Työmies on palkkansa ansainnut ja kirkko on työpaikka siinä missä muutkin. Paitsi että ei ole. Kaikkien kirkollisten työpaikkojen yksi perusongelma on se, että duuniin on palkattu ihmisiä, joilla on yksityisiä tai suurempia missioita kuin työnantajan määrittelemät.
Yleensä näitä yksityisiä, salattuja diilejä on Jumalan ja konservatiivien välillä. Mutta nyt elämme aikoja, jossa sama kaiku on askelten eli myös liberaalit vetoavat yksityisiin kutsumuksiin, ylikirkollisiin näkemyksiin, jotka ohittavat palkanmaksajan (äh, kuinka pikkusieluinen ilmaisu!) näkemykset.
HeSarissa (17.5.) mielipiteensä kirjoittanut Samuli Korkalainen totesi, että hän ja eräät muut papit vihkivät samaa sukupuolta olevan parin, koska tulkitsevat kirkon säädöksiä siihen suuntaan. Tulkitsevat vaikka kirkko virallisena toimijana on sanonut, että niin ei pidä/voi tulkita. Ja sitten Korkalainen sanoi sanat, jotka vetävät hiljaiseksi: ”Vihkiessäni heidät teen juuri sitä työtä, mihin kirkko on minut kutsunut.”
Laupias taivas! Katsokaa: yksityinen tulkinta kirkosta, joka puhuu yksityisen papin omassatunnossa. Juuri tämän vuoksi kirkko on niin uskomaton työyhteisö! Tämän vuoksi naispappeja välttelevä veikkonen kokee omassatunnossansa rauhaa ja ihmettelee miksi työnantajakirkko sorsii.
Pappeus ei ole ihmisoikeus, vaan erään uskonnollis-kulttuurisen tehtävän ammatilliseen hoitamiseen vaadittava professio. Tämän vuoksi Suomen ev.-lut. kirkko päättää kenet se vihkii ja kenet ei.
Jottei synny epäselvyyksiä: minusta Korkalaisen ja muiden pappien pitäisi saada vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, jos kirkko ylipäätään pitää kiinni vihkioikeudestaan. Ja jos kirkko ei vihi, pitäisi saada siunata. Mutta olisi epärehellistä olla havaitsematta yksityisen työnäyn ongelmaa tässä yhteydessä ja sen rinnastumista esimerkiksi ”tunnustusveljien” kiemurteluun.
On eri asia käydä keskustelua ja synnyttää paineita mielipiteen muuttamiseksi kuin sooloilla. Painekattilassa pihisee jo. Mutta syystä, jonka vain piru tietää, kirkossa on vitkuteltu tämän avioliittoasian kanssa ja pidetty päätä yksimielisyyden harhan pensaassa.
Siellä olikin ampiaispesällinen yksityisiä työnäkyjä.
– Olli Seppälä –
P.S. Kuvassa ei ole ampiaispesä, vaan perhoslampun lakana. Iso työnäky on nimeltään liitumittari (Siona lineata).
Olli Seppälä,
Rehellisesti esittelet lahkolaisuuden ikäviä puoli (ev. lut. yhteisökin on yksi lahko).
Haukan kommentit, joissa evl kirkko/luterilaisuus toistuvasti esitetään ”lahkona” ovat esittäjälle häpeäksi, ja lisäksi mauttomia.
Samaa mieltä Kari-Matin kanssa.
Samaa mieltä Kari-Matin ja Kimmon kanssa. Jos Haukan anti toisen kirkon asioihin on (toistuvasti) tuossa, niin kovin on köyhät eväät.
Haukka: ”ev. lut. yhteisökin on yksi lahko”
Jo päiväkoti-ikäiset lapset tietävät, että: ”Jos haukkuu toista, on itse”.
Vaikkei oma ajatuksenjuoksuni taso täällä monien mielestä paljoa leikkikoululaisten tasoa korkeammalle ylläkään, täytyy todeta, etteivät herra Haukkakaan kommentit ainakaan minua älyllisellä säihkeellään yllätä.
Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen kuin Seppälä esittää. Myös kirkko voi olla väärässä. Ja kuten tunnettua – silloin tarvitaan yksityisiä pappeja, joilla on moraalista rohkeutta toimia toisin.
Esimerkiksi Martin Niemöller.
Jos kirkko on väärässä silloin tarvitaan kirkolliskokouksen toteamus, halu muuttaa asia ja
päätös. Yksityiset papit voivat olla siellä vaikuttamassa asiaan siinä missä maallikkotkin. En katso, että muu menettely mitään moraalista rohkeutta edustaa.
