Aurinko nousee, taivas tulee valoisaksi, tie aukeea eteepäin.
Tässä on jotakin pääsiäisen suuresta riemusta: Tulevaisuus avautuu, uusi alku uuteen kauteen, pimeydestä valkeuteen, epätoivosta rohkeuteen. Jumalan voitto on meidänkin voittomme. Ylösnousseen riemullinen kuoleman kukistaminen on meidänkin ikuinen elämämme.
SUNNUNTAI 17.4.2022
Pääsiäispäivä
Kristus on ylösnoussut!
Juhlapäivän psalmi on Ps. 118:15–23 (24)
Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Jeesus nousi kuolleista. Kuolema on voitettu, elämä on voittanut. Mikään ei enää ole samaa kuin ennen. Koko maailmankaikkeuden keskeinen tapahtuma on tuotu esiin. Jeesus on saanut ratkaisevan voiton. Mikään valta maailmankaikkeudessa ei enää voi häntä kukistaa. Kaikki on täytetty. Elämä on täällä. Voitto on läsnä, kotiin tuotu, ihmisille suotu.
Pääsiäinen on riemun ja ilon juhla. Jeesus nousi kuolleista. Kuolemallaan hän oli voittanut kuoleman ja tuonut elämän esiin. Tästä voitosta saamme olla osallisia. Pelastuksemme on jo tehty valmiiksi. Enää se ei riipu meidän omista ponnisteluistamme eikä suorituksistamme. Saamme käydä voittajan seurassa Jumalan valtakunnan täydelliseen voittoon. Uuden aamun koittoon, uuden tulevaisuuden ja uuden voittoisan elämän turvissa taivaan iloa kohti. Jeesus on elämämme sisältö ja siksi saamme laulaa hänen kiitostaan.
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta.
Herran voima on tullut esille Jeesuksen ylösnousemuksessa. Hän on maailmankaikkeuden Herra. Hänessä, Pojassa, Isä on kaiken luonut. Hän myös ylläpitää kaiken olemassaolevan. Siksi vuitto kuolemastakin oli yhtä luonnollista kuin kaikki muukin, mitä hän on tehnyt ja tulee tekemään. Sanallaan Jumala on maailman tehnyt, käsillään sen muovannut ja sille tarkoituksen suonut. Tähän maailmaan Jumala otti yhteyttä Jeesuksessa. Vapahtajassamme meillä on elämä ja toivo. Hänessä Jumalan voimallinen käsi ojennettiin meillekin ja hänen käsivarsillaan mekin saamme levätä ja elää turvallisin mielin. Hänen rakkautensa ulottuu meillekin asti, koska hän itse on meidät pelastanut.
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!
Jumalan voitto herättää meissä kiitollisuuden. Mielemme kääntyy häntä kohti, joka meitä on auttanut. Saamme syvän vakaumuksen ja sydämmellisen luottamuksen vallassa leävätä hänen antamassaan toivossa ja tulevaisuuden odotuksessaan. Jokainen hetki, jokainen päivä, jokainen aikakausi, minkä kohtaamme, saamme kiittää ja ylistää hänen hyvyyttään, armoaan ja laupeuttaan. Elämme uskossa, turvallisessa luottamuksessa, Jumalan sylissä. Tiedämme että meilläkin on tulevaisuus ja toivo. Elämmme Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Pääsiäisen psalmi:
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
(Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)
Ps. 118:15–23 (24)
Pääsiäisen aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-17-4-2022/
Esitän omatekoisen metaforan, eli erään asian kertomisen, toisen tarinan kautta. Jotenkin näi se metafora, tai veratuskuva kai toimii.
Olipa kerran rosvojoukko, jotka ryöstelivät ja varastivat elääkseen, ja veli toisteli heille, että eivät he ole syntiä tehneet, eikä heidän tarvitse palauttaa sitä, mitä ovat vieneet, eikä omistaja saa pyytää takaisin, koska pakanatkin niin tekevät, ja pyhille kaikki on pyhää, vaikka he eivät ole vaivaa nähneet siitä mitä vievät, heillä on oikeus korjata sato siitä huolimatta.
Kerran rosvojoukko oli hyökkäämässä kaupunkiin, mutta yksi oli herännt ja halusi parantaa tapansa ja lopettaa loisena elämisen. Hän lähti pois joukosta, meni kaupunkiin ja varoitti kansaa, että rosvojoukko on tulossa, varustautukaa.
Kansa varustautui ja ulkopuolisten sotilaiden tukemana, he lähtivät rosvojoukkoa vastaan. Huomattuaan suuren ylivoiman, rosvojoukon jäsenet pelästyivät ja pakenivat paikalta ja vain yksi jäi vapaaehtoisesti paikalle, ja hänet vietiin tuomittavaksi.
Yksi siis tuomittiin, koska hän uskoi voivansa suorittaa rangaistuksen kaikkien puolesta. Hän oli itse opettanut, että kun saatte saaliin, niin ottakaa sieltä se suurin kala, ja päästäkää loput menemään.
Kysymys tässä onkin se, että jos yksi kärsii kaikkien tekojen takia, niin voivatko ne kaikki jatkaa kuten ennenkin ja uskoa, että rangaistus on jo kärsitty, ja heidän synti sovitettu.
Vai, olisko heidän pitänyt ottaa opiksi ja lopettaa lainvastainen toiminta, ja silloin rangaistuksella olisi ollut todellinen ja parantava merkitys.
—————————
Pääsiäinen on kansanjuhla orjuudesta vapautumisen muistoksi, mutta se ei tarkoita lain-orjuutta, vaan työn orjuutta, vankeutta, jossa vapautta ja ihmisoikeuksia ei ole.
Kristinuskossa lakia pidetään orjuutena ja pääsiäisenä se naulitaan pojassa, eli sanassa ristinpuulle, ja sen jälkeen saarnataan vain näkymättömän maailman valtakuntaa, jossa lakia ei tarvita. Kuolema muutuu elämäksi, jolloin varsinaista kuolemaa ei enää ole, on vain siirtymäriitti maallisesta elämästä satuelämään, mutta ristin alle kuitenkin. Jostakin syystä ?
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Metaforaasi liittyen muutama kohta
1) Jeesuksen antama syntien anteeksiantamus on vapautumista synnin kahleista. Sen tehtävänä on parantaa elämä ei niin että jatkaisimme entisessä saastassamme.
Mutta toisaalta, jos kuitenkin teemme väärin kerta toisensa jälkeen niin sekin on anteeksi annettu saman sovintotyön ansiosta. Ei sitä varten että jatkaisimme synnissä elämistä vaan siitä huolimatta että lankeamme useamman kerran.
2) Jeesuksen sovintotyö ristillä ja pääsiäisen ylösnousemus antavat todellisen vapautuksen synnin alaisuudesta ja kuoleman vallasta. Ajallinen kuolema kohtaa meitä jokaista, mutta Kristuksen ylösnousemuksen tähden koulemakin kääntyy voitoksemme, kun meitä odottaa ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa.
3) Ihmisoikeuksien ymmärtäminen on erilaista erilaisissa kulttuureissa. Yleensä niissä on samoja piirteitä, joten erilaisista taustoista peräisin olevatkin voivat elää rauhassa keskenään, mutta on myös suuriakin eroja joissakin kysymyksissä, mistä johtuen väärinkäsityksiä tulee erilaisten ryhmien välillä.
Yleisesti ottaen voimme kuitenkin todeta, että YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sisältöön ovat eniten vaikuttaneet länsimäisten kirkkojen yhteiset elimet, jotka ovat antaneet omia kannanottojaan meidän ihmisten elämän oikeuksien puolustamiseksi. Vaikka käytännön tasolla onkin suuriakin puutteita, niin kirkkojen jullistuksen ansiosta ihmisoikeudet ovat paremmin edustettuina sellaisissa maissa missä evankeliumi on saanut vaikuttaa pidempään usean sukupolven ajan.
Pitäydyn kuitenkin vielä rangaistuksessa, yritän yksinkertaistaa, hiukan ulkoistaen.
Jos yksi raiskaaja saa rangaistuksen, niin saavatko kaikki muut raiskaajat sovituksen, vai pitäiskö heidän lopettaa raiskaaminen.
Silloinhan tuo yksi ei olisi kuollut turhaan, jos siis kuolema oli se rangaistus.
Tai kuten laillisesti, pitäiskö kaikkien, jotka ovat rikkoneet, saada ranagaistus ?
Tämä oli se pointti siellä.
Tarja
Kiitos täsmennyksestä.
Kaksi näkökohtaa.
Yhteiskunnallisesti on mielekästä sekä ihmisten että yhteiskunnan suojelemiseksi että rikolliset saavat tarvittavan rangaistuksen, jotta rikoksi voidaan estää. Rangaistuksen suuruus riippuu kunkin yhteiskunnan edellytyksistä hoitaa tapaus ja kulloisenkin kulttuurin olosuhteista. Mutta kaikissa kulttuureisssa tarvitaan aina sen kulttuurin mukaisia järjestystä ylläpitäviä lainsäädäntöjä ja niiden toimivuuttta.
Hengellisesti eli siis Jumalan edessä kunkin ihmisen on aiheitta käydä Jumalan eteen omia rikkomuksiaan katumaan ja elämäänsä uudistusta hakemaan.
Yleisen syyllisyytemme tasolla voimme todeta, että kaikki ovat jollakin tavoin pois poikenneita ja tarvitsevat anteeksiantoa. Tämä koskee kaikkia ihmisiä. Me kaikki tarvitsemme Jeesusta Vapahtajaksemme. Tällöin evankeliumin saarna sisältää lupauksen, että meidät tehdään Jumalalle kelpaaviksi eli meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksi armosta ja yksistään Kristuksen tähden.
Sitten erilaisten tekosyntien osalta meillä ihmisillä voi olla hyvinkin suuria eroja. Itse kunkin on aihetta tehdä parannusta omista synneistään eikä suinkaan toisiaan syytellen toisten synneistä. Anteeksiannon tehtävänä tällöin ei ole ikään kuin laastaria likaiselle haavalle periaatteen mukaisesti että jatketaan vaan ilman mitään tunnontuskia tekemällä kaiken maailman kataluuksia toinen toiselleen. Ei vaan tällaisissa tapauksissa anteeksiannon tarkoituksena on parantaa näistä vaivoista jotta jatkossa voisi Jumalan armon varassa elää edes vähän paremmin kuin aikaisemmin, ja jos mahdollista niin kokonaan luopuen toinen toisensa kiusaamisesta ja vaivan tuottamisesta lähimmäiselleen.
Tuliko tämä nyt selkeämmäksi?
Eipä oikeastaan tullut selvemmäksi, koska te opetatte kuitenkin ihmisille, että yksi on kuollut kaikkien puolesta ja tavallaan kaikki voivat nyt tehdä sanoja tekoja, kuin tämä yksi, joka sen rangaistuksen kärsi.
Hän joka kiroili ja käänsi kantapäänsä omaa kansaa vastaan ja lähti sitä solvaten ja syyttäen ja demonisoiden ajamaan asiaa siihen suuntaan, että koko maailma olisi hänen opetuslapsensa.
Kansa sai kulkea pitkän kärsimystien, jonka rinnalla muutaman tunnin ristillä riippuminen on kuin hyttysen kakka Saharan autiomaassa.
Vaikka myönnätkin, että maallisesti tarvitaan lakeja ja säädöksiä ja rikollisten rangaistuksia, on teillä kuitenkin Jeesus herrana ja käskijänä ja tämä käsittämätön oppi kansanvihollisesta, joka on sovittanut kaikki pahat teot, mutta tulee kuitenkin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tässäkään ei ole mitään järkeä, tai se onkin kepponen, jota te ette ole huomanneet. Kompastuskivi.
Jos kristityt ihan oikeasti uskoisivat tuonpuoleiseen, he eivät uskaltaisi lupailla mitään armoja ja taivaita, koska Jumala on oikeudenmukainen, ja antaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Mutta, koska kristillinen eliitti tietää, että ei siellä mitään ole, he voivat lupailla valtakuntia ja hallituspaikkoja, paratiiseja ja kultaisia kaupunkeja. Tai manipuloida peloilla, kuten helvetti ja kadotus ja ohjailla näin ihmisiä oman mielensä mukaan, suuntaan jos toiseenkin.
Kukaan ei koskaan tule kertomaan, että mitä siellä toisella puolella on, vastasiko se annettuja lupauksia ja sitä hintaa, joka siitä maksettiin.
Tarja
Kiitos keskustelun jatkamisesta
Useampi kohta vaatii mielestäni kommentin
1) Mielestäni oppiimme ei kuulu se että me muut voisimme tehdä kaikkia samoja tekoja kuin Jeesus teki. Koska hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, niin kaikkien Jumalan tekojen osuus jää edelleen vain ja ainoastaan Jumalan teoiksi, ei meidän.
Kukaan muu ei ole synnitön kuin Vapahtajamme. Me kaikki muut lankeamme sen takia, että jo perisynnin takia olemme lankeemuksemme tilassa ja siksi myös tekojemme hedelmät kuvaavat meidän olemustamme.
