Opiskelin Helsingin yliopistossa sekä teologista etiikkaa ynnä uskonnonfilosofiaa sekä teoreettista filosofiaa.
Etiikasta en erityisemmin pitänyt. Luin opinto-ohjelmaan kuuluneita kirjoja lähinnä hampaat irvessä.
Ala oli erityisen sekava suhteessa teoreettiseen filosofiaan, joka oli helppoa. Etiikan historia oli kuitenkin kiinnostavaa. Erityisesti Jussi Tenkun Vanhan ja keskiajan moraalifilosofian historia oli teos, jolla sai itsensä helposti sivistyneeksi, jos sen viitsi opetella ulkoa.
Uumoiluni etiikan teorioista oli se, että ne ovat käyttökelpoisia käsittelemiensä näkökulmien osalta sikäli kuin jossakin käytännön tilanteessa herää kysymyksiä siltä osin kuin mitä niiden näkökulmat käsittelevät.
Jonkinlainen universaali etiikan malli oli Aristoteleen teoksissa, mutta niiden maailmankuva oli rajoittunut. Katolisen etiikan kirjat taas olivat vanhojen rippikirkojen perinnettä: niissä oli ohjeita rippituoliin kokemattomille sielunhoitajille. Kun kirjassa oli kuvaus väärinteosta, sen avulla saattoi määrittää satisfactio operis- suoritukset ripitettävälle.
Päälinja oli, että on velvollisuusetiikkaa ja hyötyetiikkaa eri vaihtoehtoineen. Velvollisuusetiikan ongelma on se, että on tilanteita, joissa velvollisuuden toteuttaminen tuottaa pahan käytännön seurauksen. Hyötyetiikan ongelma oli se, että hyödyn tavoittelu voi toteutua vääristä velvollisuuksista.
Lisäksi oli sopimusetiikkaa ja hyve-etiikkaa, joista viimemainittu oli parhainta, mutta kuitenkin edellä todetuin aristoteelisen pienen maailman ongelmin.
Teoreettiseen filosofiaan verrattuna etiikka eli käytännöllinen filosofia jäi minulle melko hämäräksi alueeksi.
Opin kuitenkin, että oikean ja väärän arviointi ei voi olla ainoastaan oikeaksi uskotun opinkappaleen toteuttamista. Mikäli sen soveltamisessa ei oteta huomioon olosuhteita, jutusta muodostuu moralismia, joka on yhtä paha asia kuin dogmatismi uskomusten alueella.
Yhdysvaltain Korkeimman Oikeuden uusi kanta luo areenan moralismille. Osavaltioissa voidaan jatkossa toimia oikein, mutta ei ottaa huomioon olosuhteita.
Jos esimerkiksi isä tai veli raiskaa alaikäisen tyttärensä tai sisarensa, on monien osavaltioiden mukaan väärin, että tämä tekee abortin, vaikka olisi 14-vuotias ja lapsensa erityiseen ahdinkoon synnyttävä ja ilman äitiyden velvoitetta.
En usko oikeaksi, että abortti on ehkäisykeino. Mutta on kohtuutonta valmistaa lainsäädäntö, jossa se on kaikissa tapauksissa väärin.
On ikävää, että Yhdysvalloissa ollaan kulkemassa moraalikannoissa samoille linjoille kuin Venäjällä.
Se, mikä on yleisellä tasolla väärin, voi olla on yksittäistapauksessa oikein.
Abortin sukulainen on eutanasia.
Tiedän tapauksia, joissa puolustan partikulaarista eutanasian oikeutusta. Mutta en tunne ainakaan vielä yleisiä periaatteita, joiden mukaisesti taitaisin säätää lain eutanasiasta.
Joskus kuvitellaan, että Hollannissa ollaan vapaamielisiä. Tämä on virhekäsitys. Hollannin lain mukaan eutanasia on murha. Se on väärin. Mutta lakiin on kirjattu poikkeuksia, joiden vallitessa tehdään syyttämättäjättämispäätös.
Käytänne kertoo siitä, miten vaikea on säätää normeja, joissa otetaan yksittäistapausten inhimilliset ja vastaansanomattomat periaatteet huomioon, mutta joissa ei kuitenkaan luovuta varsin konservatiivisista käsityksistä sellaisten käsitysten suhteen, jotka koskevat sitä, mikä on oikein tai väärin.
Yhdysvaltain Korkeimman Oikeuden päätöksiä pidetään usein kansainvälisinä ennakkotapauksina. Voidaan sanoa, että tehdyn päätöksen seurauksena on annettu vapautta osavaltioille. Päätöksen seuraus on kuitenkin kaikkien sen tekijöiden tiedossa oleva moralistinen oikeaoppisuus osavaltioissa.
Sama pätee sen aikaisemmin tekemään päätökseen uskonnonvapaudesta, josta on ilakoitu myös suomalaisissa oikeuspäätöksissä. Tosiasiassa päätöksen seuraus oli vapaaseurakuntalaisuuden rehottamisen irtipäästäminen Yhdysvaltain koululaitoksen piirissä.
”Saanko kysyä … uskotko sinä Jumalaan ?” Et saa ! Kunkin itse päätettävissä, mitä haluaa kertoa, mitä ei. Tällä kysymyksellä ”uskikset” nostavat egonsa itsensäkin yläpuolelle. ”Usko” on yksityisasia (useimmille).
Tiedustelin saanko kysyä, ja siihen saa olla vastaamatta. Joka tapauksessa kysyin jo 🙂
Minulta saa kysyä mitä tahansa. Jos huomaan kysymyksen, yritän vastata. Minun on oikeastaan vaikea ymmärtää miksi joku ei haluaisi vastata tällaiseen kysymykseen keskustelupalstalla, joka on kirkollinen ja kristinuskon aiheita käsittelevä.
Oikeastaan olen jo aika varma Mikko Niemisen tapauksessa miten asia on, mutta haluaisin kuulla sen häneltä itseltään, varmuuden vakuudeksi. Erikoisena pidän sitä, että joissakin kommenteissa hän perustelee kannanottoaan Jumalan tahdolla, ja toisissa on antanut ymmärtää olevansa ateisti.
