Olen seurannut keskustelua hiljattain julkaistusta kirjasta Sensuroitu. Se on herättänyt yllättävänkin vahvoja reaktioita. Kyse on siis siitä, miten Raamattua on ”editoitu” ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina ja miten Raamattua tutkitaan. Nyt hieman tuosta ja toisaalta kirkkovuoden ajankohdasta tuli mieleeni pohdiskella ylösnousemusta. Siitäkin näytti olleen kahden teologin väittely jollakin foorumilla.
Aloitan muistelemalla rippikouluani, jonka kävin kesällä 1975, siis jo viime vuosituhannella! Meillä oli kesäteologi, mutta suurimman vastuun opetuksesta hoiti kotiseurakuntamme mainio kirkkoherra Ismo Törrönen. Muistan häntä lämmöllä, hän lähti jokin aika sitten tästä elämästä.
Jo rippikoulussa opin ylösnousemuksen todisteet. Niitä taisi olla neljä tai viisi, mutta ainakin nämä: 1)Hauta oli tyhjä. 2)Jeesus ilmestyi Uuden testamentin mukaan suurelle joukolle ihmisiä. 3)Pelokkaista opetuslapsista tuli rohkeita todistajia eli he muuttuivat. 4)Kristillisen uskon ja kirkon olemassaolo. En muista, oliko tuossa rippikouluopetuksen listauksessa vielä maininta marttyyreista. Saattoi ollakin ja heistä muistan jossakin oppineeni lauseen:”Marttyyrien veri on kirkon siemen”.
Kun opiskelin lähes kuusi vuotta teologiaa ja nyt kun ole ollut lähes 40 vuotta kirkon töissä (jos kesähommat lasketaan mukaan), niin tuo listaus ylösnousemuksen todisteista on edelleen ”lähes tyhjentävä”. En ole tuosta asiasta oppinut paljoakaan uutta tai ainakaan sellaista mullistavaa, joka toisi asiaan jotakin erityistä lisää. Olen elämän ja pappeuteni matkalla pohtinut ylösnousemusta, sen mahdollisuutta ja mahdottomuutta sekä noita todisteita.
En tiedä, miten hyvin nuo mainitut ylösnousemuksen todisteet kestävät kaikkein kriittisimmän tieteellisen argumentaation tai siis vasta-argumentaation. Eivät ne kaikki ole epäilevien mielestä kestäviä, mutta samalla moni asia noista on vaikea ymmärtää muuten kuin jonkin erityisen tapahtuman tai asian kautta. Meille kristityille ja ”kirkon ihmisille” se erityinen asia on se, että Jeesus nousi kuolleista ja että hänen seuraajansa vakuuttuivat siitä ja että edelleen tämä vakuuttuneisuuden viesti jatkoi edelleen sukupolvelta toisille kristillisenä todistuksena.
Kaiken edellisen kirjoitettuani tiedän ja myös ajattelen, että ihmisen kuolleen ruumiin tai kehon herääminen henkiin ja ”elpyminen” alkavasta hajoamisesta on biologinen mahdottomuus. Ei sitä voi selittää. Hurskaimmat puhuvat Jumalan ”salamaniskusta” ja voimavirroista ja vastaavista. Ne voivat olla kaunista selitystä, mutta minusta ne menevät liian pitkälle. Ne pyrkivät selittämään sitä, mitä ei voi selittää.
Paavali alkoi jo aikoinaan saman teeman pohdinnan, kun hän kirjoittaa kristittyjen ylösnousemuksen mahdollisuuksista liittäen sen Jeesuksen ylösnousemukseen (1. Kor 15). Hänen ajatuskulkunsa on viiltävän yksinkertainen: Jos Jeesusta ei ole herätetty, uskomme on turha, olemme synneissämme eikä myöskään ruumiin ylösnousemusta ole. Ja edelleen: Jos Jeesus nousi kuolleista, kaikki tuo edellinen on mahdollinen ja voi toteutua myös meidän kohdallamme.
Olen itse pohtinut paljon taivasta edelliseen liittyen. Minun on vaikea liittyä sellaisiin ”taivastelijoihin”, joille taivaan ihanuus on kuin kirkas postikorttimaisena ja jotka tietävät, millaisen olot taivaassa odottavat ja millaisia kultakatuja siellä kuljetaan. Enkä kirjoita tätä ivatakseni vaan todetakseni, että taivas ja ylösnousemuksemme ovat minulle samalla tavalla käsittämättömiä kuin Jeesuksen ylösnousemus. Ne ovat käsittämättömiä, mutta se ei tarkoita, että ne ovat mahdottomia.