2) Mielestäni Jeesus ei missään vaiheessa kääntynyt kansaansa vastaan. Tällaisen kuvittelu on vain yksittäisten tapausten väärää yleistämistä kulloisenkin tilanteen rajojen yli.
On huomattava että Jeesus oli aikansa oppinein juutalainen. Hän opetti juutalaisten korkeimmassa oppilaituksessa Jerusalemin temppelissä. Hänellä oli myös hyvin paljon oppilaita, jopa niin paljon että toiset opettajat tulivat kateellisiksi,: ”koko maailma juoksee hänen perässään.”
Koko hänen opetuksensa juutalaisessa yhteisössä nousi suoraan Vanhan testamentin sanomasta.
Matteuksen evankeliumi:
5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Vieläpä ylösnousemuksen jälkeenkin hän vetoaa nimenomaan Vanhan testamentin kirjoihin puhuessaan oman työnsä merkityksestä.
Luukkaan evankeliumi:
24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”
Tarja
Jatkoa
3) Pelastuksen sanoman leviäminen koko maailmaan ei suinkaan ole vanhan juutalaisen opetuksen vastaista, vaan nousee suoraan sen sanomasta. Vanhan testamentin sisältämä opetus sisältää valtaisan määrän viittauksia koko maailman kaikkien kansojen voittamiseen Jumalaa ylistämään.
Tässä muutama kohta
1.Mooseksen kirja:
12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
Jesaja:
2:2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
45:22 Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. 45:23 Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.
52:10 Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.
62:2 Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.
Daniel:
7:14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
Tässä muutama kohta monen joukosta
Tarja
4) Ilmaus ” — ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita—” on ymmärrettävä juutalaisessa ajattelutavassa hahmoteltavassa kokonaisuudessa. Kyseessä on Vapahtajamme takaisin tulon yhteydessä näkyvästi esiin tulevassa vallassaan toiminnan alkamisesta.
Silloin Saatana kukistetaan kaikkine liittolaisineen ja niin Jumalan kansa voi elää iankaikkisessa ilossa, kun mikään paha ei enää voi tehdä mitään vahinkoa, koska paha on saanut loppunsa aivan alkuperäänsä myöten. Silloin taivaan ilo on täydellinen ja se on loppumaton, koska myös kuolema on voitettu henkivaltana eikä mikään mahti enää ole pilaamassa ilon, onnen ja autuuden ikuisuutta, vaan riemu on oleva iankaikkinen.
Matias,
”On huomattava että Jeesus oli aikansa oppinein juutalainen. Hän opetti juutalaisten korkeimmassa oppilaituksessa Jerusalemin temppelissä. Hänellä oli myös hyvin paljon oppilaita, jopa niin paljon että toiset opettajat tulivat kateellisiksi,: ”koko maailma juoksee hänen perässään.””
Juutalainen ja juutalaisuus hukkuu ilman Jeesusta, aivan niinkuin nimellinen kristitty, mikä tarkoittaa ei-Jeesuksen seuraajaa, jotka eivät ole sydämeltään ympärileikattuja.
Olet ottanut ”tehtäväksesi” toistaa, Jeesuksen asemaa ja ”oppituolia” juutalaisuudessa. Puhut kuitenkin vastoin Kirjoituksia, niin Vanhan Testamentin kuin Uuden Testamentinkin.
Profetiat Jeesuksesta ilmoittavat selkeästi, kuinka Hänet tullaan hylkäämään, haveksimaan ja viimein ristiinnaulitaan. Jeesuksen tietoa Kirjoituksista hämmästeltiin, mutta ura Temppelissä ei kestänyt kuin päivän pari. Sen jälkeen Jeesus kohdisti sanomansa kirkon teologeille, pitäen ja sanoen heitä suurimmiksi harhauttajiksi, kalkituiksi haudoiksi.
Juutalaisuus ei opettanut globaalia evankeliointia. Jeesus viittasi Lk. 24:44 profetioihin hänestä. Koko Vanha Testamentti on niitä täynnä ja Messias-Jeesus on Sanoman punainen lanka.
Silloinen kirkko hylkäsi Jeesuksen, niinkuin se oli hyljännyt Jumalan ilmoituksen jatkuvasti. Tätä paikkailtiin talmudeilla ja paikkaillaan vielä tänäänkin. Tähän ”rabbiiniseen” työyhteyteen on teologia liittynyt tukintojen kautta.
Reijo
Kiitos kommentistasi
Puheenvuorossasi on useampikin kohta joita on aihetta kommentoida.
1) Jeesuksen seuraaminen on koko Raamatun keskeinen sanoma. En ymmärrä miksi kirjoitat tästä ikään kuin tämä olisi kirkollemme outo ilmiö. Tämähän on koko luterilaisen opetuksen keskeisiä periaatteita, meidän pelastuksemme on yksin urkosta, yksin armosta yksin Kristuksen tähden.
Tästähän Jeesuskin muistuttaa kuulijoitaan
Johanneksen evankeliumi:
5:46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
2) Kuvitelmasi, että korostaessani Jeesuksen oppineisuutta ja hänen työtään temppelissä en muka opeta Raamatun kirjoituksien mukaan, vaan vastaan, kertoo mielestäni ainoastaan, että sinulta on jäänyt oppimatta Jeesuksen ajan historiallisen tilanne. Et siis ole paneutunut Jeesuksen ajan historiaan riittävän perusteellisesti.
Luukkaan evankeliumi:
19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —-
20:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, —
21:37 Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
21:38 Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä.
22:53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, —
Tässä vielä yksi jae mikä kertoo opetuslasten vastaavasta toiminnasta
24:53 Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.
Reijo
Jatkoa
3) Hyökkäyksesi kirkon oppineita vastaan on väärin suunnattu.
Sekotat Jeesusta vastustaneet oppineet ja Jeesusta seuraavat oppineet toisiinsa. Toimit siis kuin rintamalla sellainen joka ampuu omiaan luullessaan niitä vihollisiksi.
Jumalan sana kehottaa hankkimaan viisautta
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
4:11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
7:4 Sano viisaudelle: ”Sinä olet sisareni”, kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
8:1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
9:1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
9:10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.
10:13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
10:23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
10:31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Myös kirkon työhön vihittävän on hankittava viisautta
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
Edelleen Luukkaan toisessa teoksessa korostetaan sitä, miten Joosefkin toimi viisautta harjoittaen ja miten Mooseskin oppi kaiken egyptiläisen viisauden
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
En tiedä miten paljon sinä olet paneutunut muinaisen egyptin historiaan ja opetuksiin, mutta voin kertoa, että tuossa Mooseksen oppimassa egyptiläisten viisaudessa oli paljon myös sellaista, joka on täysin vierasta Raamatun opetukselle.
Joten voidakseen toimia kansansa johtajana hänen piti ensiksi 40 vuotta opetella tuntemaan egyptiläinen yhteiskunta ja sen viisaus ja sitten vielä toiset 40 vuotta elämää autiomaan karuuden keskellä. Vasta sitten hän oli riittävän oppinut voidakseen toimia kansansa johtajana Jumalan suurten pelastustekojen tapahtumien keskellä.
Reijo
Jatkoa
4) Turhaan vastustat juutalaisuudessa olevaa globaalia näköalaa. Vapahtajamme jatkoi täysin johdonmukaisesti tämän linjan korostamista.
Olen jo yllä esittänyt muutaman näistä vastauksena Tarjalle. En lähde niitä toistamaan. Niitä on paljon enemmän, mutta jo nuo esille nostamani riittävät näyttämään niiden olemassaolon.
Sen sijaan voin todeta että Jeesuksen lähetyskäsky eli kastekäsky on tehtävänanto koko maailman kaikkien kansojen voittamiseen hänen oppilaikseen kokonaisina kansoina.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Sitten kun tällä tavoin kansat ja niiden ihmiset ovat kasteen välityksellä tulleet opetuslapseutetuiksi, niin heitä on opetettava pitämään sen, mitä Jeesus on kirkolleen uskonut. Tähän sisältyy myös lupaus siitä, että Kristus on kirkkonsa keskellä kaikkina aikoina, kaikkina päivinä ja kaikkina hetkinä, aina siihen asti kun me kirkastettuna kristikuntana saamme päästä Vapahtajamme luo ikuiseen iloon taivaan asuntoihin.
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Otan jokaisen kommenttisi erikseen ja tuon sen pois tuosta ketjusta, sopinee?
Matias Roto 14.04.2022 16:15
Kirkko ei ole ”seuraaja”. Jo pelkkä kirkko-sana, muka ek-klesia’sta käännettynä, on floppi. Ilmaisen lievästi alatyylillä. Ekklesia’a ei käännety, vaan siirrettiin ”ecclesia”-ilmaisuna, vaikka latinalainen sanakin olisi ollut.
Oikea käännös olisi kuitenkin rajoittanut asiaankuulumattomat täytteet, eli Seurakuntaan liittämisen muuttumattomalla sydämellä. Nyt kirkkoon voidaan liittää kuka tahansa, mielummin asianomaisen tietämättä. Oikea käännös olisi kielelle mille tahansa ”seurakunta”, erillään ympäröivästä maailmasta.
Lisäksi kirkosta kertoo, ennustaa Jeesuksen omat sanat,
Matt. 7:21, ”Ei jokainen, joka sanoo ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaalliseen Isäni tahdon”
Myös Lk. 6:4 tämän vahvistaa.
Niin evlut kuin samojen sakramenttien ”tuella” autuuttavat joukot eivät päädy mihinkään ikuiseen. Vain ajallinen, kirkon, jäsenyys tekee mahdolliseksi ”viimeisen veräjän” aukeamisen. Sinne ”veräjälle” asti, eli kuolemaan asti on seurattava Jeesusta. Hän Itse on Tie ja Ovi ja Jeesus meissä me Hänessä ikuisuusosasta ei ole epäselvyyttä. – Tämä kaikki on Armosta, mikä on Jeesus.
Tylytän hieman:
En kuvittele, koska sinun sanomasi on oitis todettavissa, mistä ne kumpuaa. Minun tietämisen tason vähättely ei ole edes fiksua. Mitä sinun hankkimasi tiedon määrään tulee, niin kaikin mokomin voit sitä hyödyntää eli se tulee esille, niinkuin kohdallasi on käynyt. Se ei kuitenkaan edusta tietosi määrää, että jollain epämääräisellä historiantiedolla nouset tietämään, ymmärtämään Jeesuksen kokonaisasenteen talmudilaisia suosivaksi. Eli Jeesus jo olisi ollut sitä mieltä, että traditiot pätevät, poiketessaan Kirjoituksista. Tämä naulittiin Trentossa kirkolliskokouksessa ja he tieten tai tietämättään vahvistivat sen minkä Jeesus tuomitsi. Jos tarvit tähän viittauksia Raamatusta niin laitan ne, ellet niitä löydä.
Opetuslapset ja kaikki juutalaiset miehet kokoontuivat pyhäkössä. Se oli niin Jerusalemissa kuin jokaisella paikkakunnalla kokoontumiskeskus. Pystyt varmaan löytämään Alkuseurakunnankin kokoontumiset, mitkä alkoi Suuressa Temppelisalissa v. 30, sen lisäksi, että he uskovina kokoontuivat kodeissa rukoilemaan ja murtamaan leipää, muistelemaan Jeesuksen sovitustyötä. Se loppui ja vainot alkoi. Synagogat olivat kokoontumis- ja tapahtumapaikkoja muissa Aasian seurakunnissa siinä määrin kuin se sallittiin.
Reijo
Kiitos keskustelun eteenpäin viemisestä
Huomaan että monessa kohdassa on tehtävä oikaisuja, jotta asia tulisi selväksi.
1) Kirkko sana on kreikan kielen sanoista ”kyriake ekklesia”, Herran kansa. Siitä on toisissa kielissä supistunut alkuosa, näin on esimerkiksi
afrikaansin kerk
albanian kishe
azerin kilsə
bengalin গির্জা , Girjā
bosnian crkva
bulgarian църква , tsŭrkva
englannin church
jne.
Toisissa kielissä puolestaan ilmaus on lyhentynyt jälkiosan jäädessä voimaan
baski eliza
espanja iglesia
galisia igrexa
gruusia ეკლესია , ek’lesia
iiri eaglais
katalaani Església
kymri eglwys
portugali igreja
ranska église
jne.
Ilmaus kyriake ekklesia puolestaan on kreikankielisessä ympäristössä syntynyt ilmaus kirkosta siitä syystä että Vanhan testamentin Pyhää Kansaa tarkoittavan heprean sanan קְהַ֥ל , qə-hal , joka tarkoittaa koko Israelin kansaa valittuna kansana käännöksenä käytetystä kahdesta sanasta συναγωγῆ (esim 2. Moos. 12:6) ja ἡ ἐκκλησία (esim 2. Aik. 1:3) jälkimmäisen arkikielinen käyttö klassisessa kreikassa oli kaupungin kansan yhteen tuleminen yhteiseen torikokoukseen. Jotta pyhään liturgiaan kokoontuvaa Jumalan kansaa sekotettaisi noihin yleisiin poliittisiin kokouksiin, niin sille pantiin alkuun selittävä sana, joka kertoo että tässä ei ole minkälaiseen torikokoukseen tahansa kokoontuva kansa vaan yhteiseen jumalanpalveluksen liturgiaan Herran nimessä kokoontuva kansa pantiin alkuun selittävä sana kyriake = Herran.
