lähinnä entinen Neuvostoliitto.”
Melko perusteeton mielleyhtymä. Osaisitko itse arvioida, miksi?
Eikö seuraava laulu, kun lauluista on kerran puhetta olisi ainakin hyvä historiallisten laulujen kertauskurssi peruskouluille?
https://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA
Antero on oikeassa kirjoituksessaan. Jokaisella tulee olla vapaus harjoittaa uskontoa, ketään ei saa pakottaa. Vapaus on kristinuskon fundamentaalinen perus-struktuuri, luovuttamaton.
Samaan aikaan noidat, Halloweenit ja zombiehahmojen juhlat kristityt voivat jättää väliin. Kaikkien koirantaluttajien matkaan ei kannata lähteä.
Antero. Neuvostoliitossa pyrittiin kasvattamaan kaikista kunnollisia ja uskonnottomia kommunisteja. Samalla reagoitiin vahvasti kaikkeen sellaiseen, mikä oli jotenkin tämän tavoitteen kannalta vaaralliseksi arvioitua. Esimerkiksi Virossa väriyhdistelmä sini-musta-valkoinen oli kielletty, muun muassa makeispapereissa, koska se muistutti menneestä porvarillisesta itsenäisyyden ajasta
Jos se nyt voi olla jollekin epäselvää, niin tuolloisen Neuvostoliiton tilanteen vertaaminen siihen, että kouluissa ei järjestettäisi uskonnollisia tilaisuuksia, on lievästi ilmaistuna täydellinen ohilaukaus.
Antero S. Ei ole kysymys uskonnollisista tilaisuuksista vaan tilaisuuksista, joissa on uskonnollisia elementtejä, jotka joku kokee itseään loukkaaviksi. Ideologinen normi eli uskonnottomuus vaatii ei-toivotun häivyttämistä.
Tässä yhteydessä kyse on samasta asiasta. Uskonnollisia elementtejä ei ole tarpeen sisältää koulumaailmaan muuten kuin tunnustuksettomana opetuksena. Jokainen voi harrastaa uskontoa tai uskonnollisia elementtejä elämässä koulun ulkopuolella juuri niin paljon kuin haluaa. Näin toteutuu todellinen uskonnonvapaus.
Antero S. Juuri niin. Mutta kun siihen tunnustuksettomaankin opetukseen sisältyy uskonnollisia elementtejä. Niihin tutustutaan, niitä tarkastellaan ja arvioidaan sekä opetellaan suvaitsemaan. Jos tunnustukseton opetus tarkoittaa sitä, että opetuksesta on putsattu pois kaikki uskonnolliset elementit, tehdään iso arvovalinta. Siinä uskonnonvapautta ei pelkästään tulkita negatiiviseksi uskonnonvapaudeksi (=vapaus uskonnosta) vaan ohjataan tietoisesti sen omaksumiseen ja uskonnon ymmärtämiseen ilmiöksi, joka on sivuutettu, sivuutettavissa olevaksi ja ihmisten parissa vallitsevaksi asiaintilaksi, jota on syytä välttää. Toisin sanoen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta, koska uskonto on vahingollista ja irrationaalista.
Vaikka nyt ei keskustella uskonnonopetuksesta, huomautan, että etiikan asiat ovat aika lailla saman sisältöisiä uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppisisällöissä samalla kun ET:ssä korostuu uskontokritiikki pelkän uskontoihin tutustumisen asemesta.
Tämä ”uskonnonvapaus” menee liian pitkälle.
Kohta keksitään, että Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti.
Pitääkö sekin poistaa, niin että meillä on sitten ihan lumenvalkea lippu?
Herätys!
Jaetaan mieluummin Suomen lippu uskontoneutraalisti kahteen siniseen ja kahteen valkoiseen ruutuun. Keskellä voidaan säilyttää leijonavaakuna, ainakin valtiolipussa.👻
Joo. Ja sitten kielletään liuta nimiä, joilla on raamatullinen tausta. Pois saavat mennä esim. Saara, Johannes, Juha, Johanna, Maria, Miika, Mika, Pekka, Aaro, Liisa jne…
Marko ja Mikko!
Huonoa huumoria. Peukalo ei nouse.
Kari P. Punainen Risti otti muutama vuosi sitten käyttöön tällä periaatteella toimivan neutraalin ruutulipun entisten rinnalle. Koska punainen risti ja punainen puolikuu olivat heidän arvionsa mukaan joissakin tapauksissa liian sidoksissa kahteen valtauskontoon.
Sekularisaatio eli maallistuminen saa aikaan uusia kysymyksenasetteluja ja innovaatioita. Niihin on joskus syytä varautua jo etukäteen.
Kari
Jos Händelin ja Bachin musiikki koetaan uhkaksi, niin eikö johdonmukaisesti tällöin esimerkiksi kalenteri, joka on meillä täynnä kristillisiä juhlia, mene kohta uusiksi? Nimistöstämme suurimmalla osalla on raamatullinen/kristillinen tausta. Pitäisikö nämäkin poistaa, ettei vaan julkisessa tilassa loukata ketään? Esimerkkejä varmasti löytyy, kun oikein aletaan miettiä. Kohta varmaan kielletään kirkon kellojen soittokin! Tarkoitus oli osoittaa kuinka absurdia tämä tiettyyn pisteeseen viety ”uskonnonvapaus” voi olla.