Minusta on täysin asiatonta kysellä kenenkään uskon laatua ja / tai määrää millään alustalla. Tämä alusta ei ole millään tavalla rajattu jotakin tiettyä uskoa tunnustaville. Mikko saa olla vaikka buddhalainen, silti hänellä on oikeus kirjoittaa tänne, kunhan noudattaa palstan ylläpitäjän sääntöjä. Ja hänhän noudattaa. Sitä ei voi sanoa kaikista.
Ja sitä paitsi voi olla, ettei oma uskontunnustuksesikaan kelpaa kaikille. Itse olen ainakin helluntailaisten ja lestadiolaisten toimesta saanut kuulla, etten ole uskossa, vaikka uskovaksi olen itseni luonnehtinut.
”Minusta on täysin asiatonta kysellä kenenkään uskon laatua ja / tai määrää millään alustalla.”
-Sitä en kysynyt. Rauhoittukaa nyt hei 🙂
Jos uskoo Jumalaan, ei pitäisi olla mitenkään kiusallista sanoa sitä. Eikä myöskään jos ei usko. Kenenkään uskon määrää tai laatua tässä ei olla arvioimassa.
”Mikko saa olla vaikka buddhalainen, silti hänellä on oikeus kirjoittaa tänne, kunhan noudattaa palstan ylläpitäjän sääntöjä.”
-Ei tätäkään ole kukaan kiistämässä 🙂
”Ja hänhän noudattaa. Sitä ei voi sanoa kaikista.”
-No, kirjoittaa ilmeisesti ainakin nykyisin oikealla nimellään…
Sari. Somessa jotkut ”viisaat” eivät halua oman nimen tahriutuvan kannanotoillaan, joten käyttävät eri nimimerkkejä.
Minä poistan blogiltani nimimerkkien kommentit.
”Uskotko Jumalaan?”
Itse ajattelen, että tähän kysymykseen on Ok vastata vastakysymyksellä: ”Mitä sinä sillä tiedolla teet?”.
Tästä on helpompi jatkaa eteenpäin, jos sen kokee mielekkääksi.
Tarja-Liisa: ”Samalla fundamentalisella lähestymistavalla kyseinen Korkein oikeus voisi näet todeta, että USA:n perustuslaki ei liittovaltiotasolla takaa naisten äänioikeutta tai kansalaisoikeuksia, mikä sekin on totta.”
Väärin.
Yhdysvaltain perustuslain mukaisesti jokaisessa osavaltiossa on miehillä ja naisilla samanlainen äänikoikeus. Tämä muutos tuli voimaan vuonna 1920. Tätä mikään osavaltio ei voi sivuuttaa, eikä myöskään Korkein oikeus voi sitä muuttaa.
Perustuslain muuttamiselle on ihan omat mekanismit. Hyväksytyt muutoksia ei osavaltiot tai Korkein oikeus voi muuttaa tai siivuuttaa.
Martti Pentti funtsailee seuraavasti:
”””On olemassa oikea vastaus, jos on olemassa Jumala.” Miten helppoa elämä olisikin, jos asia olisi näin ja saisimme sen oikean vastauksen aina tietoomme! Kun suuret kysymykset tulevat eteemme, joudumme kuitenkin valitsemaan monien huonojen vaihtoehtojen välillä. Kristityillä on toki mahdollisuus kysyä Jumalan tahtoa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla yksin tai yhdessä seurakunnan kanssa.””(Martti Pentti)
Raamatun mukaan ”tapahtukoon sinulle uskosi mukaan”, siis tuossa on rinnakkain epäusko ja usko, onko uskovalla Jumala joka antaa oikeat vastaukset aina tietoomme?
Aloitetaampa nyt ihan alusta eli nyt jokainen aikuinen voi itse miettiä ja ymmärtää mitähän Jumala vastaisi pienelle lapselle jos tällä olisi juuri vastauksia antava Jumala, olisiko vastaukset vanhempia kunnioittavia eli näiden käskyjen ja ohjeiden pitämistä vai kapina? Siis miksi/missä mennään ”pieleen” kun tämä ei toimi kun pieni lapsi rukoilee varmasti ihan vilpittömästi, onko yhteys Jumalaan poikki vai mikä on?
Siis jokainen voi omassa elämässään miettiä oliko Jumala suhde kunnossa lapsena eli kuulinko mikä oli Jumalan tahto ja myös elinkö sen mukaan?
Entäpä nyt aikuisena, antaako Jumala vain toisiin asioihin vastaukset, ei kaikkiin, jos niin miksi ei anna, miksi Jumala näyttää vain ”ratkaisun” toisten synteihin, omat Hän antaa anteeksi eikä niissä auta?
> Tarkennuksena, että on olemassa oikea vastaus siihen, onko sikiö ihminen ja onko ihmisellä hedelmöityshetkestä lähtien sama arvo kuin jo syntyneillä ihmisillä.
Haluaisin Sarille todeta, että tämä ei pidä paikkaansa. Ymmärtääkseni niissä tilanteissa, joissa raskaus uhkaa raskaana olevan henkeä, päätydään lähes poikeuksetta ratkaisuun säästää raskaana olevan henki sikiön kustannuksella.
Jos meidät pakotetaan valitsemaan hyvin äärimmäisellä tavalla, jo syntyneen ihmisen elämä arvotetaan korkeammalle.
Huomasithan mitä kirjoitin tuolla edellä. Sen yhteydessä kun kysyin sinulta uskotko Jumalaan.
Jos on olemassa Jumala, kuten uskon että on, silloin on olemassa totuus siitä mikä ihmisen arvo on. Tuossa puhuit jostain aivan muusta…
Ihminen ei voi millään perusteella määrittää kenenkään arvoa, muuten kuin suhteessa itseensä ja toisen ihmisen mahdolliseen hyötyyn yhteisölle tai yhteiskunnalle.
”Jos meidät pakotetaan valitsemaan hyvin äärimmäisellä tavalla, jo syntyneen ihmisen elämä arvotetaan korkeammalle.”
-Siis ihmiset tekevät näin. Jumala voi olla toista mieltä.
Toki voi ajatella niinkin, että jos Jumala olisikin paha eikä välittäisi luomistaan ihmisistä, ihminen voisi kohdella toisia ihmisiä antamalla näille arvon.
