[Markus Mäki] Pääsin kesän aikana kurkistamaan uskontojournalismin maailmaan. Neljän kuukauden toimitusharjoittelu Kotimaassa vahvisti käsitystäni siitä, että laadukkaalle uskontojournalismille on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan.
Opiskelen kolmatta vuotta journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistossa. Oma kirkollinen taustani liittyy lähinnä seurakuntien rippikoulutyöhön, eli leireillä isosteluun. Kirkossa käyn keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Moni kurssikaverini yllättyi, kun kerroin, että aion suorittaa harjoitteluni Kirkkopalveluiden omistamassa mediassa, Kotimaassa. Eikös se ole yritysviestintää,joku kysyi. Mielestäni kysymys kuvastaa hyvin niitä ennakkokäsityksiä, joita ihmisille uskontojournalismia kohtaan on. Uskontojournalismia ei pidetä journalismina, vaan kirkon tilaamana propagandana. Näin asia ei suinkaan ole.
Olisi toivottavaa, että median kuluttajat ymmärtäisivät nykyistä paremmin journalismin ja yritysviestinnän välisen eron. Uskontojournalismin tehtävänä on välittää tietoa eri uskonnoista, arvoista ja uskonnollisista yhteisöistä. Se, että aiheet keskittyvät uskonnollisiin ilmiöihin tai kirkonpäätöksiin, ei tee uskontojournalismista uskonnon julistamista. Ei politiikan toimittajakaan teepolitiikkaa, kun hän kertoo vaalituloksista tai uudesta hallitusohjelmasta. Uskonnon harjoittamiselle on olemassa ihan omat kanavansa, aivan kuten poliittisilla toimijoilla ja puolueilla on omansa.
Kesän aikana yksi uutisaihe tuntui nousevan ylitse muiden: perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-päivitys ja sitä seurannut keskustelu monikulttuurisuudesta mielenilmauksineen sai paljon palstatilaa myös Kotimaan eri kanavissa. Suomi on pirstoutumassa. Suomalainen yhtenäiskulttuuri, jos sellaista on koskaan ollutkaan, on katoamassa. Asenteet maahanmuuttajia, työttömiä ja opiskelijoita kohtaan ovat koventuneet. Vastaavasti niin kutsuttua eliittiä syytetään omien etujen ajamisesta ja vastuunpakoilusta.
Sosiaalisessa mediassa kielenkäyttö on muuttunut provosoivasta aidosti vihamieliseksi. Pelko toimeentulosta ja omasta turvallisuudesta ajaa ihmisiä yhä ahtaammalle. Syitä on monia: taloudellinen taantuma, ilmastonmuutos, Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka sekä radikalisoituneet uskonnolliset järjestöt. Asia ei kuitenkaan ratkea sillä, että suomalaiset, ja isommassa kuvassa ihmiset yleensä, kääntyvät toisiaan vastaan. Ei ole olemassa minun Suomeani tai sinun Suomeasi. On vain meidän Suomemme.
Uskon, että puolueeton ja totuudenmukainen tiedonvälitys on omiaan vähentämään yhteiskunnallisen keskustelun jännitteitä. Koko maapallon väestöstä vain 10 prosenttia on uskonnottomia. Kolme neljästä suomalaisesta kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kun yhteiskunnallista keskustelua käydään, on uskonnot ja niihin liittyvät aiheet otettava mukaan keskusteluun. Myös uskontoja on tarkasteltava kiihkottomasti, objektiivisesti ja totuudenmukaisesti. Siksi tarvitsemme laadukasta uskontojournalismia myös tulevaisuudessa.
– Markus Mäki –
Teksti julkaistu myös Uskontojournalismi-blogissa
Varmaan muslimeillakin on siellä täällä hankalaa nykymaailmassa, sitä ei ole syytä epäillä. Juuri tänään kuitenkin muslimeja itseään enemmän muslimien sorrosta ja vainosta olisi kerrottavaa Irakin jesideillä.
Eikä vain Irakin jesideillä, vaan myös Irakin vainotuilla kristityillä:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/4797/kirkkojen_johtajat_pitavat_irakin_kristittyjen_vainoja_kansanmurhana
” – He [Isis] murhaavat kristittyjä Allahin nimessä ja kertovat ihmisille, että kaikki, jotka tappavat kristityn, pääsevät suoraan taivaaseen. Tämä on heidän viestinsä, arkkipiispa selitti.
