Mar Saban ortodoksiluostari Betlehemissä, erämaassa
Kun piispa Kaarlo Kalliala Turun tuomiokirkossa tuomiosunnuntaina saarnassaan kertoi Armenian arkkipiispan sanoneen : ”Mitä hyötyä on liturgiasta, jos se ei muuta meitä”, löydän EAPPI-työn ytimeen. Liturgia tarkoittaa kreikasta käännettynä ”yhteistä työtä” ja kirkollisissa ympyröissä myös sanoja, joita käytetään Jumalaa palveltaessa jumalanpalveluksessa (tai Jumalan palvellessa meitä myös). Minulle kristillisen uskon syvin olemus ja miksi vaivaudun tunnustautumaan kristityksi on ”yhteinen työ” : sanojen takaa löytyy kaipaus kohti muutosta ja merkityksellistä oikeudenmukaista elämää, sellaista elämää, joka toteutuu ihmisten kesken, tässä maailmassa. Se kurottautuu myös kohti ajatusta siitä, että mielekäs elämä jostain merkillisestä armosta ja salaperäisestä lahjasta voisikin olla ikuista. Liturgia eli yhteinen työ ei nykyisen paavinkaan mielestä ole suumme savikielen sanoihin sidottu. EAPPI-ideologian teologiseen tunnustukseen kuuluu paavin nykylinjausten mukainen ajatus siitä, että jokainen, joka pyrkii auttamaan toisia on polulla Jumalan luo, vaikka ei uskoisikaan Häneen tai uskoisi Häneen eri tavalla kuin kristitty asian ilmaisisi. EAPPI-henkilöinä on toiminut kristittyjen ohella niin ateisteja, juutalaisia kuin muslimeitakin.
EAPPI-työ lähtee palestiinalaiskristittyjen kutsusta ja kristilliseltä arvopohjalta. Se lähtee sellaisesta raamatun tulkinnasta, missä Abrahamille luvattu maa on luvattu Abrahamin jälkeläisille sillä ehdolla, että siellä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä. Jos joku uskoo Israelin nykyisen valtion olevan ”luvatun maan” ainoa omistaja, hänen tulee ymmärtää, että omistus velvoittaa noudattamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden sääntöjä. Pettäminen, valehtelu, byrokraattinen kieroilu, alistaminen, maiden ryöstö ja rikollisten suojelu ei kuulu ”luvatun maan” omistajan oikeuksiin. ”Luvattu maa” on monien Abrahamin perillisten yhteinen projekti. Muurien rakentaminen tai tosiasioiden kieltäminen Israelin valtion olemassaolon kiistämisen muodossa ei kuulu tähän yhteiseen projektiin.
Luvatun maan konflikti voidaan nähdä maallisena taisteluna maasta, resursseista ja vallasta käyttää niitä. Palestiinassa 30 vuotta asunut ja Jerusalemissa työskentelevä Mikko Louhivuori on korostanut, että pohjimmiltaan kyse on uskonnollisesta konfliktista. Tämä on varmasti totta ainakin siinä mielessä, että ilman tietoa pinnan alla vellovista uskonnollisista tunteista tilannetta seuraava jää täydellisesti pimeään ymmärtämättä näkemäänsä. Kristittyjen tulkinta jättää usein ymmärryksen ohueksi, koska juutalainen ajattelu on joutunut vuosituhansia tekemään tiliä ”mustan” Jumalan kanssa: sen Jumalan, joka vanhan testamentin mukaan määräsi kokonaisia kansoja tuhottavaksi, joka salli Israelin menettää useampaan kertaan menettää valtiollisen identiteettinsä ja joka lopulta salli viimeisen kauhistuttavan joukkotuhon kohtaavan omaa omaisuuskansaansa. Kristityt näkevät tilanteen uuden testamentin valossa ja ”uuden liiton” kautta mutta kristityt Pyhällä maalla ovat pieni vähemmistö. Lisäksi israelilaisen Michal Levinin kanssa keskustellessani pintaan nousi myös kristittyjen usein kaihtama fakta: juutalaisuus ja islam ovat uskontoina hyvin lähellä toisiaan ja yksi asia yhdistää teologisesti näitä kahta uskontoa: ristillä riippuva Jumala on molemmille uskonnoille kammotus ja loukkaus heidän jumalansa kuvaa kohtaan. Molempia uskontoja yhdistää siis vastenmielisyys kristinuskoa kohtaan, kuten juutalais-islamilaista keskusteluprojektia vetävä Levin totesi.