On toinenkin ”ongelma-alue”. Suomalaisissa kunniamerkeissä on paljon ristin muotoisia: Vapaudenristi, Suomen Valkoinen Ruusu ja Suomen leijona. On Rajavartiolaitoksen ansioristi ja niin edelleen. Neuvostoliitossa ongelma oli vielä isompi, koska tsaarien kunniamerkit olivat kaikki ristin muotoisia ja kristillisesti nimettyjä: Pyhä Vladimir, Pyhä Anna ja niin edelleen. Asia ratkaistiin niin, että neuvostokunniamerkit olivat järjestään ovaalinmuotoisia tai pyöreitä ja ristin muodon korvasi viisisakarainen tähti, sirppi ja vasara.
Tällaisia kysymyksenasetteluja voi tulla eteen, kun suhteellisuudentaju katoaa tai ideologiset vakaumukset ottavat ylivallan. Siitä huolimatta, että yleisesti ajatellaan, että ristin muoto ei enää viittaa automaattisesti kristinuskoon.
Marko
Kyllä ja liikennemerkeissä pitäisi uudistaa sairaalaa osoittava merkki.
Mitenkäs olisi stetoskooppi ristin tilalle?🦧
Miten pitäisi tulkita lautakunnan sivuilla oleva tiedote, että uskonnonharjoitus ei kuulu lautakunnan toimivaltaan?
Lautakunnan toimivaltaan ei kuulu yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuluvat asiat, eikä uskonnon harjoittaminen.
Surullista! Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei saa toimivaltansa puitteissa edes harjoitella: Virrestä viis minä veisaan!
Mutta kukaan ei estä yksityisesti kutomasta pitkää kaulaliinaa: Mä silmät luon ylös taivaaseen
Perin syntinen Jumala – Artikkeli vapaa-ajattelijain liitto ry:n lehti 3/2024
”Perisynti on toki helppo todeta hölynpölyksi jo sillä perusteella, että modernin historiantutkimuksen, arkeologian, antropologian, evoluutiobiologian ja geologian valossa koko Vanhan Testamentin luomiskertomus on vain satua. Ihmislaji ei suinkaan syntynyt luomiskertomuksen mukaisesti, vaan kehittyi varhaisemmista kädellisistä Afrikan savanneilla miljoonien vuosien aikana.”
Sensijaan luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Tosiasiassa kirkko kuitenkin kohtaa vapaa-ajattelijat Afrikan savannella, kun ”tiedettä yhtään arvostava nykykristitty ei voi uskoa syntiinlankeemukertomukseen kirjaimellisesti.” Ympäri kaydään – ja osin yhteen tullaan. Nyt kun me metsästäjä-keräilijät olemme saaneet ymmärryksen huipun Jumala voidaan poistaa häritsemästä meidän rauhaamme koko yhteiskunnasta.
Joo. Nämä vapaa-ajattelijat ajattelevat kristillisen uskon olevan literalistisen raamatuntulkinnan mukaisia propositioita eli väitelauseita. Sen vastakohdaksi esitetään tieteellinen – oikeastaan tiedeuskoinen – käsitys ja väitetään, että ihmisen on valittava literalismin ja nykyisen tieteen välillä. Ikään kuin kristinuskon piirissä olisi 2000 vuoden ajan vallinnut vain yksi ja sama fundamentalistinen ymmärrys. Näin käy, kun ei välitetä ottaa selvää kristinuskon aatehistoriasta ja luomiskertomusten tulkintahistoriasta Tai siitä keskustelusta, mitä raamatuntutkimuksessa käydään tänäkin päivänä.
Sama logiikka hahmottuu muuten myös nykyisen koulukonserttikeskustelun taustalta. Luullaan, että kaikki uskonnollisia elementtejä sisältävät tapahtumat ovat fundamentalistikristittyjen käännytystyötä ja uskonnon harjoittamista tai siihen ohjaamista, vaikka miten osoitettaisiin tämän oletuksen ongelmallisuus.
Mika R. Tiedeuskovaisuudesta on erinomainen kirja: Mikael Stenmark: Tiedeusko ja todellisuuden rajat. Suosittelen kaikille, niin uskovaisille kuin uskonnottomillekin.
Emmehän kuitenkaan ole mitään tiedeuskovaisia. Ettei tieteestä ja sen saavutuksista tulisi meille epäjumalaa. Uskonnottomat helposti luottavat kaikessa tieteeseen.
Mika R. Tiedeuskovaisuudella tarkoitetaan siis ajattelua, jossa vain tieteen tarkasteltavissa olevat asiat ovat mielekkäitä ja ajatellaan tieteen edistymisen tekevän uskonnon tarpeettomaksi. Tieteeseen on mielekästä ja tarpeellistakin luottaa, koska se on metodeiltaan ylivoimaista tiedon hankintaa ja soveltamista. Siitä ei saa tehdä uskon(non) korviketta, syrjäyttäjää tai epäjumalaa.