Mutta tilanteessa, jossa ihminen antaa toiselle ihmisolennolle toista suuremman arvon, Jumalan sana ja Jumalan näkemys painaa enemmän. Jos Jumala sanoo että sikiö on yhtä tärkeä kuin jo syntynyt ihminen, sen kieltäminen on synti.
Sari W, Mikko N. on tässä kohden ihan oikeassa. Jos ajatellaan tapausta, että monen pikkulapsen äidin henki on vaarassa raskauden vuoksi ja huomataan, että nyt joudutaan valitsemaan, kumpi menettää henkensä, abortti voidaan rinnastaa sotatilanteeseen: yksi menettää henkensä, jotta toiset pelastuisivat. Tällöin on myös kysymyksessä lääketieteellisesti perusteltavissa oleva abortti ja mielestäni tässä tilanteessa ei ole yksiselitteistä ratkaisua.
> Jos on olemassa Jumala, kuten uskon että on, silloin on olemassa totuus
Ajatusrakennelmaa ”jos uskon siihen, silloin tämä on totta” voidaan soveltaa mihin hyvänsä uskonnolliseen tai maailmankatsomukselliseen vakaumukseen saunatontuista lentävään spagettihirviöön.
Ajatusmalliasi kutsutaan totuusrelativismiksi. Eli jonkin asian totuus riippu sen esittäjän edustamasta näkökulmasta. Yksinkertaisin totuusrelativismin muoto on niin sanottu naiivi totuusrelativismi, jonka mukaan mikä tahansa väite on tosi, jos sen esittäjä vain uskoo niin.
Minä edustan sitä lähestymistapaa, että keskustelemme asioista asioina. En kommentoi henkilökohtaista uskoani, koska omassa ajattelussani se ei muuta sitä, mitä asioista kirjoitan. Ajattelen, että henkilökohtainen uskoni ei tee asioista tosia tai epätosia.
Siis hetkinen nyt. Tuntuu että tässä puhutaan vähän ohi.
Puutuin edellä siihen kun Mikko N sanoi että abortti on eettinen kysymys, johon ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
”Olen aika varma, että jokainen tässä keskustelussa ymmärtää, että kyseessä on mielipiteitä jakava eettinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.”
Tuo siis sanottu abortista yleensäkin.
Tähän kommentoin siten, että Jumala on määrittänyt ihmisen arvon, ja jokaisella hänen luomallaan ihmisellä, hedelmöityksestä lähtien on ihmisarvo. Tämän vuoksi kristillisestä ja teistisestä näkökulmasta katsottuna abortti on väärin.
En minä siitä ole eri mieltä, että valintoja, isoja ja vaikeita valintoja, joissa on valittava kuka pelastetaan, on tehtävä. Mutta valintatilanne EI tee ketään vähempiarvoiseksi.
”Ajatusrakennelmaa ”jos uskon siihen, silloin tämä on totta””
-Siis noinhan en tarkoittanut.
Tarkoitin ihan sitä mitä kirjoitin. Jos on olemassa Jumala, hyvä Jumala (joka olisi tällöin olemassa riippumatta siitä uskonko minä) silloin ihmisen arvo on absoluuttinen tosiasia.
Paino on siinä että Jumala on olemassa. Ei siinä mitä minä uskon.
”Eli jonkin asian totuus riippu sen esittäjän edustamasta näkökulmasta”
-Nimenomaan. Siis _nimenomaan_!
Tuotahan minä juuri tarkoitin!
Ymmärsit väärin mitä halusin sanoa:
”jos uskon siihen, silloin tämä on totta”
tarkoittaa tässä yhteydessä
”jos uskon Jumalaan, silloin abortti on väärin.”
Tarkoitin siis sitä, että jonkin asian totuus riippuu siitä, uskooko Jumalaan. Tämän on hyvin totuusrelativistinen näkemys. Ei ole yhtä totuutta vaan on monta totuutta ja henkilön oma kokemus määrittää totuuden.
”Tarkoitin siis sitä, että jonkin asian totuus riippuu siitä, uskooko Jumalaan. ”
-Hmmm… Okei.
Mutta otatko tuossa huomioon sitä mahdollisuutta, että Jumala olisikin oikeasti olemassa. Ja totuus määrittyisi sen kautta mitä Jumala oikeasti tahtoo ja on tarkoittanut.
No, sitä minä oikeastaan tarkoitin. Koska uskon että Jumala on olemassa. Mutta ehkä tässä ainakin tuli ymmärretyksi mitä kukin tarkoittaa. Onhan se jotain se 🙂
> Mutta otatko tuossa huomioon sitä mahdollisuutta, että Jumala olisikin oikeasti olemassa.
Ei sitä voi ottaa huomioon eikä sillä oikeastaan ole merkitystä, koska kumpikaan meistä ei voi tietää, onko Jumala oikeasti olemassa. Voimme ainoastaan uskoa siihen.
Toisekseen en allekirjoita sellaista väitettä, että Jumala ei hyväksy aborttia. Meistä kumpikaan ei pysty sitä Jumalalta kysymään, joten voimme ainoastaan olettaa hänen olevan asiasta jotain mieltä.
Eli loppupeleissä sinä ajattelet, että abortti on väärin, koska uskot että on olemassa Jumala, jonka oletat olevan sitä mieltä, että abortti on väärä. Kaikkein merkittävin kysymys lienee kuitenkin se, haluatko sinä olla Jumalan kanssa samaa mieltä vai haluatko uskoa, että Jumala on sinun kanssasi samaa mieltä. Kun puhumme oletetun hahmon oletetuista mielipiteistä, on aina se riski että oletamme tälle hahmolle mielipiteitä, jotka vastaavat omiamme.
Aluksi: pahoittelut, jos sinua loukkasi kysymykseni siitä uskotko Jumalaan. Ajattelin sen vain helpottavan keskustelua, ja toisen ymmärtämistä. Tämän perusteella päättelen, että olet agnostikko. Se on tietysti ihan ok. Enkä halua olla tarpeettoman utelias (vaikka olenkin utelias luonne…)
”Ei sitä voi ottaa huomioon eikä sillä oikeastaan ole merkitystä, koska kumpikaan meistä ei voi tietää, onko Jumala oikeasti olemassa. Voimme ainoastaan uskoa siihen.”