Oli miten oli, EAPPI-tarkkailijana toimiminen oli minulle henkilökohtainen mahdollisuus vielä varttuneella iällä kristittynä valita konkreettisesti puoleni. Oli valtava ilo saada seistä puolustamassa toisenlaista Israelia niiden israelilaisten joukossa, jotka eivät ole nielleet valhetta palestiinalaisten tuomasta uhasta ja sotilasmiehityksen oikeutuksesta. Nämä ihmiset jotka kuuluvat sellaisiin israelilaisiin järjestöihin kuin Tay’yush, Machom Watch, Betshelem, Yesh Din, Breaking the Silence ja Rabbis for Human Rights muutamia mainitakseni. Nämä ihmiset ovat armeijansa käyneet, monet osallistuneet jopa Israelin käymiin sotiin, joten syytökset ulkopuolisuudesta ovat perusteettomia. He todella tietävät, mistä puhuvat ja minkä puolesta taistelevat.
Näiden ihmisten viesti on se, minkä esimerkiksi Johnny Cash laulaa vanhan amerikkalaisen kansanlaulun sanoin aitona kristillisenä tuomiosunnuntain viestinä : ”Kerro sille pitkäkieliselle valehtelijalle, tuolle pimeydessä työtään tekevälle: ennemmin tai myöhemmin Jumala nitistää sinut” Ja sen viestin eteenpäin viemisessä liitymme liturgiaan eli yhteiseen työhön.
http://www.youtube.com/watch?v=eJlN9jdQFSc Johnny Cash: ”God’s Gonna Cut You Down”
On etuoikeus saada liittyä EAPPI-sisarten ja veljien kanssa siihen miljoonien ihmisten joukkoon, jotka näkevät muurien yli ja ohi tulevaisuuteen, jota hallitsee ilo ja yhteenkuuluvuus pelon, eristäytymisen ja väkivaltaan uskomisen sijaan. Tämä on kristinuskon perimmäinen viesti ja sen kantamiseen voi osallistua vaikka uskontojen raskas historia olisi sammuttanut uskon tämän viestin jumalalliseen alkuperään.
EAPPI-tarkkailijat Jerusalemin Pyhän Lunastajan kirkossa marraskuussa 2013
Näkee tosiaan, että EAPPI-setä on puolensa valinnut, kuten hän julistaa tekstissään.
Se sopii huonosti siihen, että välillä hän vetoaa Aabrahamiin yhteisenä isänä juutalaisille ja arabeille, sekä puhuu molempien yhteisestä oikeudesta maahan. Tähän yhteiseen oikeuteen hän mielellään viittaa halutessaan arabeille (joilla muutenkin on jo alueen maista 99,6%) jotakin juutalaisten perinteisen maa-aluetta Juudan ja Samarian suunnalta.
Luulisi, että vain tasapuolisesti ja objektiivisesti asioita tarkasteleva, tai tasapuolisuuteen vetoava, ei voisi puoltaan valita eikä julistaa. Tai jos vahvasti julistautuu toisen puolen asioita ajavaksi, kuten EAPPI-setä, ei kehtaisi perustella tasapuolisuudella ja molempien isällä jne.
Mutta ainahan kaikki poliittiset vouhottajat ovat ”oikeuden puolella” – omasta ahtaasta näkökulmastaan määriteltynä.
