Niin myös kuolleitten ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa ja nousee ylös turmelematonna, se kylvetään huonona ja nousee ylös kunniassa, se kylvetään heikkoudessa ja nousee ylös väkevyydessä, se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis. (1. Kor. 15:42-44/Biblia)
Miksi ruumiimme pitää kuolla ennen ylösnousemusta?
Miten voimme olla varmoja, että meidät herätetään viimeisenä päivänä?
Miten on mahdollista, että sielu palaa ruumiiseen ylösnousemuksessa?
Minkälainen on ruumiimme, joka nousee Taivaaseen?
Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. (1. Kor. 15:55-56/Kr1992); Paavali kirjoitti edellä pistimestä, mistä siinä on kysymys?
Minkälainen olisi uskomme, jos ruumiin ylösnousemista ei olisi?
Kaikki julkaistut blogini:
Usko on luja luottamus Jumalan Sanaan, Uskon kautta me näemme sen mikä ei näy. Uskon kautta olemme oppineet, että Jumalan Sana on Totuus. Emme katso ja enää omaan napaamme, sillä tiedämme mitä ihmisessä on, se on vääryyttä täynnä, toivottomuutta, ahneutta, pahanpuhumista, katkeruutta, kostoa, ynm.
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol.3.1-4
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Ps. 130:3.
Luther jatkaa:
Ydin on tämä, että me kaikki synnymme syntisinä, elämme syntisinä, pysymme ja kuolemme syntisinä. Ylpeytemme, pelastuksemme ja autuutemme aihe on siinä, että me olemme evankeliumin kautta oppineet tuntemaan Jumalan laupeuden Kristuksen ansion tähden ja uskomaan siihen. Näin kohoamme lain ja omien tekojemme yläpuolelle ikään kuin toiseen maailmaan, oppiin ja valoon ja saamme sanoa Jumalalle luottavasti: Rakas Herra, emme voi riidellä tai käydä oikeutta sinun kanssasi, emmekä tahdo sinun edessäsi edes mainita vanhurskauttamme tai syntiämme, sillä jos sinä, Herra, syytät synnistä ja oikeuden edessä kysyt, olemmeko vanhurskaat, olemme hukassa. Sen tähden tahdomme paeta tästä tuomioistuimesta sinun laupeutesi istuimen luo ja turvautua sinun hyvyyteesi. Jos olemme tehneet jotakin hyvää, se on tapahtunut sinun armostasi. Käännä sen tähden meihin jumalallisen laupeutesi silmät äläkä ankaran lakivanhurskauden silmiä. Jos sinä luet meille synnit tai katsot niitä, ei kukaan meistä tule autuaaksi.
Joka nyt ei luota pelkästään siihen, että synti on poistettu Kristuksen kuoleman kautta ja että Jumalan silmät sen tähden ovat aivan kuin suljetut, niin ettei hän voi eikä tahdo katsoa meidän syntiämme, on varmasti hukassa. Pyhä Raamattu esittää meille tämän varman totuuden, että meidän elämämme riippuu ainoastaan syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan hyvyydestä. Meidän ei siis tarvitse tietää mistään muusta kuin Kristuksen vanhurskaudesta, sillä Jumala on luvannut olla katsomatta meidän pahoja tekojamme, jos vain uskomme hänen rakkaaseen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. M Luther
Olemme siis saaneet Uskon Lahjan, tuon Siemenen, Jumalan Sanan, joka on kylvetty meihin ja olemme sen tähden jo uusi Luomus. Tämä on maailmalle ihmetys ja outo asia.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2.Kor.5:17 Nyt odotamme Hänen Lupaustensa täyttymistä, emme ole toivottomat vaan varmasti Pelastetut.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista/matkaeväästä. On hienoa olla armahdettu syntinen.
Minkälainen olisi uskomme, jos ruumiin ylösnousemista ei olisi?
Turhaa.
Jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1. Kor. 15:12-19)
Autuas, kunnioitettu, jumaluusopin opettaja, pyhä, tohtori Martti Luther opettaa seuraavasti:
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. (1. Kor. 15:20-21)
Nyt apostoli Paavali tekee johtopäätöksen edellisestä lausunnostaan, huomauttaen ettei asia ole niin, kuin järki luulisi, että nimittäin kristillinen usko ja saarna olisi arvoton ja me vain niitä viheliäisimpiä ihmisiä maan päällä. Samalla hän antaa ainoan oikean lohdutuksen sellaisia ulkonaisia havaintoja ja tuntemisia vastaan. Kristityillä täytyykin, kuten jo olen sanonut, olla tarjona korkeampaa lohdutusta kuin kultaa ja hopeaa, laulua ja hyppyä ja mitä muuta maailma tarjoo. Saituria saattaa lohduttaa rahalla, sairasta lääkkeillä, kerjäläistä ja nälkäistä leipäpalalla, mutta sellaiset eivät kristittyä auta. Hän uskoo Jumalalla olevan vallassaan sekä taivaan että helvetin, ja sentähden hän pelkää Jumalan vihaa, on arka ja murheellinen ihminen. Mikään muu ei häntä ilahuta ja lohduta kuin tulevaisen elämän toivo, kun hän saa kuulla sitä oppia, että Kristus on kuolleista noussut herättääkseen hänetkin kuolleista ja saattaakseen hänet siitä ja kaikesta pahasta iankaikkiseen iloon.
