”Me tiedämme” : kirjoittaa Johannes ensimmäisessä kirjeessään. Hän toistaa samaa asiaa kirjeessään usein. Kyse on asioista jotka Johannes sanoo tietävänsä ja ne on tiedossa myös kirjeen lukijoilla. Johannes ei esitä siinä mitään uusia asioita, vaan niitä, jotka jokainen uskova tietää jo ennestään. Hän vain kertaa sen mitä jo tiedämme, jotta pääasiat ei karkaisi pois mielestä.
Tiedämme , että
– tunnemme Jumalan
– tiedämme olevamme Hänessä
– tiedämme että nyt on viimeinen aika.
– tiedämme tulevamme Hänen ( Jeesuksen) kaltaisikseen
– tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään
– tiedämme että olemme totuudesta
– tiedämme Hänen pysyvän meissä
– tiedämme pysyvämme Hänessä ja Hän meissä.
– tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia
– tiedämme Hänen kuulevan meitä
-tiedämme että olemme Jumalasta ja että koko maailma on pahan vallassa.
sekä paljon muuta.
Faktatietoa on siis tosi paljon tarjolla.
Sitten jotkut kehtaavat väittää ettei Jumalasta voi mitään tietää. Edes sitä onko Jumalaa olemassa.
Kristillinen usko ei ole jonkun todellisuuden uskottelemista, vaan siinä todellisesti elämistä ja sen käytännössä näkemistä ja kokemista, että Jumalan sanaan voi luottaa. Tietenkään sellainen, joka ei halua tutustua elävään Jumalaan ei voi tätä hyväksyä. Eihän ulkopuolelle jättäytyvillä voi olla mitään omakohtaista tietoa talon sisustuksestakaan. Vain sisällä olevat voivat sen nähdä, kokea ja elää siinä.
Jos parantuminen on oikeasti totta, niin mistä tulee sitten vihastuminen, kiukku ja pahoja ajatuksia, kiusauksia, haluttomuutta lukea sanaa, rukoilla ja käydä seurakunnassa? Mistä tulee kateus, ahneus, välinpitämättömyys. Miksi ajatuksissa on niin paljon huonoja taipumuksia? Ei kai Vapahtajan parantamassa sydämessä voi olla mitään väärää ajatusta? Jos sydän olisi parantunut, niin ei sieltä voisi tulla mitään pahaa. Emmekä voisi langeta syntiin lainkaan.
Mistä voit sanoa että uskovilla on niinkuin kirjoitat, siis kateus, ahneus, välinpitämättömyys?
Ajatteleppa nyt kuinka moni otti Jeesuksen Sanat vastaan, eipä ollut monta, siis kuvitteletko nyt että kaikki ovat ottaneet Jeesuksen Sanat vastaan jotka niin sanovat?
Valitettavasti saatana on perustanut oman taivasten valtakunnan tänne maan päälle ja julistaa valhe evankeliumia ja jolla pitää ihmiset pimeydessä. Tämän Jeesus ennustaa selkeästi:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis kun saatana ei saanut hävitettyä Jeesuksen seuraajia niin se ottikin taivasten valtakunnan nimityksen itselleen eli perusti oman kirkon, siis kaikki väkivalta ja pakottaminen on juuri sen tunnusmerkkejä eikä sieltä löydy rakkautta.
”Valitettavasti saatana on perustanut oman taivasten valtakunnan tänne maan päälle ja julistaa valhe-evankeliumia, jolla pitää ihmiset pimeydessä.” Näin vahva väite kaipaa yksityiskohtaisempaa jäsentelyä ja perusteluja. Viitsisitkö vaivautua selittämään, mitä tällä saatanallisella ’taivasten valtakunnalla’ tarkoitat? Luterilaisuuttako taas?
Martti Pentti eiväthän juutalaiset ymmärtäneet Jeesuksen Sanoja, siis eivät nöyrtyneet ottamaan niitä vastaan, nytkö minun pitäisi sinulle selittää selkeää asiaa?
