Korona-ajan lukiolaisten ylioppilaskirjoitukset alkavat. Jälleen yksi pandemian poikkeusoloissa vaativia, tieteellisiin opintoihin valmentavia ja pätevöittäviä oppisuorituksia suorittanut ikäluokka on kokeiden äärellä.
Ylioppilaskirjoitukset kyetään siis järjestämään. Siitä koko yhteiskunnan pitää kiittää lukioiden opettajia ja etäjärjestelyjenkin aikaan opintojaan suorittaneita lukiolaisia.
Ylioppilaskokeisiin kuuluu myös uskonnon koe.
Nimi saattaa johtaa vähän harhaan vanhempaa väkeä – sellaista kuten minä – jonka aikana koulun uskonnonopetuksessa korostui uskomisen opettaminen.
Uskonnonopetuksen sisällön ja intention muuttuminen kesti pitkään. Näin oli siitä huolimatta, että jo 1830-luvulla Axell Adolf Laurell, Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, alkoi opettaa tulevalle papistolle ei uskomista, vaan tietoa kristinuskosta.
Nykyään koulun ja lukion uskonnonopetuskin on uskontoon ja uskontoihin liittyvien tietojen opettamista.
Tai sen siis pitäisi olla. Uskonnossa, kuten muissakaan aineissa, ei saisi opettaa asenteita tai uskomuksia, vaan tietoja ilmiöstä nimeltä uskonto.
Näitä tietoja tarjoaa alan tieteellinen, yliopistollinen tutkimus. Tässä mielessä uskonnon ylioppilaskokeet eivät poikkea historian tai biologian kokeista.
Opetus ja kokeet pohjautuvat siihen tietoon mitä kansainvälisesti ja meillä Suomessa tuottaa tieteellinen teologinen ja uskontotieteellinen tutkimus.
Viime syksyn uskonnon ylioppilaskokeissa nähtiin kuitenkin kaikkien aikojen rimanalitus.
Uskonnon ylioppilaskokeen yksi tehtävä oli arvioida ja vertailla ”luterilaisen kirkon” ja kansanedustaja Päivi Räsäsen homoseksuaalisuusnäkemyksiä.
Tehtävä oli paitsi ”oikeita” vastausohjeitaan myöten aivan surkea myös aivan raukkamainen.
Tehtävän laatija Ylioppilastutkintolautakunnasta – kysymystä varmaan perusteltiin sillä, että se oli niin sanotusti tietojen ”soveltamiseen” tähtäävä tehtävä – ei koskaan astunut esiin omalla nimellään. Hän ei perustellut kysymystään eikä sen mallivastauksia, joissa ”kirkko” oli eri mieltä kuin Räsänen.
Miten tällainen yksittäisen ihmisen kohtelu eroaa siitä mitä Martti Luther sai osakseen, kun hän oli eri mieltä ”kirkon” kanssa?
Suomalaiseen yhteiskuntaan on levinnyt ikävä nilviäismäisyys. On nimettömiä ilmiantoja, outoa trollaamista, ihmisten maalittamista, mahdollisen vihapuheen vahtaamista.
On myös piiloituvia ja hyvin ikäviä ihmisiä, jotka eivät astu julkisuuteen omina itsenään. He tekevät julkisuudelta salassa rikosilmoituksia muista, lähettävät julkisuudelta salassa muita panettelevia sähköpostiviestejä tai käyttävät hyväkseen instituutioita, joiden nimettömyyden suojaan he piiloutuvat hyökätäkseen toisia Luojan luomia ihmisiä vastaan.
Tällainen on nilviäismäistä toimintaa – niin moraalitonta, että sen kutsuminen nilviäismäiseksi on ehkä loukkaus nilviäisiä kohtaan.
Ex-ministeri Päivi Räsänen nostettiin viime syksyn kirjoituksissa tikun nokkaan ja oikeassa yo-vastauksessa olisi pitänyt todeta kuinka Räsänen oli väärässä ja eri mieltä kuin ”kirkko”.
Tämä tapahtui samassa historiallisessa jatkumossa, jolloin Räsänen istui, ilmiantajien käräyttämänä, poliisikuulusteluissa näkemyksistään. Nyt myös uskonnon ylioppilaskirjoittajien olisi, pisteet saadakseen, pitänyt todeta Räsäsen olleen ”kirkon” näkökulmasta väärässä.
Eihän tämä näin mene.
Lukion uskonnonopetuksen olisi pitänyt opettaa abeille historiaa, sitä että kulloisenkin kirkon johdon näkemykset ovat historiallisesti noudattaneet ajan henkeä, politiikan tuulia ja kunkin ajan ismejä.