Paavali tarkoittaa siis nähtävästi täyttä totta, ja erinomaisella innolla hän tätä opinkohtaa selittääkin, milt’ei enemmän kuin muita, sillä hän on sen oppinut tuntemaan omasta kokemuksestaan, että tässä käsityksessä on yksinomaan uskolla pysyttävä, ummistettava järki ja viisi aistia, oltava näkemättä ja tuntematta sitä, mikä näkyy ja tuntuu, sillä muussa tapauksessa ei kristityillä ole muuta edessä kuin surkeutta, itkua ja parkua, onnettomuutta toisensa perään. Meillä pitääkin sentähden olla tarjona jotain muuta, joka vahvistaa ja virvoittaa sydäntämme ja kohottaa katsettamme, kun tämä surkeus ja viheliäisyys. Ja sitä tarjoo meille yksinomaan tämä saarna. Juuri sitä varten olemme kastetutkin ja kutsutut ja saamme evankeliumia kuulla. Se ei opeta, miten tulisimme rikkaiksi, saisimme rahaa ja kunniaa, sillä sellainen oppi ja sen sovelluttaminen kuuluu lainoppineille, eikä liioin miten syödä ja juoda, sillä sitä tulee vanhempien neuvoa, eikä sitäkään miten on hallittava ja suojeltava maata ja kansaa, se kun on valtaherrojen ja ruhtinasten asia, vaan se opettaa meitä suuntaamaan sydämemme toiseen elämään, joka tosin ei vielä ole käsillä, mutta joka varmasti on tuleva.
Sentähden Paavali tahtoo sanoa: olimmepa kurjemmat kaikkia ihmisiä maan päällä, pelottakoon ja murehuttakoon meitä ken ja mikä hyvänsä, vaikkapa kuolema, perkele ja kaikki paha, ja olkoot niin kiukkuisia kuin ovatkin, niin on Kristus noussut ylös ei mistään unesta, vaan kuolleista, sillä hän oli kuollut ja haudattu aivan kuin muutkin. Hän on jälleen elävänä siitä kuopasta ulos käynyt, johon hänet oli haudattu. Hän on surmannut ja voittanut sekä perkeleen että kuoleman, jotka olivat hänet nielleet, sen mahan ja kuolon kidan hän on halkaissut sekä astunut ylös taivaaseen, jossa hän nyt istuu iankaikkisessa elämässä ja kirkkaudessa. Se on nyt meidän turvamme ja lohdutuksemme. Juuri hänen nimeensä me olemmekin kastetut, saamme kuulla ja tunnustaa hänen sanaansa. Hänestä olemme saaneet kristityn nimen, hänen tähtensä kärsimme perkeleen tuottamaa pahaa ja sydänkipua, se kun ei oikeastaan koskekaan meitä vaan häntä ja hänen valtakuntaansa, jota perkele vastustaa, koettaen sitä hävittää. Sentähden hän meitä hätyyttää ja väsyttää vaivoilla, tuskilla ja surmallakin, että me Kristuksesta luopuisimme.
Martti Luther; Kuolleitten ylösnouseminen. Apostoli Paavalin 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvun selitys (s.88-90)
”Autuas, kunnioitettu, jumaluusopin opettaja, pyhä, tohtori Martti” Käyttääkö ortodoksinen kirkkokaan näin komeita nimiä pyhistään? Minusta on jotenkin kotoisampi kutsua Martti Lutheria vaikka ’Wittenbergin paksuksi hanheksi’.
Suu puhuu sydämen kyllyydestä.
Minkälainen pilkkatitteli sinulta löytyy Paavalia varten?
Martti Pentti, ei ole minulla varaa nimitellä kunnioitettuja opettajia pilkkanimillä.
”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.” Kristityllä ei tämän mukaan pitäisi olla varaa kutsua ’kunnioitetuksi opettajaksi’ ketään muuta kuin Kristusta. Muita saanee nimitellä rennommilla kutsumanimillä. Se on kuulijasta kiinni, mitä pitää lempi- ja mitä pilkkanimenä.
Martti Pentti, hyvä Raamatun kohta, mutta se ei mitenkään liittynyt kommenttiini. Historiassa meillä on ollut arvostettuja opettajia, jotka eivät ole luopuneet uskosta. Sinä käytät sellaista nimitystä Lutherista, jota en koskaan voisi kestään käyttää.
Juha puhuu minusta asiaa.
”Teillä on vain yksi mestari, Kristus.” Minusta tämä on yksi selkeimmistä Raamatun sanoista. Mitä Martti Lutheriin ja hanheen tulee, kyseinen lintu on perinteinen martinpäivän herkku. Se johtuu Pyhän Martin legendasta. Uskonpuhdistaja Jan Husin sukunimi taas muistuttaa tsekinkielen hanhea, joka on ’husa’. Oliko hän sitten se laiha hanhi? En tiedä. Paavalille en tiedä nasevaa kutsumanimeä. Pitänee kuulostella.
Martti Pentti, selkeä paikka ja sen on hyvä ymmärtää oikein. Kohta ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi lukea luopioiden ja niiden tekstejä, jotka eivät opeta Kristuksen oppia. Jos joku on opettaja tai pappi, niin hänen on hyvä aina puuttua siihen, että jos häntä arvostetaan liikaa. Kunnia ja ylistys kuuluu ainoastaan Kristukselle.
Olisi kannattanut olla rehellinen ja jättää selittely
”Kohta ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi lukea luopioiden ja niiden tekstejä, jotka eivät opeta Kristuksen oppia.” Mistä kenetkin tietää luopioksi tai uskovaksi ennen kuin on tutustunut hänen ajatuksiina. Voiko olla varma siitä, ettei itse ole luopio, jos ei uskalla testata uskoaan monenlaisia näkemyksiä vasten? Meidät on lähetetty lampaina susien joukkoon. Ei siitä selviä kyyristymällä sykkyrälle ja laittamalla silmät kiinni.
Martti Pentti, toki peilistä näemme minkälaisia me olemme.
Jeesus sanoo: “Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: ’He ovat vihanneet minua syyttä.’ ” (Joh. 15: 18-25)
”Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.
Olkaa tekin kuuliaisia heidän kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heidän kanssaan työtä tekee ja vaivaa näkee.
