Suurin osa Suomen ev.lut.seurakunnista saa verotuloja 200-300 euroa jäsentä kohti. Entä jos koko kirkossa olisi vain yksi veroprosentti ja Kirkkohallitus jakaisi seurakunnille tietyn määrärahan suhteessa jäsenmäärään? Tätä ajatusleikkiä leikin pimeinä syysiltoina Excelin ääressä.
Muistutetaan taustalle, että ”seurakuntatalous” merkitsee joko itsenäistä seurakuntaa tai seurakuntayhtymää. Suomen suurimmassa seurakuntataloudessa, Helsingin seurakuntayhtymässä, oli noin 355 000 jäsentä v. 2013. Pienin seurakuntatalous oli 662 jäsenen Brändö-Kumlingen seurakunta.
Kerron vielä taustalle, että alla olevat kuvaajat pohjautuvat Kirkon taloustilasto-sivulta ladattavaan Excel-tiedostoon Talouden tunnuslukuja seurakunnittain ja hiippakunnittain 2011-2013. Omalle koneelleni Excel-tiedosto latautuu kovin hitaasti.
Koosta riippumatta lähes kaikki seurakunnat ja seurakuntayhtymät saavat verotuloja 200-300 euroa vuodessa jäsentä kohti. Kuvassa näkyviin verokertymiin olen sisällyttänyt myös seurakuntien yhteisövero-osuudet, vaikka todellisuudessa ne käytetään kaikkien paikkakuntalaisten, ei vain jäsenten, palveluihin kuten hautaustoimeen.
Saadakseen tuon keskimäärin 250 euron verokertymän seurakuntien kirkollisveroprosentit ovat pienimmissä seurakunnissa jopa tuplasti sen mitä suurimmissa. Mitä pienempi seurakuntatalous, sitä lähempänä kirkollisveroprosentti on kahta kuin yhtä.
Verotulojen lisäksi seurakunnat saavat jäsentä kohti keskimäärin 43 euroa muita tuloja. Näitä ovat mm. toiminnan osallistumismaksut, hautatoimen maksut, sijoitustuotot, avustukset ja satunnaisesti esimerkiksi kiinteistöjen myyntitulot. Seurakuntatalouksien tulot v. 2013 olivat siis keskimäärin 293 euroa jäsentä kohti. Näillä tuloilla huolehdittiin seurakuntatoiminnasta, hallinnosta, hautatoimesta, kiinteistöistä ja kirkon keskushallinnosta. Näillä tuloilla ja menoilla suurin osa seurakunnista sai taloutensa pysymään jonkinlaisessa tasapainossa, joskin erilaisia rankkoja säästökuureja on tehty ja tekemättä monessa seurakuntataloudessa.
Mutta varsinaiseen kysymykseen. Entä jos Suomessa kaikilla kirkon jäsenillä olisi kotikunnasta riippumatta sama kirkollisveroprosentti ja Kirkkohallitus jakaisi verotuloista tietyn euromäärän jäsentä kohti jokaiselle seurakunnalle tai yhtymälle? Euromäärä voisi olla tasainen kaikkialla, tai sitä voisi painottaa esimerkiksi seurakuntien koon mukaan.
Vuonna 2013 koko maan kirkollisveroprosentti olisi ollut 1,35% jotta verojen kokonaissumma olisi ollut sama kuin oikeasti. Kalleimmaksi tasaprosentti olisi käynyt Kauniaisissa ja Espoossa. Kauniaislainen keskivertoveronmaksaja olisi maksanut 122 euroa ja espoolainen 88 euroa enemmän vuodessa. Eniten säästöä olisi saanut keskivertoveronmaksaja Brändö-Kumlingessa, 109 euroa vuodessa.
Kyseessä olisi siis tulonsiirto suuremmilta seurakuntatalouksilta pienemmille. Mutta tulonsiirroista on kysymys myös kuntien ja seurakuntien sisällä. Maksukykyiset kuntalaiset ja seurakuntalaiset maksavat enemmän veroa. Palveluita tarvitsevat saavat sairaanhoitoa, koulutusta, sosiaalipalveluita tai seurakunnan palveluita ilmaiseksi tai pienellä omavastuuosuudella. Palvelujen maksajat ovat eri ihmisiä kuin palvelujen käyttäjät. Muuttuisiko systeemi oikeasti nykyistä epäreilummaksi?