Pienen selityksen annan, siis Johanneksen ajoista alkaen saatana vainosi eli yritti tappaa Jeesuksen seuraajia, eikö näin selkeästi Raamattukin kerro?
Kuka siis käyttää väkivaltaa OMAN USKON puolustamiseen ja levittämiseen, onko se Jumalasta vai saatanasta, mieti tätä?
Eikö Jeesuksen Sanat ole selkeitä, siis ””Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen””, selkeää eikö vain?
Eihän tuota ymmärtäkseen tarvii käydä yliopistoja vaan osata lukea ja ollarehellinen lukemastaan.
”Onko se Jumalasta vai saatanasta, kun joku käyttää väkivaltaa oman uskonsa puolustamiseen ja levittämiseen?” Väkivaltaa on monenlaista. Ruumiillisen lisäksi on paljon henkistä väkivaltaa, vaikkapa pelottelua ja painostusta. On helppo nähdä sitä itsensä ulkopuolella – niinhän on kaiken synnin kanssa. Miten on itsemme laita, vaikkapa näissä keskusteluissa? Maalailemmeko uhkakuvia kannanottojemme vakuudeksi? Annammeko ymmärtää, että vain kanssamme samaa mieltä olevat pelastuvat Jumalan vihalta? Onko sellainen Jumalasta vai saatanasta – syyttäjästä?
Martti Pentti:””Maalailemmeko uhkakuvia kannanottojemme vakuudeksi? Annammeko ymmärtää, että vain kanssamme samaa mieltä olevat pelastuvat Jumalan vihalta? Onko sellainen Jumalasta vai saatanasta – syyttäjästä?””
Siis uhkailiko Jeesus kun Sanoi että te kaikki hukutte ellette tee parannusta?
Onko parempi olla hiljaa kun toiset menee kadotukseen, eikö evankeliumia tule julistaa ja kyllä siellä on selkeää varoituksen Sanaa.
Jeesus käskee opettamaan kaiken mitä Hän on käskenyt pitää, no otatko opetuksen vastaan?
Ei sokeaa voi ohjata oikealle Tielle, ensin tulisi Jeesuksen avata silmät ennenkuin opetus on mahdollista.
Pekka sekotatko nyt kunnioittamisen ja rakastamisen?
Kunnioittaminen ”vaatii”eli on käsky että tulee tehdä niin ja sisältää rangaistuksen sen rikkomisesta.
Rakkaus taasen ei vaadi vaan on vapaaehtoista eikä siinä ole rangaistusta.
Ajatteleppa nyt lapsille käskyä ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, miksi tämä on kunnioita eikä rakasta, koska Jumala tietää ettei lapsi osaa/kykene rakastamaan vaan ensin on opeteltava ”vaatimuksen” kautta eli rangaistuksen uhalla elämään, tästä on esimerkkinä juuri laki jonka piti (näennäisesti) pelastaa mutta ihmisen lihallisuuden takia ei siihen pystynyt.
Jumalan uusi pelastus suunnitelma, evankeliumi, perustuu vapaaehtoisuuteen eli rakkauteen, tosin tämäkin on mahdotonta ihmisen lihallisuuden takia eli jotain tarvis tehdä eli kun kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla niin Jumala antoi ainokaisen Poikansa ja sovitti maailman Itsensä kanssa eli nyt onkin syntisillä (Jumalan kirkkautta vailla olevilla) mahdollisuus lähestyä Jumalaa eli kun Jumala kutsuu heillä on mahdollisuus tehdä parannus eli saada ennen tehdyt synnit anteeksi ja saada Pyhä Henki jonka kautta vuodatetaan Jumalan rakkaus uskoviin eli nyt onkin rakkaus jolla kykenee rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.