Näin siis kreikkalaisen kulttuuriympäristön ymmärtämisen mahdollistamiseksi kirkko sanaa on käytetty kautta koko kristikunnan historian kaikkialla missä evankeliumi on saanut koota kasteessa pyhitetyn kansan yhteiseksi kirkoksi eli Kristuksen ruumiiksi, kuten Efesolaiskirje 1:22-23 toteaa
New International Version
And God placed all things under his feet and appointed him to be head over everything for the church,
New Living Translation
God has put all things under the authority of Christ and has made him head over all things for the benefit of the church.
English Standard Version
And he put all things under his feet and gave him as head over all things to the church,
Berean Study Bible
And God put everything under His feet and made Him head over everything for the church,
New American Standard Bible
And He put all things in subjection under His feet, and gave Him as head over all things to the church,
King James Bible
And hath put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
Holman Christian Standard Bible
And He put everything under His feet and appointed Him as head over everything for the church,
International Standard Version
God has put everything under the Messiah’s feet and has made him the head of everything for the good of the church,
NET Bible
And God put all things under Christ’s feet, and he gave him to the church as head over all things.
Aramaic Bible in Plain English
And he has put everything into subjection under his feet, and he has given him who is higher than all as The Head of the church,
GOD’S WORD® Translation
God has put everything under the control of Christ. He has made Christ the head of everything for the good of the church.
King James 2000 Bible
And has put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
American King James Version
And has put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
American Standard Version
and he put all things in subjection under his feet, and gave him to be head over all things to the church,
Douay-Rheims Bible
And he hath subjected all things under his feet, and hath made him head over all the church,
English Revised Version
and he put all things in subjection under his feet, and gave him to be head over all things to the church,
Webster’s Bible Translation
And put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
Weymouth New Testament
God has put all things under His feet, and has appointed Him universal and supreme Head of the Church, which is His Body,
Reijo
Jatkoa
2) Kirkkoon ei liitytä muuttumattomalla sydämellä, vaan pyhän kasteen välityksellä.
Pyhä kaste
– tekee ihmisestä Jeesuksen opetuslapsen, Matt. 28:19 ” — kastaMALLA —”
– pelastaa, Markuksen evankeliumi: 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;”
– liittää Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Room. 6:2-11
– uudestisynnyttää , Tiituksen kirje: 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntyMISEN peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
– pelastaa, 1.Pietarin kirje: 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena –
– jne
Koko evankeliumi sisältyy kasteeseen, koska meidät juuri kasteen välityksellä liitetään Kristuksen yhteyteen ja juuri Kristuksessa meillä on koko vanhurskaus ja pelastuksen täyteys.
Reijo
3) Tekstistäsi saa sen vaikutelman, ettet ole ymmärtänyt, että Jeesuksen aikana oli olemassa Kirjoitettu laki ja Kirjoitamaton laki.
Kirjoitettu laki oli olemassa Raamatun pyhä teksti Vanhan testamentin osien ollessa käytössä synagogissa ja temppelissä liturgiaa toimitettaessa.
(Juutalainen TaNaK eli siis Vanhan testamentin heprealainen teksti, Laki, Profeetat ja Kirjoitukset, on muotoutunut nykyiseen laajuuteensa ja muotoonsa vasta noin sata vuotta Vapahtajamme syntymä jälkeen Jamniassa, missä Hille I toimi juutalaisten ensimmäisenä paavina sen jälkeen, kun ylipappi oli menettänyt mahdollisuutensa hoitaa koko juutalaisuutta kokoavana voimana temppelin hävityksen 70 jKr. johdosta.)
Kirjoittamaton laki oli käytössä ollut oikeus ja tulkintaperinne, Evankeliumien ”isien perinnäissäännöt”. Tämä tulkintaperinne oli alkanut jo Esran aikana, kun kirjoitettu teksti oli vakiintunut niin paljon, ettei uusia tulkintoja enää voinut kirjoittaa tekstiin sisälle, vaan ne piti kirjoittaa erillisiksi selityksiksi ja toimintaohjeiksi jo vakiintuneen kirjoituksen rinnalle.
Kun tuntee juutalaisen tulkintaperinteen, niin on helppoa huomata, että lähes kaikessa opetuksessaan Jeesuskin seurasi tämän suullisen lain tulkintaperiaatteita. Useimmat vertauksetkin antavat ratkaisuja juuri niihin ajankohtaisiin kysymyksiin, joista hänen aikansa kirjanoppineet olivat keskustelleet.
Jeesuksen kritiikki eräiden kirjanoppineitten käytäntöä vastaan ei siis kohdistunut itse menetelmään, vaan sen käyttöön Raamatun tekstin vastaisten tulkintojen tueksi. Jeesus vastusti suullisen lain väärinkäyttöä kirjoitettua lakia vastaan. ( Kuten eräs työneuvottelija monta vuosikymmentä sitten lausui maassamme, ettei pidä käyttää ”juridisia vippaskonsteja” työehdoista neuvoteltaessa, vaan kaikki pitää sopia niin selvästi, että se voidaan tulkita yksiselitteisesti.)
Tässäkin tulee esille Jeesuksen paneutuminen aikansa juutalaiseen keskustelutilanteeseen, erilaisten tulkintojen ryteiköstä hän nosti esille ne tulkinnan näkökohdat, jotka ajoivat rauhan ja rakkauden, uskon ja toivon sanomaa kuulijoitten elämään.
4) Turhaan Reijo mollaat Talmudia. Se on erittäin sisältörikas kokoelma juutalaisia tulkintoja ja kertomuksia aikaisemmista oppineitten keskusteluista. ( Mulla se on tietokoneen muistissa, noin 10 000 sivua tekstiä.)
Talmudin erityinen tuntija oli Israelin lähetyssaarnaaja Risto Santala. Hänen teoksensa Kristus Vanhassa testamentissa nousee hyvin paljon niiden vaikutteitten pohjalta, jotka hänelle olivat kypsyneet vuosikymmenien aikana juutalaisten kanssa keskusteluista ja Talmudin opiskelusta.
Suosittelen sinulle.
Reijo
5) Puhut alkuseurakunnan kokoontumispaikoista
Tähän muutama täydennys jotta näkökulma avartuisi
Jerusalemin temppeli oli juutalaisen uskonnonharjoituksen ja opetuksen keskus. Se oli ainoa paikka, missä voitiin suorittaa uhreja. Sen palveluksessa toimiva Ylipappi oli koko juutalaisen yhteisön ylin virhanhaltija, joka oman virkansa hoitamisella piti koossa koko maailmanlaajuisen juutalaisen yhteisön nykyisen Intian alueilta Espanjaan ja Etiopiasta Englantiin.
Juutalaisen oppineisuuden tyyssijana Jerusalemin temppeli oli aikansa korkein oppilaitos, tehtävältään eräänlainen nyky-yhteiskunnan yliopistoa tai akatemiaa vastaava laitos. Tuolla Jeesus opetti yhteen aikaan säännöllisesti, myös hänen oppilaansa.
Jerusalemin temppeli oli kaksi kertaa suurempi kuin Ateenan vastaava uskonnon ja oppineisuuden keskus pakanajumalalle omistettu Areiopagi. Sekin oli uskonnon ja oppineisuuden keskus, mutta omissa oloissaan kreikkalaisen uskonnon ja kulttuurin palveluksessa. Kuten jo mainitsitkin Paavalin oppineisuuden, niin hänenoppineisuutensa oli sitä tasoa, että hänet kutsuttiin tuohon oppilaitokseen luennoimaan. Paavali oli kulttuurisesti ”kaksikielinen”, hän hallitsi molempien kulttuurien oppineisuuden niin hyvin, että hänet hyväksyttiin tuohon joukkoon. (Verrattakoon tähän maamme herätysliikkeiden alkuaikojen johtajista Lars Leevi Laestadiusta, joka oli Ranskan tiedoakatemian jäsen. Yksi niistä suhteellisen harvoista pohjoismaalaisista kautta aikojen.)
Verrataanpa Jerusalemin temppelin yhtä osaa Rooman rakennuksiin. Temppelissä ollut Salomonin pylväskäytävä oli kaksi kertaa suurempi kuin Rooman Forum. Forumin rauniot lienevät monellekin tunnettuja ainakin nimenä ja raunioittensa kuvina.
Tästä ymmärtänet, miten merkittävä kulttuurikeskus Jerusalemin temppeli oli aikanaan ennen kuin Rooman valtakunnan joukot hävittivät sen maan tasalle vuonna 70 jKr.
Joosefin ensimmäisen avioliiton esikoinen Jaakob Vanhurskas oli vanhempi kuin neitsyt Maria. Jaakob oli Jerusalemin seurakunnan ensimmäinen piispa. Hän toimi myös ikänsä temppelissä. Kerrotaan hänen rukoilleen temppelissä niin säännöllisesti ja niin paljon, että hänen polvensa tulivat känsäisiksi kuin kamelin polvet.
Juutalaissotaan 66 – 73 jKr. johtaneet levottomuudet syntyivät monien juutalaisten liikkeiden ruvetessa kiivailemaan keskenään, osin jopa sotimaan toinen toistaan vastaan. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli jopa noin 15 eri liikettä, meille tutuimpia ovat fariseukset ja saddukeukset.
Näiden sotaa edeltäneitten levottomuuksien keskellä myös Jaakob Vanhurskas sai martyyrikuoleman. Joosefin veljen Kleopaan poika Simeon Jerusalemilainen toimi serkkunsa jälkeen Jerusalemin toisena piispana vuosina 63-107 jKr.
Tämä Jerusalemista ja sen temppelistä alkuseurakunnan elämästä.
6) Paavalin seurakunnissa toimittiin samantapaisissa oloissa kuin diasporan juutalaisuudessakin.
Koska roomalainen laki ei tuntenut juridista persoonaa, niin jokainen rakennus oli aina jonkun ihmisen nimissä. Niinpä esimerkiksi Filemonin kotona ollut kokoontumispaikka oli hänen nimissään, mutta se oli kodista erillään oleva huoneisto, joka oli varustettu omalla sisäänkäynnillään ja pyhitetty asianmukaisin vihkimismenoin pyhään käyttöönsä. Tuossa vihityssä huoneistossa, kirkkorakennuksessa toimitettiin kristillistä liturgiaa, joka oli muodoltaan hyvin samantapainen kuin juutalaisten synagogien liturgiatkin tuohon aikaan olivat. Filemonin orja Onesimus toimi myöhemmin Efeson toisena piispana Timoteuksen jälkeen.
Kun Paavali puhuu Roomassa kokoontuvasta seurakunnasta niin kyse oli samanlainen yleiseen juutalaiseen käytäntöön kuuluneen synagogan kaltainen varta vasten kirkoksi vihitystä huoneesta kuin Filemoninkin omistuksessa oli.
Roomalaiskirje:
16:3 Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa,
16:4 jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat,
16:5 ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa. Tervehdys —
Matias,
Haulkikkosi hajottaa liikaa. Muistanet vuosien takaa kuinka poistin kommennttejasi kymmenia, ehkä sata, vain siitä syystä, etteivät ne liittyneet asiaan josta piti keskutella. Erimieltä-olemisesi ei ole koskaan haitannut minua. Vastasit muutaman kerran ennenkuin kommenttini olisi ollut mahdollista lukea. Tämän totesi silloin henkilö, joka oli yleisesti tiedossa oppineena matemaattisestikin. Hän itse edusti ammattia, jossa vaikea teksti on pystyättävä lukemaan keskimääräistä nopeammin.
Keskityn nyt kuitenkin tähän kommenttiisi ja haluan tuoda esille, en sinua halventaakseni, ettet halua tai jostain syystä kykene näkemään ”aitaa”, koska oma tiedonmäärä-metsäsi? on liian sakea huomata edes Kallion, Sanan päälle rakennettua. Voi johtua siitä, että Totuus on liian mitätön eikä ole syvällinen, koska se on Kallion päällä.
Puhun aina VAIN Raamatusta ja niinkuin se on siellä luettavissa. Puhun alkuperäisestä kielestä ja sen kielisestä sanasta kun ilmaistaan uskovien yhteys maailmassa, mikä on yhteenliittymä Hengessä ja mihin yhteyteen Jumala liitti uskoontulleita, alkaen Apt. 2:47. Tämä yhteys ilmaistaan alkukielellä ”ek-klesia”, seurakunta maailmassa (pellossa) mikä Jumalallisissa yhteyksissä erottuu maailmasta, eikä edusta ”sekalaista seurakuntaa”, mikä viestii kirkko-sanan kautta.
Eli on ITSE ASIA, mikä ilmaistaan asianmukaisilla sanoilla tai sanalla, kulloisessakin kulttuurissa, sen kielellä tai kielillä.
Eli kirkko-sana on kuin kiitospäivän ankka, kuollut, mutta kaikella täytetty, ”stuff’lla”. USA:ssa asuneena tiedän, kuinka stuff sai varsinaisen huomion.
Seurakunta ilmaistaan kreikaksi ”ekklesia”. Siitä sitten ollaan sakramentalisuuden tuulissa väännelty käsittämätön sana ”kirkko”. Tuo ei-mistään-putkahtanut kirkko-sana sotkee käsitystä mikä on Jumalalle erotettu.
Kielitaidolla voidaan palvella Totuutta. Kun kielitaitoisesta uskovasta on kysymys, niin hän joutuu vastuuseen Totuuden vastaisen tiedon levittämisestä.
P.S. kirkko eri kielillä-luettelosi ei minun käsitykseni mukaan ole sieltä kehittyneimmästä päästä, ei henkisesti eikä etenkään hengellisesti.
Reijo
Jatkat keskustelua kohdasta yksi, kirkko -sanasta. Kiitos siitä.
Valitettavasti et huomannut tarkoitustani kertoa aivan historiallinen tausta kirkko -sanan käytölle kautta kristikunnan, jotta ymmärtäisit sen tarkoittavan juuri aitoa Jumalan kansaa. Kerroin myös siitä, mitä on ekklesia -sanan alkuperäinen käyttö Uuden testamentin syntyajan kreikaksi. Onhan ymmärrettävä mitä sana tarkoittaa alkuperäisessä käytössään, ettei mene käyttämään sitä täysin ristiriitaisessa merkityksessä. Ekklesia -sanaa käytettiin nimenomaan yleisestä torikokouksesta kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa.
Vedin sen taustalle heprealaisen sanan, jotta ymmärtäisit mikä tausta ekklesia sanan käytöllä oli juutalaisessa ympäristössä, jossa Jeesus, apostolit ja Paavalikin elivät. Kyseessä on Vanhan testamentin ajatus koko kansan olemisesta Jumalan pyhä kansa. Kyseessä siis on ollut kansankirkko.
Muista filosofi Wittgensteinin ajatus kielenkäytön merkityksestä: ”Don’t ask for the meaning, ask for the use!”
Mielestäni kielenkäyttösi ei kuvaa alkuperäisen kreikan kielen tuon aikaista kielenkäyttöä, vaan sanan rakenneosien varaan kyhäämäsi ajatusrakennelma kuvaa enemmänkin vasta parin viimeisen vuosisadan mielikuvaa jostakin erityisestä erikseen ratkaisun tehneitten yhteisöstä, jotka pyrkivät erottumaan muista Kristuksen omista muka omaksi pyhemmäksi uskovien ryhmäksi, kun toisten uskoa evankeliumin avarasta armosta ei oteta todesta.
Ota huomioon, että individualistinen ajattelutapa tuli suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen vasta 1880 -luvulla ja suomenkieliseen vasta vähän myöhemmin. Amerikoissa ihmisen omaan ratkaisuun perustuva uskonkäsitys syntyi vasta noin 1840 tienoilla.
Mielestäni sen vanhemmasta ajattelutavasta ei tuollaisella ihmisen omaan ratkaisuun perustuvalla individualistisella ajattelulla ole historiallista taustaa
y h t e i s e n
seurakunnan eli kirkon parissa.
Mielestäni pyrkimyksesi vetää käytöstä irrallaan olevien ekklesia -sanan johdoksen osien varaan rakentuvaa alkuperäisen käytön vastaista omaa selitystäsi on verrattavissa kymmenvuotiaan lapsen vastaukseen, kun siltä kysytään, mitä tarkoittaa sana ”silmiinpistävä”? Lapsi saattaa vastata sen tarkoittavan sellaista, joka pistää neulalla silmään.
Satuin tänään tutkimaan Ilmestyskirjaa ukrainaksi. Ota huomioon, että siellä tämä Johanneksen kiertokirje suunnataan seitsemälle ”kirkolle”. Alussa kerrotut seitsemän kynttilänjalkaa ovat ne seitsemän kirkkoa, ” – то сім Церков”, joiden enkeleille Ilmestyskirja pitää lähettää kiertokirjeenä.
Reijo
Liittyn sanoihisi:
Hän Itse on Tie ja Ovi ja Jeesus meissä me Hänessä ikuisuusosasta ei ole epäselvyyttä. – Tämä kaikki on Armosta, mikä on Jeesus.
Tässä näytämme olevan samaa mieltä.
Olemme yhtä mieltä siitä, että Jeesus Kristus on tie elämään ja myös taivaan valtakunnan ovi.
Tätä olen käsitellyt blogissani, missä liitän tämän vertauksen Jeesuksen ajan juutalaiseen yhteiskuntaan ja maisemaan. Otan tämän esille siitä syystä, että useinkin kuulen puhuttavan tässä yhteydessä kovinkin yksilökeskeisin äänenpainoin, kun ihmiset eivät ymmärrä vertauksen puhuvan erittäin yhteisökeskeisesti.
https://www.kotimaa.fi/blogit/kaksi-rakentajaa/
Matias Roto 14.04.2022 16:30
Matias,
Paavali edusti korkeinta oppineisuutta juutalaisuudessa. Sen merkitys poistui, kun itse Jeesus Kristus ilmoitti hänelle uuden, paremman liiton Jumalan kanssa. Se liitto syntyi kun Paavali huusi avukseen Jumalan nimeä ja antoi kastaa itsensä. Galatalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa hän kertoo, kuinka hänellä on mihin ulkoisesti, muodollisesti luottaa, niin hän painotti, ettei hänen julistamansa Evankeliumi ole teologian opintojen tulos, vaan hän totesi ne roskaksi sen rinnalla mitä Itse Vapahtaja oli hänelle ilmoittanut.
En minä eikä kukaan sekoita tai kiistä sitä, että jo Jeesuksen aikana hänella oli lainoppineita seuraajia ja niitä jotka olivat myönteisesti kiinnostuneita Jeesuksesta. Uskovia, sydämen kristittyjä heidän joukossaan oli sen verran, että heitä riitti muihinkin Aasian seurakuntiin. Muutama oppinut, vain muutama, uskoi Paavalin julistuksen. – Tämä maailma vastustaa Jumalan Valtakunnan toimintaa, on tehnyt sitä aina. Vastustus naamioituu viisauteen ja heidät on paljastettu jo alkuseurakunnissa.
Kun 1900-luvun alun Hengen vuodatus rantautui Suomeenkin, niin ensimmäisiä uskoontulleita olivat juuri oppineet. Mm. Pekka Brofeldt uskoontultuaan Ruotsissa ja palattuaan maanpaosta toimi kolmien vuotta tämänkin lehden päätoimittajana, mutta erotettiin, liian helluntailaishenkisistä kirjoituksista. Sen jälkeen seurakunnissamme on aina tullut uskoon muodollisesti oppineita ja heidän osuutensa on ollut vähintään se mitä muutenkin yhteiskunnassa on. Sama on ollut tilanne kaikkialla maailmalla.
On totta, että uskovien yhteydessä ei arvosteta uskomatonta pappia. Eivät he uskovien tilaisuuksissa käykkään. Heitä tarvitaan hoitamaan evlut kirkon toimintaa. Kirkon, jonka jäsenistä muutama prosentti on uskossa. Töitä kyllä riittänee, mutta kirkko selviytyy kirkkona vain ajan henkeen mukautuen.
Kysyt Mooseksen opiskelusta, ettäkö tietäisin siitä. Se on yleistä tietoa, vaikkei Raamatusta olisi sitä saanutkaan, eikä edes perehtynyt historiaan. En lähde siitä kilpalaulantaan.
Reijo
Uuteen puheenvuoroosi uudelleen numerointi, jotta voin myöhemmin jatkaa edelliseen vastaamistani numeroiden pysyessä jatkumossa
1) Mielestäni annat väärän todistuksen Paavalin oppineisuuden muka lakkaamisesta kääntymyksen jälkeen.
Paavalihan ei suinkaan luopunut oppineisuutensa käyttämisestä, vaan päin vastoin. Hän pani koko oppineisuutensa uuden, Herralta saamansa opetuksen käyttöön.
Kannattaa lukea Raamattua huolella, ettei mene puhumaan kirjoitetun tekstin vastaisesti. Huomaapa siis, ettei Paavali tässä teksissään vastusta oppineisuutta vaan Jumalan tuntemisesta vieraiden ihmisten vääriä käsityksiä vastaan.
Galatalaiskirje:
1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
2) Paavali ei myöskään pitänyt opintojaan roskana, vaan sellaista lihallista asennettaan, joka sai hänet vainoamaan Kristuksen omia . Hän painotti tällä Kristuksen seuraamisen merkitystä pelastukselle. Kristus ainoastaan on pelastus.
Filippiläiskirje:
3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen
3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
3) Annat ymmärtää, että alkuseurakunnassa oli vain muutama tosi uskova. Tämä ei anna oikeaa kuvaa ensimmäisten vuosikymmenien julistuksesta. Jo muutaman vuosikymmenen jälkeen evankeliumi oli levinnyt laajalle alueelle. Armeniaan, Gruusiaan, Intiaan, Etiopiaan, Egyptiin, Kyprokselle, Kreikkaan, Roomaan jne. Esimerkiksi Kyproksen kansankirkko laskee alkunsa apostoli Paavalin vierailusta siellä noin vuonna 50 jKr. Apostoli Tuomas saapui nykyisen Intian Keralan alueille vuonna 58 jKr. josta on peräisin nykyisen Intian kahden osavaltion kansankirkko. Jne.
Tämä oli mahdollista siksi, että Jeesus oli varustanut opetuslapsensa ja seuraajansa oikealla Jumalan mielen mukaisella viisaudella. Pyhä Henki käytti kaikkia kirkon jäseniä todistuksensa palveluksessa.
Muista että viisaus mainitaan Pyhän Hengen armolahjana. Aivan kuten piispan virkakin.
1.Korinttolaiskirje:
1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
12:8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
Tässä puhutaan piispaksi vihkimyksen yhteydessä annettuun armolahjaan, kun Timoteus vihittiin Efeson ensimmäiseksi piispaksi, myöhemmistä hänen seuraajistaan Efeson piispoina tunnemme Raamatusta Onesimuksen ja Johanneksen.
1.Timoteuksen kirje:
4:14 Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.
Reijo
4) Kerrot muutaman sanan uudesta liikkeestä, joka syntyi huhtikuun 9. ja 12. päivinä 1906 tapahtuneitten kahden ihmisen kokemusten pohjalle. Tuo liike on levinnyt laajalti ja nopeaan tahtiin eri puolille maailmaa. Erityiskorostuksena on se, että kielillä puhumisesta on tullut ”Pyhän Hengen kasteen” tunnusmerkki.
Perinteisessä kristikunnassa taas Jeesuksen valtuuttama kaste eli siis vedellä kaste Isän ja Pojan Pyhän Hengen nimeen on Pyhän Hengen kaste, koska Jumalan sana sitoo lupauksen Pyhän Hengen lahjasta juuri siihen.
Ap.t. 2: 38-39 ” —- kaste —- N I I N te saatte Pyhän Hengen lahjan —, lapsillenne —”.
Tämän Raamatun sanan varassa minäkin saan uskoa, että olen saanut Pyhän Hengen lahjan jo 23.4.1944, kun sain uudestisyntymisen Jumalan lapseuteen ja Pyhän Hengen uudistuksen tuon kasteen toimituksen ihanana lahjana.
”Erityiskorostuksena on se, että kielillä puhumisesta on tullut ”Pyhän Hengen kasteen” tunnusmerkki.”
Helluntailiikessä korostuu ihmisen oma kokemus. Näin on ollut liikkeen alusta alkaen aina tähän päivään asti. Kuuluisan ”körtti” maallikko Paavo Ruotsalaisen kerrotaan etsineen koko elämän ajan ”armon vilauksia”. Kristitylle voi olla, ja on ollut vaikeaa uskoa ns. paljaan sanan päälle.
Pieni lainaus Reijo Mänttäriltä oman blogin kommentista: ”Itse olen elänyt lähes kymmenen vuotta hengellisesti kuivaa aikaa, kunnes vaimoni kanssa halusimme siitä pois. Tämä halu kuultiin ja meidät täytettiin ikäänkuin uudelleen Pyhällä Hengellä. Aivan tähän päivään asti halu todistaa on sisällämme. Näin totean 30 vuotta uudistumisen jälkeen. Siis minulla on mihin verrata.”(Mänttäri)
Reijo Mänttäri omalla blogillaan ei suostu vastaamaan minulle, kun pyydän häntä tarkentamaan omaa ”oppiaan” uskosta ja kokemuksista. Hänen kommenteista käy ilmi, että armon vilaukset kannattelevat, ja ovat edelleen tärkeitä.