Papithan ovat virkaan astuessaan systeemin hyväksyneet vai mitä?
Tarja: ”Jos kirkko on väärässä silloin tarvitaan kirkolliskokouksen toteamus, halu muuttaa asia ja päätös.”
Kuka sen tietää ja millä se mitataan onko kirkko oikeassa vai väärässä? Jos joku nyt yrittää sanoa, että Raamatun sanan Totuudella, niin Raamatun sanalla perusteltuja asioita tässä maailmassa on tulkittu ja selitetty suuntaan ja toiseen parin tuhannen vuoden aikana niin paljon ja moneen suuntaan, ettei niiden oikeellisuudesta tai vääryydestä ota selvää meidän Erkkikään.
Kyllä asia pojimmiltaan on valitettavasti niin, että ihmiset sen päättävät oman korvasyyhynsä mukaan, mikä kirkossa – kuin myös kaikissa muissa asioissa Telluksella – on oikein tai väärin. Pakkohan sen on näin mennä, koska ei ole mitään tai ketään muita päättäjiä.
Kimmo. En ottanut kantaa kirkon oikeassa tai väärässä olemiseen vaan tarkoitin, että kirkon palveluksessa olevan lienee aihetta käyttää hyväksyttäviä menetelmiä, jos muutosta meininkiin haluaa eikä sooloilla. Papithan kai virkaan astuessaan sitoutuvat vallalla oleviin määräyksiin ja sääntöihin?
Tarja: ”että kirkon palveluksessa olevan lienee aihetta käyttää hyväksyttäviä menetelmiä, jos muutosta meininkiin haluaa eikä sooloilla.”
Näissä uskonasioissa ei minun mielestäni voi olla sen enempää oikeassa kuin väärässäkään. Jokaisen ihmisen omaan korvasyyhyyn se perustuu, mitä uskonasioissa pitää oikeana ja mitä vääränä. Silloin on ilman muuta liikkeellä myös ”sooloilijoita”, kun absoluuttista totuutta ei ole.
Ihmiset niitä päätöksiä tekevät kirkossakin siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja siitä mikä on tarua ja mikä totta. Jos kirkolliskokous vaikka sattuisi äänestämään, että kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, niin eipä siihen silloin olisi paljoa sanottavaa minkään sorttisilla jumalillakaan.
Totta on, että työntekijän pitää työssään noudattaa työntekijän asettamia sääntöjä, mutta kaikilla aloilla työelämässä, niin kuin myös muussa yhteiskunnallisessa elämänmenossa lienee kuitenkin niin, että jos nuo säännöt ovat auttamattomasti vanhentuneita ja muusta yhteiskuntaelämästä ja ajastaan jälkeen jääneitä, on muutettava sääntöjä. Ei kukaan työnantaja voi sitoa työntekijöitään vanhojen sääntöjen tai työmenetelmien noudattamiseen, kun tieto lisääntyy, työmenetelmät ja -teknologia kehittyvät jatkuvasti.
KW: ”Totta on, että työntekijän pitää työssään noudattaa työntekijän asettamia sääntöjä, mutta kaikilla aloilla työelämässä, niin kuin myös muussa yhteiskunnallisessa elämänmenossa lienee kuitenkin niin, että jos nuo säännöt ovat auttamattomasti vanhentuneita ja muusta yhteiskuntaelämästä ja ajastaan jälkeen jääneitä, on muutettava sääntöjä. Ei kukaan työnantaja voi sitoa työntekijöitään vanhojen sääntöjen tai työmenetelmien noudattamiseen, kun tieto lisääntyy, työmenetelmät ja -teknologia kehittyvät jatkuvasti.”
——–
Sinulla on ilmeisesti aina yhtä luja ja horjumaton usko (!) siihen, että uudet menetelmät, tavat ja säännöt ja säädökset ovat aina parempia kuin vanhat. Mitä muutakaan tuo kirjoittamasi voisi tarkoittaa. 🙂
Ja aina pitää mennä maailman mukana, koska kaikki muutokset, varsinkin sellaiset mihin valtaosa maasta tai maista on jo sitoutunut, on ”edistystä”, ja perustuu ”tiedon lisääntymiselle.”
Anteeksi nyt jos kysyn ilkeästi, mutta ajatteletko koskaan asioita itse/kriittisesti/muulla perusteella kuin sillä mihin suuntaan suuri joukko ja yhteiskunta, päättäjät jne. näyttää olevan menossa?
