Oletko yksineläjä, syystä tai toisesta, mietit matkalle lähtöä, mistä kumppani kun hotellien huoneet on mitoitettu kahdelle (vähintään), niin rahassa kuin vuoteiden määrässä! Jos lähdet yksin, paljonko joudut maksamaan toisesta käyttämättömästä vuoteesta? Löydätkö seuraa illaksi? Istutko yksin parvekkeella ja kuuntelet kukon kieuntaa aidan takana tai mustarastaan sielua repivää vihellystä palmujen lehvistön läpi tai kaskaiden monotonista siritystä?
Saanko ehdottaa: ratkaisu voisi olla harrastematkat. Vaikka lähtee yksin matkaan, huomaa pian olevansa mukana, sillä yhteinen harrastus yhdistää. Näin minulle kävi taas kerran. Ilmoittauduin mukaan ”siveltimen vedoin” viikolle Kreetalle, pieneen ennestään käymättömään Mirtosin kylään ja kas, meitä oli yhden sijasta monta taiteilijaa. Kuka maalasi akvarelleja, kuka käytti akryylivärejä, kuka taiteili hiilellä, kuka piirteli lyijykynällä tai pastelleilla… Itse innostuin Mirtosin kapeitten kujien puumuotoilusta. Ehkä juuri kujien kapeus oli pakottanut paikalliset katkomaan oksia ja puiden monimuotoisuus sai taiteilijasielut laajenemaan. Oksan tyngästä kasvoi uusia versoja, joita hiilellä ja lyijykynällä tallensin paperiarkilleni.
Myös appelsiinipuu hedelmällisyydessään herkisti siveltimeni ja runosuoneni.
Jos olisin puu, tahtoisin olla appelsiinipuu. / Mikä tuoksu kun on kukkien aika. / Mitkä värit ja aromit kun pienet keltaiset auringot syttyvät oksille. / Jos olisin appelsiinipuu metsän puiden keskellä, / olisin jotakin.
Juuri tällä hetkellä kukat ja niiden huumaava tuoksu puuttuivat appelsiinipuista, vaikka ne voivat olla samanaikaisiakin kun hyvin sattuu. Sitä mehevämpiä kuitenkin hedelmät.
Viikon päätteeksi järjestimme taidenäyttelyn. Kohotimme viinimaljoja. Kukin esitteli töitään, joita olimme kiinnittäneet hotellin puutarhan muurien ja rakennusten seinille. Kotona jatkoin taidenäyttelyä olohuoneen seinillä. Ajatus viivähti – paitsi puissa – myös muissa matkakumppaneissa. Olin yksin matkassa mukana. Sen niminen runokirjakin minulla jo on.
Tämä taiteellinen harrasteviikko oli minulle ensimmäinen tätä lajia. Aiemmin olen heittäytynyt kielikurssille tai patikointiviikolle, jopa kreikkalaisten tanssien vietäväksi. Nytkin Mirtosin kylässä oli taiteilijoiden lisäksi patikoijien ryhmä ja ruokakurssilaisten ryhmä. Matkan uskottavuutta lisäsi omassa mielessäni se, että pieni matkatoimisto Matkapaletti oli minulle ennestään tuttu ja että sain lentää luotettavan Finnairin sinivalkoisilla siivillä. Oman lisänsä toi ajankohta, matkani ajoittui pääsiäisviikolle, jota Kreikassa vietettiin tänä vuonna huhtikuun lopussa. Vapunpäivääkin siellä siirrettiin pari kolme päivää tuonnemmaksi pääsiäisen takia.
Niin että pois puheet, ettei yksin voi matkailla.
Ajatelma: Matka on ollut hyvä, kun sen palasia liimailee vielä pitkän aikaa uusiksi yhdistelmiksi.
(Ohessa pari näytettä taiteiluistani.)
Liisa
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi