Melko tuore tasavallan presidenttimme Alexander Stubb järjestää puolisoineen itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton presidentinlinnassa – eli kansanomaisemmin Linnan juhlat. Niiden teemaksi presidenttipari valitsi teeman Yhdessä.
Kyseisen teeman valinta ei ole sattumaa. Samanhenkinen aihe on toki ollut aikaisemminkin juhlapäivän aiheissa ja puheissa. Teema nousee polarisaatiosta eli vastakkainasettelusta, joka on valitettavasti vahvistunut maailmalla ja meillä. Sitä voisi kutsua myös blokkiutumiseksi ja se näkyy sekä politiikan teossa että kansalaisten keskusteluissa ja asenteissa.
Tasan kuukausi sitten Yhdysvalloissa oli vaalipäivä ja Donald Trump vei selvän voiton presidentinvaalissa. Yhdysvallat on paitsi maailman mahtavin maa myös pahimpia esimerkkejä polarisaatiosta ja blokkiutumisesta, jota osaltaan ruokkii maan kaksipuoluejärjestelmä. Kyse on myös politiikan tekemisen tavasta ja retoriikasta. Siinä valittu presidentti on ollut mestari vastustajien solvaamisessa ja vastakkainasettelun ruokkimisessa!
Monet ovat toivoneet, että Yhdysvaltojen poliittinen kulttuuri ja kahtiajakautuminen eivät tulisi meille. Tätä toivoi muiden muassa oma presidenttimme USA:n vaalituloksen selvittyä. Vahinko on kuitenkin päässyt jo tapahtumaan, vaikkakin osin lievemmässä muodossa kuin Amerikassa. Meilläkin poliittinen ja ideologinen polarisaatio on vahvistunut. Jotkut poliittiset toimijat ovat ainakin omien havaintojeni mukaan jopa ottaneet oppia ”Amerikan mallista”.
Eri leireihin jakautuminen kuuluu myös demokratiaan, koska ihmisillä ja puolueilla on erilaisia näkemyksiä ja ideologiset erot voivat olla suuriakin. Ei ole kuitenkaan toivottavaa eikä maallemme hyväksi, jos vastakkainasettelu ja blokkiutuminen vahvistuvat. Voimme ottaa oppia maamme kipeimmistä ajoista eli kansalaissodan ja talvisodan ajoista. Ensin mainitussa punaiset ja valkoiset taistelivat ja talvisodasta taas sanotaan, että silloin ei ollut enää punaisia ja valkoisia vaan sinivalkoisia suomalaisia!
Meillä jakautuminen ja blokkiutuminen on saanut termeikseen ”punavihervasemmisto” ja ”laitaoikeisto”. Toinen blokki viljelee paljon myös sanaa woke, jolla voi arvostella kuin leimakirvestä käyttäen melkein mitä tahansa. Toiselta puolelta voi taas nousta syytökset rasismista ja fasismista. Perustellusti herää kysymys, mihin me olemme ajautumassa – ja mihin jotkut haluavat kehitystä jopa tietoisesti viedä?
Tasavallan presidentin valitsema teema Yhdessä on tarpeellinen ja ajankohtainen. Ajassamme ja maassamme on niin paljon uhkakuvia, että tarvitsemme sitä talvisodan henkeä, jotta selviämme. Yhdessä-teema ei saa jäädä juhlapäivän kauniiksi ja hurskaaksi toiveeksi, vaan siitä on tehtävä totta. Jokaisen suomalaisen ja erityisesti jokaisen päättäjän on miettivä omia asenteitaan ja valmiuttaan tulla toisia vastaan. Näin erityisesti tiukimmin jonkin laidan ideologiaansa ajavilla.
Yhdessä-teema sopii myös ohjenuoraksi monien haasteiden kanssa kamppailevalle maakunnallemme ja sen toimijoille. Koko Itä-Suomen pitää opetella vahvistuvaan yhdessä toimimiseen.