Kiitos Matias blogistasi. Jaksat antaa perusteellisia vastauksia kaikille.
Jumalan lupaukset ovat ”niin ja aamen”. Jumalan sanassa on voima. Riemullista ylösnousemus juhlaa! Kristus on totisesti ylösnoussut!
Kari
Kiitos puheenvuorostasi
Kiitos palautteesta
Toivotan myös sinulle hyvää pääsiäistä
Reijo
5) Kerrot puheenvuorossasi, että pahuuden taltakunnan toiminta verhoutuu viisauteen.
Mielestäni asia on aivan päin vastoin. Pahuus tulee esille juuri hulluutena.
Psalmit:
14:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa.” Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.
53:2 Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa.” Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
Sen sijaan Jumalan kunnioitus ilmenee juuri viisautena
Sananlaskut:
1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Matias,
Kun lainaat, viittaat johonkin täsmällisesti, niin toista se alkuperäisessä muodossa. Et tätä periaatetta ole koskaan noudattanut. Nimittäin kun joku sana muutetaan, niin tarkoitusperät, painotukset muuttuu. Esimerkkinä tästä:
Kirjoitin:
”Tämä maailma vastustaa Jumalan Valtakunnan toimintaa, on tehnyt sitä aina. Vastustus naamioituu viisauteen ja heidät on paljastettu jo alkuseurakunnissa.”
Sinä lainasit: Kerrot puheenvuorossasi, että pahuuden valtakunnan toiminta verhoutuu viisauteen.
Pidin ja pidän tärkeänä, että tämä maailma on ”pelto”, jota jopa Augustinus määritteli ”sekalainen seurakunta/ corpus mixtum”. Toistaiseksi maailmassa, pellossa kasvaa nisu ja välhevehnä.
En käytä pahuuden valtakunta- ilmaisua. Tarkkuutesi on tipotiessään, (sorry).
Paha, saatana pukeutuu jopa valkeuden enkeliksi. Näitä oikealle näyttäviä enkeleitä toimii hengellisissä yhteyksissä. Kielletään jopa Jumalan olemassaolo, vääntämällä kieroon jopa, Kirjoituksia. Niinkuin Pietari sanoo. Nämä kieroon vääntelijät jo silloin olivat nk. älykköjä, tai teologeja, mikä tarkoitti sitten Platonin eri jumaluuksien ”tutkijoilta”. Jopa n. vuonna 1850 ”korjattu” alkukielinen UT toimitettiin kahden anglikaanipapin, Westcott ja Hort, viisauden tuloksena. Etenkin RKK ja Jehovan todistajat suosivat sitä. Se jopa laitettiin niinkutsuttuun masiinaan ja sitä kautta se on vääristellyt Raamatun laitoksia (UT) ja jälki näkyy KK38 lähtien suomalaisessakin laitoksessa.
Ajattele asiaa vähän enemmän, syvemmin, ehdottaisin, kuten:
Nuo psalmiviittaukset kertoo, että on hulluutta väittää, ettei Jumalaa ole. Se on yleinen väite ja levinnyt jumalattoman papiston tukemana, filosofioimalla ja psykolobgisoimalla.
Reijo
Jatkat keskustelua tämän kappeleen ensimmäisestä kohdasta viisaudesta ja nosta esille myös toisen kohdan. Kiitos näistä ajatuksiasi selventävistä puheenvuoroistasi.
Valitettavasti asenteesi viisautta kohtaan on edelleenkin jonkin verran torjuva. Mielestäni aivan liian suoraviivaisesti yhdistät viisauden muutamien ateistien muka viisaisiin tyhmyyksiin, joita he markkinoivat muka viisautena. Sitten virheellisesti kytket nämä muka ulkonaisen kirkon olemusta kuvaaviksi määreiksi.
Mielestäni tämä kuvaa ennen kaikkea kirkon jäsenten uskon vähättelyä. Et ota tosissasi sitä uskon tunnustusta, jota kirkko koko olemuksellaan julistaa. Kirkkohan on yhteisö, Kristuksen ruumis, Kristus -viinipuu, joka nimenomaan pyhänä yhteisönä elää Kristuksen yhteydessä. Lähetyskäskykin on yhteisöllinen, ”kaikki kansat” Matteus, ” kaikille luoduille.” Markus.
Toinen asia mistä puhut, on todella valitettavaa teologisen tutkimuksen halveksuntaa ja historiallisen todellisuuden laiminlyöntiä.
Kun Erasmus aikoinaan julkaisi oman kreikankielisen tekstinsä Uudesta testamentista, niin hänellä oli käytössään vain neljä , 4 , käsikirjoitusta, joissa ei edes ollut kaikkia jakeita, vaan ne hänen piti kääntää käytössään olleesta latinankielisestä Vulgatasta, joka on katolisen kirkon normatiivinen raamattulaitos oppia koskevissa kysymyksissä.
Samaan aikaan eteläisemmässä Euroopassa oli työn alla paljon vakavammin tekstiin suhtautuva Uuden testamentin kreikankielinen laitos, jossa toimikunnalla oli käytössään iso määrä hyviä käsikirjoituksia. Valitettavasti tämä työ vain eteni niin hitaasti että pohjoisemman Euroopan käyttöön levisi vain Erasmuksen tekstiä seuraileva Textus Receptus.
Vasta 1800 -luvulla myös protestanttisissa maissa havahduttiin näkemään käytösään olleen kreikankielisen laitoksen puutteet ja näin meille tuli näillä kylmemmilläkin seuduilla mahdolliseksi saada tuntuma hyvin paljon perusteellisemman pohjatyön omaaviin tekstilaitoksiin, joista mainitset Westcottin ja Hortin työn tuloksena syntyneen uuden kiinnostuksen vanhempiin ja aidompiin käsikirjoituksiin perustuvan alkutekstin löytämiseksi.
Työntäessäsi syrjään uudempien tekstilaitosten merkityksen Raamatun tutkimisen edistämiseksi toimit kuin muinaiset Nikolaus Kopernikuksen vastustajat, jotka torjuivat tämän katolisen kaniikin eli papin ajatukset maan ja auringon keskinäisistä suhteista. Taistelet aikansa eläneen käsityskannan puolesta parempaan tietoon perustuvaa aitoa tutkimusta ja sen tuloksia vastaan.
Matias,
Seuraava kommenttiisi minulle
15.04.2022 03:05
Vähättelevä lausumasi ”uudesta liikkeestä” kertoo, ettet ole lukenut ensimmäisen kristillisen Seurakunnan perustusasetusta, eli Apt. 2-luku ja ensimmäisen luvun 1-11. Katson asiakseni palauttaa kohdistuksen Raamattuun. Sinun asiasi on seurata sitä ”jatkumoa”, mikä on poispäin Raamatusta. Sen etu tai suorastaan edellytys on raamatunvastaisuus. Tässä perinteessä Raamatun teksti kyllä näyttelee osaa, mutta täyttämään vain harhojen tunnukset, joista sinun tekstissäsi, ikävä kyllä, on selvät merkit.
Mainitset ”perinteisestä kristikunnasta”, mikä antaa vaikutelman, että olisi alkuperäisestä kysymys.
Perinteinen, eli klassinen, rajottuu 1500-luvun alkuun. Luther kyllä kurottautuu Augustinuksen määritelmiin oppeihin ja opetuksiin, mitkä ovat täydellisesti integroituneet erilaisiin evlut-kirkon tunnustuskirjoihin. Jopa Marian ikuinen neitsyys jostain syystä ”selviytyy” tukehtumatta evlut armo-oppiin.
Siis ”perinteinen kristikunta” on muodostanut reitin omaan kasteen-voima- ymmärrykseensä Jeesuksen sanoista?!
Tässä kohdin pitäisi pelkkä muodollien tietämys havaita piuhotuksen täydellisen harhan. Viittaan tähän muodolliseen siksi, että TM/TT titteleiden taakse pesiytyy erinomainen ”tohkeisuus”, mitä sitten ilmaistaan latinalaisilla sloganeilla. Myös muodostetaan mystiikka kreikan kielen sanoja käyttämällä, ei käännetä niitä suomeksi, ei edes translitteroida. Nämä maininnat eivät nyt koske koko laajuudessaan vain sinua, vaikka joukkoon kuulutkin.
Kaste Pyhällä Hengellä ja tulella on täydellisesti vastenmielistä uskonnollisuudelle/muotojumalisuudelle. Pyhän Hengen kaste on Voima lähteä ulos Jerusalemista, evankelioimaan. Ilman sitä uuvutamme ihmiset tai kastamme heitä uskoviksi, jonka jälkeen opetamme heitä pysymään kasteen armossa. Myös sakramentaalisen kasteen armoon palaamisesta opetetaan ja sanotaan sen ”ehkä” olevan uskoontulo, mitä sitten eri piirit saattavat ilmaista toisinkin jne. jne ….
KK92 toimii vastoin vastoin Jeesuksen ilmoitusta: Apt.3:38 Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Pitäisi olla alkutekstin ja kaikkien sitä ymmärtävien mukaan kuten KK38 kirjoittaa: ”… niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.
Olen perustellen ja perinpohjin käsitellyt Apt. 2:38,39. Edustat harhautusta alkaen ”.. teidän lapsillenne” harhautusta, niin kielitieteellisesti kuin koko kaikkien Kirjoitusten vastaisesti. Jos ei perusta kaikkea tietoa Kirjoituksiin ja siitä johtuen ei käsitä, että lapset-sana lähes kaikilla kielillä sisältyy jälkeläisiin. En tee kaaviota vaan, jälleen kerran, pyydän sinua käymään kreikan lapsi-sanat. Niissä kolme viittaa itsekullekin syntyneisiin lapsiin ja eri sanat viestivät heidän ikäänsä. Tämä sinun, ja kaste-pelastaa uskomus väittää silmäkään värähtämättä, että kyseessä on juuri syntynyt palajaspyllyinen, itkevä lapsi, (tämä on sinun omaa tekstiäsi).
39 jae ilmoittaa, että tämä vuosituhansia sitten profetoitu Hengen vuodatus on ikuisuuteen asti kestävä lupaus ja koskee teille syntyviä lapsia ja heidän lapsiaan jne. Jokainen kuitenkin suostuu Armon alle tai ei suostu ja tämäkin koskee kaikkia jälkeläisiä ikuisuuden alkuun asti.
Jumala ei sido mitään uskoville suoritettavaan vesikasteeseen. Ihminen kyllä julistaa tällä teolla sitoutumuksensa.
Olen saanut Pyhän Hengen kasteen, minkä vaikutus aivan heti, olin 14 vuotias, oli todistaminen, jota itse en itsessäni silloin tietoisesti hakenut. Menetin tuon todistuksen tai se kuivettui sisimpäni vallanneista hyvistä asioista. Uudistuimme tästä menestyksen tuottamasta tilasta 90-luvun alussa. Silloinkaan en sitä huomioinnut, enkä nytkään lähde kenellekään todistamaan Jeesuksesta, vt. Matt.: 19,20 ”… älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte”. Eli olemme parhaimmillamme silloin kun emme sitä itse huomioi.
Reijo
Kiitos puheenvuorostasi, jossa sinun näkemyksesi tulee esille.
Mielestäni tuot puheenvuorossasi esille, ettet ole ymmärtänyt muutamia perustavia näkökohtia Raamatun sanomassa.
1) Mielestäni helluntaiepistolan ymmärryksessä kuvittelet minun jättäneen syrjään sellaisen tekstin, josta olen jopa kirjoittanut noin 35 vuotta sitten paneutuen tapahtuman sosisiologiseen, liturgiseen ja juutalaisen perinteen valossa näyttäytyvään teologiseen sisältöön.
Helluntai nimittäin oli yksi juutalaisten suurimpia juhlia, joiden aikana jopa miljoona juutalaista saattoi tulla kotimaahansa juhlaan osallistuakseen, Näistä mainitaan muutamia maita helluntaiepistolassa.
Juutalaisessa liturgian vietossa oli toisinaan käytössä kaksi tekstiä, Laki eli Toora ja Profeetat eli Nevi’im, toisinaan luettiin myös Kirjoituksia eli Ketuvim -teksti.
Tuon aikaiset erityiset Jumalan Shekinan eli Jumalan kirkkauden ilmentymät esiintyvät juutalaisissa kertomuksissa nimenomaan Kirjoitusten lukemisen yhteydessä. Näin ollen on siis juutalaisen ajattelun pohjalta mahdollista ymmärtää että kieli-ihme olisi tapahtunut juuri tuon aamupäivän klo 9 pidetyn liturgian aikana luettua Kirjoitusten tekstiä luettaessa.
Tuon kansallisen juhlan klo 9 aamupäivällä liturgian juhlasaarnan piti Jerusalemin temppelissä vaikuttanut apostoli Pietari. Hän siis piti saarnan nimenomaan arvostettuna juutalaisena julistajana.