Jumalan kutsu ei ole ”vaatimus” vaan hyvyydellään Jumala vetää puoleensa eli ninkuin Jeesus selkeästi vertauksessa osoittaa:
Matt. 13:44
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
Ari. Taas kerran vastaat kysymyksillä minun kysymykseeni. Miksi kierrät kuin kissa kuumaa puuroa ?
Kysyin sinulta sitä; miksi sydän ei ole muuttunut synnittömäksi, kun kerran väität; että Jeesus on sen parantanut ? Jos se on parantunut, niin miten se yhä voi tehdä syntiä?
Pekka kun Jeesus parantaa sydämen niin ei mieli heti korjaannu eli kun on koko elämänsä elänyt Jumalasta erossa niin ei yht äkkiä hups tule synnittömäksi vaan alkaa pyhitys elämä jolloin Pyhä Henki avaa Jeesuksen Sanaa ja näin elämä muuttuu, siis alkaa mielen muutos jossa entinen valhe vaihtuu Totuuden mukaiseksi.
Mietippä kun ns ”uskova” luterilainen tulisi uskoon eli tekisi parannuksen ja Jeesus parantaisi sydämen ja alkaisi kuulla Jeesuksen äänen niin hetikö se valhe poispyyhkiytyisi jossa ennen on elänyt, ei vaan vähitellen, en minäkään heti ymmärtänyt esim haureutta, olihan siinä luterilaisuudessa jossa elin sen määritelmä hämärä, ei ollut selkeää käsitystä mitä se on, vasta kun Pyhä Henki sen avasi niin ymmärsin, samoin on kaiken kanssa.
”… olihan siinä luterilaisuudessa, jossa elin, sen määritelmä hämärä.” Oliko se ’luterilaisuus’, jossa elit, luterilaisuutta lainkaan? Oliko asia hämärä siksi, että se oli sinulle hämärästi esitety, vai siksi, että et ollut sitä syystä tai toisesta tullut omaksuneesi? Minusta Lutherin teksti Isossa katekismuksessa käskyn ’älä tee huorin’ selityksessä on aika selkeää: ”Koska meidän keskuudessamme vallitsee niin törkeä kaikkien syntien ja rivouksien pohjaton saastaisuus, koskee tämä käsky kaikkea muutakin siveettömyyttä, kulkipa se nimellä millä tahansa. Eikä siinä kielletä ainoastaan ulkonaisia tekoja, vaan kielletään myös kaikenlaiset aiheet, kiihottimet ja välineet: sydän, suu ja koko ruumis olkoot puhtaat älköötkä antako mitään tilaa, tukea ja keinoa siveettömyydelle. Eikä tässä vielä kyllin: jokaisen pitää vielä hädän ja tarpeen vaatiessa torjua, suojella ja pelastaa ja taas toisaalta auttaen huolehtia siitä, että lähimmäinen saa pitää kunniansa.”
Martti Pentti siis kuuletko tuon mukaista opetusta jossain luterilaisessa kirkossa?
Siis eikö teidän kirkon arkkipiispaksi pyrkinyt aviorikoksen tehnyt entinen piispa, eikö se kerro jotain siitä miten sekava ja hämärä on käsitys huorin tekemisestä?
Eipä ole koskaan yksikään synnitön pyrkinyt mihinkään kirkon virkaan. Se ei tarkoita, että käsitys synnistä olisi hämärtynyt.
Martti Pentti niinpä näillä omilla ”viisauksillasi” koetat näyttää jotain mitä en käsitä, ensin yrität Lutheria lainaten näyttää että moraalia on ja sitten viisastelet sen pois, ei ymärä mää?
Totuuden rinnalla on armo, moraalin vierelle tarvitaan anteeksianto.
No hyvä. Käsitän kyllä asian niin, ettei ihminen voi eläessään tulla synnittömäksi. Monet pahat asiat voi jäädä pois, mutta sydän jää juuri sellaiseksi, kuin miksi Jeesus sen kuvasi. Mihin tarvitsemme Vapahtajaa, jos tulemme synnittömiksi. Emme mihinkään. Jankkaan tätä samaa asiaa, kun en käsitä, miten ihminen mielestäsi voi tulla kokonaan synnittömäsi.