-Tarkoitin sen huomioon ottamista, että JOSJumala on olemassa, riippumatta uskostamme tai epäuskostamme, niin silloin hänellä on määräysvalta. Ja jos ihmisellä, vaikka alkiolla tai vasta hedelmöittyneellä munasolulla, on Jumalan silmissä sama arvo kuin kenellä tahansa ihmisellä, sitä arvoa ei voi kukaan mitätöidä.
”Toisekseen en allekirjoita sellaista väitettä, että Jumala ei hyväksy aborttia. Meistä kumpikaan ei pysty sitä Jumalalta kysymään, joten voimme ainoastaan olettaa hänen olevan asiasta jotain mieltä.”
-Kyllä Jumalalta voi kysyä. Mutta itsekin lopulta vain uskon, että Jumala on hyvä, ja että Jumalan silmissä jokainen on arvokas.
”Eli loppupeleissä sinä ajattelet, että abortti on väärin, koska uskot että on olemassa Jumala, jonka oletat olevan sitä mieltä, että abortti on väärä. ”
-Näin 🙂
”Kaikkein merkittävin kysymys lienee kuitenkin se, haluatko sinä olla Jumalan kanssa samaa mieltä vai haluatko uskoa, että Jumala on sinun kanssasi samaa mieltä.”
-Uskon, että Jumala on olemassa. Tämä on oikeastaan päättelyn tulosta, ei pelkkä päätös uskoa. Ja haluan uskoa Jumalan olevan hyvä. Ei ole kyse samaa mieltä olemisesta. Ohjenuoranani on kaikessa (tai ainakin pyrin siihen): quero veritas. Etsi totuutta.
Kuten sanoit: totuus on se mikä se on, riippumatta siitä miten kukin uskoo.
”Kun puhumme oletetun hahmon oletetuista mielipiteistä, on aina se riski että oletamme tälle hahmolle mielipiteitä, jotka vastaavat omiamme.”
-Tämä on totta.
Tarkoitatko siis, että jos Jumala on olemassa, Jumala voi yhtä hyvin olla paha?
> pahoittelut, jos sinua loukkasi kysymykseni siitä uskotko Jumalaan.
No worries, kysymys ei loukkaa. Haluan kuitenkin välttää ennakkoluulojen tuomisen keskusteluun. On liian helppo sanoa, että uskovien mielipiteet ovat kategorisesti satukirjasta tai että uskomattomat eivät voi tietää mitään Raamatusta. Lisäksi on ihmisiä, joiden mielestä kaikki Seta ry:n kannanotot ovat automaattisesti sitä tai kaikki Päivi Räsäsen kommentit ovat automaattisesti tätä. Minua kiinnostaa se, mitä puhutaan. Minua ei kiinnosta se, kuka puhuu.
> Ja haluan uskoa Jumalan olevan hyvä.
Näen tässä sen vaaran, että koska henkilökohtaisesti vastustat aborttia ja samaan aikaan haluat Jumalan olevan hyvä, sinä uskot Jumalaan joka vastustaa abortti. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan mielipide on sinun oman ajattelusi seurausta. Tämä on se ongelma, miksi en sekulaarissa lainsäädännössä hyväksy argumentiksi sitä, että Jumala on jotain mieltä asiasta, jota lainsäädäntö koskee, koska loppupeleissä jokainen voi uskoa haluamansa kaltaiseen Jumalaan.
> Tarkoitatko siis, että jos Jumala on olemassa, Jumala voi yhtä hyvin olla paha?
Nyt olemme filosofian ytimessä, koska ensin pitäisi ymmärtää, mitä tarkoittaa hyvä tai paha. Tätä voisi miettiä käyttäen tämän keskustelun sisältöä. Sinä ajattelet, että abortti on väärin. Jos oletetaan, että on olemassa Jumala ja jos oletetaan, että tämä Jumala sallii abortin 18 raskausviikolle asti, tästä seuraa kysymys, että onko Jumala hyvä vai paha.
Jos oletetaan, että tämä Jumala on kaikkivaltias ja edustaa absoluuttista hyvyyttä, tällöin meillä on määritelmällisesti hyvä Jumala. Ja se myös tarkoittaa sitä, että Sari on paha, koska hän kapinoi Jumalan tahtoa vastaan ja torjuu naisten oikeuden päättää omasta kehostaan.
Toisaalta jos me oletamme, että Sari on tässä asiassa absoluuttisesti oikeassa, siitä loogisesti seuraa, että Sarin kanssa eri mieltä oleva Jumala on paha. Jos haluamme puhua absoluuttisesta hyvästä ja pahasta, meidän on pakko kiinnittää referenssipiste johonkin.
Loppupeleissä meidän on väistämätöntä hyväksyä se, että pyrkiessään toimimaan oikein, kristityt päätyvät samassa asiassa erilaisiin ja välillä myös täysin vastakkaisiin lopputuloksiin. Se ei silti mielestäni tarkoita sitä, että yksi ihmisryhmä olisi hyvä ja toinen ihmisryhmä olisi paha. Tämä on haastava monelle konservatiivisesti ajattelevalle, koska monella heistä on taipumus velvollisuusetiikkaan, jonka keskeinen ajatus on se, että ihminen toimii oikein silloin kun hän toimii oikean säännön mukaisesti.
”Näen tässä sen vaaran, että koska henkilökohtaisesti vastustat aborttia ja samaan aikaan haluat Jumalan olevan hyvä, sinä uskot Jumalaan joka vastustaa abortti. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan mielipide on sinun oman ajattelusi seurausta. Tämä on se ongelma, miksi en sekulaarissa lainsäädännössä hyväksy argumentiksi sitä, että Jumala on jotain mieltä asiasta, jota lainsäädäntö koskee, koska loppupeleissä jokainen voi uskoa haluamansa kaltaiseen Jumalaan.”
-Tarkoitan sitä, että Jumala, jonka uskon olevan hyvä ”vastustaa aborttia” siksi, että jokainen hänen luomansa ihminen on arvokas olento, jo ”idusta lähtien”, ja jokaisella Jumalan luomalla ihmisellä on paikka ja tarkoitus maailmassa. Jumalan suunnitelma jokaisen elämälle. Eikä ihmisille voi tällöin antaa valtaa päättää siitä kuka saa elää ja kuka ei saa.