Minä iloitsen Stefanaan ja Fortunatuksen ja Akaikuksen tännetulosta, koska he korvaavat minulle teidän poissaolonne; he ovat virkistäneet minun henkeäni niinkuin teidänkin. Antakaa siis täysi tunnustus sellaisille miehille.”1.Kor.16: 15.18
On sääli, että näinä ”kaikkitietävien” päivinä ei Lutheria, enää paljon arvosteta, vaikka ei ollut pikkujuttu 1500 luvulla murtaa, kirkon autonomiaa. Luther käänsi raamatun henkensä uhalla kansalle ja Agricola käänsi raamatun Suomen kirkolle. Uskonpuhdistuksen tärkein uudistus oli kääntää raamattu kansankielelle. Siitä on meillä paljon Lutheria kiittäminen. Ei kai kukaan palvo Lutheria?
Jeesus puhui myös aikanaan kansan keskellä heidän omalla kielellä, saman tekivät apostolit. Kyllä meidän on paljosta kiittäminen menneitä sukupolvia, että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.
Annetaan reilusti täysi tunnustus ja kiitos Lutherille, Paavalille, Agricolalle ja niille monille uskon sankareille. joille kiitos kuuluu. Juhalle ja muillekin kiitos, niille, jotka ovat virkistäneet minun henkeäni tällä blogilla.
”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. ” Juud.1:3
Ismo, kiitos positiivisesta palautteesta. On hienoa, kun blogillani monet pitävät tervettä Kristuksen oppia esillä. Pyhän Raamatun lisäksi kannattaa lukea vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja, ettenkin tohtori Martti Lutherin kirjoja. Tänäpänä on monia, jotka hakevat arvostusta pilkkaamalla apostoli Paavalia ja tohtori Martti Lutheria.
Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)
Pyhä Raamatun kielenkäytössä apostolit, sekä Pietari ja ertyisesti Paavali osittivat kirjeensä esim. ”Efesossa oleville pyhille” . Sana ” pyhä” oli UT:n aikana tavallisin kristittyjen itsestään käyttämä nimitys. Paavali sanookin ”pyhiä” eli kristittyjä myöskin ” uskovaiseksi Kristuksessa”, koska usko Jeesukseen merkitsee Häneen liittymistä, olemista hänessä niin kuin oksa on viinipuussa tai jäsen ruumiissa. Tämä tekee ihmisen ” pyhäksi” eli Jumalalle eroitetuksi, hänen omakseen.
Emmekö mekin ole Pyhän kasteemme peruusteella ja kautta tulleet Jumalalle eroittetuiksi,aivan jokainen kastettu. Näin oli asia Martti Lutherinkin kohdalla hän oli ” pyhä ”.
Hän itse kirjoittaa Hengellisessä virvoittajassa, joka ei uskalla tunnustaa itseään ” pyhäksi”, silloin hän halveksii omaa kastettaan.
Jos Rooman kirkko olisi omaksunut uskonpuhdistuksen, niin sen pyhimyskalenterissa olisi luultavasti muuan Pyhä Martti Wittenbergiläinen, Kirkon opettaja. Tuo titteli ”Kirkon opettaja” on myönnetty noin kolmellekymmenelle merkittävälle henkilölle – viimeksi Hildegard Bingeniläiselle.
(Hildegardin kanonisointi kesti vuosisatoja, mutta kun se viimein saatiin valmiiksi, kirkonopettajaksi hän pääsi alta aikayksikön. Tähän tarvittiin saksalainen paavi. Ehkäpä seuraava saksalaispaavi kanonisoi Lutherin?)
Tämä on oikeiastaan aika joutavaa!
Kun on lukenut näitä juttuja, tietää aivan hyvin, mistä kenkä puristaa. Ei se ole kiinni pyhäksi tai opettajaksi nimittämisestä vaan siitä mitä hän aikoinaan opetti ja veiläkin opettaa kirjoitustensa kautta. Opetus on selvääå.
Sama koskee Paavalia ja pienin askelin koko Uutta testamenttia, kuten olemme täällä nähneet.
Todellinen syy on siinä, ettei haluta nöyrtyä selvän Jumalan sanan edessä. Täällähän on jatkuva julistustyö meneillään siitä, mikä osa apostolien opetuksesta on päivitettävä uusiksi, kun se osa on menettänyt merkityksensä nykypäivän ihmiselle.
Kiitos Martti hyvästä kommentista. Pyhiä me kristityt olemme.
Pyhä on todellakin kaikkia Jumalan lapseksi kastettuja tarkoittava nimitys. Voisimme siis hyvin nimittää toisiamme pyhiksi, vai kuinka? Paavalin ja Lutherin kirjoituksia kannattaa lukea, mutta miksi vain heidän? Uudessa testamentissa on myös vaikkapa Matteuksen evankeliumin vuorisaarna ja Johanneksen evankeliumin alun ’alussa oli Sana’ -jakso. Heprealaiskirje antaa sekin toisen näkökulman Krisrtukseen. Opettajien tehtävä on tehdä oppilaistaan itseään viisaampia ja väistyä syrjään. Antakaamme tämän tapahtua!
Koskeeko tämä myös Raamatun opetusta? Sanotaanhan siellä myös näin: ”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, KUNNES päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.” (2 Piet. 1:19).
Aapeli Saarisalon mukaan tuossa on välimerkki väärässä paikassa. ”Teidän sydämissänne” liittyy hänen mielestään seuraavaan virkkeeseen. Perinteinen välimerkitys johtaa tulkintaan, jonka mukaan Raamatun sana on tarpeen, kunnes ihminen saa hengen valon. Vai puhutaanko tässä tieteen valosta?
”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;” (vanhempi kirkko käännös) 2.Piet. 1:19
Oikea käännös menee suoraan sanasta sanaan käännettynä ilman jakeita:
”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa.
Tietäkää ennen kaikkea sydämissänne se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;” jne.
Tuossa on tullut kääntäjille aikanaan virhe, jota ei korjattu myöskään uuteen käännökseen.
Kointähti on Kristus, Profeetallinen Sana, joka ilmoittaa meille nykyiset ja tulevaiset. Kointähti on se kirkas tähti, jota odotetaan aamun koitteessa, siis odotamme Kristuksen ilmestymistä.
