Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista 25 v – kutsu yhteiselle evankeliumin asialle!

Neljännesvuosisata eli 25 vuotta sitten reformaation päivänä 31.10.1999 allekirjoitettiin Augsburgissa juhlavassa tilaisuudessa Luterilaisen maailmanliiton ja roomalaiskatolisen kirkon välillä Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (YJV). Sen pohjalta oli saavutettu ”differentioitu konsensus” eli ”erot sovittava yksimielisyys”, jonka pohjalta reformaatioaikana molemminpuolisesti luetut oppituomiot eivät osuneet kohteisiinsa. Keskeisenä yhteisen pohjan rakentamisessa oli YJV:n mukaan yhteinen Raamatun lukeminen. Sen valossa oli kiteytetty yhteinen pelastusopillinen sanoma Uuden testamentin valossa näin:

”Meidän yhteinen uskomme on, että vanhurskauttaminen on kolmiyhteisen Jumalan työ. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan syntisiä. Kristuksen ihmiseksi tulo, kuolema ja ylösnousemus ovat vanhurskauttamisen perusta ja edellytys. Näin vanhurskauttaminen merkitsee, että Kristus on meidän vanhurskautemme, josta me tulomme osallisiksi Isän tahdon mukaan Pyhässä Hengessä. Me tunnustamme yhdessä: Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaa työhön eikä oman ansiomme perusteella Jumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsut meidät hyviin tekoihin.” (YJV, art. 15).

Näin kiteytettiin Paavalin korostus uskosta, toivosta ja rakkaudesta niinä kolmena, jotka pysyvät. Julistuksen uusitestamentillista kärkeä ja pohjaa korostetaan artiklassa 17:

”Yhdessä olemme vakuuttuneita, että sanoma vanhurskauttamisesta suuntaa meidät erityisellä tavalla Uuden testamentin todistuksen keskukseen, Jumalan pelastavaan toimintaan Kristuksessa. Se kertoo meille, että me syntiset saamme kiittää uudesta elämästämme yksin Jumalan anteeksiantavaa ja uutta luovaa armoa, jonka Jumala antaa lahjaksi ja jonka me otamme vastaan uskossa, mutta emme voi millään tavalla koskaan ansaita.”

Tämä Kristus- ja Kolminaisuus-keskeinen julistus muistuttaa omalla tavallaan myös siitä, että Nikean uskontunnustuksen kärki on samalla tavalla luomis-, pelastus-, Kristus- ja Kolminaisuus-keskeinen ja että jaamme tämän kristillisen uskon raamatullisen ja opillisen ydinsisällön pohjana kasvulle kohti yhteyttä ja kirkon ykseyttä sovitetussa erilaisuudessa. Uskontunnustuksessahan todetaan: ”… Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,… joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi… ristiinnaulittiin meidän puolestamme… nousi kuolleista kolmantena päivänä… Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”

Se, että tulkinta YJV:n keskittymisestä Uuden testamentin keskeiseen sisältöön ja yhteiseen apostoliseen missioon julistaa evankeliumia kaikille luoduille on entistä useamman jaettavissa 25 vuoden jälkeen on tullut ilmeiseksi etenkin sitä kautta, että ensin vuonna 2006 metodistit ottivat julistuksen omakseen korostamalla omana lisänään tässä yhteydessä pyhitykseen liittyviä näkökulmia. Sitten anglikaanisen kommuunion neuvoa antava neuvosto ”toivotti tervetulleeksi ja vahvisti [YJV:n] sisällön” vuonna 2016. Vuonna 2017 taas reformoitu maailmankommuunio allekirjoitti yhteisen julistuksen ja korosti tässä yhteydessä vanhurskauttamisen ja oikeudenmukaisuuden läheistä yhteyttä.

Vuonna 2019 sitten nämä kaikki viisi maailmankommuuniota kokoontuivat ensimmäistä kertaa yhteen USA:n itärannikolla Notre Damessa ja YJV:n konkretisointina sitoutuivat uudelleen välittämään raamatullista pelastussanomaa nyky-yhteiskunnassa. Ne siis työskentelevät yhdessä tuodakseen evankeliumin nyky-yhteiskuntaan tarjolle ja vastaan otettavaksi. Sama sitoumus tuli ilmi LML:n yleiskokouksessa Krakovassa 2023.

Parhaillaan on menossa syventävä pohdinta siitä, miten yhteisen kasteen tunnustamisen ja pelastussanoman perustotuuksien valossa voidaan syventää käsitystä kirkosta ja sellaisesta kirkkojen yhteydestä, jossa erilaisuus voitaisiin sovittaa yhteen rakentavasti yhteisen todistuksen ja palvelun vahvistamiseksi. Tältä pohjalta voitaisiin sitten edetä myös yhteisymmärryksen kasvattamisesta ehtoollisesta ja ennen muuta kirkon virasta, joka palvelee kirkon apostolisuutta. Tähän liittyy eri kirkkojen perinteissä kasvava taju yhdessä tekemisen merkityksestä kirkossa Jumalan kansana, jotta kirkko voisi täyttää kutsumustaan voimia yhdistäen kristittyjen kesken ja kirkkojen sisällä erilaiset lahjat yhteiseen työhön kanavoiden.

Monessa mielessä Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista 25-vuotisjuhla on toiveita herättävä, vaikka aina välillä on mutkia matkassa. YJV teki jo mahdolliseksi reformaation 500-vuotismerkkivuoden muistamisen ekumeenisesti vuonna 2017. Nyt toiveena on, että se syventää yhteistä työnäkyä kirkon mission edistämisessä ja että niin Nikean kirkolliskokouksen juhlavuosi 2025 kuin Augsburgin tunnustuksen 500-vuotismerkkivuosi 2030 voisivat olla uusia etappeja matkalla kohti kasvavaa kristittyjen yhteyttä kirkon elämän eri tasoilla paikallisesta yhteistyöstä seurakuntien välillä aina maailmanlaajaan yhteyteen. Yksi esimerkki maailmanlaajasta yhteydestä on ollut LML:n osanotto roomalaiskatolisen kirkon synodiin synodaalisuudesta ja siihen liittyvään ekumeeniseen keskusteluun tästä teemasta Nikean juhlavuoden alla.

Toivon, että seurakunnat voisivat eri yhteyksissä hyödyntää myös LML:n julkaisemaa materiaalia käytettäväksi erityisesti 31. lokakuutta mutta myös muissa yhteyksissä: LWF publishes liturgy to mark 25th anniversary of JDDJ | The Lutheran World Federation