Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kol. 3:1-3
”On varmaa, ettei mikään maallinen mahti voi meihin koskea vastoin Jumalan tahtoa; että vaara ja hätä ajavat meitä vain lähemmäksi Jumalaa. Varmaa on, että meillä ei ole oikeutta mihinkään, mutta kuitenkin saamme pyytää mitä tahansa. Varmaa on, että meidän ilomme on kätkettynä kärsimiseen ja meidän elämämme kuolemaan.” Näin kirjoitti Vankilakirjeissään toisen maailmansodan viimeisinä päivinä teloitettu pastori Dietrich Bonhoeffer. Hän kuului niihin vankeihin, joita ei saanut jättää henkiin. Kuolemansellissä syntyi rakastettu virsi ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.” Käsittämätön virsi niissä olosuhteissa. Olisiko kristityn pyhin paasto sitä, että enemmän kuin pyydämme Jumalaa päästämään meidät hädästämme, uskaltaudumme päästämään Jeesuksen hätäämme? Silloin voi kuolemansellistäkin kuulua turvallisuutta uhkuva ylistyslaulu.
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2018.
Jesaja: 2:4 Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
Miika: 4:3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa! 2 Moos. 14:14.
Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan taivaan henkivaltoja vastaan. (Ks. Ef. 6:10-20) Me kyllä kannamme osamme taistelusta ja sen haavoista, mutta itse taistelu on kaikkivaltiaan Jumalan. Me emme kykene voittamaan sotaa, me kykenemme ainoastaan hakeutumaan turvaan Jeesuksen haavoitettujen käsien alle.
Siellä voimme olla rauhassa kuin vuorilinnassa ja siellä saamme kuulla Jumalamme lupaavan meille: “Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa”.
Ystävä, pysy aina suojassa Jeesuksen luona. Sinut on lunastettu hänen omakseen ja kastettu hänen nimeensä. Saat puhua suoraan Isäsi kanssa. Älä lähde omille poluille, äläkä haikaile maailman perään, sillä taistelu käy kuumana etkä voi omin voiminesi pysyä pystyssä.
Sinulla on turvapaikka. Odota siinä ja katso hiljaa, kuinka Jumala sotii puolestasi.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 251, SLEY-Kirjat, 2005. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Room. 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Kun ihminen lähestyy Jumalaa, tulee hänen tykönsä, niin se on ensimmäinen askel uskoon. Jumala palkitsee jokaisen joka hänen luokseen tulee, eli lahjoittaa uskon, pelastuksen.
Totta, että täällä kuljemme monessa ahdingossa, mutta hän vapahtaa niistä kaikista, Ps. 34:20.
lisäksi Hänen apunsa, vastauksensa ei viivästy. Olen kokenut kuinka monesti apu on ”myöhässä”, mutta Jumalan ajoitus on aina ollut oikea.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
2.Kor. 4:17 muistuttaa kuinka kaikki on ohitsekiitävää ja rankimmillaankin ahdistuksemme tuottaa suunnattoman onnen ja tyytyväisyyden, jo täällä ajassa. Sitten taivaassa emme edes muista ahdistuksiamme.