—
Miksi leikin tällaisella ajatuksella tasaisesta veroprosentista ja tasaisesta tulonjaosta?
Kysymys on ajankohtainen rakennemuutoskeskustelun myötä. Suomessa veivataan lähivuosina vähän eri aikatauluilla sekä kunta- että seurakuntarakenteita. Nykyisin tietyn kunnan alueella asuvien kirkon jäsenten on kuuluttava samaan seurakuntatalouteen verotusteknisistä syistä. Tasaprosentti mahdollistaisi sen, että kirkko voisi piirtää toimintayksikköjensä rajat hyväksi katsomallaan tavalla. Tasaprosentti mahdollistaisi sen, että seurakuntarajat aidosti ja oikeasti irrotettaisiin kuntarajoista eikä kuntarajojen muuttuessa seurakunnan tarvitsisi hypätä Uudesta Yhtymästä toiseen.
Toiseksi, tasainen veroprosentti olisi minusta vähintään yhtä reilu kuin nykyinenkin malli.
Kolmanneksi, ratkaisu mahdollistaisi tulevaisuudessa henkilöseurakunnat. Kirkon jäsen voisi maksaa veronsa siihen seurakuntaan johon kokee kuuluvansa, asuinpaikasta riippumatta.
Aiheuttaisiko muutos ison eroaallon? Kaupunkilaiset eivät välttämättä nielisi 0,35% veronkorotuksia ja Vapaa-ajattelijat taatusti muistaisivat pitää asiaa esillä. Mutta kirkon veronkorotukset ovat kaikesta huolimatta pieniä verrattuna siihen, että kunnat aikovat nostaa kunnallisveroja ensi vuodelle keskimäärin 1,6%. Siihen suhteutettuna 0,35% veronkorotus sinänsä ei kuulosta kovin pahalta. Mutta samaan aikaan kunnallisveron korotuksen kanssa kirkollisveron korotus voi olla liikaa monille.
Ajatusleikki tämäkin. Mitäs ajatuksia se teissä herättää?
Lyhyesti. Koko kirkollisvero systeemi pois. Kirkko ottaa jäsenmaksun jäseniltään aivan kuten kaikki muutkin yhdistykest, seurat ja liitot. Valtio on valtio ja kirkko on kirkko.
Ei hullumpi laskelma ollenkaan joskaan ei ideana myöskään uusi. Tuomas puhuu aivan oikein verotusjärjestelmästä tasausjärjestelmänä. Eilen kuulin Itä-Suomen yliopiston hyvinvoinnin professori Juho Saaren kertovan, että Suomessa suuri keskituloisten joukko ei oikeasti ole kiinnostunut jakamaan hyväänsä huono-osaisille vaan se haluaa saamaa kuin parempiosaisetkin saavat. Saatan arvata, että Tuomaksen ehdottamasta mallista suurin poru syntyykin hyväosaisten keskuudessa, alueena se tarkoittaa pääkaupunkiseutua. Solidaarisuus ja jakaminen onnistuu vain pakottamalla. Samalla paljastuisi entistä selkeämmin kirkosta eroamiset todellinen syy – raha.
Saari muuten kommentoi myös sote-uudistusta, että ainoa järkevä sote-alue on riiustelualue. Siinä olisi ideaa kirkollisen hallintomallin rakentamiseen.
Ajatusleikin yksi ontuva kohta on tuo ”keskimäärin 250e”. Jo 10 euron heitto merkitsee esimerkiksi 5000 jäsenen seurakunnassa 50 000 euroa eli seurakunnan mittakaavassa valtavan isoa rahaa. Todellisuudessa tuo skaala 200-300 euroa verotuloja on vaikka 5000 jäsenen seurakuntataloudessa ero miljoonan ja puolentoista miljoonan välillä.
Että ei tosielämä ihan noin yksinkertaista ole, mutta kunhan heittelen.