Perinjuurin floppi on kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mietintö avioliittolain uudistuksen vaikutuksista. Se on sellainen täysin siitä riippumatta, mitä mieltä on itse 2017 voimaan tulevasta avioliittolain muutoksesta.
Mietintö sisältää yli 20 tulosteliuskaa, jossa pääosan muodostavat copy-paste –menetelmällä kootut kannanotot ja päätökset vuosien varrelta ajalta, jolloin kysymys ns. sukupuolineutraalista avioliitosta ei ollut ajankohtainen eikä siihen ollut tarvinnut ottaa kantaa. Lukijan osaksi jää herpaantumattomalla mielenkiinnolla seurata – ikään kuin vanhan kremnologian hengessä -, esiintyykö eri yhteyksissä tehtyjen kannanottojen sanamuodoissa sanavalinta- vivahde- tai sanajärjestysmuutoksia vai ei.
Kriittiselle lukijalle mietinnön ydinsanoma kiteytyy kahteen lyhyeen kappaleeseen, jotka kuuluvat näin:
”Piispainkokouksen ohje koskee rekisteröityä parisuhdetta ja edellyttää sitä koskevan lain olemassaoloa. Uusi avioliittolaki suurelta osin kumonnee lain rekisteröidystä parisuhteesta. Siksi syntyy tarve päivittää piispainkokouksen ohjetta, mikäli sitä halutaan edelleen soveltaa.”
”Tässä mietinnössä on tuotu esille, että kirkon dokumenteissa on kuvattu avioliiton merkitystä laajasti ja samansuuntaisesti. Sen johdosta valiokunta katsoo, että uudelle teologiselle selvitykselle avioliitosta ei näytä olevan erityistä tarvetta eikä sellaista aloitteessa suoraan esitetäkään. Toisaalta selvityksissä ilmaistu käsitys avioliitosta ja kaikkien ihmisarvosta ei välttämättä ole riittävän hyvin yleisesti tiedossa. Sen vuoksi voi olla perusteltua pyytää piispainkokousta antamaan tiivistetty selonteko kirkon avioliittokäsityksestä, jokaisen ihmisen luovuttamattomasta ihmisarvosta ja kirkon vastuusta jäsenistään.”
Lisäksi mietinnössä kerrataan, että ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.”
Valiokunnan kanta on siis kiteytettynä se, että kirkon kanta on selvä, ongelmana on vain se, että ihmiset eivät oikein tiedä sitä. Toisaalta, kun avioliittolaki on muuttumassa ja parisuhdelaki samalla kumotaan, piispainkokouksen tulisi päivittää antamansa ohje parisuhdelain vaikutuksista. Kolmanneksi kirkossa pitäisi käydä entistä pontevammin toinen toisensa kantoja kunnioittavaa keskustelua, vaikkei se mihinkään muutokseen reagoimiseen konkreettisella tasolla vaikutakaan.
Parhaalla tahdollakaan yleisvaliokunnan mietintöä ei voi sanoa vastaukseksi sille esitettyyn pyyntöön arvioida uuden avioliittolainsäädännön seurauksia kirkolle. Nyt koottu teksti lähdeluetteloineen olisi ihan hyvä liite varsinaiselle mietinnölle. Itse mietintö vain puuttuu. Ikään kuin avioliittolaki ei oikeasti muuttuisikaan ja ikään kuin kirkossa ei mikään konkreettinen kysymys tulisi silloin eteen.
Kirkkoa ei käy kadehtiminen. Yhteiskunnan ja sen kansalaisten enemmistön käsitys avioliitosta on muuttunut radikaalisti. Lain muutos tulee voimaan 2017. Kirkko yrittää elää niin kuin muutos ei olisikaan todellinen. Käytännössä avioliiton kirkollista vihkimistä tai siunausta tuskin pyytäisi ensimmäisen vuoden jälkeen kovin lukuisa joukko – luultavimmin muutama kymmen – samasukupuolista paria vuosittain. Ongelma ei olekaan kirkon käsitys avioliitosta, vaan sen arvoyhteisönä esittämä sekava ja sisäisesti ristiriitainen ja johtopäätöksiä välttelevä todistus omista arvoistaan elämän todellisissa tilanteissa. Se loitontaa kirkosta paitsi niitä, joille avioliittokysymys on itselleen polttava, myös ennen kaikkea niitä, joita se asia ei koske, mutta jotka odottavat kirkolta uskottavaa ja sisäisesti johdonmukaisesti tapahtuvaa kannanmuodostusta. Ja elämistä siinä todellisuudessa joka on, eikä vain siinä, jonka kirkko ihanteeksi tahtoo kuvitella.