”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.” Joh.16:13
”…saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”Kol.2: 2-3
”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ilm.22:16
Tuo Ismon käännös vastaa suunnilleen Saarisalon käännöstä (ellei se ole juuri se, en nyt pääse tarkistamaan). Mutta kaikissa muissa näkemissäni käännöksissä (aika monelle eri kielelle) kointähti koittaa sydämissä. Ismo, mistä tiedät, että oma versiosi on oikea? Oletko varma, ettei tämä ole profetia, joka tarkoittaa esimerkiksi karismaattista liikettä tai modernia eksegetiikkaa?
Esimerkiksi Luther:
”Wir haben ein festes prophetisches Wort, und ihr tut wohl, daß ihr darauf achtet als auf ein Licht, das da scheinet in einem dunkeln Ort, bis der Tag anbreche, und der Morgenstern aufgehe in euren Herzen.”
Tai KJV:
”We have also a more sure word of prophecy; whereunto ye do well that ye take heed, as unto a light that shineth in a dark place, until the day dawn, and the day star arise in your hearts: ”
Martti Pentti, Jeesus voisi menettää ylipappeuden, jos hän pitäisi vuorisaarnan evl-kirkossa. Piispat ehkä sanoutuisi irti Jeesuksen saarnasta. Ja voi sitä vihakirjoittelua ja panettelua, jota Jeesus saisi osakseen täällä K24:ssä ja Tulkaa kaikki -liikkeen kannattajat eroaisivat kirkosta.
Eiköhän tämä toistuisi täällä Suomessakin: ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.”
”Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan.” Eikö tässäkin ole se ajatus, että meidän on painettava profeettojen sanat mieleemme ja lähdettävä toteuttamaan niitä eikä jäätävä kunnioittamaan profeettoja.
Martti Pentti, olen samaa mieltä, että kuulijat ymmärtäisi Jeesuksen opetuksen, mutta aina on niitä, jotka itse eivät vaivaudu saapua kuuntelemaan Jumalan sanaa. Voiko mikään estää heidän vihakirjoittelua, jonka seurauksena piispakunta on ihmeissään ja ehkä joutuvat sanoutumaan irti Jeesuksen opetuksesta?
”Voiko mikään estää heidän vihakirjoittelua, jonka seurauksena piispakunta on ihmeissään ja ehkä joutuu sanoutumaan irti Jeesuksen opetuksesta?” Millainen keskustelu on tulkittavissa näin? Keiden kirjoittelu voisi saada piispakunnan sanoutumaan irti Jeesuksen opetuksesta? Mitä opetusta tässä tarkoitetaan?
Martti Pentti, esimerkki oli Jeesuksen vuorisaarna. Jeesus opetti erinomaisesti Jumalan lakia. (vert. Matt. 5:17-48) Jeesuksen opetus on iankaikkinen totuus, joka on kelvollinen aina ja iankaikkisesti. Toivottavasti piispojen kannanotot olisi aina Jumalan sanan mukaisia, vaikka kovaääninen maailma olisi eri mieltä.
Onko jossakin vastustettu kiivaasti vuorisaarnan ihanteita? Sehän on monien agnostikkojhen ja ateistienkin arvostama eettinen puhe.
Kreikan kielen ilmaisuja on ollut vaikea jakaa ja kääntää selkeän ajatuksen mukaan ja jako (Novum) käännöksessä on mennyt ilmeisesti alun perin sekaisin, joka on toistunut moniin käännöksiin. Tämä on oletus ja kiistelty kohta.
jae 19 …kointähti koittaa. (:) jae 20. Sydämissänne tietäkää… (”Sydämessä tietäminen” on myös sanontana tunnettu ilmaisu muualla raamatussa. Suomessa voisi sanoa lauseen kuvaavan ”sisäistä tiedostamista”
Asia yhteys puoltaa ajatusta, että kointähti liittyy Kristuksen paluuseen ja sen odottamiseen. Sydämessä tietäminen taas profeetallisen sanan pitävyyden ymmärtämiseen.
Koko luvun lopun ajatus viittaa, edelliseen Pietarin sanomaan: ”Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.” jae 14. ja vielä:
”Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.” jae 16.
Pietari vakuuttaa kuulijansa, että Kristityiksi tulleet ottavat vakavasti sen Profeetallisen Sanan, jonka hän vakuuttaa kuulleensa suoraa Jeesukselta. Pietari kehottaa koko luvussa tulevia Kristittyjä sukupolvia pitämään tätä profeetallista sanaa kuin lamppua pimeässä, kunnes aamu koittaa ja Jeesus tulee profetian mukaan takaisin.
Ymmärrän niin, että Pietari puhuu kointähdestä, joka on Kristus, joka on näkyvästi ilmestyvä kerran kaikille. Sydämeen ”koittava” kointähti ei tue luvun ja kirjeen muuta informaatiota. (sana merkitys ”koittava”=”saavuttaa päämäärän”)
Pietari käyttää myös lähes samaa ”sydämessänne” ilmaisua aikaisemmin kirjeessään, kun puhuu pyhittämisestä:
”Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.” 1.Piet.3:14-15
Jumalan lapseksi kastettu itävaltalainen Adolf Hitler on siis pyhä kuten arjalainen veljensä M. Luther?
Kannattaisi se Vuorisaarnakin joskus lukea ajatuksella, niin ei joudu kirjoittamaan joutavia kun joku täällä ottaa puheeksi Paavalin ja Lutherin ja sen miitä he opettivat.
Pelastuksemme tie ei ole moninäkökulma Kristukseen, vaan se, onko hän syntini sovittaja ja se, olenko uskossa vai luulouskossa.
