Miksihän meillä ei ole ystävän virttä. Onko mielipiteitä. Se voisi olla vaikka ylioppilasaineen aiheena. Kirjoitan parasta aikaa aiheseen liittyvää artikkelia. Haluaisin kuulla näkökantoja puhtaalta pöydältä.
Miksihän meillä ei ole ystävän virttä. Onko mielipiteitä. Se voisi olla vaikka ylioppilasaineen aiheena. Kirjoitan parasta aikaa aiheseen liittyvää artikkelia. Haluaisin kuulla näkökantoja puhtaalta pöydältä.
Ymmärrykseni luterilaisuudesta on pinnallista, joten suokaa anteeksi jos pohdintani menee aivan metsään. Olen käsittänyt, että oppiin kuuluu (itse Lutherilta?) jako maalliseen ja hengelliseen hallintoon. Eikö siis sopeutuminen sen valtion työlainsäädäntöön, jossa kirkko toimii, olisi oikeaoppista?
Joidenkin kirjoittajien kommenteista saa käsityksen, että heillä on kaipuu vanhoihin aikoihin, jolloin kirkolla oli hyvin merkittävä valta alamaistensa elämään. Nykysuomeen sopii kovin huonosti ajatus, että kirkko vaatii vaikkapa puutarhurilta oikeaoppista kristinuskoisuutta (meillä toki paljon lievempänä vain kirkon jäsenyyttä).
Yhteiskunnalliselta kannalta kirkossa on mielestäni paljonkin työtehtäviä, joihin ei (sekulaarin valtion kannalta) voi mitenkään edellyttää uskonnollista vakaumusta tai edes kirkon jäsenyyttä. Jos kirkko kuitenkin haluaa harjoittaa tällaista erottelua vakaumusten suhteen, sen on syytä varautua voimakkaisiin vastareaktioihin.
Risto Korhonen :””Yhteiskunnalliselta kannalta kirkossa on mielestäni paljonkin työtehtäviä, joihin ei (sekulaarin valtion kannalta) voi mitenkään edellyttää uskonnollista vakaumusta tai edes kirkon jäsenyyttä. Jos kirkko kuitenkin haluaa harjoittaa tällaista erottelua vakaumusten suhteen, sen on syytä varautua voimakkaisiin vastareaktioihin.”
Emeritusprofessori Bergströmiä siteeraten :”Arvoinvalidiyhteiskunnassa ainoat arvot ovat tieto ja voima, käyttäytymisohjauksemme alimmat tasot”, mistä kommentin viimeinen lausekin mielestäni kertoo. Valitettavasti.
Ainakin oman perheemme maksamat kirkollisverot on ”korvamerkitty” hengelliselle arvoyhteisölle, jota sanotaan kirkoksi. Jos ateistit ovat perinteisen tapansa mukaan sitä mieltä, että ”valtaa ei anneta, vaan se otetaan”, kirkollisverojen maksaminen ainakin omalta osaltamme loppuu siihen.
Tuula, minä kirjoitin vl-blogiin, että väkivaltaiset eivät anna valtaa, vaan se on otettava itse. Minä en ole ateisti. Ja vallan ottaminen tarkoittaa väkivallasta irtisanoutumista ja itsemääräämisoikeutta, joka on ihmisen tärkein ja perustavin tarva.
Kirkko on Kristuksen ruumis. Tämä hengellinen ulottuvuus määrittelee kirkon olemuksen.
Tämän takia kaikkien työntekijöiden on oltava kirkon jäseniä.
Jokainen seurakunnan palkkalistoilla oleva ihminen on samalla kirkon näyteikkuna ympäröivässä yhteiskunnassa.
Siksi myös konfirmaatiossa julkisesti tunnustettu usko on mielekäs ehto työhön mukaan tulemiseen.
Pääsisikö juutalainen hommiin moskeijaan? Entä kristitty?
Palkkaisiko Vasemmistoliiton puoluetoimisto julkikokoomuslaisen?