Eikö tämä ole aivan johdonmukainen ajatus?
> Eikö tämä ole aivan johdonmukainen ajatus?
Toki.
Mielestäni on myös johdonmukaista ajatella, että yhteiskunta ei pakota ketään naista synnyttämään sellaista lasta joka ei ole suunniteltu eikä toivottu.
Voisimme aivan yhtä hyvin kinastella siitä, onko ehkäisy väärin. Siinähän käytännössä estetään ihmisen itua kiinnittymästä hedelmälliseen maaperään ja estetään tämän lapsen syntyminen.
Minä en näe tätä kysymystä eettisesti mustavalkoisena ja siksi olen sitä mieltä, että ketään naista ei tule painostaa tekemään aborttia eikä ketään naista tule kieltää tekemästä aborttia. Se on mielestäni äärimmäisen henkilökohtainen päätös, jota on mahdoton tehdä ulkopuolelta.
”Mielestäni on myös johdonmukaista ajatella, että yhteiskunta ei pakota ketään naista synnyttämään sellaista lasta joka ei ole suunniteltu eikä toivottu.”
-Asiassa on myös toinen puoli. Lääkärit, hoitajat ja kätilöt pakotetaan tekemään abortteja vastoin tahtoaan ja vakaumustaan. Pidetään itsestäänselvyytenä, että raskaana olevalla on oikeus vaatia, että ”hoitakaa homma”. Johdonmukaista olisi antaa tässä asiassa vähintään se omantunnonvapaus.
On moraalisia velvoitteita, on oikeuksia ja on epämoraalista pakottamista. Mielestäni elämän pelastaminen, tässä tapauksessa se, että suojelee sisällään kasvavaa elämää, on moraalinen valinta.
Tässä ei edes yritetä löytää tasapainoa eri oikeuksien välillä. Alkiolla ja sikiöllä on vain se oikeus, jonka raskaana oleva antaa, jos ei anna, mitään oikeutta ei lähtökohtaisesti ole. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista omantunnonvapautta. Sen sijaan raskaana oleva nainen saa esittää vaatimuksia, ja hänellä on vain oikeuksia.
Ymmärrän että abortti voi olla perusteltu, jos on kyse esim. alaikäisen raiskauksesta. Mutta sitä, en ymmärrä, että suojaamattomaan seksiin, yhden illan juttuihin ym. ei liity minkäänlaista vastuuta.
”Voisimme aivan yhtä hyvin kinastella siitä, onko ehkäisy väärin. Siinähän käytännössä estetään ihmisen itua kiinnittymästä hedelmälliseen maaperään ja estetään tämän lapsen syntyminen”
-Kinastella voi vaikka mistä. Keskustelua syntyy siitä, jos on näkemys ja näkemykselle perustelut. Itse pidän jokaista jo alkanutta ihmiselämää yhtä arvokkaana, riippumatta siitä missä kehitysvaiheessa ollaan. (alkio, sikiö, vauva, lapsi, teini, aikuinen, vanhus)
”Minä en näe tätä kysymystä eettisesti mustavalkoisena ja siksi olen sitä mieltä, että ketään naista ei tule painostaa tekemään aborttia eikä ketään naista tule kieltää tekemästä aborttia. Se on mielestäni äärimmäisen henkilökohtainen päätös, jota on mahdoton tehdä ulkopuolelta.”
-Mutta kuten sanoin, siinä on mukana muitakin osapuolia. Hoitohenkilökunnan lisäksi myös isä.
> Lääkärit, hoitajat ja kätilöt pakotetaan tekemään abortteja vastoin tahtoaan ja vakaumustaan.
Mielestäni tähän asiaan voisi miettiä ratkaisua. Ja mielestäni käytännön työelämässä näitä ratkaistaankin työnjohdollisin ja kollegiaalisin keinoin.
> Pidetään itsestäänselvyytenä, että raskaana olevalla on oikeus vaatia
Tämän pitää olla itsestäänselvyys myös jatkossakin. Julkinen terveydenhuolto ei voi toimia siten, että potilaan oikeus toimenpiteeseen on riippuvainen hoitohenkilökunnan vakaumuksesta. Ihmisten tasapuolinen kohtelu on kirjattu niin syvälle lainsäädäntöömme rakenteisiin, että sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä, että oikeus vaatia aborttia on itsestäänselvyys.
Lisäksi tässä tulee ottaa huomioon se, että päätös hakeutua johonkin ammattiin on valinta. Ketään ei poimita pystymetsästä ja vaadita häntä tekemään aborttia raskaana olevalle naiselle. Lääkärillä tai sairaanhoitajalla, joka hakeutuu naistentautien- ja synnytyksen erityisalalle, ei tule yllätyksenä, mitä työssä vaaditaan.
Mielestäni lähtökohta on se, että ihmiset hakeutuvat sellaiselle alalle ja sellaisiin työtehtäviin, joita haluavat tehdä. Lähtökohta ei voi olla se, että hakeudutaan jonnekin töihin ja sen jälkeen aletaan listaamaan niitä työtehtäviä, joita ei suostuta tekemään.
Kuten sanoin jo aikaisemmin, minä en mitenkään vastusta työjärjestelyjä tilanteessa, jossa se ei vaaranna potilaan oikeutta saada kyseinen toimenpide. Haluan kuitenkin jättää tämän kysymyksen terveydenhuollon ammattilaisten ratkaistavaksi. Esimerkiksi lääkäriliitto kannattaa eduskuntaan jätettyä kansalaisaloitetta, joka mahdollistaa abortin omasta tahdosta ilman erillisiä perusteluja.
Pidän todennäköisenä, että kansalaisaloitteen keskeiset esitykset tullaan hyväksymään, koska vaikka nykyinen lainsäädäntö rajoittaa abortin saamista, jokainen raskaana oleva nainen saa abortin halutessaan nykyisinkin. Nykyinen lainsäädäntö ei vastaa todellisuutta, joten sen päivittäminen on perusteltua.
> en ymmärrä, että suojaamattomaan seksiin, yhden illan juttuihin ym. ei liity minkäänlaista vastuuta.