Ismo, kiitos erinomaisista kommenteista. Minulla on Biblia, Gustaf Dahlbergin selityksin. Pietarin kirjeen kohdassa ’kointähti koittaa’, hän kirjoittaa: “Kristuksen kirkkaus – jolloin saamme nähdä hänen, niinkuin hän on ja uskomme muuttuu näkemiseksi”.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Harva Jeesuksen erinomaista vuorisaarnaa on ajatuksella lukenut. Jumalan laki tuli selkeästi ilman vesitystä. Eipä kukaan kuulija (lukija) taida selvitä ilman, että omatunto syyttää lain rikkomisesta. Onneksi synnit voi tunnustaa Jumalalle ja uskoa synnit anteeksi saaduksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
”Kannattaisi se Vuorisaarnakin joskus lukea ajatuksella, niin ei joudu kirjoittamaan joutavia kun joku täällä ottaa puheeksi Paavalin ja Lutherin ja sen miitä he opettivat.” Mitä Jeesus vuorisaarnassaan sanoo Paavalista, Lutherista tai muista kirkon opettajista? Tämä saattaisi jollakin tavalla viitata heihinkin: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Uskoakseni tässä tarkoitetaan aivan tavallisia seurakuntalaisia, joiden tulisi heijastaa Jumalan valoa ympärilleen. Kiinnittäisin huomion erityisesti lainauksen loppuun, jossa annetaan kiitos yksin taivaalliselle Isälle. Paavali vastusti paavalilaisuutta enkä usko Lutherin pitäneen luterilaisuudesta.
Ilmeisesti sitä Vuorisaarnaa ei ole Hengen valaistuksessa luettu kun kommentit järjestään astuvat uskoa vastaan.
Välillä närästää Luther – tosiasiallisesti hänen teologiansa – välillä taas Paavali, varsinkin silloin kun hän opettaa seurakuntia siitä, mitä kristillinen usko on ja mitä se ei ole. Selkeä opetus Roomalaiskirjeen 8. luvussa on outoa kuin terra incognita.
Hengellinen viha ja nöyryys eivät oikein mahdu samaan sydämeen.
”Minä rehdisti tunnustaudun luterilaiseksi.” Eikö se riitä, että tunnustautuu kristityksi? Raamatussa kehotetaan tunnustamaan kaksi asiaa, oma syntisyys ja Kristuksen herruus.
Martti Pentti: ”Paavali vastusti paavalilaisuutta enkä usko Lutherin pitäneen luterilaisuudesta”.
En tiedä yhtään hyvää opettajaa, joka olisi halunnut kirkkoon ”puolueita”. Paavalin aikana oli harhaoppeja, jolloin oikean opin rinnalle tuli vääriä oppeja. Paavali opetti Kristuksen oppia ja sitä oppia hän kannatti. Samoin tohtori Martti Luther taisteli harhaoppeja vastaan ja oma henkikin oli vaarassa. Luther ei halunnut uutta kirkkokuntaa, mutta katolinen kirkko ei taipunut luopumaan aneista ja muista harhoista. Samoin tänäpänä. Meidän kirkkoomme yritetään ujuttaa erilaisia harhaoppeja. Onneksi voin olla luterilainen ja paavalilainen, eikä minun tarvitse mennä harhaan uusien ajan hengen mukaisten oppien mukana.
Minulla ei ole mitään Paavalin opetusta vastaan. Martti Lutherin railakkaimmat kannanotot vastustajiaan kohtaan nostavat niskavillani pystyyn, mutta muuten arvostan hänenkin teologiaansa. Se, mikä minua toisinaan närästää, on heihin tai muihin oppi-isiin kohdistuva liiallinen kunnioitus, jota en pidä raamatullisena. Jos kokee tämän lausumista hyökkäyksenä uskoa vastaan, saattaa olla aiheellista tarkastella omaa itseään. Onko tullut liittäneeksi uskon nimikkeen alle sellaista, mikä ei sinne kuulu. Ei uskon opettajien ihailu ole uskoa. Vain Kristus itse on meidän esikuvamme.
” Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla; sillä se on teille hyödyllistä” ( Hebr.13: 17 )
Vanhassa Bibliassa ”johtajien” sijaan mainitaan ” opettajat”, joista edellä sanottiin, että he ovat puhuneet seurakunnalle Jumalan sanaa. Muta nyt sanotaan ” He valvovat teidän sielujanne”. Tällaisista opettajista on kysymys: He ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta ja hänen edessään he joituvat kerran tekemään tiliä, siitä mitä ja kuinka he ovat hoitaneet paimenen virkaansa Ja mitien ovat opettaneet.
Siksi heitä tulee kuunnella ja heidän neuvojansa noudattaa. ertyisesti silloin kun he puhuvat Jumalan sanaa. Perusedellytys on, että paimen on uskollisesti pysyttävä kokonaisessa Jumalan sanassa, ja julistettava sitä sellaisena kuin se on heille annettu ja uskottu.
Tällaisia opettajia tulee kunnioittaa ja seurat heidän vaellustaan ja katsoa kuinka sen on päättynyt. Kyllä meidän tulee olla kiitollisia jokaiseta apostolista ja myöskin Paavalista, puhumattakaan niin monesta jalosta kristillisen kirkon opettajasta joihin ennen kaikkea Uskonpuhdistaja Martti Lutherkin kuuluu.
Aivan joutavaa!
Emmehän ole ensisijassa Paavalilaisia tai Lutherilaisia tai minkään muunkaanlaisia? Emmekö ole kaikki Kristittyjä? Sen määritteleminenhän on lopulta hyvin selvää.
Paavali vetosi opetuksessaan vanhan testamentin kirjoituksiin ja tapahtuneeseen Kristuksen ylösnousemiseen. Miksi Paavali opetti tai Luther, tai monet muut? Koska heillä oli sydämellään tämä todistus: ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, Hänen Sanansa ja kirjoitukset Hänestä, sekä tapahtunut ylösnousemus todistavat sen Todeksi”
Yhteisestä uskosta opettajat todistavat.
Eihän kukaan opettajista ole kuollut ja ylösnoussut? Paavali ja muut apostolit olivat todistajia ja silmin näkijöitä ja viestinviejiä. esim. Lutherin tuo viesti saavutti 1500 luvulla ja niin hänestä tuli Kristitty ja viestin viejä ja lopulta Evankeliumi saavutti meidätkin, sinut ja minut ja niin meistäkin tuli Kristittyjä.