Kaikki tällaisesta poikkeava on aina ”vanhentunutta” ja ”ajastaan jälkeen jäänyttä”.
Teknologian kehittymisen työmenetelmissä voi jotenkin ymmärtää, mutta painotit tuossa ”oikein tai väärin” tekemistä, jolle ei mielestäsi ole muuta perustetta kuin yhteiskunnassa tapahtuva ”edistys” ja ”kehitys”. Ja mainitsit vielä erikseen päätöksen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
Teknologia, tavat, säännöt ja oikea ja väärä ovat tuossa iloisessa sekasotkussa, ja neuvosi kaikkiin niihin on, että on ”seurattava aikaansa”?
Kirkko on kuitenkin uskonnollinen yhteisö, ja uskonto ei voi säilyä, jos se kaikessa ”seuraa aikaansa”. Eikä lainkaan pidä kiinni siitä mikä nimenomaan erottaa sen muusta yhteiskunnasta. Tässä tarvitaan juuri harkintakykyä, ja nimenomaan kykyä perustella asioita jollain muullakin kuin vain sillä mihin muu maailma näyttää olevan menossa.
Totta kyllä, että varsinkin ulkopuolelta katsottuna uskon ja opin tulkitseminen ja päättäminen Raamatun perusteella voi vaikuttaa sekavalta. Mutta silloin ei mielestäni pitäisi tulla ulkopuolelta neuvomaan, vaan jättää asia kirkon sisällä ratkaistavaksi.
On maailman huonoin idea kehottaa kirkkoa kaikessa seuraamaan yhteiskunnan kehitystä ja menemään mukana. Tässä pitää olla todella tarkkana ja varovainen, varmaan kaikkien mielestä jotka yhä ainakin Jumalaan uskovat. Oli avioliittokannasta mitä mieltä hyvänsä.
Sen vuoksi ateistien neuvot tässä asiassa ovat… aika turhia, kauniisti sanottuna. 🙂 Varsinkin jos eivät perustu muulle kuin ajan ja tapojen muuttumiselle.
Sari: ”On maailman huonoin idea kehottaa kirkkoa kaikessa seuraamaan yhteiskunnan kehitystä ja menemään mukana.”
Kirkko on aina seurannut muun yhteiskunnan kehitystä ja mennyt mukana ennemmin tai myöhemmin halusipa se sitä tai ei. Useimmiten kylläkin myöhemmin – pahasti jälkijunassa.
Kyllä asia pojimmiltaan on joka tapauksessa niin, että ihmiset sen päättävät oman korvasyyhynsä mukaan ihan maallisesti äänestämällä ja enemmistöpäätöksellä, mitä kirkossakin tapahtuu, miten oppi muuttuu ja mikä on oikein tai väärin. Pakkohan sen on näin mennä, kukas sen päättäiisi, ellei ihminen?
Erittäin hyvä kirjoitus jos siitä poistetaan kappale: Jottei synny epäselvyyksiä…. Se on ainoa kappale jossa mielipidettä ei edes yritetä perustella.
”Työmies on palkkansa ansainnut ja kirkko on työpaikka siinä missä muutkin.”
Olen samaa mieltä Olli Seppälän kanssa, mutta kun ihan kokemuksen perusteella voin sanoa, että nuo sanat on tässä yhteiskunnassa käännetty tarkoittavaksi vain palkkatyöntekijöitä ja heidän ”saavuttamiaan etuja”. Yhteiskunta on valitettavasti osaoptimoitu vain palkkatyönantajien tai palkkatyöntekijöiden hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Syrjään ovat jääneet esimerkiksi pienyrittäjät, joiden on pitänyt tinkiä vapaa-ajastaan, terveydenhuollostaan, omasta terveydestään ja lopulta luopua jopa omasta elämäntyöstään ja hengestään kuten 90-luvulla tapahtui, kun heillä maksatettiin 80-luvun poliittisten päättäjien poliittiset virheet, joista poliittiset päättäjät eivät koskaan ole vastuuta kantaneet.
Kirjoituksen luettuani syntyi käsitys, että kirkko on syyllinen nykyiseen tilaan, jossa papit sooloilevat kuka mitenkin.
Mielestäni asia ei ole näin. Kirkko pitää kiinni tunnustuksestaan ja sen noudattamiseenhan nämä sooloilevat papitkin ovat lupautuneet pappisviran vastaanottaessaan. ”Suutari pysyköön lestissään” tai sitten etsiköön uuden pajan, missä tehdään uudenmuotoisia lestejä.