Teologisesti tuossa saarnassa viitattiin juutalaiseen perinteeseen, joissa kielet esiintyvät ja joissa taaksepäin mentäessä päästään aina Siinain vuoren tapahtumaan asti. Juutalaisessa perinteessä Siinain vuorelta Jumalan puhe tuli tulisina liekkeinä ”kaikkilla maailman 70 kielelä” julistettuna. Kuitenkin vain Israel otti tuon julistuksen vastaan ja näin Israelista tuli valittu kansa, Jumalan oma kansa kokonaisena kansana.
Muutamaa vuotta myöhemmin meillä oli Suomen eksegeettisen seuran 40-vuotisjuhla. Siihen oli kutsuttu muuan Jerusalemin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikkan professori, joka oli valinnut aiheekseen Siinain tapahtuman. Oli mielenkiintoista huomata, miten täysin minun tekstiäni tuntematta, hän kävi läpi saman loogisen tien Siinain ja helluntaiepistolan välillä. Hän vain lähti liikkeelle Siinain tapahtumasta ja sen tulkinnasta juutalaisuudessa. Sitten hän suunnilleen samojen välissä olevien tekstien kautta saapui Apostolien tekojen helluntaiepistolaan ja siinä kuvatun kielilläpuhumisen merkitykseen juutalaisen perinteen valossa. Loogisesti hän meni askel askeleelta samaa loogista polkua pitkin, mutta vain toisesta päästä alkaen ja toiseen päähän saapuen. Hän siis omalla minusta riippumattomalla esityksellään vahvisti sen loogisen ajatuksen ketjun, josta olin jo muutamaa vuotta aikaisemmin kirjoittanut ruotsiksi.
Haluan tällä kertoa sen, että tuon todisteen perusteella voin todeta tekstini osuneen oikeaan ja tuovan esiin sen, miten kok Uuden testamentin sanoma voidaan ymmärtää Vanhan testamentin valossa ja sen selitykseen auttaa juutalaisen perinteen tunteminen.
Haluan siis vain kertoa että kuvitelmasi, etten muka ole lukenut Apostolien tekojen toista lukua on lievästi sanottuna huti.
Reijo
Edelleen
Mielestäni väitteesi, että käyttämäni nimitys perinteinen kristikunta on keksitty vasta 1500 -luvulla erehtyy perusteissaan jo 1500 vuotta liian myöhäiseksi ja jossakin mielessä jopa kolme vuosituhatta virheelliseksi. 1. Moos. 14. luvussa mainittu sota käytiin noin 1690 eKr., jolloin kaikki nuo tekstissä mainitut ruhtinaat hallitsivat samanaikaisesti.
Perineinen kristikuntahan lähtee koko pyhän perinteen pohjalta ja tuo siitä kunakin aikana esille juuri tuona aikana ajankohtaisiin kysymyksiin tarvittavia vastauksia.
Sen sijaan edustamasi kasteopin keksi vasta Belthazar Hubmeier, joka vuoden 1518 valtiopäivillä oli saanut potkut Ingolstadtin yliopiston vararehtorin virasta, koska oli järjestänyt räikeän juutalaisten vastaisen kansannousun.
Ensimmäinen baptistinen kastetoimitus toimitettiin vasta tammikuussa 1525 ja pääsiäisenä 1525 Hubmeier järjesti ensimmäisen baptistisen joukkokasteen, noin 300 henkeä, Pyhän Marian kirkossa käyttäen maitokannua kastemaljanaan. Siis kolme vuotta vaille viisisataa vuotta sitten.
Vasta tuon jälkeen hän alkoi kirjoittamaan maailman ensimmäiset baptistista kastekäsitystä esittävät kirjansa vuosina 1525-27. 10.3.1525 hänet tuomittiin kuolemaan koska oli pyrkinyt talonpoikaiskapinan 1524-25 johtajaksi, vaikkakin siinä epäonnistuen.
Kasteen vedestä irrallaan ilmausta ”henkikaste” käytettiin ensi kerran Keswickin konferenssissa 1875.
Silloin se tarkoitti eräänlaista syvempää pyhityksen elämystä.
Noin satakaksikymmentä vuotta sitten Parham oli miettinyt tuota uutta käsitettä ”henkikaste”. Silloin hän tapasi erään joka puhui kielillä. Tuosta hän sai eräänlaisen leimautumisen siihen, että tässä nyt tuo ”henkikaste” on todellisuutta. Hänelle kuitenkin kielilläpuhuminen merkitsi jotain jos mahdollista ymmärrettävää kieltä. Vasta sitten edellä mainitsemani huhtikuun 1906 tapaus muutti kielilläpuhumisen luonteen kuulijoille käsittämättömän puheen tuottamiseksi. Tuosta sitten on edustamasi liikkeen opetus saanut nykyaikaisen muotonsa. Sen vanhemmasta teologisesta käsityksestä siinä ei ole kysymys. Aikaisemmat esimerkiksi Apostolien tekojen tekstit toimivat vain ikään kuin taulun ripustamiseksi tarvittavina nauloina tuon runsas sata vuotta sitten keksityn tulkinnan rakennustarvikkeina.
Tässä kerron tapahtuman historian muutamista kiinnekohdista. Olen tietoinen, että näihin ilmiöihin liittyy monia muitakin näkökohtia, joiden rikkaus on yhtä monitahoinen, kuin mitä koko elämällä ylipäätään on ihmiskunnan kulttuurissa.
Reijo
Puheesi Marian ikuisesta neitsyydestä on sellaista, että näytät liittyvän 1700 -luvun järkeisoppeihinsa vedoten kirkon oppia vastustavien käsityksiin, jotka olivat enemmän kiinnostuneita kirkon dogmien vastustamisesta kuin historiallisten tapahtumien kulusta. Näin siis kuljet niiden mukana, jotka yrittivät herättää epäilyjä kaikkea sellaista vastaan, jossa on puhetta kirkon opin esillä pidosta.
Sen sijaan aina tuohon asti opetus Marian ikuisesta neitsyydestä oli aivan perustavia yhteisiä opetuksia koko yhteisen kristikunnan piirissä.
En kuitenkaan lähde käsittelemään tätä pidempään koska aiheesta on keskusteltu jo aikoinaan blogissani
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Reijo, historialliset faktat kirkon vaiheista voidaan ohittaa, jos itse on saanut voimakkaan hengellisen kokemuksen?
Matiaksen kuvaamat tapahtumat voidaan kepeästi pistää roskikseen?
Reijo, vielä edelliseen viitaten. Olen kuunnellut monia ”kielillä puhumisia ja profetioita”. Monet ns. profetiat ovat olleet mitä sattuu. Kielillä puhumisen ”tiko tiko toistot” ovat jääneet Raamatun opetuksesta ja kehotuksesta huolimatta selittämättä. Profetoijat ja kielillä puhujat ovat oman todistuksensa mukaisesti olleet henkikasteen kokeneita.
Olemme monenlaisen hengellisen sekaannuksen keskellä ennen Kristuksen toista tulemusta. Sata vuotta kirkon historiassa on lyhyt aika. Reijo, olet toki vilpitön, koska olet kokemuksia saanut. Kokemukset tulevat ja menevät. Lopulta kestää vain se, minkä Jeesus on itse asettanut ja luvannut.
”enkä nytkään lähde kenellekään todistamaan Jeesuksesta, vt. Matt.: 19,20 ”… älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte”. Eli olemme parhaimmillamme silloin kun emme sitä itse huomioi.”
Reijo, voisit vähän avata kuvaamaasi? Emme huomioi, mitä puhumme?
Kari
Kiitos kommenteistasi
Kiitos hyvistä kysymyksistä
Kiitos selkeistä huomioista
Pitkän päälle tosiaankin vain Jumalan sana kestää aikojen vaihteluitten keskellä
Hyvin sanot tämän
Matias,
Tämä on kommenttiisi 17.04.2022 18:45
Matias,
Ei ole syytä käydä läpi Vanhaa eikä Uutta Testamenttia, muilla perusteilla ja sanomilla, kuin mitä niissä on luettavissa. Tietysti paljon on kirjallisuutta ja saarnoja, mitkä vahvistavat Kirjoitukset, mutta niiden Totuus on hetkessä todettavissa. Olisin kyllä kiinnostunut käymään kohta-kohdalta läpi tulkintojasi ja sitä olen kohta kymmenen vuotta yrittänytkin. Ongelma on se, että yrität kompensoida esim. sakramentaalisen harhan, asiaankuulumattomilla tiedoillasi, mitkä ovat pääasiassa kirkon itseymmärrystä tai edesmenneitten kirkko-isien sanomisia. Näissä kummassakin on tosiasioitten vastaista, mistä ei tiedä mitä ne oikein ovat olleet alunperinkään.
Toisin kuin esimerkiksi Seurakunnan perustuskirja, Apostolien tekojen 2. luku ja 11 jaetta ensimmäisestä luvusta. Kaikki tuo esittelemäsi ammoinen tutkimus-kirjoituksesi ja juutalaisen professorin samanmielinen luento on ikäänkuin leijan lennätystä. Sanot vain teidän olleen tai professorin olleen samaa mieltä kanssasi, vaikkei hän siitä tiennyt???
Helluntaintapahtumat, kaikki on profetoitu satoja vuosia aikaisemmin. Niitä tulkitaan enemmän ja vähemmän oikein. Apostolien Tekojen toinen luku ja ensimmäisen alku on SE JUTTU ja sille Seurakunta perustautui. Jos et pysty tai sinua ei miellytä tämän ”viimeisimmän” Seurakunnallisen viestin ottaminen kaiken perustaksi, niin väitän, ettet ole sisäistänyt mitä Hebrealaiskirjeessä, etenkin sen luvuissa 7-11 sanotaan ja se sanoma on Usko, minkä Jumala uskovassa vaikuttaa, kun hän sen sallii, eli tulee uskoon, vt. 11:
3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Sen jälkeen on otos Vanhan Liiton uskovista, jotka saivat uskon Jumalan Armosta, niinkuin kaikki Uudenkin Liiton uskovat, jotka nöyrtyivät vastaanottamaan saarnan ”tehkää parannus/kääntykää”. – Kyllä Jumala tarjosi armoaan jo Kainillekin, jolla oli sydämessä viha veljeään kohtaan. Ei vastaanottanut hän eikä senkoommin kuin pieni osa ihmisistä.
Tunnen juutalaisuuden ja monta kulttuuria olosuhteitten pakosta. Juutalaisuus ei pelasta ketään, ei edes johdata pelastukseen. Aina tarvitaan Isän veto.
Teologia ja viittauksesi viisaisiin ihmisiin ei vie pelastukseen. Tämän maailman viisaus on hullutus mikä on tarkoitettu kirkkolaitosten kiinnostavuutta kohottamaan. Kun teologia-sana poistuisi jäisi jäljelle raamatullisuus.
Reijo
Edelleenkin kiitos siitä, että yrität jatkaa omien näkökohtiesi esittelyä. Puheenvuorossasi tuot ajatksiasi näkyviin.
Valitettavasti panet mukaan myös sellaisia tulkintoja minun näkemyksistäni, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tämä johtuu siitä, että kuvittelet minun sivuuttavan keskustelussamme olevien Raamatun kohtien todesta ottamisen.
Omalta puoleltani totean ottavani nuo Raamatun kohdat todesta.
Otan huomioon jutalaisen perinteen Raamatun ymmärtämisessä aivan yksinkertaisesti siitä syystä, että Raamatussa mainitut asiat ovat tahtuneet juutallaisen elämän keskellä. Mikäli tätä todellisuutta ei oteta todesta, niin päädytään Raamatun tekstien kohdalla samanlaisiin outoihin kuvitelmiin, kuin eräässä afrikkalaisessa kaupungissa mennessäni katsomaan yhtä suomalaiseksi saunaksi mainostettua laitosta. Siellä oli yksinkertainen irrallinen sähköinen keittolevy pantu komeron hyllylle ja tuoli lattialle. Ajatuksena oli istuutua tuolille ja lämmittää keittolevy jolle sitten heitetään muutama pisara vettä. Virityksen sähköturvallisuudesta en ollut ollenkaan varma. Laitoksen kehittäjä oli vain keksinyt ratkaisun, kun oli kuullut löylyn heittämisestä kuumille kiville.
Teologisella tutkimusella Raamatun sanomassa on sama tehtävä, kuin jos tuo laitoksen rakentaja olisi ottanut neuvoa joltain oikealta suomalaiselta, niin olisi voinut saada rakennetuksi ihan oikean suomalaisen saunan.
Tuon virityksen sijaan voimme todeta, että meidän lähetysasemallamme oli aidosti suomalainen sauna, kiuaskin Suomesta paikalle tuotu.