Minä en henkilökohtaisesti kannata vastuutonta seksielämää ja abortin käyttämistä ehkäisykeinona. Kannatan kuitenkin sitä rikosoikeuden periaatetta, että pelkkä moraalinen paheksunta ei riitä jonkin asian kriminalisoimiseksi. Lainsäädännöstä ei pidä tehdä moraalipoliisia, koska sen jälkeen alkaa taistelu siitä, kenen arvojen mukaan lainsäädäntö kirjoitetaan.
”Tämän pitää olla itsestäänselvyys myös jatkossakin. Julkinen terveydenhuolto ei voi toimia siten, että potilaan oikeus toimenpiteeseen on riippuvainen hoitohenkilökunnan vakaumuksesta. Ihmisten tasapuolinen kohtelu on kirjattu niin syvälle lainsäädäntöömme rakenteisiin, että sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä, että oikeus vaatia aborttia on itsestäänselvyys.”
-Jos oikeasti haluat ymmärtää vastapuolen näkemystä, kuten mainintasi edellä siitä että olisi suotava edes jonkinlainen omantunnonvapaus, silloin sinun tulee ymmärtää myös, että kun sikiö nähdään ihmisenä, silloin sikiö todella nähdään ihmisenä, jolla on ihmisen oikeudet.
Hyväksyn vallitsevan tilanteen, mutta pidän kiinni omasta oikeudestani ilmaista kantani asiassa.
Itse asiassa, asian ympärillä ei mahdollisesti käytäisi tällaista jatkuvaa sotaa, jos olisi oma ammattikunta suorittamaan abortteja. Niitä tehtäisiin, eikä sitä voitaisi estää, mutta keskustelua käytäisiin. Hyväksyttävä on myös se, että keskustelu ja mielipiteenilmaisu asiasta ei tule loppumaan. Keskustelu siitä mistä ihmiselämä alkaa, ja se on iso asia.
Kuten olen aiemminkin sanonut, minusta itsestäänselvyyksiä ei ole olemassa, vaan kaikki täytyy perustella. Joka kerta kun sanotaan jotain ”itsestäänselvyydeksi” itselläni nousee vähän niskavillat pystyyn. Kysymys siitä kenellä tässä on oikeuksia, on ikuisuuskysymys. Kumpaakaan puolta ei pidä vaatia hyväksymään mitään ”itsestäänselvyytenä”, ja siten torpata kaikkea keskustelua aiheesta.
Jokin voi tuntua sinusta mahdottomalta hyväksyä eettisesti, vaikka se olisi täysin laillista, etkä mahtaisi asialle mitään. Tällöinkään ei voi vaatia sinua pitämään ko. asiaa itsestäänselvyytenä.
”Lisäksi tässä tulee ottaa huomioon se, että päätös hakeutua johonkin ammattiin on valinta.”
-On huomioitava myös se, että raskaus ei ole sairaus, vaan mitä luonnollisin olotila naiselle. Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat hakeutuneet alalle voidakseen parantaa sairaita ihmisiä ja pelastaa ihmishenkiä. Juuri siksi ajattelen , että aborttia -ja myös eutanasiaa- suorittamaan olisi parasta kouluttaa aivan oma ammattikunta.
Joka todella olisi valinnut tällaisen tavan palvella asiakkaita.
Eli näytät pitävän itsestäänselvänä myös sitä, että tällaiset työt kuuluvat lääkärin ja sairaanhoitajan työhön? Miksi, oikeastaan?
> en ymmärrä, että suojaamattomaan seksiin, yhden illan juttuihin ym. ei liity minkäänlaista vastuuta.
”Minä en henkilökohtaisesti kannata vastuutonta seksielämää ja abortin käyttämistä ehkäisykeinona. Kannatan kuitenkin sitä rikosoikeuden periaatetta, että pelkkä moraalinen paheksunta ei riitä jonkin asian kriminalisoimiseksi. Lainsäädännöstä ei pidä tehdä moraalipoliisia, koska sen jälkeen alkaa taistelu siitä, kenen arvojen mukaan lainsäädäntö kirjoitetaan.”
-Ei tässä tarvitse mitään kriminalisoida sinänsä. Mutta mielestäni voisi olla aivan realistista käytäntö, että aborttia täytyisi hakea. Kuten aikaisemmin avioeroa, silloin kun siihen piti vielä ilmoittaa syy.
Että aborttia ei saisi automaattisesti, vaan se harkittaisiin tapauskohtaisesti, ja sen voi saada jos kyseessä olisi esim. raiskaus tai alaikäisen raskaus, tai odottavan äidin kestämätön henkinen tuska.
Koska, kuten toivon sinun ymmärtävän, todella pidän kohdussa kasvavaa alkiota ja sikiötä ihmisenä, en voi pitää toivottavana käytäntönä, että abortin saaminen olisi jokaiselle kuuluva oikeus sitä pyydettäessä.
Tässä asiassa näkökulmat ovat törmäyskurssilla maailman tappiin asti. Itse en koe keskustelua aiheesta turhana, häiritsevänä tai vaiennettavana. Nämä ovat asioita, joista on tärkeää keskustella, niin ettei mielipidettä tarvitse tulkita toisten elämään puuttumiseksi.
Tämä on kantani, ja pidän siitä kiinni. Sen mukaan miten uskon.
> Kuten olen aiemminkin sanonut, minusta itsestäänselvyyksiä ei ole olemassa
Puhuin itsestäänselvyydestä samassa kontekstissa kuin sinäkin. Eli tilanteessa, jossa abortti on laillinen, abortin saaminen on itsestäänselvyys tarkoittaen sitä, että se ei saa olla riippuvainen työntekijän vakaumuksesta.
Jos abortti kiellettäisiin Suomessa, olisi itsestäänselvää ettei sellaista voi saada. Ainakaan laillisesti.
En tarkoittanut sitä, että abortin salliva lainsäädäntö olisi itsestäänselvyys.
> Eli näytät pitävän itsestäänselvänä myös sitä, että tällaiset työt kuuluvat lääkärin ja sairaanhoitajan työhön?
Ei kuulu jokaisen lääkärin ja jokaisen sairaanhoitajan työhön. Niitä tehdään naistentautien ja synnytyksen erityisalueella. Suuri enemmistö terveydenhuollon ammattihenkilöistä ei koskaan tee aborttia potilaalleen, eikä heillä olisi siihen edes ammatillista pätevyyttä.