Onhan meidät kastettu ja olemme tähän uskoon tulleet, että Jumala lähetti Poikansa meitä pelastamaan, kääntäen jumalattoman sydämmen vanhurskaitten sydänten mielenlaatuun? Uskommeko, että Jumala on lahjoittanut meille Uskon ja että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman Kristuksen kautta, ottamalla meidän synnit pois ja sovittaakseen ne itse omalla kuolemallaan?
Tämän ymmärryksen ja tiedon levittäminen on ollut kaikkien edellä mainittujen opettajien päämäärä, sielujen pelastaminen Kristuksen Evankeliumin kautta.
Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että Jeesus lähetti meille Henkensä, että ymmärtäisimme ja uskoisimme, emmekä eksyisi kaikissa maailmanopeissa ja tuulissa pois Totuudesta. Ilman tuota Henkeä meille ei ole yhdestäkään kirjoituksesta mitään lohtua olisi vain lain vaatimus. Kaikissa Kristityissä vaikuttaa sama Henki.
Ne, jotka opettavat ihmisiä löytämään kirjoituksista Jeesuksen, Jumalan Armon ja sen kautta Pelastuksen, ovat oikeita opettajia.
Lutheria vielä vapaasti siteeraten, joka sanoi, ettei hän haluaisi yhdenkään kirjoituksensa julkaistavan, jollei sen päämääränä ole Kristuksen Jumaluuden kirkastaminen ihmisille. Siitähän on lopulta kysymys, kuka sen taitaa, ihmiselle oikein ilmoittaa?
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” 2.Tim.3:16-17
Tähän jokainen Kristitty on valmistettu, rakastamaan lähimmäistä, sen ilmeneminen on jokaisen Kristityn sisimmässä tapahtuva prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi, jonka saa aikaan yksin Jumala, Kristuksen Armon kautta, joka vaikuttaa Kristityssä kaiken tekemisen ja tahtomisen, että Jumalan nimi tulisi kaikkien ihmisten tietoon. Olkoon Kristus kaikille ihmisille lohduksi ja avuksi kaikissa elämän tilanteissa.
Ismo Malisen tekstin luettuani ajattelen:
Minä rehdisti tunnustaudun luterilaiseksi, ja olen hänen opetuksistaan hyvin kiitollinen.Sen vuoksi luterilaisuus ei koskaan tule olemaan minulle yhdentekevä asia, kuten eivät Paavalin opetuksetkaan.
Minun luuloni mukaan ytimessä ei ole opinkohta ylösnousemuksesta tms., vaan se, miten ihminen tulee Jumalan hyväksymäksi. Se ei ole pelkkä tiedon asia, vaan myös kokemuksen.
Se on sovituksen asia, ja sen suhteen Paavali sanoo ahkeroivansa, jotta hän sen käsittäisi…
Ilman Lutherin opetuksia tämä asia voisi hyvinkin olla minulta ja monelta muultakin täysin hukassa. Sanon kokemuksesta.
Luther kastettiin 1483. Sen jälkeen hän eli munkkina ja Raamatun tutkijana. Hän oli varmasti jumalinen mies, mutta vailla todellista lapsen suhdetta Jumalaan. Hän etsi.
Vasta noin 1515 hänelle tornikokemuksessa avautui se, miten Jumala hyväksyy ihmisen.
Se ei ole mikään turha asia, ei myöskään tiedon ja toteamisen.
Se on vastaus hätähuutoon, se on kädenojennus hukkuvalle, sellaiselle, jonka epätoivon ja epäuskon aallot ovat heittämässä
viimeiselle rannalle, jossa ei pelastusta ja armoa ole.
Niin ihmeellistä kuin se onkin, tämä asia voi ihmiseltä olla täysin hakusessa, vaikka Jeesuksen nimi olisi lakkaamatta huulilla.
Jeesus sanoo: ”Pyrkikää ahtaasta ovesta sisälle….”.
Dan 12: 3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
Edellä hyviä kommentteja. Pyhä Martti Luther olisi päässyt paljon helpommalla, jos olisi pysynyt paavin koirana. Onneksi hän oli kunnon Kristuksen seuraaja ja mekin voimme häntä kiittää aina kun luemme Raamattua suomeksi. Mikäköhän olisi meidän hengellinen tila, jos ei tohtori Martti Lutheria olisi ollut?
>>>“Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan.” Eikö tässäkin ole se ajatus, että meidän on painettava profeettojen sanat mieleemme ja lähdettävä toteuttamaan niitä eikä jäätävä kunnioittamaan profeettoja.>>>> Martti Pentti
Ajatus on kyllä varsin erilainen!.
Pietarin mukaan voidaan luottaa siihen sanaan, joka on juliistettu Jeesuksesta Kristuksesta, sillä se ei ole ”ovelasti sepitettyä tarua”, vaan nähtyä ja koettua.
”Pietarin mukaan voidaan luottaa siihen sanaan, joka on juliistettu Jeesuksesta Kristuksesta, sillä se ei ole ’ovelasti sepitettyä tarua’, vaan nähtyä ja koettua.” Mitä tarkoittaa sanaan luottaminen? Eikö sana ole tarkoitettu seurattavaksi ja toteutettavaksi?
Kun luet Pietarin kirjettä rukouksella, saattaa asia sinulle avautua, Martti Pentti.
Tämä kohta Pietarin kirjeissä avautui tällä kertaa: ”Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.” Pietari taisi olla toimen mies ja toivoo näköjään meidänkin olevan.
Hyvin todettu jorma, Armo voi todella olla ihmisellä hakusessa ja lain täytyy kuolettaa ihminen, ennekuin sen peite otetaan silmiltä, siihen asti on pimeää.