Ne ovat uskon ja toivon kysymyksiä. En tiedä, miten asiat ovat, mutta tiedän, mitä Raamattu niistä sanoo ja miten uskomme. Minulla pappina ja kristittynä on tärkeää, että uusi elämä ja taivaan valtakunta on todellisuutta jo tämän elämän keskellä ja että kannamme niitä sydämissämme.
Kaiken oppimani ohella ja ehkä jopa sen ohi minulle taivaan ”mahdollisuudesta” ja toivosta puhuvat vahvasti isäni kuolinvuoteellaan raihnaisena minulle lausumat jäähyväissanat: ”Taivaassa tavataan”. Hän uskoi siihen joten minäkin ehkä voin uskoa siihen.
Toivo Loikkanen
Mänttäri ja uskoon tulo
Muistaakseni olen sanonut sinulle aikaisemmin jo, että minä en ole koskaan tullut uskoon. Minun ei tarvitse, koska minulla ei ole sille mitään käyttöä. Minä etsin ASIOISTA totuutta, raakasti ja rehellisesti, ja uskollisesti. Vain sillä on minulle merkitystä.
Uskominen juoruihin, panetteluihin, valheisiin, ja vääriin todistuksiin pysyköön minusta kaukana. Vanhalla ajalla miehet pitivät juoruja akkojen taruina, mutta uskossa se näyttää olevan varsinaisesti miesten pakollinen uskon Asia, ja voi niitä joka eivät heitä usko.
Tarja,
Et suostu kuuntelemaan, lukemaan, ottamaan huomioon, että kaikki mitä Jumala tarjoaa ihmiselle on ARMOA, mikä ei jätä sen vastaanottajaa toimettomaksi, vai oletko yrittänyt? Siksi viittasin kaikkialla piilevään helluntalaisuuteen, mikä kurkkistelee kaltaisiesienkin totuuksien puoleen. Jutut aina päättyy vihonviimeisiin hihhuleihin, joiden hihhuliuisuus ei ole niinkään suututtanut, vaan se, että sinun (kuvitteellisisesti) älykkäät haastamiset on lytätty, vaikka viitteilläkin yrität itseäsi voimaannuttaa.
Periaatteessa kaikki ihmiset kuvittelevat ja uskovat kuvitelmiinsa, etteivät he tarvi Jumalaa, pelastusta, uskon-lahjaa, mikä on Armoa. Jotkut esittävät hurskasta, kirkkoa ja sen perinteitä kunnioittavaa, mutta ovat aivan samassa tilassa kuin sinäkin, eli ovat kaiken todellisen, ikuisen, ulkopuolella. Heidän parissaan on sinulle varsinainen ”työkenttä”, koska penseät muutenkin oksennetaan Jumalan suusta.
Näkyvä, aistein todettava ei ole ikuista, ei ole todellista. Sinä et koe sitä, koska et ole uskossa, tai olet siitä kieltäytynyt. Eli olet niinkuin kaikki muutkin jumalattomat. Harvemmat heistä kaipaa uskovien huomiointia, niinkuin sinä. Voit aivan hyvin jatkaa Jeeesukselle ja taivaallisille naureskelua, kunhan teet sen Suomen lakien puitteissa. Toisaalta Kotimaan kaltaiset foorumit saattaa bannata sinut Jumalanpilkan vuoksi.
Siis, etä ole harvinaisuus, vaan harvinaisen röyhkeä pilkatessasi taivaallisia. Se ei tee sinua ketään pahemmaksi, mutta antaa ”toivoa” pysyä erossa ikuisista, näkymättömistä asioista.
Itse en Jumalanpilkasta huomaa ensimmäistäkään asiaa Tarjan kirjoituksissa.
On hyvä meidän herättämisemme katsomaan hyvällä silmällä miten Vanhaa Testamenttia käytettiin Uuden todistuksessa, ja nimenomaan syntyvää kirkkolaitosta varten.
Itsekään en muistanut pientä istunalusta ristinpuussa. Idea lienee sama kuin pienellä tulella kärventämisessä jolloin vielä Oikeasta Uskosta osaton sai pidemmän ajan katsoa mahdollista katumusta osakseen.
Myönnän asian herkkyyden, mutta Roomalaisten sodankäynnin asiaan löytyy hyvä kirjanenkin, nimittäin Vaaskiven Yksinvaltias. Tämän laitan mainitun heittokoneen asiassa. Roomassa kirjuri tai useampi seurasi taistoa ja teki tarvittavat merkinnät.
