Runopiirimme tämänkertainen aihe on rakkaus. Vaikka meistä piiriläisistä suurin osa on mummoikäisiä, niin rakkausteema kovasti kiinnostaa. Varsinkin juuri nyt ja tässä iässä.
Moni meistä piiriläisistä on saanut kokea pitkän elämänsä aikana useita mielenkiintoisia asioita, mutta tuo rakkaus on jäänytkin elämän melskeissä ihan taka-alalle. Kun sitten eläkepäivät koittavat ja meno ympärillä rauhoittuu, huomaakin olevansa pelottavan yksin.
Kun juuri nyt tarvitsee kumppania, jonka kanssa keskustella erilaisista asioista. Kun juuri nyt kaipaa hellää kosketusta ja toisen ihmisen tuomaa lämpöä ja turvaa.
Tottakai luimme runopiirissämme myös Tommy Tabermannia, emmehän me mummot erotiikkaa pelkää. Sanojen voima on uskomatonta!
Rakkautta on toki monenlaista. Isänmaan ja luonnon rakkautta, äidin rakkautta, Jumalan rakkaus meitä ihmispoloisia kohtaan.
Mutta ihmisen kaipuu toisen ihmisen luo on pysyväistä. Ikuista ja niin luonnollista. Saadaksemme lämpöä on meidän päästävä rakkaamme iholle asti, kuulla hänen äänensä ja hengityksensä ja tuntea tutun ja turvallisen kädenpuristuksen. Tällöin koemme olevamme elossa ja ehjänä.
Tässä jo varsin kypsässä iässä sitä vasta osaakin riemuita jokaisesta uudesta aamusta jonka saa herätä rakkaansa vieressä.
Hullutellakin ja puhua mukavia ja kertoa ääneen, mitä tämä rakkaani minulle oikein merkitseekään.
Sanojen voima taas : kun toinen sanoo yllättäen rakastavansa minua, niin koko maailma muuttuu paljon paremmaksi ja rakkaus tuohon toiseen senkun lisääntyy.
Miten mukavalta tuntuu kulkea käsi kädessä, emmehän toki muitten katseista piittaa. Aikaa on liian vähän tuhlattavaksi turhiin mietteisiin ja pohdiskeluihin. Miksi ihmiset pihtaavat hellyydenosoituksiaan ja lämpimiä sanojaan?
Kun vanha totuushan on, että mitä enemmän jaat hyvää, niin saat kaksinverroin takaisin.
Olen törmännyt kummalliseen ilmiöön nykypäivinä : toinen osapuoli haluaa elää epätyydyttävässäkin parisuhteessa, kunhan ei vaan tarvitsisi olla yksin. Näissä suhteissa on yleensä alkoholi ollut kaiken kurjuuden ja ongelmien aiheuttaja. Tämä toinen osapuoli sitten kestää lähes mitä vain, kunhan hänellä on edes joku lähellään.
Ei tunnu kyllä hyvältä seurata vierestä tälläistäkään seurustelua, kun yleensä lopputulos on aina kaikkien kannalta huono. Ellei ongelmien aiheuttajaa saada kuriin.
Taivaan Isältämme on lupa pyytää rakasta itselleen.
Jos etsit vielä sitä oikeaa, toivon sydämestäni, että löydät hänet.
Runopiirissämme luimme myös omia tekstejämme.
Minäkin.
Kuten jo kirjoitinkin, älkää pihdatko näyttää hellyyttänne, aika on niin rajallista.
Käyttäkää joka hetki hyväksenne.
Kuten kerron seuraavassa runossani :
hissin oven sulkeuduttua
kaappaat kainaloosi
kaulakuoppaani pääsi painuu
minun omani
kuiskaat
liian nopeasti pohjakerroksessa
Kaksinaamaisuus ja tekopyhyys ovat huonoja asioita.
Oikea ratkaisu on kuitenkin parannuksen teko synnistä, ei homoseksuaalisuuden hyväksyminen.
Kaksinaamaisuus ja tekopyhyys ovat huonoja asioita. Oikea ratkaisu on kuitenkin parannuksen teko näistäkin synneistä.
Kuten kaikki tiedämme heteroseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus eivät ole syntejä, joten miksi niitä ei voisi hyväksyä ?
”Anglikaaninen kirkko katsoo, että avioliitto on vain naisen ja miehen välinen. Sillä on oikeus olla vihkimättä saman sukupuolen pareja.”