Pekka käytäppä hiukan omaa ajatteluasi, siis kun jeesus kutsui kasitoista opetuslasta eivätkö he kaikki luopuneet kaikesta ja lähteneet seuraamaan Jeesusta?
Mitä he tekivät kun todella seurasivat, eivät kaiketi rilluneet ja rällänneet synnissä vaan omasta vapaasta tahdostaan seurasivat ja tekivät mitä Jeesus opetti?
Mietippä millainen elämä se olisi, eikö olisi hienooooo?
Pietari kielsi, Tuomas epäili ja Juudas kavalsi. Tässä ei vielä ollut kaikki, mitä noiden kahdentoista kompasteluista Raamatussa kerrotaan.
”… rilluneet ja rällänneet synnissä…” Ovatko rällääjät ja rilluttelijät niitä suurimpia syntisiä? Minusta eivät. Ulkokultaiset ja itseensä tyytyväiset siivosyntiset saivat Jeesuksesltakin kovimmat sanat vastaansa.
Martti Pentti et ole ymmärtänyt evankeliumin tekstistä etteivät opetuslapset olleet saaneet Pyhää Henkeä kun tekivät noita mainitsemiasi, kielsi, epäili, kavalsi. Siis vasta Pyhän Hengen saatuaan he ymmärsivät Jeesuksenopetukset ja Sanat.
Et ymmärrä selkeitä kielikuvia tai et halua ymmärtää, siis kun puhun rälläämisestä tai rilluttelemisesta niin et vastaa kysymykseen vaan taasen koetat ohittaa asian viisastelemalla, no tyylin se sekin on, ei tarvii myöntää että asia on niin kuin kirjoitin.
”Et vastaa kysymykseen vaan taasen koetat ohittaa asian.” Jos kysymys on asiaton, sen väistäminen on asiallista. Oliko kysymyksesi: ”Eivätkö he kaikki luopuneet kaikesta ja lähteneet seuraamaan Jeesusta?” Tähän taisit itse vastatakin: ”Vasta Pyhän Hengen saatuaan he ymmärsivät Jeesuksen opetukset.” Oliko varsinainen kysymyksesi kuitenkin: ”Millainen elämä se olisi, eikö olisi hienooooo?” Vähempikin määrä O-kirjaimia olisi riittänyt. Jeesuksen seuraajien elämä ei todellakaan ole aina ’hienoo’. Paavali kuvaa omaa elämäänsä näin: ”Olen saanut raataa kovemmin kuin he, olen ollut enemmän vankeudessa, minua on ruoskittu ylen määrin, monesti olen ollut kuolemanvaarassa. Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut ”yhtä vaille neljäkymmentä” ruoskaniskua, kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. Olen yhtenään ollut matkoilla, olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.”
Miten voisin omaa ajattelua käyttää, kun kyse on siitä, etten tiedä miten sinä ajattelet. Kysymykseni on vieläkin sama. Onko uskova ja kristitty ihminen syntinen? Miksi et vastaa tähän ?
Pekka ei ole, Jumalan lapsi on pyhä, Jumalalle erotettu.
Käsitän nyt tästä sen, että luotat Ari, oikean toiminnan voimaan. Jos eroaisin kirkosta ja tekisin parannuksen, sekä kävisin kasteella, niin sitten kelpaisin sinulle uskovana. Minä kuitenkin luotan siihen että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Koska olen syntinen, niin armo kuuluu minulle, koska uskon. Siihen en tarvitse kirkosta eroamista, parannusta, eikä uutta kastetta. Tämän pohjalta käsitän hyvin sen miksi jatkuvasti yrität pelotella muita Jumalan sanalla. Se johtuu vain siitä, että itse luotat omiin tekoihisi, etkä kokonaan Jumalan armoon. Uskot, että jos muut tekisivät oikeita tekoja, niin he pelastuvat. Tekojen tie ei ole kristillistä uskoa. Uskoessasi että olet pyhä ja vapaa synnistä, sinä mitätöit Vapahtajamme sovitustyön. Sinähän kykenet itse pelastamaan itsesi.