Tatulla henkilöhistoriikkien lisäksi kirjaa ei paljon ole mutta se kesken jäänytkin kannattaa lukea. Siinä on hyvin kaunista kuvausta.
Mummuni oli myös Pesosia kuten Tatun äiti, ja näin Tatun tullessa Ouluun kasvattipojaksi Isänsä kuoltua kohtasivat niin Niskalan perhe ja mummuni nuorena tyttönä piikomassa.
Oppi oli hyvää millä myöhemmin saatiin apetta niukkaan pöytään kun lasten isä konemestarina huoli maailmalla.
Kirjoitin edellisen kun suhteellisuuden huomaaminen näyttää voimakkaissa kommenteissa jäävän taka-alalle.
Pyhä Kevät on muuten Tatun kesken jäänyt kirja mikä kannattaa lukea.
Kiitos Pekka Väisänen,
sinä minun enkelini ja oikein näkijäni, olet tainnut joskus lukea minun kommenttejani.
Kuten jo laulussa sanotaan, NÄILLÄ LAKEUKSILLA EI PILKATA JUMALAA.
Mättäriltä minä kysyisin, että luuletko voivasi pakottaa ihmiset uskomaan sinun näkemääsi armon maailmaan, joka ei todellakaan kuulosta armolliselta, päinvastoin se kuulosta ihan siltä, että todellakin sinulla on tulisia lieskoja pääsi päällä. Helluntain henki.
En minä ole sinun vihollisesi, joten älä yritä tehdä minusta sellaista halveksimalla ja mitätöimällä, lyöt vain kirveesi kiveen, ja keräät tulisia hiiliä oman pääsi päälle. Älä siis tee syntiä minun takiani.
Mänttäri
”Näkyvä, aistein todettava ei ole ikuista, ei ole todellista. Sinä et koe sitä, koska et ole uskossa, tai olet siitä kieltäytynyt.”
En todellakaan koe näkyvää epätodellisena, vaan todellisena ja pidän tämän todellisuuden kauneudesta ja elämän mahdollistajasta, jota ei muualta ole vielä löydetty. Onko se ikuista, en tiedä, kyllä se voi olla siitäkin huolimatta, että ihmiset yrittävät kaikin keinoin ahneudessaan saada sen loppumaan.
Jos me emme ole kelvollisia, Jumala voi tietysti heittää meidät ulos, ja laskea tänne tuhannen vuoden hiljaisuuden, jolloin hänkin lepää ja maa saa levätä vaivoistansa ja elpyä uuteen kukoistukseen. Ja kaikki alkaa alusta, elämä nousee ylös, kuten konsanaan keväällä esikuvallisesti tapahtuu.
Miksi Jumalla pitäisi täällä sellaisia, jotka eivät anna arvoa hänen luomistyölleen, vaan pitävät sen tyhjänpäiväisenä, ja uskovat että heidän mielikuvitusmaailma on todellista. Pyrkivät luojaksi Luojan paikalle.
Kirjoita oma aloitus ja hauku minua niin paljon, kuin mielesi vain sallii, katsotaan kuinka kipakkaan vihapuheeseen sinä pystytkään. Tämän aloituksen aihe minä en ole, olen vain kommentoija.
Tarja,
Iskit kirveesi kiveen, mutta kelpaa vastaukseksi muuhun (jos olisin kysynyt) kuin siihen, että ovatko helluntalaiset sinut ”löytäneet” tai päinvastoin?
Mielestäni tämä on hyvä kommentti sinulle ja palvellee huomiointina uskovalta!
”.. on hyvä kommentti sinulle” minulta.
Mänttäri
Hyvä kun kelpasi.
Kerron sinulle sielä, että haukkuminen, jota itse kutsun kielen ruoskaksi, ei minuun enää satu, tai se ei ylety, olen päässyt siitä suojaan.
Olen enemmänkin huolissani siitä, että itsestään selvät totuudet raamatun sanassa näyttävät joistakin uskovaisista älykkyyden yrityksisiltä, jotka pitää lytätä. Hohhoijaa.
Toivon, että kommentoijat täällä pysyisivät suunnilleen kirjoituksen aihepiirissä. Toivon myös, että kommenttien sisältö pysyy asiallisena ja myös toisia kommentoijia kunnioittavana. En ole lähtenyt moderoimaan eli esim. poistamaan kommentteja, koska näen keskustelun tärkeänä. Se ei kuitenkaan ole hyvä, kun keskustelu harhautuu kirjoitukseen nähden kovin erilaisille urille tai jos keskustelussa syntyy riitelyä tai vastaavaa. Asiallinen väittely on ok.
