Tämän blogini keskeiset aiheet ovat, valheturva ja liitto kuoleman/tuonelan kanssa. Perustan tämän muunmuassa
Jesajan 28:15-18, KK38 mukaan:
15 Koska te sanotte: ”Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen” –
16 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.
17 Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa’aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.
18 Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin se teidät maahan tallaa.
Lisäksi valheturvasta, liitosta tuonelan kanssa kertoo rukoilu, mikä kohdistetaan kuolleisiin enemmän ja vähemmän pyhiin. Tästä yhteydestä antaa Jeesus selkeän opetuksen, vt. kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Luuk. 16:19-31. Kertomuksen viesti on kuolemanjälkeinen tila. Se on jokaisen kohdalla lopullinen, muuttumaton. Lisäksi tämä on kertomus tuolloin äskettäin kuolleista, eli ei ole vertaus.
Tässä Jeesus tiivistää sanomansa 26. jakeessa, ”26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’
Katolinen, Roomalaiskatolinen kirkko, perusti kiirastuli-opin, ja virallisesti julkaisi sen Firenzen kokouksessa 1439.
Niin kiirastulioppi kuin yhteydet haudan takaa ja haudan taakse kumoutuu jo pelkästään Jeesuksen Lasarus-rikas mies kertomuksessa. Puhumattakaan koko Raamatun-mittaista kantaa, hautaan menneiden kanssa. Jo kuningas Saul’n noitanaisen luona vierailu, antaa viestin, että Saatana voi pukeutua Samueliksi, kuin valkeuden enkeliksikin.
Jesajan profetia valheliitosta kuoleman kanssa, kertoo hyvissä ajoin katolisen kirkon kiirastuli-opista. Opin selitys selittää, kuinka kiirastuleen pääsee armon alla kuolleet ja ne, jotka ovat ystävyyssuhteessa Jumalan kanssa.
Kiirastuli oppiainekset oli juutalaisessa traditiossa ja Makkeabelaiskirje puhuu uhraamisesta kuolleiden syntien puolesta ja room, katolinen kirkko otti 1100- luvulla opin , kolmannesta paikasta kuoleman jälkeen . Ausburgin tunnustus kumoaa tämän opin .
Reijo M,
Kovin rohkeasti ja tietävästi kirjoitat Jumalan salaisuuksista ja ihmisen iankaikkisesta elämästä. Nöyryys on kristityn tärkein hyve. Itse kirjoitukseesi en ota kantaa.
Timo,
Mitä Makkabelaiskirjeen raamatullisuuteen tulee, niin se niinkuin muukin nk. apokryfinen kirjoitus kuuluu jo pelkästään tämän otteen perusteella ulkopuolelle ”taivaasta pudonneisiin” Kirjoituksiin.
Augsburgin tunnustus on silloiselle Saksan keisarille tarkoitettu ”mielistely”, jossa kielletään ja myönnetään samoja asioita. Tämän päivän augsburgilainen kirjallinen tuote on YJV 1999.
Kirjoitusten ’putoaminen taivaasta’ on lähinnä mormonismia, ei kristinuskoa. Raamattu on kauttaaltaan ihmisten kirjoittama kirja. Tämä ei toki merkitse, että se on samalla jumalallinen ilmoitus.
Po ’ettei se olisi’. Anteeksi, kirjoitan vielä aamutuimaan vähän unisena.
Martti,
Silti, – tarkoitusperääsi tuot hyvin esille!
Mikähän se tarkoitusperäni sitten olisi? Liitän tähän vielä lauseeni korjattuna: ”Tämä ei toki merkitse, ettei se olisi samalla jumalallinen ilmoitus.” Raamattu on seurakunnan – Jumalaan uskovien joukon – Jumalan Hengen johdatuksella kirjoitama ja seurakunnan käyttöön tarkoitettu kirakokoelma.
Reijo
Deuterokanoniset eli Apokryfiset kirjat ovat osa kristikunnan Raamattua. Sen sijaan noin vuosien 100 – 130 jKr. JAMNIASSA pidettyjen juutalaisten oppineitten neuvotteluissa ne jäivät pois synagogajuutalaisuuden Raamatun kolmannesta osasta eli Ketuvimista eli Kirjoituksista, koska ne esiintyivät ainoastaan kreikankielisissä käsikirjoituksissa.