Ariko täällä pelottelee Jumalan Sanalla. Onko tämä Paavalin teksti pelottelua?
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
Kiitos Reijo kun palautit minut maanpinnalle. En havainnut turhautumistani ja lähdin analysoimaan toisen uskoa. Täällä sellaiseen ei pitäisi koskaan erehtyä. Enhän voi tietää oikeasti toisista juuri mitään. Voin vain olettaa ja oletukseni voi mennä täysin metsään.
Opista ja opetuksesta puheen voi lukija käsittää sielunhoidollisesti ja juuri hänen elämäänsä tarkoittavana. Jollin hän ei osaa erottaa sitä, ettei sanat ole juuri hänelle osoitettua. On aivan eri asemassa se joka ei lue ollenkaan sanaa, eikä ole siitä edes kiinnostunut. Toinen taas ahmii sitä innolla. Kolmas näkee Raamatun lukemisen taakkana, jota pitää päivittäin kantaa. Kukin heistä tarvitsee aivan erilaista opetusta ja ohjausta. Sama koskee muutakin hengellistä opetusta. Vastaanottajan hengellisestä tilasta riippuu se miten hän opetuksen käsittää. Eikä täältä käsin ole sen näkemiseen mitään mahdollisuuksia. Ainoa mihin kykenemme on väärin käsitys. Anteeksi.
Armon alla olemiseen tarvitaan myös syy mistä armahdetaan. Olisihan aika helppoa pitää itseään synnille kuolleena, jos synnistä ei näkyisi vilaustakaan. Nyt kuitenkin lankesin heti itse tuossa äsken. Joten minä en ainakaan koe olevani synnistä vapaa. Sen sijaa voin uskossa kyllä taistella ja pyrkiä pitämään itseni synnille kuolleena. Siitäkin huolimatta että se aina on edessäni. Mitä enemmän siinä taistelen, niin sitä syvemmin Jumalan Henki ohjaa minua näkemään omaa syntisyyttäni.
Pekka toteat:””. Minä kuitenkin luotan siihen että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Koska olen syntinen, niin armo kuuluu minulle, koska uskon.””
Yksinkertainen kysymys kuinka sovitat tuon evankeliumiin eli Jeesuksen Sanoihin?
”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. ”Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. ”Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut”. ”Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut”. Nämä Jeesuksen sanat ovat Luukkaan evankeliumissa. Eiköhän Pekka Pesosen toteamus ole täysin sovitettavissa näihin. Syntisten parannuksenteosta ei ole mitään mainintaa, Jeesuksen parantavasta voimasta on.
Niin on Jumala Pekkaa rakastanut että antoi ainoan Poikansa ettei Pekka, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen.
Pekka mitä on usko jos ei tee mitä Jeesus Sanoo, miksi juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan?
Kun ihmiselle pienestä pitäen opetetaan omaa ”oikeaa uskoa” niin siitä on vaikea pois päästä, juutalaiset on esimerkkinä Jumalan omasta kansasta jolla oli lupaukset ja laki, mutta he eivät ottaneet Jeesusta vastaan vaan pitäytyivät isiensä uskossa.
Ajattelekaikkia opetuslapsia kuinka heidän kaikkien tuli nöyrtyä, pietari kielsi Jeesuksen palvelustytön edessä, nöyrille Jumala antaa armon.
Mitä on usko? Usein viitataan Heprealaiskirjeen 11. luvun alkuun: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Aiempi käännös suomensi tuon näin: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Ei siis ole kysymys ’tekemisestä’ vaan ’todellisuudesta’, ’luottamuksesta’, ’toivomisesta’, ’näkemisestä’ ja ’ojentautumisesta’.