”Kirkko pitää kiinni tunnustuksestaan ja sen noudattamiseenhan nämä sooloilevat papitkin ovat lupautuneet pappisviran vastaanottaessaan. ” Kirkon tunnustukseen, johon kirkon virassa sitoudutaan, ei pidä lukea sellaista, mikä ei siihen sisälly. Lainaan Jaakko Heinimäkeä: ”Kirkolla on opit kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta, mutta kirkolla ei ole oppia esimerkiksi avioliitosta. Kirkolla on toki käsitys ja opetus avioliitosta. Toisin kuin oppi, joka on muuttumaton, käsitys ja opetus avioliitosta ovat aikain saatossa muuttuneet.”
Saivartelu on taiteen laji. Kirkolla on voimassa oleva käytäntö vihkiä avioliittoon mies-nais-pareja. Sooloilijat eivät halua noudattaa tätä käytäntöä vaan haluavat toimia omien näkemystensä mukaan. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Kehotan lukemaan pappien antaman pappislupauksen.
Edelliseen kommenttiini liittyen.’
http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/pappilupaus-mita-se-on/#.V0AWjuR8Or8
”Kirkolla on voimassa oleva käytäntö vihkiä avioliittoon mies-nais-pareja.” Niin on, mutta voimassa oleva käytäntö on eri asia kuin kirkon tunnustus. ”Tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa” ei ole sama kuin ”tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä.” Molemmat toki sisältyvät pappislupaukseen. Tästä ’laista ja järjestyksestä’ keskustellaan kirkolliskokouksessa.
” Tästä ‘laista ja järjestyksestä’ keskustellaan kirkolliskokouksessa.”
Niin kauan kuin kirkolliskokous ei ole muuttanut tätä ”lakia ja järjestystä” niin kunkin virassa olevan papin odotetaan sitoutuvan ja noudattavan pappislupauksessaan antamaansa lupausta. Kaikki muu on omaa sooloilua (ilmaus, jota mm. Tapani Ruokanen käytti).
Hyvin yksinkertaista. Ei tarvitse jatkuvaa rautalangasta vääntämistä.
Kirkon virassa olevalla on kuitenkin vapaus lausua mielipiteensä kirkolliskokouksessa esillä olevasta tai muuten keskeisestä asiasta. Vaikka onkin sitoutunut vallitsevaan käytäntöön, saa sanoa ettei pidä sitä oikeana. Mielipiteen ja sanan vapaus koskee myös kirkon työssä olevia.
Martti,
tottakai on sananvapaus, mutta se on aivan eri asia kuin viranhoidossa toimiminen vastoin työnantajan voimassa olevia ohjeita.
Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa, mutta virassa ollessa tulee toimia kuten on käytäntö eli tässä tapauksessa kirkon papit vihkivät vain mies-nais-pareja, koska kirkolliskokous ei ole muuta päättänyt.
Nyt en enää jauha päivänselvää asiaa. Rautalanka malli on kyllin selvä.
”Kirkolliskokous ei ole muuta päättänyt.” Naisten pääsyssä papin virkaan oli samantapainen tilanne. Kirkolliskokouksen piti päättää, että se oli mahdollista, vaikka ei ollut mitään sitä estävää säännöstä. Tässäkin on kysymyksessä uusi asia, josta kirkko ei ole tehnyt virallista päätöstä. On vain tieto siitä, että saman sukupuolen liittoja ei ole koskaan vihitty.
Salme: ”Kirkolla on voimassa oleva käytäntö vihkiä avioliittoon mies-nais-pareja.”
Tarkoittanet kuitenkin, että kirkolla on voimassa oleva käytäntö olla vihkimättä avioliittoon mies- ja naispareja?
Tarkoitin, että kirkko vihkii avioliittoon pareja, jonka muodostavat mies ja nainen.
Jännä nähdä, saavatko nämä kirkkolakia ja -järjestystä rikkovat sooloilijat yhdenmukaisen kohtelun Lähetyshiippakunnan pappeihin verrattuna. Pesimisti sanoo: tuskn saavat.
Mitä kirkkolain ja -järjestyksen kirjainta he rikkoisivat? Onko tämä tilanne osattu ennakoida niin, että se lukisi pykälissä aivan yksiselitteisesti?
Tai sitten voi käydä niinkin, että he vain etukäteen uhoavat tekevänsä sitä tai tätä, mutta eivät kuitenkaan tee. Nähtäväksi jää.