Tämän olen kertonut jotta ymmärtäisit miksi Raamatun ymmärtämiseksi käytän alkuperäisen kulttuurin ympäristön tutkimusta, jotta asioiden aito merkitys omassa ympäristössään tulisi selville. Samasta syystä käytän myös sellaisten apostolisten isien ja kirkkoisien tekstejä, joiden aikana alkuperäinen apostolinen perinne vielä eli ympäristön muistissa samaan tapaan kuin mitä meillä on suulliset perinteet omien isovanhempiemme ja lähisukulaistemme sekä kotikulmamme vanhojen tapahtumien kulusta sen mukaan mitä meitä vanhemmat ovat meille kertoneet. Näiden valossa voi varsin hyvin todentaa, mikä käytäntö on vallinnut aikoinaan ja mitä milläkin asialla on tarkoitettu. Jostain yli sata vuotta vanhasta leikkuukoneen kuitista voi silloin ymmärtää ettei sillä tarkoiteta sen paremmin nykyajan suuria paalikoneita heinänniittoon eikä leikkuupuimureita viljankorjuuseen eikä muutakaan traktorivetoista tai omalla moottorilla liikkuvaa vempainta vaan hevosvetoista terää, joka ottaa leikuriensa liikkeeseen tarvittavan voiman hevosvetoisen laitteen yhdestä pyörästä.
Kun Raamatun tutkimuksessa mennään syntytapahtumien alkuperäiseen kulttuuriin niin silloin myös voidaan välttää väärien kuvitelmien rakentamilta vääristymiltä ja virheellisiltä johtopäätöksiltä. Tekstien ymmärrys loksahtaa paikoilleen sellaisina, että ne voidaan ymmärtää omien olosuhteidensa mukaisessa artkitodellisuudessa.
Jotta puheenvuoroni eivät venyisi liian pitkiksi niin panen seuraavat näkökohdat erillisiksi kommenteiksi.
Reijo
Kun otetaan huomioon mistä uskon isän Aabrahamin sukujuuret ovat peräisin, niin silloin on asioiden ymmärtämiseksi hyvä jos pystyy tutkimaan tuon kotiseudun muinaista kulttuuria.
Sitä olen tehnyt opiskelemalla sumeria ja sumerilaista kiilakirjoitusta. Tässä kuvaus eräästä tekstistä, joka ei suinkaan ole Raamatun teksti mutta kylläkin vanhan Orientin vanhimman kirjallisen kulttuurin perintöä kuvaavan tekstin lukua, jotta voisi ymmärtää minkälaisessa mailmassa uskon isämme Aabraham on elänyt.
Tässä aikaisemmin kirjoittamani teksti:
Aikoinaan opiskeluaikana luin muinaisen Gudean, mesopotamialaisen Lagašin kaupungin ensin eli hallitsijan yhden piirtokirjoituksen sumeriksi. Käytössäni oli tekstin translitteraatio ja kieliopillinen alalyysi. Hänen hallituskautensa on ajoitettu vuosiin 2144–2124 ennen ajanlaskun alkua.
Hänen erityispiirteensä oli se että hän oli omin käsin ollut työläisten mukana muuraamassa yhtä isoa temppeliä rakennuttessaan. Sen valmistumisjuhlissa olivat mukaan kaikki, ei vain johtajat ja herrasväki, vaan orjista yhteiskunnan suurimpiin vaikuttajiin.
Yksi hänen itsestään käyttämistä nimityksistä oli ”Hyvä paimen”. Hän siis tahtoi kertoa, että hän piti huolta kansastaan niin kuin paimen pitää laumastaan.
Hänen ajastaan alkaen Hyvä paimen -nimitys on tullut mukaan muidenkin itämaisten hallitsijoitten arvonimiin. Monihan meistäkin muistaa, että maineikas kuningas Davidkin oli aikoinaan nuorukaisena paimenen tehtävissä. Paljolti paimentolaisessa kulttuurissa paimenta arvostettiin yhteiskunnan kaikilla tasoilla.
Vanhassa testamentissa myös Jumalaa nimitetään paimeneksi: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Vapahtajamme on myös nimittänyt itseään paimeneksi. Jopa tärkeimmän elämäntyönsä eli Golgatan ristillä tekemänsä sovintouhrin koko ihmiskunnan hyväksi, hän liittää paimenen tehtäväänsä. ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaittensa edestä.”
Kirkossa paimen -sanaa on käytetty kirkon viran piispan nimityksessä. Piispa nimitys on nykysuomen ääntämyksen mukainen muoto, vanhasta kreikan kielen paimen – eli piispa -sanasta
poimēn, ποιμήν, ένος, ὁ .
Uudessa testamentissa sanaa käytetään sekä piispoista että vastaava kaitsea eli kaita -sanaa piispallisen viran hoitamisesta.
Hepreaksi sana paimen on rō‘î , רֹעִי.
Paimentaa -verbi on rā‘ā, רָעָה .
Tämän sanan vastineita muissa seemiläisissä kielissä ovat mm muinaisen akkadin assyrian murteen rê°û -verbi ja kanaanilaisesti värittyneissä Tel Amarnan teksteissä ru—i arameassa se puolestaan on rə·‘ā’ , רְעָא .
Tähän asti tuota aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä.
Kun ottaa huomioon, että olen lukenut vanhempiakin sumerilaisia tekstejä, niin voinet ymmärtää, miksi minun historian tajuni sisältää viiden vuosituhannen kirjallisen kulttuurin perinteen. Tapahtumien aatteellisia linjoja voi siis katsoa kunkin ajan omista kulttuurisista lähtökohdista käsin.
Näin myös noiden kahden henkilön huhtikuun 9. ja 12. päivän 1906 kokemusten pohjalta syntyneen hengellisen liikkeen opin voin asettaa vain yhdeksi tapahtumaksi ja yhdeksi kulttuuriseksi muodoksi Raamatun tekstien tulkinnan ketjussa. Toki tulkinnan perinteen kannalta hyvin kauas alkuperäisistä juuristaan kulkeutuneeksi made in America -tyyliseksi luomukseksi, missä vanhan kirkon luottamus Jumalan työhön sakramenttien kautta on jäänyt syrjään ja sen sijaan omiin hengellisiin kokemuksiin ja elämyksiin perustetaan uskon erityisen voiman ilmauksina.
Reijo
Kirjoitat: ”— edesmenneitten kirkko-isien sanomisia. Näissä kummassakin on tosiasioitten vastaista, mistä ei tiedä mitä ne oikein ovat olleet alunperinkään.”
Tässä kyllä menet osoittamaan täydellisen historian tajun puutteesi. Tämän lauseen sisältö on yhtä perusteeton, kuin väittää, ettei meillä mukama olisi pienintäkään tietoa, mistä ovat peräisin Mannerheimin päiväkäskyjen tekstit. Esimerkiksi talvisodan jälkeisessä päiväkäskyssään luettelemansa Neuvostojoukkojen menetykset perustuvat hänen johtamiensa joukkojen raportteihin.
Samalla tavalla voimme todeta, että esimerkiksi Origenes, johon olen viitannut, on asunut Kesareassa, jonka ensimmäinen piispa oli aikaisemmin Jerikon tullivuokraajana toiminut Sakkeus, jonka Jeesus kutsui seuraansa, ja joka yhteen aikaan kulki Pietarin seurana evaneliointimatkoilla. Kesarean toisena piispana toimi roomalaisena upseerina tuntemamme Kornelius, jonka koko perhe vauvasta vaariin ja herrasväestä palveluskuntaan saakka kastettiin Pietarin käydessä hänen tykönään. Tuossa kaupungissa Origeneella oli yksi aikansa suurimpia kirjastoja koko Välimeren itäisellä rantakaistalla. Sen tuotteita hän myös saattoi hyödyntää seurakunnan elävässä muistossa olevan suullisen perinteen rinnalla. Hän siis tiesi hyvinkin tarkoin missä vähää aikaisemmin apostolien aikana oli menty.
Tai otetaanpa sitten Lyonin piispa Ireneus, joka esiintyi merkittävissä kirkollisissa neuvotteluissa jo toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Hänen opettajansa oli Polykarpus, jonka opettajana puolestaan oli viimeisinä elinvuosinaan Efeson piispana toiminut Johannes, joka vanhan perinteen mukaan kuoli vuonna 104 jKr. ainoana opetuslapsena, joka ei kärsinyt marttyyrikuolemaa.
Ei kaikkien tarvitse opetella kaikkea tietoa vanhoista historioista, mutta sen sijaan ei ole mielekästä ruveta kinaamaan vanhaa tietoa vastaan silloin, kun sellaista on saatavissa.
Niinpä sen sijaan että kinaisit epähistoriallisin tulkinnoin Apostolien tekojen toisen luvun tapahtumasta, niin pääsisit paljon syvemmälle ottamalla historian todesta ja uudistamalla tulkintasi historian reaalitodellisuuden mukaiseksi.
Onhan tuon luvun perustava merkitys alkukirkon elämälle verrattavissa Siinain vuoren tapahtumiin Vanhassa testamentissa. Niin kuin Siinain tapahtumat sinetöivät ja antoivat ymmärryksen vähää aikaisemmalle Punaisen meren ylitykselle, samalla tavoin ensimmäisen kristillisen helluntain sanoma oli suhteessa vähää aikaisemmin tapahtuneelle Vapahtajamme kuolemalle ja ylösnousemukselle.
Samaten helluntaiepistolan sanoma siitä, että kielillä puhuminen oli ymmärrettävää puhetta jokaisen vastaanottajan omalla kielellä, on mitä voimakkain vetoomus lähetystyön tekemiseksi kaikkialle maailmaan, niin että jokainen ihminen jokaisessa kansassa saa kuulla evankeliumin omalla äidinkielellään.
Tätä evankeliumin julistusta olen omalta osaltani yritttänyt tehdä sen mukaan mitä minulle on ovia avautunut julistamiseen, toisinaan enemmän toisinaan vähemmän, aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Ennätys yhden viikonlopun aikana oli 11 messua Kamerunissa Nieten plantaasin alueella, jossa on 19 kaupunkia työntekijöitten asumista varten. Meillä oli siellä seurakunta 12 kaupungissa ja saarnapaikka kolmannessatoista, mutta enempää en viikonloppuun saanut mahtumaan.
Reijo
Kirjoitat kehotuksen: ”tehkää parannus/kääntykää”. Tämä on todella hyvä ja raamatullinen ilmaus. Sen sijaan se tapa, miten sitä käytät ei vastaa Raamatun merkitystä tuolle ilmaukselle.
Olen aikoinaan vuosikymmeniä sitten tehnyt raamattuteologisen tutkimuksen parannus eli kääntymys -käsitteistä Raamatun valossa.
Sen tuloksena saatan sanoa, että Uuden testamentin puolella kääntymyd aina on yhteydessä kasteeseen, silloinkin kun se näennäisesti on irrallaan kaste -sanasta.
Aikaisemmin kastamattomalle kääntymys otetaan vastaan Jumalan lahjana pyhän kasteen toimituksessa. Niinpä esimerkiksi Pietarin helluntaisaarna ilmaus:
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen —”
on täysin rinnakkainen ilmaukselle opetuslasten tekemisestä
k a s t a m a l l a
eli siis toimittamalla veden välityksellä kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Näin ollen Pietarin kehotus on kääntymyksen vastaanottaminen
k a s t e e n välityksellä.
Näin Pietarin sana on täysin saman sisältöinen kuin Paavalin kirjeessä Tiitukselle ajatus siitä, että
Jumala pelasti meidät
kasteen pesulla
joka on antanut lahjaksi
uudestisyntymän
ja Pyhän Hengen uudistuksen.
Joten huomaapa tästä miten johdonmukainen on Raamatun oppi kääntymyksestä ja sen saamisesta pyhän kasteen välityksellä. Kaikki kolme kohtaa puhuvat samasta asiasta, sama sanoma, sama jäsennys noiden ilmauksessa: Kaste on käääntymyksen vastaanottamisen väline.
Jo kastetulle parannuksen teko on kasteen armoon palaamista. Jos on pudonnut pois valtamerilaivasta niin ei pidä yrittää itse uida räpiköidä keskeltä Atlanttia maihin Irlantiin vaan on aihetta kertoa laivalle että apua tarvitaan ja kiireesti. Vain samaan laivaan pääsy pelastaa tuollaisessa tilanteessa.
Sama on parannuksen tekemisessä kasteen jälkeen: silloinkin vain kasteen välittämä armo riittää todellisen kääntymyksen saamiseksi.
Reijo
Kirjoitat myös Pietarin helluntaisaarnan lapsi -käsitteestä.
Aivan sosiologisesti juutalaiset asuivat useinkin ikivanhoissa kivitaloissa, joissa samassa talossa asui useamman sukupolven ihmisiä, isovanhempia, heidän poikiaan perheineen ja näiden lapset eli siis isovanhempien lapsenlapset vauvasta vaariin samassa huushollissa. Kuvitelma että muka voisi meidän aikamme yhteiskunnan tavoin asua yksinään tai kaksinaan tai vain muutaman ihmisen perheissä olisi heistä tuntunut mielettömältä ajatusten harhailuna tyhjän päällä.
Toiseksi kreikan kieleen palataksemme.
Pietarin helluntaisaarnan kreikankielinnen sana τέκνοις , teknois on datiivi ja monikko neutrisesta sanasta teknon, τέκνον, ου, τό , lapsi, vastasyntynyt, syntymässä oleva, vauva, pikkulapsi, pentu, penikka, poikanen, johdettuna jälkeläinen jne.