Viimeksimainittuun: Rikoslain esityöiden mukaan esimerkiksi poliittisen lehden toimittajalta voidaan edellyttää tietynlaista poliittista suuntautuneisuutta. Tuossa siis ei sanota, että puolueen kaikilta työntekijöiltä voidaan edellyttää.
Minusta sellainen kommentointityyli, jossa vain huudellaan kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä ei ole kovin rakentavaa.
Suomessa on katsottu, että evankelis-luterilaisen kirkon papin tulee olla kirkon jäsen. Edelleen on katsottu puoluetoimistossa poliittista työtä tekevän tulee olla puolueen jäsen. Tältä osin Ari Lahtisen kommentointi on hieman koohottamista.
Ja edelleen Suomessa on katsottu, että seurakunnan työntekijän, joka leikkaa hautausmailla nurmikkoa ei tarvitse olla kirkon jäsen, koska vakaumuksella ei ole merkitystä työtehtävän hoitamisessa. Samoin kokoomuksen puoluetoimiston siivoojan ei tarvitse olla kokoomuslainen, koska hän ei tarvitse puolueen jäsenkirjaa työnsä tekemiseen.
Minusta Suomessa vallalla oleva käytäntö on pääsääntöisesti ihan looginen ja järkevä.
Jusu Vihervaara :”Suomessa on katsottu, että seurakunnan työntekijän, joka leikkaa hautausmailla nurmikkoa ”
Ihmisoikeusliiton valituksessa ei ole kysymys nurmikon leikkaajista eikä siivoajista, vaan esimerkiksi tiedottajan, emännän, isännöitsijän ja talouspäällikön ammattinimikkeistä. Jos talouspäälliköksi valitaan poliittisesti orientoitunut tai muu kirkon hengellistä työtä vastustava materialisti, tämä näkyy seurakunnan työssä hengellisten ”laiskaa ja tuottamatonta pääomaa” edustavien hankkeiden vastustamisena. Siinä srk:ssa, jossa teimme vapaaehtoistyötä, kirkkoherran alaisena hengellisen työn tekijöihin kuulunut tiedottaja sai tuntea nahoissaan sen, että kuului hengellisen työn tekijöihin.
Luulisi ihmisoikeusliitolla olevan muutakin tekemistä, kuin kyseenalaistaa kirkon toiminta. Kun suurin osa kansalaisista on poliittisesti sitoutumattomia, uskon, että poliittisista virkanimityksistä puolueiden suojatyöpaikoiksi rakenneltuine ”himmeleineen” löytyisi paljonkin selvitettävää.
Tuula, luulen että missä tahansa työpaikassa on aina riskinä rekrytoida kaikkea vastustava laiska materialisti. Toisekseen seurakunnan jäsenyys ei välttämättä poista näitä luonteenpiirteitä.
Jusu Vihervaara :”Tuula, luulen että missä tahansa työpaikassa on aina riskinä rekrytoida kaikkea vastustava laiska materialisti. Toisekseen seurakunnan jäsenyys ei välttämättä poista näitä luonteenpiirteitä.”
Anteeksi Jusu. Painoin vahingossa ilmoita asiaton kommentti -nappulaa, kun halusin vastata ylläolevaan viestiin, joten älä ihmettele, jos viesti jossakin vaiheessa häviää.
Se mitä halusin sanoa, on se, että kävin katsomassa ns ”ihmisoikeusliiton” sivuja ja kuinka ollakaan, myös se on poliitikkojen temmellyskenttä. On demaria ja on vihreää, joten nämä provokaatiot piispoja ja kirkkoa vastaan on vain tyypillistä poliittista kollektiivista mustamaalausta. Ja se siitä.
On myös tutkimuksellista tietoa siitä, että seurakunnissa/kirkossa on aivan erityisen paljon työpaikkakiusaamista eli henkistä väkivaltaa. Myös hengellistä väkivaltaa.
Kristillinen vakaumus ei ole tae mistään, sen minä jos kuka tiedän todella hyvin. On todella naiivia kuvitella niin.