Hyvää itsenäisyyspäivää! Hyvää joulun odotusta ja parempaa tulevaa vuotta! Yhdessä – ja vain yhdessä selviämme! (Itä-Savo-lehden kolumni 6.12.2024)
Toivo Loikkanen
Kirjoittaja on monipuolisen työuran tehnyt teologi ja rovasti, aktiivinen kirjoittaja ja elämän ihmettelijä, joka viihtyy somessa ja luonnossa.
Herra, sinä olet osoittanut kansallemme suuren laupeuden pelastamalla meidät sotien kurimuksesta ja antamalla meidän säilyttää itsenäisyytemme. Tee meidät vapautemne arvoisiksi. Auta meitä voittamaan sinun pyhässä nimessäsi kaikkinainen synnin orjuus, kademieli ja alhainen ajattelu. Puhdista kansamme hyviä tekoja varten. Auta meitä kaikkia kulkemaan palveluksen poluilla nimesi kunniaksi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 81-82, WSOY, 1965.
Analyysi polarisaatiosta on seurausta jostakin ei tyhjästä tullut ilmiö. On kysymys arvomaailman muutoshalusta.
Blogisti kirjoittaa,
Siinä valittu presidentti on ollut mestari vastustajien solvaamisessa ja vastakkainasettelun ruokkimisessa!
Tämä ei ole syy polarisaatiolle ja tietysti median huomio sanomisissa on myös hiukan puolueellinen , suomen uutiset yksinomaan USAsta tulevat CNN kanavalta joka on täysin demokraattien äänitorvi ja kuva Suomessa on että FOX News on se äärioikeiston kanava ja tietysti se onkin vahvasti oikean laidan äänitorvi . Kuitenkin jos katsotaan mitä seurataan niin Fox on seuraajien osalta yli 7krt suurempi .Molemmilla puolilla on kautta aikain käytetty kovaa ja valheellistakin kieltä ja kysymys on mitkä pääsee isompiin uutisiin . Kysymys on perustuslaista ja vapaudesta jota Trump ajaa ja uusi ideologia haluaa puuttua ihmisten elämään käytännön tasolla . Toivoisin että lukijat voisivat katsoa YouTubesta Markku Ruotsilan haastattelun joka on mielestäni perusteellisin taustoittaja . Häntä on lähes mahdoton lynkätä koska iso kasa viitteitä todistaa hänen puheensa
Se on Studio Krypta : kaksi Amerikkaa
Tuo lausuntoni Trumpista (mestari vastustajien solvaamisessa ja vastakkainasettelun ruokkimisessa) on toki oma arvioni, mutta hyvin moni on asiasta samaa mieltä. noin 80% suomalaisista toivoi Harrisin voittoa eli ei toivonut Trumpin voittavan. Trumpin solvaamiset ovat olleet kaikkien kuultavissa ja nähtävissä medioissa. Hän on osa vastakkainasettelun ja blokkiutumisen ilmiötä (seuraus ja osallisuus) ja samalla myös ruokkii sitä (syy ja alkuperä).
Minusta todella hienon ’Yhdessä’ -puheen saarnan piti piispa Laajasalo itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa. Suosittelen.
Toivo
Kiitos tekstistäsi
Kiitos rakentavan yhteistyön korostamisestasi
Kiitos, Matias! Hyvää adventtiaikaa!
Kirkossa tapahtunut kahtiajakautumisen seurannaisilmiön takana on tietty mekanismi, joka on mielestäni varsinaisena syynä polarisaation muotoutumiseen kirkossa. Ei niinkään itse asiat. Mekanismin keskeisenä vaikuttajana on keskustelun herättäminen joidenkin kysymysten esittämisen pohjalta. Hyvänä kouluesimerkkinä siitä oli taannoiset Inkerin kirkon pappisvihkimykset. Avoimessa keskustelussa tuli esiin viaton kysymys siitä oliko ajankohta tarkoituksella valittu. Hyvin pian keskustelujen sävy muuttui ja tätä alunalkaen viattomana esitettyä kysymystä alettiinkin pitää totuutena. Joka herätti suuttumusta. Viattomasta kysymyksestä syntyi totuus, jonka totuuspohjasta ei ole mitään todisteita. En ota kantaa siihen mikä tässä tapauksessa on totuus, mutta tämä on se mekanismi, joka jakolinjat saa aikaan. Esitetyistä kysymyksistä muodostuu totuuksia joiden perusteella yhteyden mahdollisuus katoaa ja jakolinjat syntyy. Tämän mekanismin laukeamista tulisi keskustelussa pyrkiä välttämään. Ettei tehdä sitä vahinkoa, että esitämme kysymyksen, joka herättää lukioissa ajatuksen: ”juuri noin se onkin.”. Tämän perusteella sitten jaetaan ihmiset ystäviin ja vihollisiin.