Se on johdannainen synnyttää -verbistä tiktō , τίκτω –
Molemmat verbit esiintyvät yhteisesti syntiinlankeemuskertomuksessa, missä näkyy että lapsi tarkoittaa juuri syntymässä olevaa lasta, kun se on tulossa äidin kohdusta ulos.
1. Moos 3:16 esiintyvät molemmat sekä verbi että substantiivi yhdessä, synnyttää lapsia. Tässä siis sanaa käytetään vauvasta juuri syntymän tapahtuman hetkellä, texē tekna , τέξῃ τέκνα.
Tässä jakeen alkuosa vuoden 1992 käännöksen mukaan
– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Myös Mooses vauvasta käytetään koriveneessä maatessaan samaa teknon -sanaa. Samaten Elisabetin ja Sakariaan perheestä kerrotaan ettei heillä ollut lapsia. Heille ei siis ollut syntynyt ainuttakaan mukulaa. Juuri tästä syystä ilo Johanneksen syntymästä oli sitä suurempi.
Edelleen voimme todeta, että Pietarin helluntaisaarnassa kasteen lupauksena tulev Pyhän Hengen lahja annetaan kaikille sukupolville yhtä aikaa: ” — teille ja teidän lapsillenne —”, joten tämä sijainti lauseessa aikuisten kuulijoitten ja lasten vastakohtana edellyttää sitä että lapsi sanaa käytetään nimenomaan samassa merkityksessä kuin sanonnoissa ”aikuiseet ja lapset” tai ”vauvasta vaariin” tms.
Joten mielestäni tuollainen pienten lasten erottaminen vanhemmistaan on jopa ajatuksena yhteiskuntaa hajoittavaa aatetta. Kaikki ikäluokat kuuluvat yhteen, myös kasteen lahjana annettavan Pyhän Hengen lahjan saamisessa.
Matias,
Tässä vastauksessa on kysymys minun kommentistani, jossa viittaan Pietarin saarnaan, missä hän vahvistaa tuhat vuotta vanhoja profetioita, todistaen että tämä pitkä odotus on tänään päättynyt, koskien Pyhän Hengen kastetta niille, joilla on Pyhän Hengen sinetti sisimmässään, eli ovat Pyhästä Hengestä uudestisyntyneitä, vt. Joh.20:22, Joh. 3:3-6.
Pietari julisti lupauksesta mikä seuraa, kun: ”Kääntykää ja kastattakoon kukin teistä itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamisekseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus kuuluu teille ja lapsillenne ja kaikille kaukana oleville. (Apt. 2:39)
Kaikki kuulijoiden jälkeläiset, lapset olivat syntyneet ”paljaspyllyisinä ja heille syntyvät jälkeläiset, lapset syntyvät myös samanlaisina.
”Edelleen voimme todeta, että Pietarin helluntaisaarnassa kasteen lupauksena tulevaPyhän Hengen lahja annetaan kaikille sukupolville yhtä aikaa:”
Tämä on todella käsittämätöntä. Tuhat vuotta sitten alotettu lupauksen toisto päättyy Pietarin saarnassa lupauksen täyttymykseen. On edessä seuraavat tuhannet vuodet ja sen lupauksen Pietari välittää: ”Sillä tämä lupaus kuuluu teille ja lapsillenne, (teknon, jälkeläisille, offspring jne).
Mistä tuo ”kasteen lupauksena tuleva Pyhän Hengen lahja” nousee. Ei ollut kysymys ”kasteen lupauksesta”. Eli on kysymyksessä Pyhän Hengen kaste, johon vedellä ei ole osuutta vaikuttajana. Jumala kastaa Pyhällä Hengellä ne jotka tulevat Hänen opetuslapsiksi, seuraajikseen, mikä tapahtuma julistetaan ulkopuolisillekin ketä seurataan, kuten vedessäkastamalla. Kuuliaisuus tuottaa siunauksia.
Tämä, vaikka ei olekkaan naurun asia, niin kirjoitetun ymmärtämisesi minua ”huvittaa”. Ei tässä mitään ”yhtäaikaa-juttua” ole. – Ymmärrän kyllä, että tämä vuosikausia kestänyt kuvitelma teknon-sanan merkityksestä ei ole mukava todeta niin hengellisesti kuin hengettömästi vääräksi. Surkeinta mielestäni tässä on se, että kaivat tai hämäät asiaankuulumattomilla kieliopillisilla erittelyillä selvän asian.
Reijo
Kiitos omien näkemystesi esittelystä.
Huomaan että edelleen sinulla menevät sekaisin eri tekstinkohtien alkuperäiset merkitykset ja niiden merkitys nykyiselle ymmärtämiselle.
Otan tähän esille Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelun. Siinä oleva ”vedestä ja Hengestä” syntymä merkitsee nimenomaan kasteen välityksellä Jumalasta syntymistä. Tämän on koko vanha kirkko nähnyt jo heti alusta alkaen, kun jakeessa kolme oleva ” ἄνωθεν”, ”anōthen”, ”alkuperäisestä” syntyminen on Tiituksen kirjeen 3:5 perusteella alettu tulkita uudelleen sanalla, jota vanha klassinen kieli ei muutoin anōthen -sanalle ole antanut, nimittäin ”uudesti” syntyminen. Edelleenkin kaikissa niissä vanhan ajan testeissä missä anōthen -sana esiintyy uudesti -merkityksessä yhdistelmässä ”uudesti syntyminen” ovat täysin kokonaan riippuvaisia vain tästä Jeesuksen puheesta Nikodemukselle.
Joten Reijo hyvä. Vetoat kasteesta irrallista käsitystäsi tukeaksesi sellaiseen tekstiin, jonka historia todistaa koko vanhan kirkon yksimieliseen todistukseen siitä, että tässä puhutaan k a s t e e s t a .
Liitän tähän aikainaan kirjoittamani tekstin kuvaamaan koko tekstin yhteyttä oman aikansa kirkollisen elämän yhteydessä.
Vedesta ja Hengestä syntyminen
1. Jeesus ja Nikodemos
Yö alkaa Pyhällä maalla klo 18, kun aurinko laskee. Jeesus ja Nikodemos kohtasivat toisensa kun yö juuri oli alkanut. Oli liturgisen hetkihartauden aika. Osallistuivat yhteiseen vesperiin.
Heidän käsittelemänään tekstinä oli Raamatun alun kertomus Jumalan Hengen liikkumisesta vetten päällä.
Tuohon yhteyteen liittyvät Jeesuksen sanat uudesti ylhäältä syntymiseen. Pyhä Henki liikkui veden päällä ja luominen tapahtui. Nyt Pyhä Henki liikkuu kasteveden päällä ja uudesti ylhäältä luominen eli uudestisyntyminen ylhäältä eli syntymä Jumalasta tapahtuu.
Joh. 3: 3,5-6
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” 3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” 3:5 Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. 3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
2. Kaste uudestisyntymisen armoväline
Ensiksi Jeesus sanoo että uudesti ylhäältä syntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakuntaaan sisälle pääsyyn. Sitten hän täsmentää tätä kertomalla että se tapahtuu kasteen kautta, missä Jumalan Henki liikkuu veden päällä ja tekee ihmisestä uuden luomuksen, Jumalan lapseksi uudestisyntyneen.
Vanha kirkko on yksimielisesti ymmärtänyt että tässä puhutaan pyhästä kristillisestä kasteesta, kun puhutaan vedestä ja Hengestä syntymisestä.
Otetaanpa tästä esimerkkinä kirkkoisä Origenes.
Origenes kastettiin pikkuvauvana vuonna 185 j.Kr.. Hän oli aikansa oppinein mies ja tunsi koko kirkon perinteen oikein hyvin.
Hän kirjoittaa: “Ei kukaan ole puhdas synti-saastutuksesta, vaikkapa hän olisi vain yhden päivän vanha; ja koska synnynnäinen saastaisuus pestään pois kasteen kautta, tulevat pienet lapsetkin kastettaviksi. Sillä jollei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi tulla sisällä Jumalan valtakuntaan.” (Homil. XIV)
Hän jatkaa vielä: “Sillä he (=apostolit), joille jumalallisten salaisuuksien peitetyt asiat oli uskottu, tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä veden ja Hengen kautta. Kukaan ei ole vapaa synnistä, vaikkapa hän olisi vain yhden päivän vanha.”
Hän todellakin tarkoittaa että kaste tarkoittaa myös pienimpiä lapsiakin. Olihan tuo käytäntö ikivanhana juutalaisena perimänä ollut vallitseva jo apostoleista alkaen. Hän kirjoittaa: “Kirkollisen ohjeen mukaan tulee kastaa myöskin pieniä lapsia.” (Homil. VIII, 3)
Origeneella apostolinen perimä eli successio apostolica ja opin oikeellisuus yhdistyivät. Hän kirjoittaa: “Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa pieniäkin lapsia.” (Homil. V, 6)
3. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen
Kristillisessä kirkossa vallitseva Jeesuksen kaste, eli uudestisynnyttäminen vedestä ja Hengestä toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Matteuksen evankeliumin ja Kahdentoista Apostolin opin mukainen kastekäytäntö on vallinnut kaikkialla kristikunnassa.
Otetaanpa tästä esimerkkinä Pyhä Justinus Marttyyri, (noin 100/113 – noin 162/168)
Hän nimittää kastetta uudestisyntymäksi: “Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymis-tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan, ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.” Justinos kertoo miehistä ja naisista, jotka “jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi” viitaten ilmauksellaan Matteuksen kastekäskyyn jossa opetuslapseuttaminen tapahtuu kasteen toimittamisella.
Reijo
Käytät ilmausta ”Pyhästä Hengestä uudestisyntyneitä”.
Oletko pannut merkille, että sana ”uudestisyntyminen” viittaa vain yhteen ainoaan kohtaan Tiit. 3:5 Isossa Raamatun tietosanakirjassa. Sen sijaan selitystä kyllä siinä riittää oikein isossa määrässä, mutta lopulta näytettävänä on vain yksi ainoa Raamatun kohta, missä se esiintyy.
Sen sijaan selityksessä sivuutetaan se todellisuus, että tämä uudestisyntymä liittyy välittömästi kasteen pesuun. Kaiken lisäksi on huomattava että yhteydessään Tiit. 3:4-7 kyse on vain ja ainoastaan siitä, että Jumala yksin toimii. Siinä nimenomaan torjutaan ihmisen oma myötävaikuttaminen tähän pelastuksen saamiseen, jonka Jumala tekee omana tekonaan pyhän kasteen veden välityksellä kun ihminen saa Jumalan puhdistuksen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Huomaapa tuossa olevien ratkaisevien sanojen genetiivirakenne:
Kyseessä on sellainen pesu, joka saa aikaan uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen.
”διὰ dia
λουτροῦ loutrou
παλινγενεσίας palingenesias
καὶ kai
ἀνακαινώσεως anakainōseōs
Πνεύματος Ἁγίου Pneumatos Hagiou.
Näiden genetiivien tehtävää voi verrata genetiiveihin ”leivän leipominen”, ”kirjeen kirjoittaminen”, ”vaatteen ompelu” jne. Näissä kerrotaan teon tulos. Näin myös Jumalan käytössä vedellä pesu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen saa aikaan tuloksenaan uuden elämän Jumalan lapsena eli siis uudestisyntymän ja elämän kokonaisen uudistumisen Pyhän Hengen voimasta eli siis Pyhän Hengen uudistuksen.
Reijo
Puhut tuhannesta vuodesta ennen Pietarin aikaa.
Tämä on suunnilleen totta Daavidista, mutta Joeliin tämä ei sovi. Hänen tekstinsä sisältää ainesta, joka on peräisin persialaiskaudelta, kun juutalaiset ovat jo tulleet takaisin isiensä maahan isiensä temppelissä viettämään jumalanpalvelusta isiensä liturgian kaavan mukaan.
Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen tulkintaan, josta kirjoitin edellä. Historian kulku on selvästi todistettavissa niiden tekstien välityksellä, joihin viittasin.
Koska keskityin oleelliseen, en mitenkään koskettanut Joelin profetiaan. Joelin kirjan tekstejä olen käsitellyt toisaalla. Tässä yksi niistä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/helluntai-on-pyhan-hengen-juhla/
Pyhän Hengen vaikutuksen erityinen esiintulo toteutui ensimmäisenä kristittynä helluntaina. Tämä on selvää kaikille kristityille, jotka vähääkään vaivautuvat tutkimaan Raamattua.
Sen sijaan nimityksesi ”Pyhän Hengen kaste” muka kasteesta irrallisena ilmiönä on keksitty vasta 1875 Keswickin konferenssissa. Tuota aikaisemmat yhteydet kaikissa kristillisissä teksteissä ovat tällä käsitteellä aina nimenomaan vedellä toimitettua kristillistä kastetta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.
Tämä historiallinen tosiasia puhuu sen puolesta mitä olen jo aikaisemminkin todennut, nimittäin että Pietarin saarnassa
Pyhän Hengen lahja
liitetään kasteeseen.