Ikävää oli, että ajankohtaiseen Aito avioliitto aloitteeseen ei otettu kantaa kirkon näkemyksen pohjalta ja sen mukaisena. Kun ei oteta kantaa, niin asiat etenevät maallisella puolella omaa vanhaa latuaan vastoin Jumalan tahtoa ja Jeesuksen avioliitto-opetusta. Missä ovat kirkossa rohkeat Pietarit, jotka korottavat äänensä ja kertovat totuuden?
Rautkoski: ”Kun ei oteta kantaa, niin asiat etenevät maallisella puolella omaa vanhaa latuaan vastoin Jumalan tahtoa ja Jeesuksen avioliitto-opetusta.”
Niin etenevät. Sellainen on yleensä tapa sekulaareissa ja sivistyneissä länsimaisissa demokratioissa. Samalla tavalla ne etenisivät iman kirkon kannanottoakin.
Piti tietysti sanoa: Samalla tavalla ne etenisivät vaikka kirkko olisi ottanut Aito avioliitto-aloitteeseen kantaakin.
Hyvä blogikirjoitus!
Miksi tehdä mittava uusi selvitys jos heti alkumetreillä kodetaan, ettei kirkon opin näkökulmasta mikään ole lainmuutoksen yhteydessä muuttunut.
Samoin on otettava huomioon lainsäätäjän tahtotila:”Emme halua tällä lainmuutoksella puuttua uskonnollisten yhdyskuntien sisällä käytävään keskusteluun siitä, keitä ne vihkivät avioliittoon. Edellytämme, että tälläehdotetulla lainmuutoksella ei mitenkään puututa tähän uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä vihkimisen ehdoista.”
Varatuomarina Risto Voipio varmasti ymmärtää lauseen mekityksen laintulkinnan kannalta. Eduskunnan tahtutila on ettei lakimuutos aiheuta ulkoisia paineita kirkon avioliittokäsityksen muutokselle.
Lisäksi on syytä muistaa, ettei edustaja-aloitteessa esitetty prosessia avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Yleisvaliokunta selvitti sen mitä selvittää pyydettiin.
Mielestäni Risto Voipio tekee liian nopeita johtopäätöksiä. Sukupuolineutraalin avioliittolain markkinoinnissa tuotiin hyvin äänekkäästi esille se, ettei se liity millään tavalla kirkon toimintaan.
On hyvin mahdollista, että iso osa suomalaisista uskoi tämän ja halusi sallia homoseksuaaleille mahdollisuuden avioliiton solmimiseen yhteiskunnan lainsäädännön puitteissa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että enemmistö kirkon jäsenistä haluaisi kirkon muuttavan kantaansa avioliiton suhteen. Oikeastaan, kun kirkolliskokouksen viimeisimpiä päätöksiä katsoo, niin äänestyksellä valitun edustajiston enemmistö näyttäisi pitävän kirkon nykyistä kantaa kannatettavana.
Juuri näin. Lisäksi on erityisen tärkeä huomata, että kirkon ja valtion suhde on Suomessa järjestetty täysin eri muotoisesti kuin esimerkiksi Tanskassa.
Suomen ev.lut. kirkon papit ovat virkasuhteessa vain kirkoon, eivät valtioon.
No laatikaapa mietintö jossa kaksi vastakkaista näköalaa otetaan tasapuolisesti huomioon.
Mielestäni kristillisen Kirkon ja erilaisten kristilliseksi tunnustautuvien yhteisöjen on syytä lopettaa viranomaistehtävät. Avioliiton juridiseen puoleen riittää hyvin allekirjoitukset maistaatissa.
Avioliiton rekisteröiminen tuli Kirkon tehtäväksi Itä-Roomassa n. 800-luvulla. Nyt siitä on syytä luopua, koska valtio on täysin sekulaari, ja pian listalla samaa sukupuolta olevien liittojen jälkeen tulevat pian erilaiset ryhmäliitot (neliapilat jne) ja moniavioisuus.
Jo tuolloin (800-luvulla) oli ongelmia, koska Kirkko tunnusti vain yhden avioliiton, mutta Itä-Rooman maallinen valta hyväksyi avioeron. Silloin Kirkko järjesti asian siten, että 2. ja 3. avioliitto hyväksyttiin, mutta toimitus oli enemminkin vaatimaton katumusta ilmaiseva kuin 1. avioliiton iloa korostava liturgia.