Urpo Karjalainen: kiitos aamusaarnasta. Ajatteleva ja tunteva ihminen kamppailee juuri noiden asioiden kanssa ja itse joutuu tekemään ratkaisunsa, miten elämänsä elää ja uskonsa suuntaa. Joku väittää meillä olevan ihmisinä Jumalan antama valinnan vapaus. Mielestäni meillä ei vapautta ole ainakaan valintamme seurauksista, joten koko valinnan vapaus on harha vain. Tänne maailmaan meidät on joka tapauksessa viskattu, joten maailman ehdoilla myös sompaillaan. Myös jumalasuhteessamme, jolla mielestäni voimme hahmottaa jotain olennaista olemassaolon kivusta ja ihanuudesta. Rakkaus? Armo? Oikeudenmukaisuus? Kukapa ne pystyisi määrittelemään mutta kukapa niitä ei myöskään tunnistaisi silloin kun ne kohdalle sattuvat? Sartren kuvaus siitä,miten katseen ja kohteena olemisen poissaolokin on osa eksistenssiä sopii näihin uskonnollissävytteisiin tuntoihin myös. Adventtia, urpo! Uuden syklin alku on olemassaolon perussykettä.
Ari Lahtiselle myös hyvää adventtia! Puolen valinnasta vielä: uskon,että itse asiassa seisomme Ari Lahtisen kanssa samalla puolella niiden asioiden suhteen, joiden kanssa olen puoleni valinnut. Minusta Ari vaan on pahan kerran sotkeutunut 99.6%.n tapaisiin sotkuisiin määrittelyjen verkkoihin, jotka estävät häntä näkemästä koko maisemaa. Tämä siis puolueellisena mielipiteenäni vaan.
”Abrahamille luvattu maa on luvattu Abrahamin jälkeläisille sillä ehdolla, että siellä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä.”
Oletko Juha valmis soveltamaan tätä samaa maan omistuksen moraalista kriteeriä myös muihin valtioihin?
Kuuluuko esimerkiksi Suomi suomalaisille vain sillä ehdolla, että täällä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä ja että Suomesta on kitketty ”pettäminen, valehtelu, byrokraattinen kieroilu, alistaminen, maiden ryöstö ja rikollisten suojelu.” Tai kuuluuko PA:n hallinnoima alue palestiinalaisille vain siinä tapauksessa että edellä mainitut kriteerit täyttyvät?
Vai voidaanko ajatella, että valtioiden maanomistus perustuu sittenkin kansainväliseen oikeuteen, sopimuksiin ja hyvin usein myös sotilaalliseen valmiuteen hallita oman alueensa suvereniteettia?
Kuuluuko esimerkiksi Suomi suomalaisille vain sillä ehdolla, että täällä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä ja että Suomesta on kitketty “pettäminen, valehtelu, byrokraattinen kieroilu, alistaminen, maiden ryöstö ja rikollisten suojelu.”
Perustuslaissamme ei puhuta suomalaisista, vaan Suomen kansalaisista. Perustuslain ensimmäisessä pykälässä lukee seuraavasti: ”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.”
Hyvin määritelty.
Valtiosopimuksissa, joksi kymmenen käskyäkin voidaan katsoa, on lueteltu molemminpuoleiset oikeudet ja velvoitteet. Joskus kansalaisoikeutensa voi menettääkin. Meillä oli ennen kansalaisluttamuksen nauttiminen. Muinaisessa Israelissakin taisi olla yhteisön ulkopuolelle sulkeminen.
Yksi ilmeisesti hyvin yksinkertainen asia vaivaa minua. Voisiko joku selittää minulle, mitä tarkoittaa ”kansainvälinen laki”?
Teemu Kakkuri kirjoitti:
”Perustuslaissamme ei puhuta suomalaisista, vaan Suomen kansalaisista.”