Ensimmäinen aborttilaki on vuodelta 1950. Kenellekään edellä mainitulla sairaanhoidon erityisalalla tänä päivänä työskentelevistä ei tule yllätyksenä, että abortin tekeminen on osa työtehtäviä. Toimenpide on käyty läpi jo koulutusvaiheessa. Tässä mielessä meillä on jo mainitsemasi abortteihin erikoistunut ammattikunta vaikka se ei olekaan heidän ainoa työtehtävänsä.
Korostaisin tässä jokaisen yksilön vapautta valita ammattinsa sekä vastuuta valita ammattinsa. Olisin jopa valmis toteamaan, että siinä on peiliin katsomisen paikka jos abortteja henkeen ja vereen vastustava henkilö hakeutuu työtehtäviin, joihin kuuluu aborttien tekeminen.
”Ensimmäinen aborttilaki on vuodelta 1950. Kenellekään edellä mainitulla sairaanhoidon erityisalalla tänä päivänä työskentelevistä ei tule yllätyksenä, että abortin tekeminen on osa työtehtäviä. Toimenpide on käyty läpi jo koulutusvaiheessa. Tässä mielessä meillä on jo mainitsemasi abortteihin erikoistunut ammattikunta vaikka se ei olekaan heidän ainoa työtehtävänsä.
Korostaisin tässä jokaisen yksilön vapautta valita ammattinsa sekä vastuuta valita ammattinsa. Olisin jopa valmis toteamaan, että siinä on peiliin katsomisen paikka jos abortteja henkeen ja vereen vastustava henkilö hakeutuu työtehtäviin, joihin kuuluu aborttien tekeminen.”
-Tässä juuri pidät itsestäänselvyytenä asiaa, jota ei tarvitsisi pitää itsestäänselvyytenä. Ei jokin ole parhaalla mahdollisella tolalla, koska asia on ollut niin vuodesta X
Tässä voi käyttää mielikuvitusta. Voisi olla niin, että lääkärit ja sairaanhoitajat voisivat täysin vapaaehtoisesti erikoistua aborttien tekemiseen. Uskon, että tilanne olisi rauhallisempi, itse ainakin olisin. Se olisi asia, johon ihmisillä on oikeus kouluttautua, ja tehdä työkseen.
Sama eutanasian toteuttajien kanssa.
Että ketään ei koskaan pakotettaisi, tai lähtökohtaisesti velvoitettaisi siihen.
”Olisin jopa valmis toteamaan, että siinä on peiliin katsomisen paikka jos abortteja henkeen ja vereen vastustava henkilö hakeutuu työtehtäviin, joihin kuuluu aborttien tekeminen.”
-Eli mitä oikeastaan tarkoitat tällä? Miksi kukaan, joka henkeen ja vereen vastustaa abortteja, hakeutuisi tarkoituksella niitä tekemään? Siitähän ei tietenkään ole kyse.
> Uskon, että tilanne olisi rauhallisempi, itse ainakin olisin.
Mietin sitä, että kuinka paljon paino on virkkeen jälkimmäisessä osassa eli kuinka paljon tässä loukkaannutaan varmuuden vuoksi muiden puolesta. Esimerkiksi lääkäriliitto ei ole erityisesti nostanut asiasta meteliä.
> Eli mitä oikeastaan tarkoitat tällä?
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että miksi erityissairaanhoitoon naistentautien erikoisalalle hakeutuneelle lääkärille pitäisi antaa omantunnonvapaus olla suorittamatta abortteja vaikka lääkärille on ollut päivänselvää, että kyseisellä uravalinnalla abortit kuuluvat hänen työtehtäviin.
Samalla logiikalla puolustusvoimiin töihin hakeutunut pasifisti voisi vaatia, ettei hänen tarvitse tehdä aseelliseen maanpuolustukseen liittyviä työtehtäviä.
Minun mielestäni ihmisillä on ensisijaisesti itsellään vastuu hakeutua työtehtäviin, joita he kykenevät hoitamaan.
”Samalla logiikalla puolustusvoimiin töihin hakeutunut pasifisti voisi vaatia, ettei hänen tarvitse tehdä aseelliseen maanpuolustukseen liittyviä työtehtäviä.”
Juurikin näin! Tai tapaturmapolilla toimiva täysraitis lääkäri voisi kieltäytyä humalassa olevan potilaan hoidosta.
”Mietin sitä, että kuinka paljon paino on virkkeen jälkimmäisessä osassa eli kuinka paljon tässä loukkaannutaan varmuuden vuoksi muiden puolesta. Esimerkiksi lääkäriliitto ei ole erityisesti nostanut asiasta meteliä.”
-Mitä ihmettä! Tuo oli aika ala-arvoista. Joka tapauksessa paino oli lähinnä siinä, että asian ympärillä ei ehkä tarvitsisi käydä tämän mittaluokan sotaa. Ja olisi se omantunnonvapaus, mitä itsekin pidit jossain määrin tärkeänä. En ole loukkaantunut kenenkään puolesta, ne jutut kuuluvat muihin kuvioihin.
> Eli mitä oikeastaan tarkoitat tällä?
”Tarkoitan esimerkiksi sitä, että miksi erityissairaanhoitoon naistentautien erikoisalalle hakeutuneelle lääkärille pitäisi antaa omantunnonvapaus olla suorittamatta abortteja vaikka lääkärille on ollut päivänselvää, että kyseisellä uravalinnalla abortit kuuluvat hänen työtehtäviin.”
-Ja minä tarkoitan sitä, ettei elämän päättämisen tulisi kuulua lähtökohtaisesti lääkärien työtehtäviin. Koska se on ristiriidassa elämän pelastamisen kanssa. Jonka vuoksi moni juuri kouluttautuu alalle.
Ei tässä mikään ole noin ”päivänselvää”.
Oikeasti, etkö koskaan ajattele miten asiat voisivat olla, sen sijaan että pidät selviönä, että ”ne ovat nyt näin”? (Pitäisihän sinun ymmärtää ainakin idea, kun kerran kannatat sitä kirkon avioliittokäsityksen ja vihkikäytännön muuttamistakin, sekä avioliittolain muutosta ym.)