Mark Arabo, katolisen kirkon johtaja Irakin Mosulissa ja irakilaisten kristittyjen kansainvälinen puhemies, kertoi kristittyjen raaoista surmista CNN-uutistoimistolle 7. elokuuta.
– Kristinusko Mosulissa on kuollut, ja kristittyjen holokausti on käsillä, Arabo sanoi.
– Lapsilta katkaistaan päät, äitejä raiskataan ja tapetaan ja isiä hirtetään.
Mark Arabo totesi myös, että kristityt pakotetaan kääntymään muslimeiksi ja myöhemmin murhataan.”
Syyrian vainotuilla kristityillä on sama tilanne kuin Irakin kristityillä.
Miksi kristittyjen vainoista ja kansanmurhista ei puhuta Suomessa? Mikä Suomea vaivaa, kun kristittyjen kokema vaino on poliittisesti epäkorrekti uutisaihe?
Maailman muslimijärjestöillä, suuntauksilla, olisi korkea aika kokoontua yhteen keskustelemaan elämän jatkumisesta ennenkaikkea heidän omassa piirissään mutta myös muita ajattelutapoja kunnioittaen. Siis saada yhtenäinen ratkaisu keskinäiseen rauhanomaiseen elämiseen tosiaan kaikkien muslimi ja muiden ajattelutavan omaavien ihmisten kunnioittamisella. Demokratian pelisääntöjen noudattaminen muslimisuuntausten keskinäisessä kanssakäymisessä.
Kristityt Nato-maat kuten USA ovat tappaneet hirveän määrän muslimeja Irakissa ja Afganistanissa, mikä saattoi olla syy suomalaisten lähetystyöntekijöidenkin murhiin.
Sitä eivät vain Suomen puolueelliset konservatiiviuskovat halua myöntää.
Nämä Helena Holmbergin ylimalkaiset heitot ällistyttävät.
Ketkähän Irakissa ja Afganistanissa tappavat ja ketä. Ihmisarvo tuntuu kaikenkaikkiaan olevan noissa maissa aika surkeissa kantimissa oli nyt kyseessä minkä uskonnon edustajat tahansa.
Ja mitä tarkoittaa Suomen puolueelliset konservatiiviuskovat? Eiköhän maailma kaikkiaan ole hyvin huolestunut Lähi-Idän tilanteesta, joka tuntuu olevan aika kaaoksessa.
Seuraapa Tarja hieman puolueettomia ja ei-kristillisiäkin tiedotusvälineitä. USA miehitti Irakia ja Nato taitaa olla vieläkin Afganistanissa.
Vaikka olenkin huolissani Irakin kristityistä, niin en sulje silmiäni siltä, mitä ns. kristityt länsimaat ovat tehneet.
USA ei ole miehittänyt Irakia. Nyt se auttaa ihmisiä siellä isis äärijärjestöä vastaan. Nato ei ole Afganistanissa.
Voit luonnollisesti pitää omat positiiviset käsityksesi isiksesta ja talebaneista. Ihmettelen, että markkinoit näitä omia ihmisarvo käsityksiäsi näillä sivustoilla.
Reino, uskovilla on hyvin erilaisia käsityksiä muslimeista ja siitä, miten heihin suhtautua. Sinun näkemyksesi ei ole todellakaan ainoa.
En ole varsinaisesti edes kirjoitellut Isiksesta tai talibaneista, koska en ole heihin tarkemmin perehtynyt. Mutta lähihistorian vaikutusta ei voi kiistääkään. USA miehitti aikaisemmin Irakia ja Afganistanissa on edelleen länsimaiset ISAF – joukot, joista suurin osa on Nato-maista. Gazasta sen sijaan tiedän paljon enemmän, ja sielläkin kristittyjen toimittamat aseet tekevät
hirveää jälkeä.
Ei voi siis sanoa mustavalkoisesti, että kaikki muslimit ovat pahoja. Iltapäivälehtien luomat kauhukuvat voivat myös osittain johtua siitä, että nuo lehdet toivovat Suomen liittyvän Natoon.
Kiitos Markus mielenkiintoisesta artikkelista.
