Yhteiskuntarakenteemme tekee meistä itsemme vihollisia

Psykiatriystäväni kertoi nuoresta, joka – vastoin ystäväni käsitystä – arveli kärsivänsä jonkinasteisesta ADHD:stä ja olevansa diagnoosin tarpeessa. Syykin tuli mainittua: vaikeus saattaa opintosuorituksia päätökseen. Kuulemani johdatti itseni seuraavana yönä unessa 1940-1950-luvun Helsinkiin. Aikaa värittivät pihalaulajat ja ovelta ovelle kiertävät veitsenteroittajat. Yhteistä heille olivat sotavammat. Heitä parempiosaiset kantoivat rakennuksilla tiilejä tai kärräsivät sementtikuraa eli tekivät työtä, jota kukaan ei tänään tekisi.

Yhtä kaikki aistin unessani samaa painajaismaista näköalattomuutta, neuvottomuutta, ahdistusta ja paniikkipelkoa, joka näkyy tänään työelämän ulkopuolelle jäävissä nuorissa mielenterveysongelmina. 1940-50-luvun syrjäytyneillä oli syynsä, sota, ja näin ollen myös ymmärtäjänsä. Käytävissä hallitusneuvotteluissa puhutaan ei niinkään työttömyydestä vaan kannustavasta sosiaaliturvasta, leikkauksista. ”Suomessa vallitsee nyt käytännössä täystyöllisyys” tilanteessa, jossa työttömiä on 6 prosenttia työvoimasta (27.7.2022 Piksu). Työpaikka löytyisi helposti, jollei olisi yhteiskunnan rakenteista johtuvaa kohtaamisongelmaa. Onko niin, ettei osa työntekijöistä suostu tekemään vähän ammattitaitoa vaativia töitä vain koska heillä on liian hyvä koulutus huonopalkkaiseen työhön? Vai eikö työttömillä ole koulutusta tai taitoja huipputeknisiin työpaikkoihin? Oli niin taikka näin elämme täystyöllisyyden aikaa. Puhumme paljon työperäisestä maahanmuutosta, mutta emme yhteiskuntarakenteemme jopa täystyöllisyyden aikana joutoväelle aiheuttamasta kärsimyksestä.

Mitä tarjoamme diagnoosia kaipaavalle nuorelle? Hänen asumisensa mahdollistuu ajan hengen mukaan ensisijaisesti sosiaalitoimen asumistuella. Osittainenkin työ johtaisi tämän ja muidenkin tukien eväämiseen. Opiskelun takkuillessa apu löytynee toissijaisesti terveydenhuollosta saatavalla diagnoosilla. Se kelpaisi opiskelun epäonnistuttuakin syyksi asumistuen saannin jatkolle. Aikoinaan työllistämistuen jatkolle esitettiin nimeytymistä vajaakuntoiseksi. Halukkaiden puutteessa jäi epäselväksi olisiko määrittelyyn riittänyt kolmannen instanssin eli pelkän työvoimahallinnon päätös ilman lääkärin lausuntoa. Yksikään instanssi (hallintoaste) ei kuitenkaan ratkaise varsinaista ongelmaa vaan ainoastaan siirtää sitä. Epäonnistuminen, näköalattomuus ja syrjäytyminen ainakin nuoren osalta ei jää vaille seurauksia. Tiedämme, että pelkkä masennus diagnoosina vie työkyvyttömyyseläkkeelle yhdeksän ihmistä päivässä (14.3.2022 Taloustaito). Kyökkimatematiikalla laskettuna vuotuisen 253 työpäivän aikana tehdään 2 277 työkyvyttömyyseläkepäätöstä. Mitä ilmeneekään jos luku kerrotaan hukkaan menneillä työvuosilla?

Kaikki tämä on seurausta yhteiskuntamme väärästä rakenteesta. Sitä kuvaa hallitusneuvotteluissakin kiertoilmauksin arvoina toki esitetyt, mutta pilkkakirveinä käytetyt esimerkit. Niitä ovat esimerkinomaisesti ”ihmisoikeudet, perustuslaki, kansainväliset sopimukset, moraali ja empatia, lehdistönvapaus ja hyvä vertaisarvioitu tutkimus” (IL 5.5.2023 A. Adlercreutz). Mediassa esitettyinä niillä pyritään tekemään pesäeroa niihin, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja eettisiä arvoja yleensä tai perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia erityisesti. Väitettä tunnekylmyydestä voi jokainen arvioida osaltaan sillä, lämpeneekö sydämesi kaukana tuntemattomuudessa oleville enemmän kuin se kylmenee sadoilletuhansille lähellä kärsiville. Eivätkö kohteet ole samanvertaisia myös avustusten osalta?

Moni yksityiskohta aukeaa vain osana kokonaisuutta. Pandemian aikana Suomi suostui ”kertaluontoiseen” yhteisvelkaan. Sittemmin Suomen kanta yhteisvelkaan (ns. suvereniteettirahaston perustamiseen) on kielteinen. Huolimatta yksimielisestä itsekkyydestämme joudumme lopuksi kuitenkin pyörtämään päätöksemme ja alistumaan yhteisvaluutta-euron ohella yhteisvelkaan, yhteiseen hallintoon tullaksemme osaksi tulevaa liittovaltiota (Euroopan Yhdysvaltoja). Se tarkoittaa, ettemme suomalaisina ratkaise maailman- saatikka edes EU:n laajuisia ongelmia. Tehtäväksemme osana kokonaisuutta jää siis ratkaista itse omien kansalaistemme kohtalo. Jos ja kun jokaisesta ikäluokasta (syntyvyys vuonna 2022 oli 44 900 lasta) alisuorittajien osuus on 20 prosenttia sama suhde koskee koko 5,6 miljoonaista väestöä. Tulevaisuuden jokaisesta 80:stä ikäpolvesta sen jokainen yksilö tulee kerran olemaan nuori ja mahdollinen syrjäytetty. Kyse on pysyvästi 1 120 000 suomalaisesta syrjäytetystä.

Huolimatta mittasuhteen laajuudesta ongelman ratkaisu niin kasvatuksen, koulutuksen ja työllistämisen kuin niiden myötä talouden ja tuotantorakenteidenkin uudistamisen osalta ei ole mahdoton eikä edes vaikea. Muodostaahan väestön 80 prosentin osuus aina vahvan osarakenteen. Alussa mainitun nuoren (osan) ongelma avautuu vertauskuvalla satapäisestä lammaslaumasta (kokonaisuudesta) eksyneen yhden lampaan etsimisellä. Tympääntyneenä pappina saamastaan palautteesta Ralph Waldo Emerson (1803-1882) teki aikoinaan osaltaan ratkaisun ja valitsi erosaarnakseen lauseen; ”Kun totuuden henki saapuu, opastaa se teitä kaikessa totuuteen”. Hänen ensiaskeleensa vuosituhantiselle polulle oli totuus. Sen oivaltaminen ennakoi Jumalan tahdon eli valtakunnan toteutumista maan päällä niin yksilön kuin rakenteidenkin osalta.