Kiitos, Pekka! Hyvä esimerkki tosiaan mekanismista, jollaisen kautta vastakkainasettelu ja eri leireihin jakautuminen voivat syntyä. Toisaalta myös ajassamme on herkkyyttä sille, että ne syntyvät. Siksi pitää tietoisesti toimia toiseen suuntaan.
Mekanismiin ajaa se ajatus : ” meidän on oikeus tietää miksi on toimittu tietyllä tavalla”.
Aina jää kysymyksiä ja kun vastausmahdollisuuksia aletaan netissä pohtia, niin on todennäköistä että valinnoista lopuksi valitaan se negatiivisin mahdollisuus.
Mekanismi on ollut vuosia se että raamatullisen kristillisyyden elintilaa kirkossa halutaan kaventaa. Ja on väärin tehdä syntipukkeja heistä jotka haluavat pitäytyä raamatun sanan opetuksiin ja traditioon. On mukauduttu kansankirkossa uusiin ideologisiin virtauksiin ja seurauksena on moni nähnyt että kansankirkko ei se kristillinen yhteisö, jossa omat lapset saa turvallista ja vapaata ja rakastavan Jumalan huolenpitoa vaan huoli on ajanut ihmisiä pois kansankirkosta .
Onko oikein vaikkapa lähetystyöntekijöitä kohtaan että arkkipiispaa myöten halutaan olla estämässä ja halventamassa heidän työtä haluamalla ottaa pois heidän toimeentuloa?
Kirja josta tulee henki ja elämä joka on uskomme ylin auktoriteetti on testamentti, muuttumaton sellainen, joka on meille annettu tieksi päästä kerran taivaaseen. Sen kirjan sanoma ei ole tulkintoja eri lailla ajattelivia kohtaan vaan ne on minulle ohjeeksi ja elämäksi . Raamatun ylin sanoma on rakkaus ja se on että pidämme hänen käskynsä ja tahdomme pysyä siinä rakkaudessa , ilossa , rauhassa ja vapaudessa , kun tahdomme ottaa Jumalan sanan niinkuin se on kirjoitettu . Olemme joko siinä Jumalan suunnitelmassa tai sen ulkopuolella .
Kaikki mitä on tapahtunut kansankirkossa vuosikymmenien aikana on näkynyt jäsenkatona ja silloin ei ole reilua etsiä syitä kuulijoista vaan sanoman tuojista , missä tätä jäsenkatoa on tapahtunut . Eikö sanoma ole se maailman paras ja iloisin uutinen ?
Tämä on hyvin yksipuolinen kuvaus eikä sellaisena pidä kaikilta osin paikkaansa. Samaa olen siitä, että Raamatun ylin sanoma on rakkaus. Jumalan sanan ottaminen ”niin kuin se on kirjoitettu” on hyvin monisyinen ja ongelmallinen teesi. Raamatussa on ajatonta ja aikaan sidottua ainesta. Kaikkea ei voi eikä pidä ottaa kirjaimellisesti. Tärkeää on Raamatun punainen lanka, Jumalan pelastushistorian. Raamatun ydin ja keskus on Kristus.
Ajatonta on luonnollisesti se, kun Jumala teki Aadamin mullasta ja Eevan hänen kylkiluustaan. Toisaalta mm. myös, kun Luther pitäytyi pelkästään Raamatun yhteen sanaan Est; on – Kristuksen ehtoollisen asetussanoissa. ”Tämä on minun ruumiini; tämä on minun vereni.”