Toivo,
Asia on pihvi!
Tuossa kirjassa ”sensuroitu” kirjoittajat kyselevät Jeesuksen neiteestäsyntymisen perään, tarvitseeko Jeesuksen jumaluus ”oppia Jeesuksen neitseestäsyntymisestä.” Lisäksi he toteavat, että sillä ei vaikuta olevan merkitystä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Eivätkö Matteuksen ja Luukkaan todistukset ole päteviä, vaikka syntisten Vapahtaja itse toteaa juutalaisille: (Joh8) ”Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.”
Ja mitä minä kuulenkaan, kun kirjoitajat väittävät, että Matteuksen ja Luukkaan tulkinnat ”pelastuksesta ja Jeesuksen asemasta pärjäävät hyvin, vaikka Jeesuksen neitseestäsyntyminen niistä poistettaisiin.” En nyt viitsi sanoa kenen kaikuja minä kuulen tuossa tekstissä. Kun kerran Romuluksen ja Aleksanteri Suuren väitettiin ”siinneen jumalallisesti” (mahtoivatko olla ”Jupiter ja Zeus”), niin eipä ihme, miksei sitten Jeesus, kuten he ytimekkäästi vertailevat.
Tuon artikkelinsa lopussa he viittaavat vielä ”Jesaja 7:14 -lakmustestiin” siitä todeten: ”jos raamatunkäännös käyttää sanaa neitsyt, käännös on konservatiiveille todennäköisesti pätevä.” Vaikka he itse epäilevät hebrean tekstissä käytettyä sanaa Jes7:14 הָעַלְמָ֗ה hā·‘al·māh, virgin, neitsyt, he eivät pääse yli samassa yhteydessä Septuagintan käyttämästä sanasta παρθένος, parthenos, neitsyt.
Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen neitsyt Marista ja ylösnousemus kuolleista ovat saman asian eri puolia. Ei ole olemassa toista ilman toista. Mikäli Jeesuksen neitseestäsyntyminen kielletään, ei ole olemassa toistakaan.
Vestan neitsyet olivat parthenoksia mutta kaikkea muuta kuin neitsyitä…
Toivo Loikkaanen
Mitä sanottavaa sinä haluat ylösnousemuksesta, onko se ristillä oloa, maan ja taivaan välissä, vai ihmisen pojan korottamista jumalaksi aina pojimmaiseen pohjolaan saakka, vai sitä, että joku kuolleista nousee ja siitä syntyy kultti, joka sanoo olevansa ei lain kirjain, vaan henki.
Eli puhuu koko ajan muusta kuin siitä, mitä merkitystä tuolla ylösnousemuksella on, mihin se vaikuttaa ?
Uusi testamentti.
Ollakseen pätevä testamentin laatijan kuolema on toteennäytettävä, sanoo Paavali. Näin se taitaa olla tänäkin päivänä.
Mutta entäs sitten, kun kuollut ei pysynytkään kuolleena, vaan heräsi. Hän voi muuttaa testamenttia, tai kumota sen kokonaan. Kannattaisi siis hiukan luopua todisteluista, kun emme ole vielä nähneet, tuleeko armoa vai ei. Ja mitä se on jos tulee.
Lunastuksen perimmäisenä arvona on, että poika antaa henkensä, uhraa itsensä muiden puolesta.
Mutta entäs sitten, kun poika ottaakin henkensä takaisin, uhri komoutuu, koska uhri on jotain, joka annetaan pysyvät pois, ei sitä vaadita takaisin. ” Minulla on valta antaa se, ja ottaa se taas takaisin ” sanoo poika.
Te olette niin sanotusti tyhjän päällä, ei ole juurta, eikä latvaa, ei oljenkorttakaan mihin tarttua.
Uutisissa kirjasta sanottiin uutisissa että ”nyt on saatu kirja jonka avulla Raamattua voi ymmärtää”. Ikään kuin evankeliumit olisi niin vaikeaselkoisia, ettei tavallisen tallaajan kannata niitä lukea. Ainakaan ilman apua. Ne kun alun perin kirjoitettu tavallisia tallaajia varten ja ihan helposti ymmärrettävää tekstiä.
Ihan oikein Paavali kirjoitti juutalaisten suhtautumista kauhulla kristilliseen uskoon. Heille koko ajatus on kauhistus joten ei ihme jos he siihen suhtautuvat sen mukaisesti.