Johan Vilhelm Snellman pohti aikoinaan esimerkiksi koulutusta, joka on tärkeä tekijä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Hänen ajatuksensa, joihin palataan jatkuvasti, ovat säilyneet. Tässä kirjoituksessa käsitellään niitä kysymyksiä, joita J. V. Snellmankin on miettinyt. Miten hän hahmottaisi ja ymmärtäisi nykyisiä suuria rakenteellisia suunnitelmia ja hankkeita?
J. V. Snellman (12.5.1806 Tukholma – 4.7.1881 Kirkkonummi) oli fennomaani 1800-luvun Suomessa ja vaikutti suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana J. V. Snellman toimi suomalaisena filosofina, kirjailijana, sanomalehtimiehenä ja valtiomiehenä. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja kansallisena herättäjänä.
Sivistystä arvostavassa yhteiskunnassa järjestetään sellaisia koulutuspalveluja, jotka tyydyttävät ihmisten hyvinvointitarpeita. Perustellusti kysytäänkin, miten tavoite toteutuu. Koulutusta arvioitaessa kiinnitetään huomiota koulutuspalvelujen sijoittamiseen ja mitoitukseen sekä toiminnalliseen sisältöön.
Koulutustavoitteiden saavuttaminen vaatii muun muassa sitä, että kasvatus- ja opetussektorilla on riittävästi kasvatus- ja opetushenkilöstöä. Koulutuksen on oltava lisäksi motivoivaa ja siinä viihdytään. Haastetta riittää. Toivotaan myös sitä, että opettajankoulutus kouluttaisi opiskelijoita sillä tavoin, että heillä olisi vahvat tiedot sekä yleisopetuksen että erityisopetuksen alueesta.
Opettajankoulutuksesta opiskelija valmistuu tulevaan ammattitehtävään, joka vaatii teoriatuntemuksen ohella käytännön kasvattamisen ja opettamisen taitoa. Opiskelun aikana on saatava vankka tuntuma haasteelliseen arkielämän kasvatus- ja opetustyöhön.
Kasvattajan ammattitaito näkyy siinä, miten hän pystyy sopeutumaan muuttuviin oloihin ja hallitsee erilaisten kasvatus- ja opetustapahtumien rakenteet ja toiminnot. On tiedettävä mahdollisimman hyvin kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet ja välivaiheet, joita tarvitaan kasvatus- ja opetusprosessien hahmottamisessa.
Kasvatuksen ja opetuksen tavoitteisiin pyrkivä työ vaatii myös kiinteää kodin ja koulun yhteistyötä. Kasvatus- ja opetustapahtuman onnistumista voidaan pohtia henkilöiden vuorovaikutustekijöiden kannalta. Kasvatus- ja opetusprosesseja seurataan ja arvioidaan eri tavoin. Miten perusteltua on laittaa kouluja paremmuusjärjestykseen, kuten keväisin tehdään?
Koulutuspalvelujen laatu on yhteydessä henkilöstön ammattitaidon ohella koulutuspalvelujen fyysisiin puitteisiin ja toimintavarmuuteen sekä turvallisuuteen. Viime aikoina on keskusteltu koulun turvallisuustekijöistä painavasti. Koulutuksen laatua arvioitaessa on selvitettävä, miten koulutuksen tarvitsijoiden ja koulutuksen järjestäjien tavoitteet kohtaavat toisiaan.
Yhteiskunnan järjestämän koulutuksen on oltava oikeudenmukaista ja syrjäytymistä estävää. Koulutusratkaisut ovat koulutuspolitiikan arvoihin liittyviä hallinnollisia suorituksia. Koulutuspalvelujen järjestyminen ilmaisee yhteiskunnan laadukkuutta, jos koulutuspalvelut ovat saatavilla. Yhteiskuntapolitiikan avulla vaikutetaan siihen, missä määrin yhteiskunnan tuottamat ja rahoittamat koulutuspalvelut vastaavat ihmisten odotuksia.
Hyvää Eurooppa-päivää
Hyvää helatorstaita
Hyvää J. V. Snellmanin päivää
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
JWS: Rakas oma ihanainen lapsonen. Mitä minä tahdon ja mitä minä lupaan, sen ihana, rakas ihana lapsi tietää. Rakkautta minä tahdon, rakkautta minä lupaan, lupaan vaikka se ohut rihma, johon toiveeni vielä ovat kiinnittyneet, katkeaisikin! – Vaikka elämäniloni olisi silloin mennyt täysin hukkaan, sillä ennen kuin vuodet ovat laskeneet parantavan kätensä sydämen haavoille, ja uudet toiveet saattaisivat versoa, ovat askeleeni rientäneet jo kohti muuta rauhaa kuin elämän rauhaa. Rukoile silloin sen puolesta, jonka rakkauden ihana lapsi torjuu, rukoile vakuuttuneena siitä, että tämä rakkaus on niin vähän itsekäs kuin ihmisen rakkaus voi olla, ja vailla mielistelyä ja teeskentelyä. Vaikka kieltää rakkauden, niin kunnioitusta ei lapsi itseään alentamatta voi kieltää. Vain minun suuri heikkouteni, minun rakkauteni, voisi hämmentää minua muiden edessä. Tuskani on vain suuri kun ajattelen nuoruuttasi ja ikääni.
LOVISA
Olla nuor, olla seitsemäntoista lie outoa, outoa varmaan, toden yllä kun hetkisen vielä unen sillat kaareutuu,
mut keväässä mullan jo avaa ens umpunsa elämänpuu – ja soitossa lintujen, tuulten sävel uusi nyt soi, nimi armaan.
JWS:
Tutkaile sydäntä, tutkaile sitä sydäntä jota minä isoan ja jonka onnellisina hetkinä olen luullut omistavani, tutkaile pystyykö se uhraamaan, onko rakkaus enempää kuin ajatukseton uskollisuudenlupaus, onko kodin rauha enempää kuin tyhjiä leikkejä, tunteeko se mitään korkeampaa, kuin mitä taitamaton leperrys osaa ilmaista, tietääkö se, että se itse kasvaa suuremmaksi uhrautumalla kuin antamalla rukoilla itseään, tunteeko se lainkaan velvollisuuksia, eikö se tahdo vain pitää kiinni niistä oikeuksista, joihin se nuoruuden ja onnekkaiden olojen avulla on tottunut! Ihana rakas! Älä sure minun takiani. En ehdi pyytää tätä suullisesti, ennen kuin iltapäivällä. Usko vain, että mikä tahansa sydäntäni painaakin, siellä on aina tilaa hellälle lempeydelle, jota muuttumattomasti on vaalinut ja vaalii rakasta suloista Lasta kohtaan Rakkaudella
Juhana Wilhelm Snellmann
LOVISA (lukee JWS:stäsamansa runon)
Kyyhky hento, eikö lento
huima saa sua uupumaan?
Lehdon yllä lentelyllä
eikö suuntaa olekaan?
Jos vain voisin, enhän soisi
Sulle huolta laisinkaan.
jos vain saisin, johdattaisin
Sinut pesään rauhaisaan.
Jäisit tähän, ihan vähän
koskettaisin sulkias.
Silmäis sineen vajoasin
-siitä oisin autuas-
Rakkautta
lupaan mutta
vastaustas vuotan vaan
Suojan saisit, rakastaisit
Sanaani siis luota vaan-
Kysymykseen vastaa, kulta;
JWS:
Kysyn Kulta Sinun vuokses:
Uskallanko tulla luokses? Nauttia vain,
Nyt kun sut sain?
Eikö pahat puheetkaan
Sua voi säikyttää?