Yhteen kohtaan haluaisin myös toisen puolen huomioon ottamista. Tekstissä syytetään Venäjää aggressiivisuudesta.
Tasapuolisuuden nimessä pitäisi ottaa esille myös EU:n ja USA:n puolelta pyrkimykset Ukrainan mukaansa vetämisessä.
Verrattakoon tähän Syyrian tilannetta ja miten osapuolet silloin asennoituivat tuon maan sisäisiin jännitteisiin.
Syyrian ajankohtainen hätä näyttää meille että jos kansainvälinen yhteisö muutama vuosi sitten olisi kuunnellut Putinin ehdotuksia Syyrian tilanteen ratkaisemisessa, niin nykyisiä pakolaisvirtoja ei olisi syntynyt.
Putin vastusti länsimaiden tapaa toimia kun nämä halusivat sekaantua Syyrian sisäisiin asioihin. Mutta länsimaat eivät tästä piitanneet vaan vastoin viisaamman neuvoa panostivat yksipuolisesti Syyrian hallituksen kukistamisen puolesta. Niinpä tilanne räjähti käsiin. Puuttumista perusteltiin sillä, että länsimaat halusivat taistella ihmisoikeuksien puolesta. Tuloksena kuitenkin oli että he aiheuttivat inhimillisen hädän, mitä suurimmassa määrin. Kapinallisten liikkeiden aiheuttama kristittyjen vaino on ollut aivan järkyttävän raakaa jo useamman vuoden aikana.
Raamatun Sedadissa eli nykyisessä Sadadissa, arabiaksi صدد Șadad, joka sijaitsee 101 kilometriä Damaskosta koilliseen ja 60 kilometriä Homsista, arabiaksi حمص Himş, etelään, kapinalliset kaupungin vallattuaan tekivät julmaa jälkeä jo useampi vuosi sitten.
Vielä aikaisemmin jo vuonna 2010 tapahtui suuri joukkotuho Ma’loulassa, arameaksi ܡܥܠܘܠܐ, Maʿlūlā ja arabiaksi معلولا Maʿlūlā, joka sijaitsee 56 km Damaskosta koilliseen.
Kun näiden piirteiden olisi pitänyt olla länsimaiden tiedossa, niin hämmästyttää että tämän tapaisia joukkotuhoja tekeviä liikkeitä alettiin tukemaan sillä seurauksella, että tuloskirja kädessä meillä on tilastoja, joiden valossa Syyrian sisällissodassa jo aikoja sitten on tultu sellaisiin kuolonuhrien lukemiin, että Israelin ja palestiinalaisten välisissä konflikteissa ei kokonaisen vuosisadan yhteislukemissa ole päästy lähestulkoonkaan samoihin lukemiin.
Nuorin tyttäreni ilmaisi aikanaan tavoiteammatikseen pappi-toimittajan ammatin. Valitettavasti sellaista koulutusta ei ole ja tähän puutteeseen tulisi kiinnittää huomiota, kun uusitaan esim. Helsingin yliopiston tiedekuntajakoa ja pohditaan mikä on tärkeää nykyajan evankelioinnissa. Isosena toimiminen ei riitä ymmärtämään kaikkea, mitä Jeesus opetti ja käski lähetyskäskyssä (Matt 28:19-20) opettaa noudattamaan. Kun lukee monen kirkollisen viestintävälineen toimittajan tekstejä, niin niistä ei tule julki Raamatun ja Jumalan sydämen tuntemus, vaan hyvin usein yleisinhimillinen ja yhteiskunnallinen vihertävä humanismi. Totuus jää inhimillisten sympatioiden ja empatioiden peittoon.
Nuorin tyttäreni taisi olla tuolloin 4-5 vuotias. ”Pappitoimittaja”. Lasten suusta kuulee tärkeitä totuuksia.
Aina vähän närästää, kun puhutaan korkeatasoisesta kirjoittamisesta. Ennen tietokoneaikaa en kirjoittanut yleesä juuri mitään. Koska lukihäriöni ja näköni heikkous aihettavat aina virheitä, joita en voi edes havaita itse. Kuitenkin haluaisin yhdessä viisaampieni kanssa olla mukana pohdiskelemassa hengellisiä kysymyksiä.
Joitakin varmaan närästää nuo virheeni. Ehkäpä vielä enemmän, kuin minua, tuo etten yllä tasollenne.