Sen sijaan kaikki kreikankielisten juutalaisten ja kristittyjen keskuudessa ne olivat täysipainoisia Raamatun osia. Kristikunnassa vasta reformoidun kirkon keskuudessa ne jäivät syrjään. Tämä oli varhaisemman kristikunnan perinteen vastainen muutos. Kaikki alkuperäiseen kristilliseen perinteeseen pitäytyvät kirkot pitävät näitä kirjoituksia Raamattuun kuuluvina. Näin tekevät ortodoksit, katoliset, anglikaat ja me luterilaiset, koptilaiset jne.
Sen sijaan näiden kirjojen lukumäärässä on eroa. Esimerkiksi Henokin kirja on koptilaisten Raamattuun kuuluva, mutta ei länsimaisen kirkon eli siis katolisten, luterilaisten tai anglikaanien Raamatussa.
Reijo
Huomaapa että arvostamaasi KJV käännökseen kuuluvat myös Vulgatan III ja IV Esran kirjat, mutta siinä ne ovat numeroidut 1. ja 2. Esdras -kirjoiksi:
https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=1-2+esdras+KJV&mid=2CB0CE7824106F1849022CB0CE7824106F184902&mcid=205E736F46C44404BF1B3EDF5DB0DEBA&FORM=VIRE
https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=1-2+esdras+KJV&mid=92301D4164175170980A92301D4164175170980A&mcid=205E736F46C44404BF1B3EDF5DB0DEBA&FORM=VIRE
Tuo Jesajan kirjan kohta ei ole profetia kiirastuliopista. Kysymys on parannussaarnasta Samarian eli Israelin Pohjoisvaltakunnan pääkaupungin ylhäisille ja tyylilajina on ironia. Samarialaiset ovat varmoja siitä, että Jumalan rangaistus eli sota ja kuolema ei voi kohdata heitä ja Jesaja varoittaa tällaisesta jumalattomasta ajattelutavasta. Samalla profeetan saarnassa on profetia Kristuksesta.
Oppi siitä, että uskovaisen kuolemaa seuraa puhdistus jäljellä olevista synneistä, on kyllä kristillisessä seurakunnassa hyvin vanha. Tätä, kiirastulioppia ja sen erilaisia vääristymiä kuin myös kysymystä edesmenneiden pyhien rukoilemisesta voi arvioida sekä arvostella kokonaan muiden raamatunkohtien valossa.
Marko,
Tämä Jesajankirjan kohta on ennustus tulevasta katolisen kirkon opista.
Raamattu on profetaallinen kirja. Se on myös harmoninen, yhteensopiva ja -sointuva alusta loppuun. Kun, ja jos ”palat” eivät löydä paikkaansa, niinkuin esimerkiksi apokryfiset kirjat, niin ne ovat korkeintaan ”hyviä” kirjoja tai harhautuksia. Koko Raamattu on kertomusta jo tapahtuneesta ja, että sitä mitä tänään tapahtuu on jo ollut aikaisemminkin, vt. Saarn 5:
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
VT:n profetaalinen kerroksellisuus on yleistä ja tässäkin Jesajan kirjan kohdassa ilmeistä, – koska se on toteutunut katolisessa opinmuodossa ja sen tulkinnassa. RKK:n oman ”tutkimuksen” perusteella kiirastulioppi on ollut jo ”kristinuskon alusta lähtien”. Tämä on lainaus viimeisimmästä Pier Luigi Guiducci’n kirjoituksesta, 3/1/24, ”PURGATORIO: ORIGINE E SUO SIGNIFICATO TEOLOGICO”. Em. henkilö, hänen asemansa katolisessa kirkossa on korkea. En löytänyt kirjoitusta käännettynä italiasta, https://www.storiain.net/storia/purgatorio-origine-e-suo-significato-teologico/
Kohdistan huomion tähän julkaisuun, koska se on viimeisin ja arvostetuin. Kirjoitus vahvistaa RKK:n ”syvällisyyden”, viisaudeksikin kutsutun. Siinä olevat viittaukset etenkin Raamattuun ovat täysin käsittämättömiä ja samaa luokkaa kuin paavi Benedetto XVI:n Jeesus-kirjassa.
En arvostelisi mitään haudantaakse kurkoitusoppia millään muulla Raamatunkohdalla, kuin kertomuksella Saulin käynnistä noitanaisen luona, tällä Jesajankirjan kohdalla ja Jeesuksen kertomuksella farisiuksista ja heidän tulkinnoistaan, sekä Isä, viisi veljestä, itse rikas mies ylimmäinen pappi, joka kuoli.
Uskossa kuolleista sanotaan, että he ovat menneet ”lepoon” ja että heidät ”herätetään”. Toisaalta kuolemassa loppuu aika eli ajattomuudesta, eli ”tuonelasta” ei tuonelaan ole yhteyttä.