Ihminen myös liukuu helposti lain alle uudestaan ja monet tekevät Jeesuksesta vielä uuden Mooseksen. Jokaisen täytyy tosin välillä kompuroida, ja kaatua taas uudelleen Kristuksen jalkoihin. Mutta kärsivällisesti Herra kohtelee omiaan aina.
Olen ehkä eri mieltä?
Minusta armo ei ole hakusessa. Ihminenhän luulee uskovansa armon varassa, vaikka kaikki lepää yrittämsessä.
Siksi Luther sanoo eräistä: ”Heissä vaikuttaa tekojen Perkele. He puhuvat uskosta, mutta kuitenkin tarkoittavat töitä”.
Kysymyksessä on hieno harha.
Siitä pääsee ainoastaan silloin, kun työnteko käy ylivoimaisen raskaaksi….
Ismosta poiketen en ole tällä palstalla juurikaan havainnut, että Jeesuksesta olisi tehty Mooses. Antinomisimia kylläkin… ja sitä Jeesuskaan ei ollut.
Kovin originellia on ajatella, että joku voisi lähteä seuraamaan Kristusta, lihaksi tullutta sanaa, kuulematta ensin hänestä totuudellista sanaa ja saamatta ensin sanassa tietää hänestä ja siitä, mitä hän on syntisten edestä tehnyt.
Lain alle voi joutua meistä jokainen. Miksi ajan hengenmukainen ajatus siitä, että pelastus olisi kiinni meidän teoistamme esim. kuinka olemme osanneet rakastaa lähimmäisiämme tai Jumalaa voi eksyttää helposti?
Miksi se rakkaus niin pelottaa? Miksi se pitää selittää ’ajan hengen mukaiseksi haihatteluksi?’ 1. Johanneksen kirjeen 4. luvussa on jakso, joka on otsikoitu: Jumala on rakkaus. Siitä löytyy tämäkin kehotus: ”Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” Eikö rakkaus ole aivan evankeliumin ydintä, kun Jumalaakin nimitetään rakkaudeksi?
Pelastuminen on yksin Kristuksen ansiosta, ei meidän rakkauden. Jumalan rakkaus meitä kohtaan saa ihmeitä aikaan. Kristittyjen rakkaus on hyvä asia, koska kristillinen avioliitto on elinikäinen rakkausliitto.
Rakkaus ei ole vain ’hyvä asia’ vaan se on meissä vaikuttava Jumala. Se ei tietenkään tarkoita ainoastaan avioliittoa, vaan kaikkea sellaista rakkautta, jolloin luovumme jostakin omastamme toisen ihmisen hyväksi. Usein se on kovin vähäpätöistä, mutta uskon sen aina olevan Jumalasta lähtöisin. Rakkaus ei pyri omaan pelastumiseemme, mutta kylläkin lähimmäisen tai lähimmäisten pelastumiseen.
Ajan hengen mukainen rakkaus on ainoastaan itsensä rakastamista, koska lähimmäistä ei siinä rakasteta; rakkaus → hylkääminen → uusi rakkaus → hylkääminen.
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. (Room. 13:10)
Martti Pentti löysit oivan paikan, mutta miten olet ymmärtänyt lukemasi?
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, (avuja=lujuutta, sana merkitys) avuissa ymmärtäväisyyttä, (Ymmärtäväisyyttä voisi kääntää myös ”hienotunteisuutta”)
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.” 2.Piet.1:3-9
Voisin kysyä, mitä Pietari tarkoittaa, kun sanoo: ”Sillä jos teillä on NÄMÄ ja NE yhä enenevät”
NÄMÄ ovat: 1.uskossa lujuus, 2. lujuudessa ymmärtäväisyys. 3. ymmärtäväisyydessä itse hillintä. 4. hillitsemisessä kärsivällisyys. 5. kärsivällisyydessä jumalisuus. 6. jumalisuudessa veljellinen rakkaus. 7. veljellisessä rakkaudessa yhteinen rakkaus.
Pietari sanoo, että jos meillä on NÄMÄ niin NE eivät salli meidän olla toimettomia ja hedelmättömiä meidän Herramme tuntemisessa.
Mistä me sitten saamme NÄMÄ ?
Pietari vastaa itse:
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”
Koska meille siis on LAHJOITETTU kaikki kalliit ja suuret lupaukset että me niiden KAUTTA tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisksi, niin: ”Pyrkikää siis sen tähden osoittamaan uskossanne lujuutta…” jne.
Jos meillä on kaikki NÄMÄ lahjat, niin NE LAHJAT eivät salli meidän olla toimettomia ja hedelmättömiä meidän Herramme tuntemisessa.
”Jolla sitävastoin ei NIITÄ ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. ja Pietari jatkaa vielä tuohon lahjaan ja lupaukseen vedoten:
”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on. 2.Piet.1:10-12
Mielestäni avu on sama asia kuin ominaisuus.
Rakkaus jää tässä yhteydessä vähän ontoksi kirjaimeksi, jos samalla puhutaan esim. Paavalin opetuksista siihen henkeen, mitä on ollut täällä tapana. Rakkaushan kohdistuu sekä Jumalaan että lähimmäiseen, eikä se voi jäädä toimettomaksi Jumalankaan suhteen, tuntuisi oikealta väittää.
Tohtori Martti Luther kirjoittaa toisen Pietarinkirjeen kommentaarin johdannossa seuraavasti:
Tämän kirjeen Pietari on kirjoittanut sentähden, että hän näki, kuinka vastaisuudessa oikeata ja puhdasta uskon oppia väärennetään, himmennetään ja sorretaan. Hän on tahtonut vastustaa kahdenlaista erehdystä, jotka johtuvat väärästä uskonopin käsityksestä, ja estää toiselta puolen, että töille omistetaan voima tehdä hurskaaksi ja otolliseksi Jumalan edessä — sehän kuuluu uskolle — ja toiselta puolelta estää ketään luulemasta, että usko voi olla ilman hyviä töitä. Sillä kun uskosta saarnataan, että se aivan ilman töiden myötävaikutusta tekee vanhurskaaksi ja pyhäksi, sanovat ihmiset, ettei tarvitse tehdä mitään töitä — siitä meillä on jokapäiväinen kokemus — ja päinvastoin kun huomio kohdistetaan töihin ja niitä teroitetaan, niin usko jää varjoon. Vaikeata on säilyttää tässä kohden keskitie siellä, missä ei ole oikeita saarnaajia.