Luterilaisessa kirkossa ei ole päätöksiä tekevää ”kirkkoa”, kuten katolisuudessa, on vain ihmisiä, yksilöitä, jotka kunakin aikana käyttävät kirkon ääntä – kysymättä mitä jäsenistö oikeasti ajattelee.
Uskonnon tunteminen on aivan oleellista ihmiskunnan taivalluksen ymmärtämiseksi. Luterilainen kirkko on instituutio, se ei ajattele, toimi tai ole mitään mieltä. Vain ihmiset ovat.
Kuten on todettu aiemmin, olipa kyseessä viidakkoheimo tai jo kuollut pyramideja rakennellut kulttuuri, näitä ei voi ymmärtää tuntematta uskontoa ja uskonnon roolia yhteisössä ja yhteiskunnassa.
Sama pätee myös Suomessa ja suomalaisen yhteiskunnan tutkimuksessa.
Lukion uskonnonopetuksen pitää opettaa uskonto-nimisen ilmiön ymmärtämistä. Uskonnon ylioppilaskoe ei voi olla viime syksyisen kaltaista Päivi Räsäsen – tai kenenkään muunkaan yhden ihmisen – tuomitsemista tai maalittamista keksityn ”kirkon” nimissä, kirkon, jonka toimijoiden henkilöllisyyttä ei avata.
Uskonnon ylioppilaskokeen tulee perustua tieteelliseen uskonnontutkimukseen. Jännityksellä odotamme mitä uskonnon kysymykset ovat tänä keväänä. Ovatko ne asiallisia vai saammeko taas hävetä silmät päästämme?
Joka tapauksessa, menestystä, terveyttä ja jaksamista kaikille abeille.
Kiitos tästä!
Olen blogistin kanssa samaa mieltä siitä, että yhteiskuntaan on levinnyt nilviäismäisyys ja ihmisten maalittaminen. Erilaisilla alustoilla somemaailmassa siihen törmää jatkuvasti, nimimerkin takaa tykitettynä.
Mutta ei se ole outoa nimellä ja kuvalla sivallettunakaan. Ei tarvitse kuin käydä Oikean Median tai Patmoksen sivuilla ja lukea niillä julkaistavia blogeja.
Juuri- J a yksi ikävimpiä ilmiöitä on on-off porukan turvautuminen äärettömään liioitteluun. Papaus Räsäen takia koko sananvapaus on muka vaarassa ja snp avioliitto vie lapsilta muka oikeuden äitiin ja isään. Jne muuta yhtä älytöntä, mutta kun kuulijakaartin habituksia katselee ja asenteitaan kuuntelee ei ihmetele että perille menee..
Joo. Ylioppilasutkintolautakunta ja Patmos eivät kuitenkaan ole – tai niiden pitäisi olla olematta – keskenään yhteismitallisia. Toivottavasti kukaan ei keksi soveltavaa ja analysoivaa maantieteen tehtävää Krimin niemimaan rajoista eri kartta-aineistojen ja materiaalien perusteella. Niistä pisteytysohjeista kun voisi syntyä vielä isompi haloo.
Samasta aihepiiristä olisi toki löytynyt objektiivisimpiakin aiheita.
Kirjoittajaa olisi voitu pyytää vertailemaan esimerkiksi kirkkojen linjauksia Suomessa , Ruotsissa ja Virossa taikka vaihtoehtoisesti Kirkon virallista kantaa joidenkin erikseen nimettyjen kirkollisten järjestöjen kantaan.
Kummassakin tapauksessa olisi ollut olennaista huomata, että Suomessa kirkko tasapainoilee moninaisten sisäisten kantojen välillä.
Kirkon viralliset tahothan ovat julkisesti todenneet että Räsäsen mielipiteet eivät edusta kirkon virallista kantaa, joten en näe tässä ylioppilastehtävässä mitään ongelmaa. Ja tässä tehtävässähän piti pohtia miten Räsäsen esittämät mielipiteet eroavat kirkon kannasta. Ei missään sanottu että jompikumpi kanta olisi se oikea.
Mitä sitten Räsäseen tulee niin hän on julkisuuden henkilö, kansanedustaja, joka on ottanut tehtäväkseen sukupuolivähemmistöjen vainoamisen ja heidän oikeuksien rajoittamisen. Tämän hän tekee täysin avoimesti erilaisilla julkisilla kirjoituksilla ja esiintymisillä. Räsänen on mm. ratsastanut tieteellä väittäessään homoseksuaalisuuden olevan psykofyysinen kehityshäiriö. Tiede ei tällaista väitettä tue mutta Räsänen ei ole vaivautunut oikaisemaan valheitaan.
Nilviäisiä tässä yhteiskunnassa on tosiaan olemassa. Mutta he ovat ihan muita joihin blogisti kirjoituksessaan viittaa..