Tästä nukkumistilasta Mika Rantanenkin halusi tuoda luettavaksi kohtia Raamatusta. Ilmeisesti toivossa, että nämä kohdat Raamatusta jotenkin ”kirkastaisi” asian olemusta ja tukisi sakramentalista yhteyttä RKK:n kiirastuli-opin kautta.
Reijo M. Kukin Raamatun kohta, kertomus tai kirja on tulkittava lähtökohtaisesti sitä ajatellen, mikä on ollut sanoma sen alkuperäisille kuulijoille. Samalla on tietysti totta, että Raamatun sanoma on ”monikerroksinen” kuten juuri tässä kohdassa on myös profetiaa Jumalan myöhemmästä pelastusteosta ja Kristuksesta. Kiirastuliopin lukeminen tuohon Jesajan kohtaan ei ole eksegeesiä eli Raamatun selittämistä vaan eisegeesiä eli myöhemmän käsityksen tai omien käsitysten lukemista vanhemman tekstin sisään. Se vääristää Jumalan ilmoituksen. Minä pitäydyn Lutherin ja toistasataa vuotta myöhemmin eläneen A. H. Francken esittämiin käsityksiin Raamatun ymmärtämisestä: Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan ymmärrys kieliopista (grammatiikasta eli ylipäänsä tietoa Raamatun syntyajankohdasta ja alkukielistä) sekä Pyhä Henki. Raamatun tekstillä on myös ulkoinen ja sisäinen selkeys. Edellinen tarkoittaa juuri tuota ”grammatiikkaa” ja jälkimmäinen Kristukseen uskomisen avaamaa ymmärrystä.
Älä tee oletuksia Mikan tai minun ”roomalaiskatolisuudesta”. Pyrimme molemmat olemaan Raamattu- ja tunnustususkollisia luterilaisia, toki vähän eri painotuksilla. Luterilainen kirkko ei opeta kiirastulioppia.
Marko,
Kyllä, eli ”lähtökohtaisesti” Raamattu kohdistaa viestinsä eri aikakausina kuhunkin ympäristöön. Tämä rajaus poistaa kuitenkin Raamatun, ikuisen, Jumalan henkeyttävän sanoman ja muuttaa elävän Sanan, VAIN historian kertomukseksi.
Eli siksi Raamattu ei aukene, sulaudu (Hebr.4:2) muille, kuin se on kirjoitettu, eli Hengestä uudestisyntyneille. Tässä Hebrealisille-kirjeen kohdassa selitetään lyhyesti, mutta tarkasti, eli ”… kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”. Uskossa sulautuminen on Jumalan Pojan uskoa, joka on Pyhän Hengen vaikutus, mutta vain uskovissa/kr. Christianos.
Jumala on välittänyt ja välittää Voimansa saarnatun ja kirjoitetun Sanan välityksellä. Kuitenkaan Jumalan puhetta ei kirjoitettu ja kuultu rajoita, koska ”Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata”, Job.33:14. Parannussaarnan voi lukea ja sen voi kuulla fyysisesti ja sen voi lukea Isän vetona pelastukseen, koska Jumalan Sana on elävä ja voimallinen.
Jos Raamattua lueskellaan tai ”tutkitaan”, niin näissä asenteissa oppimestari on alhaalta ja vaikuttaa esimerkiksi kirjojen syntyyn, joissa muodostetaan oma johdonmukaisuus ja kokonaisuus.
Pirukin lukee Raamattua ja on ”teologisesti” hyvä tulkitsija. Raamattu on vain uskovien kirja, koska, Sanan uskossa sulautuminen tapahtuu itsekunkin tarpeisiin. Francken käsitys ei estä Uskon ”entsyymin” vaikutusta, mutta se kuuluu luetteloimisessasi ensimmäiseksi.
I Piet. 1:
20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Kirjoitukset ovat eksegeettis- hermaneuttis -tulkinnoille suljettuja. Asiaa voidaan sekoittaa lisää ”eisigeesi” sanalla/käsitteellä. Nämä kaikki ovat yhtä mylläkkää, josta erinomainen esimerkki on tuo Guiduccin artikkeli. Otin sen esimerkiksi, koska se edustaa viimeisintä ja korkeinta ymmärrystä, mitä katolisuus edustaa, vaikken sitä esim englanniksi käännettynä löytänyt. Jos sen laittaa Google-kääntäjään, niin sekavuus ei kärsi, vaan tuo lisää epäraamatullisuutta ja ”grammaattisuutta”.