Uskonnollisiin piireihin hakeutuu erittäin paljon luonnehäiriöisiä ihmisiä, koska niissä piireissä saatetaan julistaa, seurakuntalaisten olevan lampaita ja lauma. Se kertoo ihmiskäsityksestä paljon. siellä niitä susia luikkii.
Ihminen on Jumalan kuva. Jumala on kaikkivaltias. Jumala on kaikkitietävä. Mies on Jumalan kuva ja vain mies voi olla Jumalan kuvana pappi. Siitä voi loogisesti päätellä taas…Tällaista käsitystä sieltä löytyy
Sonja Ottavainen :”On myös tutkimuksellista tietoa siitä, että seurakunnissa/kirkossa on aivan erityisen paljon työpaikkakiusaamista eli henkistä väkivaltaa. Myös hengellistä väkivaltaa.”
Siitä on kyllä omakohtaistakin tietoa ja suurin syy henkilökunnan kiusaamiselle oli konflikteista elävä puoluepolitiikka ja lahkolaisuus. Kärsijöitä ja kiusattuja olivat hengellisen työn tekijät ml. kirkkoherra.
Sonja, puhut yllä luonnehäiriöisistä ihmisistä seurakunnassa. Osaisitko edes joltain kannalta avata, mistä asioista mielestäsi sellaisen tilanteen voisi ehkä tunnistaa?
Kaikkea asiatonta sitä Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Milla Aaltonen kirjoittaakin. Joko hän on ateismin aiheuttaman ahdasmielisyyden vallassa tai sitten häneltä on jäänyt läksyt lukematta.
Eduskunnan hyväksymä kirkkolaki on yhä voimassa:
”Vain evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen on kelpoinen:
1) virkasuhteeseen;
2) työsuhteeseen, joka liittyy kirkon jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon;
3) työsuhteeseen, jossa kirkon jäsenyyden ja konfirmaation edellyttäminen on työtehtävien luonteen vuoksi muutoin perusteltua.” KL 6:13
Laki on nimenomaan näin kuin Matias Roto sanoo. Tästä syystä uutiseen liittyvä mutu-tuntumalta tehty arvailu, mitä saa mihinkin tehtävään vaatia, on aivan turhaa.
Omasta mielestäni on aivan selvää, että keittiö, kiinteistöhuollon, hautausmaidenhoidon sekä taloushallinnon tehtävät eivät ole jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon välittömästi liittyviä töitä eikä tehtävien erityinen luonne myöskään edellytä konfirmoitua jäsenyyttä.
Anteeksi, että toisen kirkkokunnan jäsenenä sekaannun tähän keskusteluun, Silti, miksi kirkko, mikä vain, ei saisi suosia työntekijävalinnoissa omia jäseniään. Ehkä olen typerys, mutta en oikein ymmärrä keskustelun aihetta ja sen näkökantaa, joka on valittanut alkujaan asiasta.
Luterilainen kirkko ei ole valtion hallinnassa työtekijöitä palkatessaan, käsittääkseni.
Liisa, et ole typerys. Suomen laki nyt vain on sellainen, että uskonnollista vakaumusta ei lähtökohtaisesti saa käyttää rekrytoinnin kriteerinä. Ketään ei saa jättää palkkaamatta sen takia, että hän on uskovainen. Ketään ei saa myöskään jättää palkkaamatta sen takia, että hän ei ole uskovainen. Uskonnollinen vakaumus nauttii lainsäädännössä erittäin vahvaa yksityisyyden suojaa ja lähtökohtaisesti sitä ei saa työhaastattelussa edes kysyä.
Kuten tässä on aikaisemmin keskusteltu, kirkon opetukseen ja julistukseen liittyvät tehtävät ovat poikkeus, jossa uskonnollista vakaumusta saa ylipäätään työhaastattelussa tiedustella ja sitä saa käyttää palkkauksen kriteerinä. Minusta tämä poikkeus on aivan perusteltu. Olisi kovin outoa, jos uskontokunnan pappi ei kuuluisi uskontokuntaan vaan tunnustaisi jotain muuta uskontoa tai olisi ateisti.
