Aamulla vaivuin muistoihin jostain syystä. Muistan miten kavereiden kanssa istuimme Riikassa telegrammin odotushuoneessa. Yhdellä seinällä oli pitkä rivi puhelinkoppeja. Peräseinällä oli tiski, josta ostettiin puheaikaa kotiin. Ostimme yleensä viisi tai kymmenen minuuttia, koska muita numeroita emme olleet vielä oppineet. Elettiin siis aikaa nelisenkymmentä vuotta sitten. Kaijutin ilmoitti: Turku gatova vasmaja kabina! Se tarkoitti, että puhelu on valmiina kopissa numero kahdeksan. Joskus sanottiin: Turku niet otvitsaiet! Siis ei vastaa. Tuolta ne kuulostivat. Erikoisempi tilanne oli kotona. Puhelin soi ja ilmoitettiin: Puhelu tulossa Riigasta! Toisella kerralla Tallinnasta, kolmannella kerralla Moskovasta, kuitenkin yhteys oli joka kerta sama. Silloin oli Suomeen vain muutama kaapeli ja mihin milloinkin se yhteys mahtui niin sen mukaan ilmoitettiin.
Illalla olin tapani mukaan Martin kirkossa Turussa, jossa vieraili tutuksi tullut messiaaninen juutalainen. Katselin ympärilleni ja tunnistin henkilöitä eri seurakunnista. Tässäkin oli syntynyt yhteys. Me kaikki kuulimme samaa sanomaa ja otimme vastaan kukin kykyjemme mukaan. Kokouksessa emme kuitenkaan voi huutaa: Sanoisitko uudelleen, en ymmärrä tai en kuullut. Me vain koitamme selvitä aisteillamme ja varmaan jokaisella on oma mielikuvansa siitä mitä juuri kuulimme. Kuitenkin niissäkin tilaisuuksissa on aavistus siitä, mitä Jeesus tarkoitti yhteydellä. Yhteyteen kuuluu saman sanan kuuleminen ja usko siihen, että sana vaikuttaa veljessä ja sisaressa samalla tavalla kasvua Jumalan yhteyteen. Vasta perillä olemme täydellisiä ja yhtä Kristuksessa.
Miten yhteyttä sitten voidaan rakentaa? Ihmiselle mahdoton tehtävä, mutta Jumalalle mahdollinen! Monet seurakunnat ovat jo niin suuria, ettei ole tarvetta yhteyden etsimiseen. Meillä on kaikkea ja ohjelma pyörii moitteettomasti. Jos joku haluaa yhteyttä kanssamme, niin liittyköön meihin sen järjestelmän mukaan, jonka olemme kehittäneet. Jäsenistöä on pakko kontrolloida, koska nurkanvaltaus on niin äärimmäisen lähellä. Alkuseurakunta Jerusalemissa koki nurkanvaltauksen ja siitä alkoi Paavalin tuhon tie. Päämaja teki kompromissin ja palasi entiseen. Seurakuntaan liittyneet eivät muuttuneet seurakunnan kuvan kaltaiseksi, vaan muuttivat koko seurakunnan kuvan toiseksi! Siihen kuvaan ei Paavali enää sopinut ainakaan ilman ¨pieniä muutoksia. Hän suostui aluksi pieniin palveluksiin temppelissä, mutta hänen perusvärinsä kuitenkin näkyi ja se hermostutti nuorukaiset, jotka olivat saaneet asiat itselleen miellyttäviksi. Onhan se niin, että joku jästipää sekottaa niin hienon harmonian, kun muistuttaa Sanasta.
Olisiko nyt käynyt niin, että hajottajabakteerit tekevät ahkerammin työtä? Aina löytyy asioita, jotka voidaan nostaa keskiöön ja alkaa tehdä kalojen erottelua. Onko niin, että ei uskota enää olevan omaatuntoa, jonka yli ei uskalleta käydä? Yhteys syntyy nykyisin helpommin, kun kukaan ei tunne julistajan arkiminää. Kun hän tulee kaukaa suihkukoneella, niin kaikki olemme ulkomaalaisia hänelle. Emme kykene kuuntelemaan sitä naapuria, koska hänessä ei ole mitään epätavallista. Ehkä ei enää voida laulaa virren mukaan: Sä Herra usein valitset aseikses pienet alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi! Miten me ilmennämme Hänen voimaansa? Siinä on kysymys, johon minulla ei ole vastausta? Onko kova ääni Jumalan voima? Totean: Minulla ei ole voimaa! Jos saan joskus voimaa, rukoilen käyttöohjetta, koska en halua vahingoittaa Jumalan työtä ihmisessä.