Uskova on kreikaksi πιστός. Sanan voi toki kääntää monellakin tavalla.
Martti,
OOKOO!
Sana ’χριστιανους’ esiintyy nähdäkseni Apostolien teoissa vain kahdesti, Ap. t. 11:26 ja Ap. t. 26:28. Kummassakin se on ulkopuolisten antama, nähtävästi vähättelevä nimitys.
1. Piet. 4:16 näyttää viittaavan siihen, että ’kristitty’ on aikoinaan ollut suorastaan solvaus: ”Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.”
Martti,
Pistetään löydöt muistiin, jos ne eivät ole tuttuja.
Reijo M. Jos haluat käydä keskustelua kiirastuliopista niin käy se roomalaiskatolisten kanssa. Älä sotke siihen meitä. Minulla ei ole aikaa, tarvetta eikä kiinnostusta.
Sinulle ei näytä kelpaavan mikään muu ymmärrys Raamatusta ja kristillisestä uskosta kuin se, että on samaa mieltä kanssasi. Olivat näkemyksesi sitten kuinka virheellisiä tahansa. Ja virheet tuntuvat johtuvan ihan vain siitä, että kieltäydyt tutustumasta asioihin ja ajattelet itseriittoisesti tietäväsi kaiken paremmin ja ”hengellisemmin” kuin muut kristityt. Jos itse olen jotakin nelikymmenvuotisen uskontaipaleeni aikana oppinut, niin sen, että omahyväisyys ja itseriittoisuus eivät Raamatun ymmärtämisessä auta. Itse asiassa olen lähtökohtaisesti sitä samaa mieltä kuin Sinä: usko Kristukseen avaa Raamatun oikean ja hengellisen ymmärryksen.
Olen kehottanut Sinua jo kauan aikaa sitten lukemaan edes sellaista raamatunselityksen perusteita käsittelevää kirjallisuutta, mitä Aikamedia on julkaissut. Jos sekään ei Sinulle kelpaa, niin minä en voi sille mitään.
Minun puolestani tämä mielipiteiden vaihto saa loppua tähän.
Marko,
Väärät – ja harhaopit ei tietenkään pitäisi kuulua yhteisestä uskosta virkistymisiin. Uskon nimittäin, että uskomme kohde, sinun ja minun, on Jeesus, hänen työnsä Golgatalla ja kolmantena päivänä nousu kuolleista, joka oli voiton julistus näkyvälle ja näkymättömyydelle.
Mitä mieltä on viitata vääriin oppeihin, että ”tällainen käsitys on ollut kristikunnan alusta lähtien”. Tätä vastaan protestoin! Sitä yritetään tehdä lamppu vakan alla, ja ikäänkuin, anteeksipyydellen, että ”olisin sitä mieltä, että”.
Varma kanta esimerkiksi kiirastuliopista koetaan kiusallisena, ikäänkuin ei otettasisi toisten kantoja huomioon tai ei haluta ymmärtää niitä. Ymmärtäminen ei ole vaikeaa! Väärän, tai edes kyseenalaisen hyväksyminen on ongelma. Ymmärrän kyllä miksi ihminen on kapinassa Jumalaa vastaan, eikä tätä ”ymmärtämistä” pidä toistella, koska näin tehden siitä tulee synteesi, jota Oikea ei ole.
Puhun nyt vain siitä mistä Jeesus sanoi Saatanalle, ”Kirjoitettu on!” Saatanalle ei ikäänkuin ollut Kirjoitukset ”avautunut”, koska hän on Saatana. Ilman uskoa ihmisen liha, eli ihmisen omin oma, on sielunvihollisen tartuntapintaa. Tämä pinta on uskovassakin ja siksi Jeesuksen kehoitus omilleen oli ”valvokaa” ja Paavali kehottaa, kuolettakaa, alistakaa Hengelle, lihallinen mielenne.
Otsikkoomme liittyy myös usko siihen, että iäisyyteen jo siirtyneet pyhät rukoilevat täällä vielä kilvoittelevien puolesta. Ilm. 6:9,10 antaa tähän perusteet: ”Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: ’Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?'”