Jokainen seurakunnan työntekijä on kirkon näyteikkuna.
Siksi on mielekästä että jokainen työntekijä on kirkon sanoman ainakin sen verran sisäistänyt että hän on kirkon konfirmoitu jäsen.
Olen erittäin monissa seurakunnissa huomannut, että juuri ne ihmiset jotka ihmiset kohtaavat ensimmäisinä tullessaan käymään hautausmailla, kirkon kiinteistöille tms. luovat mielikuvan kirkon olemuksesta. Siksi työpaikkailmoituksiin kannattaa panna erittäin paljon aikaa niin että ne vetävät tehtävien hakijoiksi sellaisia, jotka sisäistävät kirkon sanoman ja joilla on terve tapa kohdata kanssaihmisiä näiden tuonhetkisessä elämäntilanteessaan. Tähän esim. hautausmaan kesän aikaisten kukkien hoitaja saattaa ohimennen kohdata lukemattomia äskettäin omaisensa menettäneitä ihmisiä. Tässä kohtaamisessa näillä surevilla tuo kesätyöntekijäkin on yksi seurakunnan henkilöitymä.
Tämä on ihan mahdollinen ajattelutapa, mutta se ei vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lainsäädäntö on, kuten itse sanoit, sellainen että vain listaamiisi tehtäviin saa lain mukaan vaatia konfirmoitua jäsenyyttä. Hautausmaan kesätyöntekijältä sitä ei saa lain mukaan vaatia olipa hän minkälainen näyteikkuna hyvänsä.
Eihän kommunistia voi kelpuuttaa työhön kokoomuspuolueeseen, miksi siis pitäisi sietää viidettä kolonnaa kirkon töissä. Varsinkin tiedottaja on aivan keskeisesti evankeliumin levittämiseen liittyvässä tehtävässä, ja on mahdoton ajatus, ettei hän itse uskoisi levittämäänsä sanomaan. Emäntäkin kohtaa seurakuntalaisia joskus melko herkissäkin tilanteissa, esim. hautajaisissa, ja tällöin on tärkeää, että hänkin pystyy sanomaan kristillisen toivon mukaisia lohdun ja osanoton sanoja. Kiinteistönhoito ehkä voisi sujua ilman uskoakin, samoin tilinpito, mutta onko ei-kristityllä todellista intressiä toimia seurakunnan edun ja kristillisen etiikan mukaisesti.
Minun mielestäni on erikoinen ajatus, jos lähtökohtaisesti kyseenalaistetaan kirjanpitäjän ammattitaito ja halu suoriutua tehtävästään mahdollisimman hyvin, mikäli hän ei ole seurakunnan jäsen. Aniharvoin yksityisen sektorin kirjanpitäjät maksavat työnantajalleen jäsenmaksua, mutta tästä huolimatta selviävät tehtävistään ja ovat lojaaleja työnantajalleen.
Ymmärrän oikein hyvin, että kirkosta eronneella papilla ei ole uskottavuutta hoitaa tehtäväänsä. Ja ymmärrän hyvin, että puolueiden poliittisissa tehtävissä vaaditaan puolueen jäsenyys. Sen sijaan on naivia ajatella, että keittäjän tai emännän kyky suoriutua tehtävistään katoaa sillä hetkellä kun hän jättää eronpyynnön eroakirkosta.fi sivustolla. Kirkosta eroaminen ei myöskään tapa hänen empaattisuuttaan eikä kirkon jäsenyys ole tae empaattisuudesta.
Mielestäni sellainen ihmiskuva on valitettava, että ihmisen haluun tehdä työnsä hyvin ei lähtökohtaisesti uskota, ellei hän maksa veroja kirkolle.
