Syksyllä 1968 Helsingin Yliopiston ylioppilaat olivat mukana monessa erityisessä tapahtumassa. Vanhan valtaus lienee niistä tunnetuin.
Samana syksynä, ennen tuota valtausta, Turussa pidetyn kirkolliskokouksen aikana Helsingissä järjestettiin ylioppilaiden varjokirkolliskokous, johon oli kutsuttu osanottajia eri kristillisistä opiskelijajärjestöistä. Varjokokouksen tarkoitus oli käsitellä niitä asioita, joita oikea kirkolliskokouskin käsitteli. Varjokokouksen avulla haluttiin saada nuorten ääni kuulumaan varsinaisessa kirkolliskokouksessa.
Minäkin pääsin mukaan tuohon kokoukseen Kansan Raamattuseuran kiintiössä. Olimme kahden hyvin eri suuntaan ajattelevan järjestön Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen ja Ylioppilaslähetyksen välimaastossa. Äänestyksissä emme olleet kummankaan osapuolen mielestä johdonmukaisia. Olimme varsinaisia outoja lintuja.
Eipä tuolla varjokirkolliskokouksella mitään varsinaista merkitystä ollut. Yhdet kahvit kävimme Turussa juomassa oikeiden kirkolliskokousedustajien kanssa. Taisi meiltä jäädä loppuraporttikin tekemättä. Käytännössä tuli aikapula. Opiskelukin vaati sentään osansa
Toisaalta, monet tuohon kirkolliskokoukseen osallistuneet ovat myöhemmin olleet kirkon palveluksessa hyvin erilaisissa asemissa. Lähetystyöhönkin lähdettiin eri järjestöjen kautta eri maihin. Monet saivat olla myöhemmin oikeitakin jäseniä oikeassa kirkolliskokouksessa. Olen huomannut, että joidenkin osallistujien lapsetkin ovat olleet kirkolliskokouksissa mukana. Olisi mukavaa, jos joku uskaltautuisi omasta osallistumisestaan täälläkin kertomaan.
”Eipä tuolla varjokirkolliskokouksella mitään varsinaista merkitystä ollut.”
Muistelut ovat mukavia.
”Olisi mukavaa, jos joku uskaltautuisi omasta osallistumisestaan täälläkin kertomaan.”
Ei kai tarvitse kovin uskalias olla, koska kokouksella ei ollut varsinaista merkitystä? Yhteenottoja ja kädenvääntöjä ei ollut. Hyvä juttu!
Odotan myös mielenkiinnolla kommentteja siitä, miten Taivaan Isä on sen aikaisten aktiivien elämää johdattanut erilaisissa kirkon tehtävissä.
Vivamo- aikainen tuttuni Martti LIndqvist oli tuon varjokirkolliskokouksen toimitsijapuolella. Hän oli mukana joissakin kokouksen valmistelupalavereissa. Yksi niistä tapahtui silloisessa opiskelukämpässäni, Kansan Raamattuseuran ylioppilaskodissa. Martin kanssa laitettiin silloin ”asioita järjestykseen” ja vaihdettiin kokemuksia. Myöhemmin kirjoitin Martista blogikirjoituksen : https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2012/10/1008-martti-lindqvist-auttajan-varjo
Maija, kiitos mielenkiintoisesta avauksesta. Odotan kanssasi muiden kommentteja. Itse olen nuorempaa opiskelijasukupolvea. Kiihkeitten 1960 ja 1970 -lukujen monet rajalinjat tulivat tutuiksi, mutta ovat myöhemmin menettäneet merkityksensä.