”Kirkon viralliset tahothan ovat julkisesti todenneet että Räsäsen mielipiteet eivät edusta kirkon virallista kantaa, joten en näe tässä ylioppilastehtävässä mitään ongelmaa. ”
-Saisiko vähän tarkkuutta tähän? Siis mikä Päivi Räsäsen mielipide, tarkalleen, ei edusta kirkon mitä kantaa, tarkalleen?
Kirkolla on kanta asiaan kuin asiaan. Kirkon jäsenillä on eri kantoja eri asioihin, myös vastoin kirkon kantaa. Yo-kokeessa ei tarvitsisi viitata kenenkään yksityisen ihmisen mielipiteeseen, oli se kirkon (tai jäsenten) mielestä oikea tai väärä. Kun kukaan ei ole oikeassa, eikä väärässä.
Olisi ollut mielenkiintoista lukea vastaukset, näkyikö niissä kirjoittajan uskonnollinen vakaumus, vai käsiteltiinkö asia neutraalina.
”Kirkolla on kanta asiaan kuin asiaan.”
-Onko?
Jos haluaa puhua uskonnon kokeesta niin olen blogistin kanssa samaa mieltä, ”uskonnon ylioppilaskokeen tulee perustua tieteelliseen uskonnontulkimukseen ”.. Siinä toivottavasti kaikki uskonsuuntaukset ovat samanarvoisia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskonnon opetus pitäisi lopettaa. Se kuuluisi ” Elämänkatsomus ” opin alueeseen. Siibä oppilaille kerrottaisiin minkälaiseen maailmankuvaan he ovat astumassa. Siis ihmisarvostuksen ymmärtämisen merkitys elämän kummioittamisessa. Politiikan perustaa.
Ps. Kun olin itse lukiossa 1950-luvul niin uskonnon opetus oli Raamattua.
Ylioppilaskokeessa voidaan antaa tehtäväksi jonkin voimakkaita eimielisyyksiä aiheuttavan kiistan käsittely, mutta tällöin tehtävänannossa on oltava tarkkana. Tehtävänannossa ei saa esittää mielipidettä siitä, kumpi kiistan osapuolista on oikeassa tai väärässä. Tehtävänä voi olla esitellä ja arvioida kummankin osapuolen argumentteja tai esittää oma argumentoitu kannanotto. Edellisessä tapauksessa tehtävän arvioinnin perusteena on vertailun tasapuolisuus ja se, että vastaaja on oikein ymmärtänyt kummankin osapuolen perustelut kannalleen. Jäkimmäisessä arvoidaan vastaajan taitoa perustella valitsemansa kanta ja vastapuolen kannalle esittämänsä vastaväitteet. Tällöin täysin vatakkaisetkin kannanotot voivat saada yhtä hyvät pisteet, koska arvioinnin tulee perustua argumentoinnin vakuuttavuuteen, ei mielipiteen sisältöön.
Juuri näin, Yrjö Sahama!
”Kirkon kanta” on monessa asiassa moniääninen ja äänet keskenään täysin vastakkaisia aina perusteluja myöten, ellei erityisesti määritellä, mikä instanssi jossakin kysymyksessä otetaan ”kirkon kannan” edustajaksi.
Kiitos! Uskonto on merkillinen aine ja aihe. Kerron oman kokemukseni. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1968. Lukion ajan ainekirjoituksen numeroni oli 10. Kirjoitin aina avaruudesta tai tekniikasta. Meillä oli erittäin vireä opettaja ja lyseostamme moni suuntautui tiedotusalalle. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin kuitenkin uskonnollis-yhteiskunnallisesta aiheesta ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Opettaja sanoi, ettei hän ymmärrä ainettani ja että arvosana olisi i, hylätty. Silloin ei ollut kahta ainetta, joten tilanne oli hankala. Hän sanoi, että lähettää aineeni kuitenkin heikkona a:na. Ylioppilaslautakunnassa arvosanaksi tuli kuitenkin cl (silloinhan olivat vain arvosanat i, a, cl ja l). En mollaa opettajaani, hän oli kaikin tavoin järkevä ja vireä opettaja. Tapasin hänet sitten sattumalta Helsingissä. Hän kysyi, mitä opiskelen ja vastasin hänelle opiskelevani teologiaa. Hänen kommenttinsa oli lyhyt: ”No, johan se sinun ylioppilasaineesi oli niin kummallinen.” Blogistin kirjoitus on hyvin aiheellinen. Akateeminenkaan koulutus ei poista uskontoon kohdistuvia luuloja.
Korjaan virheen. Ylioppilasaineen aihe olikin ”Tapahtukoon sinun tahtosi..” Leivästä ja oikeudenmukaisuudesta kuitenkin kirjoitin. Kevään 1968 nuoreen tuo aihe aiheutti inspiraatiovyöryn em. seurauksineen. Niihin kuului teologian opiskelu.