Minä näen asiassa monta puolta. itse pidän esim. vahtimestareita ja sihteereitä samanarvoisina työtovereina kuin pappiskollegoja, ja näen käytännössä miten he tekevät paljon hengellisluonteista työtä seurakunnassa, vaikka se ei ehkä muodollisesti heidän tehtäviinsä kuuluisikaan. Soisin tietenkin heidän kaikkien kuuluvan kirkkoon ja uskovan Jeesukseen, ja olen pahoillani jos näin ei ole. Toisaalta olen iloinen jos joku kirkkoon kuulumaton haluaa tulla seurakuntaan töihin, ehkä hän on löytämässä tiensä lähemmäs Jumalaa. Sen sijaan esim talouspäälliköksi ei minusta pitäisi missään nimessä ottaa kirkkoon kuulumatonta tai ylipäänsä uskonasioihin perehtymätöntä, kirkon taloudenhoitoa ja hengellisen työn suunnittelua kun ei voi erottaa toisistaan. Tämän perusteen tulisi olla kestävä myös lain edessä.
Syrjimätön lainsäädäntö ei ole minusta sinänsä ongelma, vaan viime kädessä myös kristittyjen etu. Britanniassa ihmiset pelkäävät nykyään tunnustaa kristillisen vakaumuksensa sekulaareilla työpaikoilla, koska heidät saatetaan sen vuoksi erottaa. On hyvä jos Suomessa on sellainen laki joka turvaa työntekijän uskonnonvapauden. Toivon että se toimii käytännössä tasapuolisesti uskonnollisten ja uskonnottomien ihmisten kohdalla ja eri tyyppisillä työpaikoilla.
Minä en talouspäällikön osalta täysin ymmärrä tarvetta kuulua kirkkoon. Talouspäällikkö on laskentatoimen asiantuntija. Missä hyvänsä työpaikassa, oli se sitten seurakunta tai jokin yksityinen yritys, talouspäällikön on hyvä ymmärtää työnantajan toimintaa. Mutta ei tämän ymmärryksen hankkiminen vaadi kirkon jäsenyyttä.
Yksityisen terveysaseman talouspäälliköllä ei tarvitse olla lääkärin tutkintoa eikä hänen tarvitse olla minkään terveysjärjestön jäsen. Ravintolan talouspäälliköllä ei tarvitse olla kokin koulutusta eikä hänen tarvitse olla minkään ravintola-alan järjestön jäsen. IT-alalla toimivan yrityksen talouspäällikön ei tarvitse osata ohjelmoida eikä hänen tarvitse olla minkään tietotekniikkajärjestön jäsen.
Miksi seurakunnan talouspäällikkö yhtäkkiä ei osaisi hoitaa talousasioita työnantajan toiminnan edellyttämällä tavalla kun se onnistuu talouspäälliköiltä kaikissa muissa työpaikoissa ilman työnantajan liiketoimintaan liittyvää substanssikoulutusta tai jonkin järjestön jäsenyyttä? Mielestäni talouspäällikön kykyyn hoitaa tehtäväänsä ei vaikuta se, maksaako hän kirkollisveroa vai ei.
Olen muuten itse ollut töissä kahdessakin seurakunnassa ja mielestäni hoidin työtehtäväni erittäin tunnollisesti…
Työntantajalla on oikeus määritellä työnsä luonne sellaiseksi, että se palvelee työn kokonaistavoitteita kaikkein parhaiten.
Kirkon perimmäisenä tavoitteena on ihmisten palvelu niin että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi iankaikkisesta elämästä.
Pelastusta ei ole kirkon ulkopuolella. Siksi sellainen joka ei kuulu kirkkoon tuo omalla esimerkillään ristiriidan tuon perimmäisen tavoitteen kanssa.
Jotta ihmiset rohkaistuvat pelastavan yhteisön jäsenenä olemiseen, pitää myös yhteisön jokaisen palvelijan olla jäsen.
Matias Roton kuvaama käytäntö olisi Suomessa lainvastainen. Seurakunnat eivät voi lain mukaan edellyttää jokaiselta työntekijältään kirkon jäsenyyttä. Pakkojäsenyys olisi ristiriidassa uskonnonvapaudesta säädetyn lainsäädännön kanssa.