”Samalla logiikalla puolustusvoimiin töihin hakeutunut pasifisti voisi vaatia, ettei hänen tarvitse tehdä aseelliseen maanpuolustukseen liittyviä työtehtäviä.”
-Jälleen. Se Hippokrateen vala. Elämän pelastaminen. Ristiriita.
https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/hippokrateen-vala/
”Minun mielestäni ihmisillä on ensisijaisesti itsellään vastuu hakeutua työtehtäviin, joita he kykenevät hoitamaan.”
-Just. Ehkä tästä ei kannata jatkaa 🙂
”Juurikin näin! Tai tapaturmapolilla toimiva täysraitis lääkäri voisi kieltäytyä humalassa olevan potilaan hoidosta.”
-Yrittäkää nyt ymmärtää. Katsoa toisen ihmisen silmin asiaa.
Kyse on loppuviimeksi siitä, onko oikeus pitää aborttia ihmisen tappamisena. Koska jos oikeasti näkee asian näin, joutuu kestämättömään tilanteeseen, selvittämättömään ristiriitaan elämän pelastamisen ihanteen ja sen välillä, että on velvollisuus päättää jonkun elämä.
Kun tässä samassa yhteydessä oli kyse myös eutanasiasta, niin voiko senkin katsoa kuuluvan ”ilman muuta” lääkärin työtehtäviin. Ilman että lääkäri tietoisesti valitsee ja hyväksyy sen osaksi omaa työtään?
Mielestäni on väärin sisällyttää sairaiden parantamiseen ja elämän ylläpitämiseen perustuvaan ammattiin jotain mikä on räikeässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.
Eli tämän vuoksi tuo ”maanpuolustus”-rinnastus ei todellakaan toimi. Kuvitelkaa jokin sen kanssa ristiriidassa oleva tehtävä, ja katsokaa toimiiko.
”Samalla logiikalla”
-Ihan oikeastiko samalla logiikalla?
Tässä todella olisi tarvetta sille toisen asemaan asettumiselle.
Yksi kommentti vielä, ennenkuin lopetan.
Teillä kahdella, Mikko ja Seppo, on ilmeisesti eri käsitys siitä milloin ihmiselämä alkaa?
Sepon mielestä silloin kun sikiö on 15 viikkoa vanha?
Ja Mikon mielestä syntymässä?
Jos lääkärin ammatti olisi kutsumuksenne, voisitteko päättää yli 15 viikkoa vanhan sikiön, tai vastasyntyneen, elämän vain toteamalla itsellenne, että ”okei, tämä kuuluu mun työhön”.
Mikään ei ole itsestäänselvää. Ei sekään, ettei sivistysvaltioissa koskaan tulla surmaamaan vastasyntyneitä.
> Jos lääkärin ammatti olisi kutsumuksenne, voisitteko päättää yli 15 viikkoa vanhan sikiön
Jos en hyväksy tappamista missään tilanteessa, en hakeudu töihin ammattisotilaaksi.
Jos en hyväksy aborttia, en hakeudu naistentautien erikoislääkäriksi.
Jos omatuntoni ei salli kusettamista, en ryhdy autokauppiaaksi. Okei, se oli vitsi mutta pointti on se, että maailma on täynnä ammatteja enkö ymmärrä, miksi olet laittamassa abortin vastustajia töihin sairaalan sellaiselle poliklinikalle, jossa abortteja tehdään.
Jos minulla olisi lääkärin pätevyys, olisin valmis suorittamaan kirurgisen abortin yli 15 viikkoiselle sikiölle. Ruotsissa abortin saa 18 raskausviikolle asti.
Mitä sitten tulee vastasyntyneen tappamiseen, en tietenkään lääkärinä siihen ryhtyisi ellei sille olisi lääketieteellistä perustetta.
Teoreettisesti pohtien olisin valmis päättämään vastasyntyneen elämän jos olisi lääketieteellisesti selvää, ettei lapsi elä kuin muutaman päivän ja jos olisi selvää, että lapsi kokee suunnatonta kipua. Koen että voi olla tilanteita, joissa kärsimysten pitkittäminen ei ole minun etiikkani mukaista.
Ja onhan tälläkin hetkellä mahdollista kieltää lääkäriä pelastamasta potilaan henkeä kieltämällä elvyttäminen. Ei nämä ole niin mustavalkoisia kysymyksiä.
”Sepon mielestä silloin kun sikiö on 15 viikkoa vanha?”
EN ole sanonut noin. Ja jos olisinkin kyseessä ei olisi minun vaan tieteen käsitys sikiön aivosähkötoiminnan alkamisen about ajoituksesta.
Tietysti voidaan myös kysyä, oliko Jeesus Jumala ja ihminen heti vai hetken päästä, kun hän sikisi Pyhästä Hengestä. Mutta hyvänen aika, ei tähän asiaan pidä uskontoa sekoittaa!
> Mutta hyvänen aika, ei tähän asiaan pidä uskontoa sekoittaa!
Olen täysin samaa mieltä.
Minä en voi tulla raskaaksi, joten asia ei minua koske. Ajattelen myös, että minulla ei ole oikeutta painostaa ketään tekemään aborttia eikä minulla ole oikeutta kieltää ketään tekemästä aborttia. Minun vakaumukseni ei tulisi velvoittaa ketään toista ihmistä, ainoastaan minua itseäni.
Ihmiskunnan historiassa suuria sotia on saatu aikaiseksi yrityksellä pakottaa joku toinen alistumaan omaan uskonnolliseen vakaumukseen. Vaikka uskonsotia käydään tänäkin päivänä, meidän pitäisi oppia historiasta. Suomi ei ole teokratia. Kenenkään Jumalan ei tulisi sanella lainsäädäntöä.
Niin, eihän tässä kysymys ollut uskonsodista eikä teokratiasta vaan siitä, koska elämä alkaa olemisensa.
On myös kysymys ihmisarvosta. Vanhassa testamentissa on lukuja, joissa ei kaikille kuuluvaa arvoa juuri tunneta. Jumalan määräämä amalekilaisten tuho viimeiseen kotieläimenkin asti tulee mieleen. Sanatarkka raamatullisuus on niisä kohdin vähintäänkin arveluttavaa.