Yritämme kirkossa aktivoida kääntymättömiä ihmisiä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti, että kirkko pitää tätä päätehtävänään eikä enää muistakaan korostaa, missä kaiken rakkauden lähde ja kaiken ihmisten välisten suhteiden järjestelyjen ja voiman avaimet ovat, että se ei enää käykään näihin maallisiin taivaan kautta. Vaaramme on vaieta ihmisten kääntymyksestä, uudesti syntymisestä ja persoonallista uskonelämää koskevista asioista ja rientää oikopäätä noihin eettisiin tehtäviin. Tämä tilanne on Uudentestamentin suurta väärinymmärrystä, jopa Herran Kristuksen kieltämistä, sillä juuri siten hänestä tehdään pelkkä opettaja ja neuvojen antaja, jonkinlainen kannustin, jonka nimessä toimitaan omin voimin, mutta taivas on suljettu……Muodostelemme kristillisyydestä jonkinlaista yhteishyvän harrastusta……Periaatteellinen myöntyminen sovituksen ja ylösnousemuksen sanomaan ei merkitse paljoakaan, jollemme itse siitä elä, emmekä julista. Osmo Tiililä kirjasta Jumalan kansan häpeä ja kunnia. vuodelta 1962
Olen viimeaikoina pohtinut samaa asiaa. Kirkossa yhä edelleen pyritään polkaisemaan maasta kristillistä rakkautta henkilöille joilla sitä ei voi olla. Näin he joutuvat pian havaitsemaan ettei paukut riitä. Ei jaksa, eikä enää tahdo. Kannustetaan löytämään omasta sisimmästä sellaista mitä siellä ei ole.
Kristillinen rakkaus on mahdollista omistaa vain niiden, joille se on uskon kautta sydämeen vuodatettu. Jollei henkilökohtaista uskoa ole, niin todellista kristillistä rakkautta ei voi syntyä. Usko sen sijaan heti vaikuttaa sen myös voiman hyviin tekoihin. Voima toimia jumalan työmailla tulee työnjohdolta. Sitä ei on turha yrittää kaivaa meistä.
Aamen!
Pekka, kiitos hyvästä kirjoituksia. Kun rakkaudesta puhutaan, niin siihen liittyy tärkeysjärjestyksemme. Monesti emme samanaikaiseti voi osoittaa rakkauttamme vaan peräkkäin ja ihan kaikkeen ei riitä aikaa.
Kristillinen rakkaus. Mitä se oikeasti on?
Se on Elämää Kristuksessa.
Vaan, kuinka eroaa meistä itsestämme nousevasta rakkaudesta?
Erinomainen kysymys Pekka.
Ihnimillinen rakkaus rakastaa niitä jotka meitä rakastaa.
Jumalan rakkaus kaikkia tekivätpä mitä tahansa.
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”
(Matt.5)
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Kiitos Ari tärkeistä kohdista.
Kristitty rakastaa Jumalaa ja tahtoo siksi tehdä hänen tahtonsa. Jumalan tahto taas on se, että uskovilla on keskinäinen rakkaus. Jumalan tahto on myös pelastaa kaikki, jotka uskovat. siispä kristitty rakastaa myös evankeliumin julistamista ja lähetystyötä. Hän pyrkii itsekin viemään sanomaa eteenpäin ja muutamaan elämäänsä, niin ettei sanoma tulisi sen tähden moitituksi. Kristitty haluaa paremmin tuntea Jumalan ja hänen tahtonsa. Niinpä hän lukee Raamattua paljon ja jatkuvasti. Kristityn suurin murhe on siinä, että niin vähän hän kykenee elämässään toteuttamaan Jumalan tahtoa.
Jep, tilaisuuksia Rakkauden harjoittamiseen on kaiken aikaa, mutta liha on rajallinen. Henki on kyllä altis, mutta liha on heikko.
Juuri tuohon lihan heikkouteen myös syyttäjä iskee ja pyrkii saamaan meidät kiusaukseen ja sen kautta lankeamaan epäilykseen Jumalan Armosta, siis pois luottamuksesta Jumalan lupauksiin. Jos katsomme itseämme, emmekä Kristukseen, niin meille voi tulla epäilyksiä ja kiusaus luopua uskosta koska emme pysty täyttämään meille lain kautta annettua mittaa.
Siksi rukoilemme: ”Älä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta” tuossa voisi olla myös päästä meidät epäuskosta, joka on kaiken tekopyhyyden alku. Ihminen alkaa niin helposti tekeytymään ”hyväksi” kun luottamus Jumalaan horjuu ja ihminen lankeaa pois Armosta. On niin paljon helpompaa leikkiä hyvää, kuin olla rehellinen ja rehellinen ihminen pystyy olemaan vain silloin, kun hänellä on luja Luottamus Jumalan Armoon ja siihen, että rangaistus on kokonaan sovitettu Kristuksen Veren kautta.
Missä on Rakkautta, siellä ei ole myöskään pelkoa rangaistuksesta.
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” 1.Joh.4:18
Hyvä muistutus. Kiitos Ismo. Rakkaus todella karkottaa myös pelon. Jumalan rakkauden kohteena ollessaan ei tarvitse jatkuvasti pelätä toimivansa väärin. Juuri se pelko estää elämästä rakkauden mukaan. Väärintekemisen pelko myös laittaa arvostelemaan tiukasti toisten tekemisiä.
Pekka:”Väärintekemisen pelko myös laittaa arvostelemaan tiukasti toisten tekemisiä.”
Entä kun ”näkee” toisten synnit mutta ei omassa elämässä tai uskossa mitään väärää? (vrt. spn-avioliitto)
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.(Matt.7)