Määriteltäköön sitten suomalaiset = suomen kansalaiset.
Onko suomen kansalaisten maanomistus riippuvaista siitä, että he noudattavat Jumalan tahtoa, kuten blogisti edellyttää Israelin kansalaisilta?
Minusta näyttää siltä, että EAPPI-uskovaisuus on käänteistä kristillistä sionismiä, jossa omistusoikeus maahan johdetaan uskonnollisista argumenteista.
Ihan hyvä, että minut vedetään tilille sanomisistani tai kirjoittamisistani Pyhän maan omistuksen suhteen. Myönnän auliisti, että teologiani on ohutta ja varmaan jyrättävissä, jos siihen intohimoja riittää. Pohjimmiltaan tulkintani lähtee 1. Moos 17, 1-8:ssa mainitusta liitosta Jumalan kanssa ja sen ehdosta jakeessa 1-2: ”Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän” Yksinkertaista minulle. Liitto ja lupaus maasta edellyttää Hänen tahtonsa mukaista vaellusta. Tämän enempää minulla ei ole intoa pohtia omistussuhteita Raamatun valossa.
Teemulle:”Kuuluuko esimerkiksi Suomi suomalaisille vain sillä ehdolla, että täällä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä ja että Suomesta on kitketty “pettäminen, valehtelu, byrokraattinen kieroilu, alistaminen, maiden ryöstö ja rikollisten suojelu.”
Ei kenties kitketty mutta laissa vääräksi määritelty. Lakien rikkominen on tietyssä mielessä omaehtoista yhteisön ulkopuolelle asettumista.
Juhani Huttunen: kansainvälinen laki eli oikeus siinä mielessä, missä minä sen ymmärrän, koostuu valtioiden kesken tehdyistä yhteisistä sopimuksista kuten YK:n peruskirjasta ja ihmisoikeussopimuksista sekä tapaoikeudesta.Toimijoina ovat usein kansainväliset järjestöt.
Juha Hyrsky :”kansainvälinen laki eli oikeus siinä mielessä, missä minä sen ymmärrän, koostuu valtioiden kesken tehdyistä yhteisistä sopimuksista kuten YK:n peruskirjasta ja ihmisoikeussopimuksista sekä tapaoikeudesta.”
Kun keskustelin asiasta kansainväliseen oikeuteen perehtyneen ei-suomalaisen lakimiehen kanssa, hän kertoi, että kansainvälisen oikeuden perusta on YK:n ihmisoikeuksien julistus ja sitä noudattavat kansainväliset sopimukset. Hän oli perehtynyt mm. maailman ainoana valtiona vain Suomessa voimassapidettyyn Pariisin rauhansopimukseen ja sanoi, että se ei ole kansainvälisen oikeuden mukaisesti pätevä, koska se rikkoi Suomen kansalaisten oikeuksia.
Juhani Huttusen kysymys kansainvälisestä laista kutsuu pahimmillaan ja parhaimmillaan liudan kansainväliseen oikeuteen perehtyneitä lakiasiantuntijoita paikalle.Nämä päätyvät lopulta keskinäiseen erimielisyyteen siitä, mistä on kysymys. Mutta hyvä mantra ”kansainvälisestä laista” on tullut kansalaisjärjestöille, jotka haluavat seuloa jonkin epätoivotun, vaikkapa Martta-kerhon mielipiirinsä yhteydestä. Tällaista toimintaa saattaa olla lähivuosina yhä enemmän luvassa myös Israel-nimisen valtion suhteen – viedään se kansainvälisille areenoille tuomioon -jos rauhanneuvottelut eivät etene. Muistan lukuisia kertoja Arafat vainaan sanat: ”Tell the whole world about the horrible crimes of Israel regime, against the international law.” Mutta toivokaamme adventin kunniaksi ihmettä ja pikaista rauhansopimusta. Ja katso: ihanuus alkaa.