Me olemmekin aina opettaneet niin, että uskolle on kokonaan omistettava, että se yksin tekee Jumalan edessä vanhurskaaksi ja pyhäksi. Edelleen: missä uskoa on, siitä täytyy johtua hyviä töitä, koskapa ei ole mahdollista, että tässä elämässä vaeltaisimme joutilaina, mitään tekemättä. Pietari opettaa näin tässä kirjeessä ja vastustaa niitä, jotka ehkä ovat edellisestä kirjeestä omaksuneet sellaisen väärän käsityksen, että usko muka riittää, vaikkemme tekisikään mitään tekoja. Tällaisia henkilöjä vastaan suuntautuu erikoisesti ensimmäinen luku, jossa hän opettaa, että uskovien tulee koetella itseään, tekevätkö hyviä töitä, ja niin päästä varmuuteen uskostaan.
Toinen luku suuntautuu niitä vastaan, jotka heti työntävät esille tekoja ja halventavat uskoa. Sentähden hän varoittaa vastaisista valheen opettajista, jotka tahtovat ihmisopillansa kokonaan tuhota uskon. Sillä hän on kyllä nähnyt, millainen hirveä eksytys on vielä tuleva maailmaan, niinkuin se siihen aikaan jo oli alussa. Niin Paavalikin sanoo 2. Tess. 2:7: ”Laittomuuden salaisuus on näet jo vaikuttamassa.” Niinmuodoin tämä kirje on siis kirjoitettu meille varoitukseksi, että osoittaisimme uskomme hyvillä töillä, kuitenkin niin, ettemme luota tekoihin.
Martti Luther; Valituille muukalaisille 1-2. Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selitys.
”Rakkaus jää tässä yhteydessä vähän ontoksi kirjaimeksi, jos samalla puhutaan esim. Paavalin opetuksista siihen henkeen, mitä on ollut täällä tapana.” Tällainen väistely on minusta osoitus siitä, että rakkaus on vaikea aihe. Siitä puhuminen torjutaan viittaamalla ajallemme tyypillisiin rakkauden vääristymiin. Onhan rakkaus ymmärretty myös väärin kaikkina aikoina. Jos rakkauden apostoli jää vieraaksi, muistettakoon Paavalin kirjoittama rakkauden ylistys 1. Kor. 13.!
Itsellesi vaikea aihe, vai mitä tarkoitat?
Koetin omalta osaltani vihjaista, että se on enemmän kuin ontto fraasi ja toteamus vailla sisältöä. Tuntuu siltä, että tässäkin asiassa toinen puoli lyö toista korvalle. Teoriasssa perätään rakkautta, mutta sen ei kuitenkaan anneta vaikuttaa ja elää., Tarkoitat ilmeisesti, että rakkauden apostoli on jäänyt vieraaksi, kun nimitellään kirkon opettajia ja herätysliikkeen uskovia sisaria ja veljiä potentiaaliseksi pedofiiliksi?
Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Fil.2: 1-13
Laittomuudesta sanoudun kertakaikkiaan irti, sillä minähän vahvistan Lain. Jokainen ihminen on syntinen ja elää ilman Jumalan Vanhurskautta, mutta Jumalan hyvä tahto on, että me tällaisenaan saamme Lahjaksi vanhurskauden Kristuksen kautta, olemme siis uskon lain alla, joka vahvistaa tekojen lain, joka on: kuolema sille, joka ei tee kaikkea mitä laki vaatii.
Kuinka siis on, jos sanon, että Kristus vaikuttaa minussa kaikki hyvät teot oman tahtonsa mukaan? Kiellänkö lain? En vaan vahvistan sen, sillä Kristus on tehnyt minut vanhurskaaksi kertakaikkisella uhrilla. Kelpaan siis Jumalalle ilman lain tekoja. Jumalan rakkaus vaikuttaa nyt minussa tekoja, ja toimii sen mukaan kun parhaaksi näkee, elän siis kasvaen Armossa, luottaen Jumalan Lupaksiin. En pelkää, vaan rakastan, se on lain täyttymys. Sen tekee Jumala Kristuksen kautta.
Paavali sanoo samaa:
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” Room.4:4-8
Laki pysyy 100% :sti maailman loppuun asti, niin on kirjoitettu, niin pysyy myös 100% Armo, sillä Kristus on maailman loppuun asti. Minut on liitetty Kristukseen, Korkeimman Voimasta. Hän on minun Autuuteni Lähde ja Lunastukseni, Ylistetty olkoon Luoja Kaikkivaltias, Jeesus Kristus Pelastajani.
Mikäli ymmärrän oikein, Ismo ja Juha ovat tähdentäneet, kuinka rakkaudessa on 2 kohdetta, kuten ristinpuussa on 2 parrua; Jumala ja lähimmäinen. Sen verran sain tolkkua tuosta Ismon pitkästä kommentista, että rakkaus Jumalaan muovaa suhdettamme häneen ja hänen sanaansa. Rakkaus ei johdata hylkäämään apostolien opetusta, eikö niin?
Niin ehdottoman tärkeä kuin toisen ihmisen rakastaminen onkin, se on ontuvaa, jos rakkaus Jumalaan puuttuu.
Minä en ymmärrä, miten voidaan lainkaan puhua rakkaudesta ja vanhapoika Paavalista saman aikaisesti tai keveästi neuvoa ihmisiä elämään Jumalan tahdon vastaisesti?
Kavereiden tekstejä lukiessani muistui mieleeni, kuinka Katekismuksen käskyjen selitys alkoi: Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin että….. jne…