Yleisvaliokunnan floppi

Perinjuurin floppi on kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mietintö avioliittolain uudistuksen vaikutuksista. Se on sellainen täysin siitä riippumatta, mitä mieltä on itse 2017 voimaan tulevasta avioliittolain muutoksesta.

Mietintö sisältää yli 20 tulosteliuskaa, jossa pääosan muodostavat copy-paste –menetelmällä kootut kannanotot ja päätökset vuosien varrelta ajalta, jolloin kysymys ns. sukupuolineutraalista avioliitosta ei ollut ajankohtainen eikä siihen ollut tarvinnut ottaa kantaa. Lukijan osaksi jää herpaantumattomalla mielenkiinnolla seurata – ikään kuin vanhan kremnologian hengessä -, esiintyykö eri yhteyksissä tehtyjen kannanottojen sanamuodoissa sanavalinta- vivahde- tai sanajärjestysmuutoksia vai ei.

Kriittiselle lukijalle mietinnön ydinsanoma kiteytyy kahteen lyhyeen kappaleeseen, jotka kuuluvat näin:

”Piispainkokouksen ohje koskee rekisteröityä parisuhdetta ja edellyttää sitä koskevan lain olemassaoloa. Uusi avioliittolaki suurelta osin kumonnee lain rekisteröidystä parisuhteesta. Siksi syntyy tarve päivittää piispainkokouksen ohjetta, mikäli sitä halutaan edelleen soveltaa.”

”Tässä mietinnössä on tuotu esille, että kirkon dokumenteissa on kuvattu avioliiton merkitystä laajasti ja samansuuntaisesti. Sen johdosta valiokunta katsoo, että uudelle teologiselle selvitykselle avioliitosta ei näytä olevan erityistä tarvetta eikä sellaista aloitteessa suoraan esitetäkään. Toisaalta selvityksissä ilmaistu käsitys avioliitosta ja kaikkien ihmisarvosta ei välttämättä ole riittävän hyvin yleisesti tiedossa. Sen vuoksi voi olla perusteltua pyytää piispainkokousta antamaan tiivistetty selonteko kirkon avioliittokäsityksestä, jokaisen ihmisen luovuttamattomasta ihmisarvosta ja kirkon vastuusta jäsenistään.”

Lisäksi mietinnössä kerrataan, että ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.”

Valiokunnan kanta on siis kiteytettynä se, että kirkon kanta on selvä, ongelmana on vain se, että ihmiset eivät oikein tiedä sitä. Toisaalta, kun avioliittolaki on muuttumassa ja parisuhdelaki samalla kumotaan, piispainkokouksen tulisi päivittää antamansa ohje parisuhdelain vaikutuksista. Kolmanneksi kirkossa pitäisi käydä entistä pontevammin toinen toisensa kantoja kunnioittavaa keskustelua, vaikkei se mihinkään muutokseen reagoimiseen konkreettisella tasolla vaikutakaan.

Parhaalla tahdollakaan yleisvaliokunnan mietintöä ei voi sanoa vastaukseksi sille esitettyyn pyyntöön arvioida uuden avioliittolainsäädännön seurauksia kirkolle. Nyt koottu teksti lähdeluetteloineen olisi ihan hyvä liite varsinaiselle mietinnölle. Itse mietintö vain puuttuu. Ikään kuin avioliittolaki ei oikeasti muuttuisikaan ja ikään kuin kirkossa ei mikään konkreettinen kysymys tulisi silloin eteen.

Kirkkoa ei käy kadehtiminen. Yhteiskunnan ja sen kansalaisten enemmistön käsitys avioliitosta on muuttunut radikaalisti. Lain muutos tulee voimaan 2017. Kirkko yrittää elää niin kuin muutos ei olisikaan todellinen. Käytännössä avioliiton kirkollista vihkimistä tai siunausta tuskin pyytäisi ensimmäisen vuoden jälkeen kovin lukuisa joukko – luultavimmin muutama kymmen – samasukupuolista paria vuosittain. Ongelma ei olekaan kirkon käsitys avioliitosta, vaan sen arvoyhteisönä esittämä sekava ja sisäisesti ristiriitainen ja johtopäätöksiä välttelevä todistus omista arvoistaan elämän todellisissa tilanteissa. Se loitontaa kirkosta paitsi niitä, joille avioliittokysymys on itselleen polttava, myös ennen kaikkea niitä, joita se asia ei koske, mutta jotka odottavat kirkolta uskottavaa ja sisäisesti johdonmukaisesti tapahtuvaa kannanmuodostusta. Ja elämistä siinä todellisuudessa joka on, eikä vain siinä, jonka kirkko ihanteeksi tahtoo kuvitella.