Marko, hyväksyn paljonkin nykytieteestä, mutta en hyväksy Raamatun vastaisia käsityksiä.
Jostain syystä vastaani tuli tällainen gradu. – LEVIATANIN PÄÄT Metaforinen, myyttinen, narratiivinen ja kognitiivinen tarve merihirviölle psalmissa 74:12–16. Katsoin tuota psalmia ja kiinnitin huomioni tuon psalmin kohtaan (8).
”He sanoivat sydämessään: ”Me hävitämme heidät kaikki tyynni” He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.” En ala ennustelemaan mitään, mutta erään kolumnin äskettäin luettuani ajattelin; Voi surkea Suomi!
Mika R. Tässä ei ehkä ole oikea paikka keskustella tieteen ja Raamatun välisestä suhteesta. Se ei nimittäin ole mitenkään yksioikoinen sillä tavoin, että vastakkain olisivat muuttuva ja epävarma tiede ja muuttumaton, ehdottomasti luotettava Raamattu. Tieteen käsitykset vaikuttavat näet väistämättä myös käsitykseemme Raamatusta ja Raamatun tulkinta on muuttuvaa, vaikka ei olekaan mielivaltaista.
Niin, jokainen kai uskoo johonkin (jos edes jonkinlainen elämänhalu on tallella). Kuinka vankasti mihinkin on toinen kysymys.
Tieteestä ja tieteellisyydestähän tässä koulujen ”(kristin)uskontoallergiassa” ei ole kysymys, kuitenkaan. Kouluissa käydään läpi monia muitakin asioita, jotka eivät ole ns. tieteellisiä. Kulttuuri-, taide-, katsomus- ja taitoaineet lienevät sellaisia, vaikka toki niissä tieteen hämyäkin voi olla mukana.
Oireellista on se, että kristillisvivahteisten asioiden ”boikotoimista” perustellaan moninaisuuden (!) suosimisella, mikä osoittaa sen, että ns. viisaatkaan ihmiset eivät aina toimi johdonmukaisen loogisesti. Mikä sitten varsinaisesti on uskonnon (tai jonkin muun maailmankatsomuksellisuuden!) harjoitusta, ja sen vuoksi vanhempien luvanvarasita on sekin eri kysymys, jota tietenkin oin hyvä pohtia. Voihan ns. ateistisen näkemyksen asioiden esilletuominen sisältää ”maailmankatsomuksellisuuden” harjoittamisen (tai peräti ”julistuksellisia”?) vaikutteita. Näin siis ajateltuna siitä usein esitetystä perspektiivistä, että koulun tulisi olla ns. (uskonto- tai maailmankatsomus)neutraali miljöö.
Täältä on poistettu evoluutiotieteeseen perustuva sitaattini. Miksi? Oliko se Anterolle liian vaikea pala purtavaksi? Se kuitenkin todisti, että evoluutiotieteenkin mukaan nykyisellä ihmiskunnalla on yksi kantaisä ja yksi kantaäiti.
Jotain rajaa pitää hölynpölylläkin olla. Plus se oli pelkkää copypastea ilman lähteitä
Kirjoitus ei todistanut muuta kuin että kreationismin perusteettomalla ja naiivilla toiveajattelulla ei ole rajoja.
Jos haluat keskustelua aiheesta, tee oma blogi siitä.
Wikipedia
Y-kromosomi-Aatami
viimeinen yhteinen esi-isä isälinjassa
Y-kromosomi-Aatami on nimitys sille miehelle, joka on kaikkien nykyään elävien miesten viimeinen yhteinen esi-isä katkeamattomassa isälinjassa. Jokainen mies perii Y-kromosominsa isältään. Kun mennään ajassa taaksepäin, erilaisten Y-kromosomien määrä vähenee, sillä kaikilla miehillä ei ole ollut poikaa. Lopulta on olemassa yksi ainoa mies, jonka Y-kromosomista kaikkien nykymiesten Y-kromosomit ovat periytyneet.
Tia Ghose: Genetic ’Adam’ and ’Eve’ Uncovered LiveScience. Viitattu 2.6.2015.
Jätit kreationistiseen tapaan lainaamatta oleellisen: ”Samaan aikaan hänen kanssaan eli monia muitakin miehiä, mutta heidän Y-kromosominsa eivät ole selvinneet nykyaikaan saakka.”
Eli kyse ei ole siitä, että joskus olisi ollut vain yksi mies ja yksi nainen, tai siitä, että olisi olemassa vain yksi kromosomilinja, vaan siitä, että _nykyaikaan_ on selvinneet vain tietyt kromosomit.
En edelleenkään ymmärrä, miksi kreationistit kerta toisensa jälkeen alleviivaavat vapaaehtoisesti epärehellisyyttään.
Joka tapauksessa tämän tutkimuksen mukaan jokaisella nykyään elävällä ihmisellä on yksi kantaisä ja yksi kantaäiti.