Erikoinen lähestymiskulma , että Jumala antaisi profetian kiirastuli- opista ! Profetiat ennenkaikkea koskee Kristusta ja lopunaikoina Kristuksen tulemiseen liittyvistä merkeistä . Luterilainen usko opettaa Kristuksen sovitustyöstä täydellisenä ja vanhurkauttamisessa lahjoitetaan ihmiselle pelastus yksin armosta . Synergismi on katolilaisen opin takana että ihminen puhdistuu ja pyhityy vielä kuolemaan jälkeenkin. . Mielestäni tätä selittää parhaiten traditio , koska katolilaisille Paavalin teologia ei ole samanarvoista kuin luterilaisille . Paavali ei koskaan käynyt Rooman seurakunnassa tai seurakunnissa ja siksi roomalaiskirje on laaja oppikirja Paavalilaista teologiaa . Yleensä Paavali puuttui kirjeissä seurakuntien ongelmiin , mutta Paavalilla ei ollut Rooman seurakuntaelämästä kokemusta . Usein reformoiduissa piireissä tulkitaan Paavalin kirjeiden sanomaa henkilökohtaisesti vaikka opetus on seurakunnalle , mutta myös katolinen kirkko tulkitsee henkilökohtaisesti – tulen läpi – korinttolaiskirjeen kohtaa , jossa puhutaan rakennuksesta , seurakunnasta. Kolme raamatuntulkinnan periaatetta on ; konteksti , konteksti , konteksti . ( en ole itse keksinyt tuota mutta usein tulee vastaan ajatus tuosta ) .
Jotta Raamatun tulkinnasta sanottaisiin jotain Timo Gummeruksen letkautusta täsmällisempää, linkitä tämän: https://fi.wikipedia.org/wiki/Raamatun_tulkinta
” Paavali ei koskaan käynyt Rooman seurakunnassa tai seurakunnissa ja siksi roomalaiskirje on laaja oppikirja Paavalilaista teologiaa.” Ap. t. 28:17-31 kertoo toki muuta. Kirje roomalaisille on ajalta ennen Paavalin saapumista kaupunkiin ja on kuvatunlainen. Paavalin oleskelusta Roomassa tuo kohta kertoo: ”Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.”
Niin tuosta apt tekojen loppuosasta on erilaisia näkemyksiä missä Paavali suoritti sitä ns ” tutkintavankeutta” , mutta silti vaikka hän oli Roomassa niin silti hänen yhteytensä Rooman seurakuntaan tai seurakuntiin ei käy ilmi kirjeessä että puhuisi tietylle seurakunnalle ja kirje on kokonaisuus , ilman ottamatta kantaa yhteenkään seurakunnan asiaan tai ongelmaan nimetysti. Olen kyllä itse sit mieltä että se on Roomassa kirjoitettu , Lauri Thuren on eri mieltä ja hän ajattelee sen olevan Kesarean vankilassa kirjoitetun tai arvioi sen jossakin kommentaarissa (en muista tarkalleen missä) . Ne kirjeet mitkä hän siellä kirjoitti oli mielestäni ; Efesolaiskirje , Kolassolaiskirje ja Filemonin kirje , jotka Tykikus ja Onesimus vievät henkilökohtaisesti perille. Thurenin argumentteja muistaakseni oli pitkä matka mm. Kuitenkin Onesimuksen ja Paavalin kohtaaminen ja läheiseksi tuleminen antaisi viitteitä juuri Paavalin ”tutkintavankeus ajasta , jolloin ystävyys syntyi armon kirkastumisen lisäksi . Se juuri tuo apt loppuosa kuvaa tätä tutkinta- aikaa , tutkinta vankeutta vapauksin kuitenkaan poistuen Rooman alueelta . Apostolien teot ihmeellisesti päättyy ikäänkuin kesken , kun kuvataan vuokra- asunnossa olemista ja piste .
”Olen kyllä itse sit mieltä että se on Roomassa kirjoitettu.” Paavali kirjoittaa kirjeensä alussa: ”Teidän on syytä tietää, veljet, että olen monta kertaa suunnitellut matkaa luoksenne mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. Tahtoisin korjata satoa myös teidän luonanne, niin kuin olen korjannut muidenkin kansojen parissa. Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille, ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.” Kirjeen lopulla on tarkempi selvitys Paavalin aikeista: ”Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille. Näin ne siis ovat päättäneet, ja ne ovatkin tämän heille velkaa. Jos kerran pakanuudesta kääntyneet ovat päässeet osallisiksi Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista, heillä on puolestaan velvollisuus auttaa näitä aineellisesti. Sitten kun olen hoitanut tämän tehtävän ja asianmukaisesti luovuttanut keräyksen tuoton, lähden Espanjaan ja käyn matkalla teidän luonanne.”
Siis Paavali ei saanut poistua Roomasta tuon parin vuoden aikana kun asui vuokra- asunnossa