Sellainen korjaus tähän, että Anglikaanisella kirkolla ei ole oikeutta olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja vaan Englannissa avioliittolaki kieltää Anglikaanista kirkkoa vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.
Kaikki muut uskonnolliset yhteisöt saavat itse päättää, vihkivätkö samaa sukupuolta olevia pareja, mutta Englannin kirkolla ei ole lain mukaan vihkioikeutta samaa sukupuolta olevien parien osalta.
Kuten jutusta käy ilmi, Wilson puhuu lehtijutuissa piispojen homoseksuaalisuudesta eikä homosuhteista kuten otsikko väittää.
Hyvin pitkälti, toisaalta Telegraphin juttu ottaa esille myös homosuhteet ainakin yhdessä kohtaa:
”The book entitled “More Perfect Union?” is the first to commit to print rumours that a significant number of the Church’s serving bishops are themselves in gay relationships.”
Minä suomentaisin Telegraphin jutun samalla tavalla kuin Topias Tanskanen eli että siinä ei piispojen osalta puhuta pelkästään homoseksuaalisuudesta vaan myös homosuhteessa elämisestä.
Homoaktivisti Peter Tatchell on myös jokin aika sitten uhannut, että hän paljastaa homoseksuaaliset piispat elleivät nämä ala julkisesti puolustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Itse asiassa samaa uhkausta on käytetty jo joitakin vuosia sitten eli siinä suhteessa kyseessä ei ole uusi asia eikä kohu.. Reaktioita Wilsonin kirjan yhteydessä julkaistuun uutiseen näkyy sen verran, että Tatchell on toistanut uhkauksensa ja anglikaanisen kirkon konservatiiveista Peter Ould on käsitellyt poliittisia tarkoitusperiä http://archbishopcranmer.com/the-political-purpose-of-claiming-10-of-bishops-are-gay/
Homouden henki on lopunajan henki.
Sama henki on ollut vallalla, kun Jumalan hävitti ihmiskunnan vedenpaisumuksella. Siksikö on sateenkaari tunnuksena samaa sukupuolta sukupuolisesti harrastavien yhdistyksessä? Nooan aikana laittoi Jumala sateenkaaren taivaalle, nyt gay-yhdistys laittaa sen omalle ’taivaalleen’.
Tämä englantilaisen piispan paljastus on mielestäni vain jo tiedossa olevien asioitten julkisemmaksi teko. Tällä foorumilla ei ole juuri hämmästelty, että on luterilaisessa kirkossa homo-piispoja ainakin Saksassa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa.
Katolisen kirkon pappissäädyn, piispatasoisen homoutta ei olla hämmästelty vaan kielletty se. Kuitenkaan asia ei ole uusi ei vain arvailtu totuus.
Jumalan Seurakunnan ulkopuolella on kaikenlaista kaksinaamaisuutta ja sitä sitten siellä selitellään milloin milläkin teologisella vedolla. Kehoittihan Lutherkin olla uskomatta omantunnon ääntä ja kehotti tekemään juuri päinvastoin kuin omatunto ohjeisti.
Meillä on synnilliset halut vielä tässä ruumissamme, mutta uskonkilvoituksemme on, että Hengellä kuoletamme lihan teot (Rm.8:13,14). Aikanamme seksuaalisuus on ylikorostettu ja niinpä siinä myös sen synnilliset ilmenemismuodot tahdotaan julistaa normaaleiksi. Maallinen media on valjastettu sen huutoon. Mutta synnin palkka on kuolema, ero Jumalasta. Mutta kaikille kuuluu vielä Jeesuksen kutsuhuuto: ”Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin Minä annan teille levon” (Mt. 11:28-30).
Marja Vilkama :”Yksin ei ole hyvä olla.”
Olen samaa mieltä, ja tunnen lukuisia edellisen sukupolven naisia, jotka ovat eläneet jakuvassa katkeruudessa, kun ”se kesä ei koskaan tullut”. Henk.koht. olen sitä mieltä, että on turha odottaa ”sitä kesää” tuijottamalla vastakkaista sukupuolta ”kesän antajaksi”, vaan paremminkin se kesä löytyy (jos on löytyäkseen) kun katsoo peiliin ja ajattelee Eeva Kilven tavoin ”Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. ”