Toivo L. Ei Timo G:n kuvaus nyt niin yksipuolinen ole. Kyllä tässä kirkossa on valitettavasti tietoisesti sysitty sivuun ja syrjitty niitä, jotka ovat halunneet pitäytyä perinteiseen. Niitä tapauksia ei vain kirkollisessa mediassa ole uutisoitu, ja jos on, tarkoitushakuisesti. Ylilyöntejä ja katkeraa verbaaliakrobatiaa on toki esiintynyt.
Raamatun ydinsanoma ei ole Jumalan rakkaus. Raamatun ydinsanoma on se Jumalan rakkaus, joka tuli ilmi siinä, kuinka Hän antoi oman Poikansa meidän syntiemme ja koko maailman syntien sovitukseksi. Pienoisevankeliumi ja rakkauden kaksoiskäsky ovat hyviä ”vempaimia” eli yleisavaimia Raamatun tulkintaan.
Kaikista hulvattominta on lisäksi, kun evl-kirkossa on alettu tukeutua intersektionaaliseen pseudotieteeseen mm. turvallisen tilan vaatimuksineen ikään kuin jumalanpalvelukset olisivat tähän asti olleet turvattomia. (Intersektionaalisesta pseudotieteestä lähemmin dosentti Ari Helo)
Tällä ”pseudotieteellä” halutaan tukkia perinteisesti ajattelevien suut ja työntää heidät marginaaliin patriarkaalisena jäännöksenä.
Dosentti Ari Helon tutkimuksen mukaan hän kirjassaan nimenomaan lainaamalla intersektionaalisuustutkijoita toteaa, ettei ”taustalla ole ainuttakaan tutkimuksellista innovaatiota”. Tosiasiassa taustalla on tarjolla ainoastaan yksi rakenne: – ”valkoisen miehen rasistinen mielen rakenne.” Dosentti Mikko Heikkilän mukaan intersektionaalisuustutkimuksen metodologia on ”argumentoitavissa yksiselitteisesti kumoon.”
Siksi on selvää ja käy myös ymmärrettäväksi, että kirkossakin tarvitaan näitä turvallisia tiloja, kun ”rasistinen valkoisuus” on hallinnut myös protestanttisia jumalanpalveluksia Lutherista tähän päivään asti.
Todettakoon vielä, että kirja, johon viittaan on Ari Helo – ”Intersektionaalista vai ‘valkoista’ ylivaltaa?
Kirja-arviossaan 12/11/2024 Pia Länsman toteaa mm. ”On hämmästyttävää – ja sikäli paljastavaa – että akateemiset piirit ovat olleet aiheesta niin hiljaa. Kirja ansaitsisi paljon nykyistä suuremman huomion.” Toisaalta on myös ymmärrettävää, että hänet on sivuutettu myös Kotimaa-lehden sivustoilla.
Marko, luepa kommenttini tarkemmin! Kirjoitin muiden muassa: ” Raamatun ylin sanoma on rakkaus. Tärkeää on Raamatun punainen lanka, Jumalan pelastushistorian. Raamatun ydin ja keskus on Kristus.”
Eli Raamatun ylin sanoma tai paremminkin ydinsanoma on rakkaus. Se on Kristuksessa meille tullut Jumalan rakkaus, jos saa meidät rakastamaan maailmassa toisiamme. Sen tärkeämpää sanomaa ei ole. Siihen kuuluu armo eli syntiemme anteeksi saaminen, joka sekin johtaa meidät armahtamaan toisiamme, rakastamaan toisiamme.
Toivo, mitä mieltä olet lain julistamisesta kirkossa? Pappien tulisi puhua synneistä ja paheista, jotka ovat yleisiä kuulijoiden keskuudessa. Armo on tietysti pääasia, mutta armo kelpaa vain sellaiselle, joka on nähnyt olevansa syntinen. Papit eivät siis uskalla nuhdella kuulijoita, koska pelkäävät vihaisia reaktioita ja mahdollisia syytöksiä vihapuheista ja suvaitsemattomuudesta.
Jos pappi puhuu synneistä, monet ihmiset sanovat sen papin vain tuomitsevan ja haukkuvan ihmisiä.
Omatunto olkoon laista vapaa, mutta ruumis totelkoon lakia.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 146, SLEY, 1957.