Kirkossa siunaaminen käsitetään hyvin yleisesti pelkäksi hyvän toivotuseksi ja hyväksynnän osoitukseksi. Sen alkupaeräinen merkitys on jo ajat sitten kadonnut ihmisten mielistä. Kirkolla ei mitään omaa siunausta oikeasti ole. Se ei voi itse olla asiasta päättämssä kuka todellisen siunauksen saa. Siunauksen todellinen antaja on paljon korkempi taho. Nyt tapellaan siitä, voimmeko hyväksyä kirkkona sellaista, minkä Raamattu hylkää. Joten perusasiaan vihkimisestä luopuminen ei vaikuta mitään. Koska kristityt haluavat kuitenkin liitoilleen Jumalan siunauksen, niin siitä kiisteltäisiin jatkossa. Miksi toiset ei voisi sitä sitten saada. Sama pulma olisi kohta edessä.
Lainaus: ”Valiokunnan kanta on siis kiteytettynä se, että kirkon kanta on selvä, ongelmana on vain se, että ihmiset eivät oikein tiedä sitä. ”
Aito avioliitto kansalaisaloitteen kanta on täysin sama kuin kirkon virallinen kanta. Avioliitto on miehen ja naisen liitto.
On selvää että yleisön tietoisuus asiasta on puutteellista ellei kirkon virallisesta kannasta näkyvästi tiedoteta eikä kirkossa myöskään selvästi reagoida siihen kirkon linjan vastaiseen toimintaan ja tiedottamiseen mitä arkkipiispa Mäkinen asiasta tiedotusvälineille kertoo.
Ennenaikaista väittää että yhtään mitään muuttuisi 2017. Aito avioliitto kansalaisaloite tulee alkuvuodesta eduskuntaan
http://www.aitoavioliitto.fi/
ja voi helposti upottaa sukupuolineutraalin avioliittolain.
http://www.homelinuxpc.com/tilastot/YLE_suora_kysymys.png
Tämä artikkeli ”flopista” oli puutteellinen ja sävyltään merkillinen markkinoiden jälleen palstatilallaan sitä kirkon vastaista kantaa avioliitosta. Miksi Kotimaa24 toimii näin ? Miksi toimittajat pyrkivät vesittämään kirkon virallista linjaa ja esittävät omia toivomuksiaan tulevaisuudesta uutisina ?
Riston blogi on viiltävän terävä. Kirkkomme tämän hetkistä kyvyttömyyttä elää ajassamme uudistuen tullaan varmasti 20 vuoden kuluttua kritisoimaan raskaasti – ja aiheesta. Tehtävämme on siunata kansaamme ja kertoa kuinka Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille hyvää! Ei Aaronille annettu siunaamisen toimeksiannossa tehtäväksi ensin erotella, keitä hän saa siunata ja keitä ei. Kaikelle Jumalan syntiä tehneelle ja tekevälle kansalle oli siunaus osoitettava. Ne joita ei siunata ovat kuin kirkon kirouksessa.
Mitähän Paavali tarkoitti varoittaessaan Timoteusta panemasta käsiään liian kerkeästi kenenkään päälle? Mikä on oikea oppi kätten päälle panemisesta? Esim. Simon noidan, joka oli kastettu ja jopa tullut uskoon, niin hänen päälleen eivät apostolit Samariassa panneet käsiään, kun hänellä oli väärä ansainnan pyrkimys koskien Pyhän Hengen kasteen voiman saamista. Synnin ja vääryyden suuntaan toimivan päälle ei tule käsiä laittaa – se on minun käsitykseni. Yleinen kansan siunauksen rukoileminen on eri asia. Syntisten eli nöyrien siunaaminen on eri asia kuin synnillä ylpeilevien ja sitä puolustavien sekä sen jatkamiseen tietoisesti pyrkiville.
”Jos tottelette Herraa kaikessa saatte siunauksen, mutta jos ette tottele, niin saatte kirouksen.” Joten eihän nuo Jumalan lupaamat siunaukset ole mitään automaatteja.
Vain niille kuuluu siunaus, jotka myös elävät Jumalan tahdon mukaan.
Mikäli kirkko siunaa tietentahtoen syntiä, niin ei ole vaikea huomata kuinka siinä käy.
Hyväksymällä Jumalan tahdon vastaista toimintaa sinaamalla sitä, tosiasissa johdetaan ihmisiä harhaan.