Monenlaiset ongelmat saattavat rasittaa ihmisten yhteistä elämää. Toisinaan jompi kumpi loukkaa toistaan, toisinaan syntyy väärinkäsityksiä tai muuten vain sukset menevät ristiin kahden ihmisen välillä. Tällöin tarvitaan sovittelua ja keskinäisten asioiden oikaisua. Anteeksianto on merkittävä lääke kaikkien ihmissuhteiden ongelmien korjaamiseen. Pitää hyväksyä toisensa sellaisina kuin nämä ihan oikeasti ovat eikä vain näistä tehtyjen haavekuvien varassa.
Toisinaan varallisuuskin voi tulla yllättäväksi esteeksi. Vaikka varallisuus yleensä auttaa ihmistä selviytymään helpommin elämästään, niin toisinaan ssiitäkin voi syntyä ongelma. Rio de Janeirossa esimerkiksi on yksi maailman suurimpia tihentymiä helikopteriliikenteessä siitä syystä, että varakkaammat haluavat kulkea helikopterilla, jotteivat joutuisi vaikeuksiin katutasolla liikkuessaan. – Tämäkin eräänlaista itsensä häkkiin saattamista.
Järkevä vastuualueiden jako helpottaa
Abramin ja Lootin omaisuus oli valtava. Heillä oli paljon lampaita ja vuohia. Kun laumat kasvoivat yhä suuremmiksi, niin lopulta laitumet eivät enää riittäneet. Syntyi riitoja paimenten välille.
Abram setä esitti veljenpojalleen järkevän suunnitelman. Lähdetään eri suuntiin asumaan, niin kummankin laumoille riittää tilaa. Vanhempi ja viisaampi ymmärsi, että nuoremmalle on annettava tilaa kokeilla siipiään elämän koulussa. Niinpä Abram sanoi, että Loot sai valita, mihin suuntaan tämä lähtee, ja hän puolestaan asettuu toiseen suuntaan.
Loot valitsi viljavan Jordanin alangon. Seutu on merenpinnan alapuolella ja se on pitkän historian aikana useaankin otteeseen ollut erittäin rehevän kasvuston aluetta. Eräinä kausina myös Egyptin hallitsijoilla tai heidän perheillään on tuolla ollut puutarhoja.
Vain Kuolleen meren lähellä seutu on ollut autiompaa, koska liiallinen suolapitoisuus on ollut kiusana.
Abram puolestaan pysyi korkeammilla alueilla, jotka olivat karumpia, vaikka tuohon aikaan vielä noillakin seuduilla oli markittäviä laidunmaita suuremmillekin laumoille.
Abramin karjankasvatuksen laajuutta kuvaa, että hän saattoi koota 318 miehen joukko-osaston omasta palvelusväestään, kun piti auttaa Lootia tämän jouduttua vihollisarmeijan vangitsemaksi
Ystävyys säilyy etäisyydestä huolimatta
Vaikka Abramin ja Lootin laumat siirtyivätkin kauas toisistaan ja heidän elämänsä alkoi kulkea eri suuntiin, niin sukurakkaus ei kuitenkaan hävinnyt. Tämä tuli näkyviin myöhemmin.
Kerran Loot joutui Sodomaan tunkeutuneitten vihollisarmeijoiden miehityksen keskelle. Hänet vangittiin ja häntä alettiin kuljettaa miehittäjien mukana, mahdollisesti orjaksi johonkin toiseen maahan.
Kun Abram kuuli tästä, niin hän kokosi tehokkaan taisteluyksikön, joka pystyi lyömään maahan tunkeutuneet vihollisjoukot, toki älykkäästi yllätyshyökkäystä hyväksi käyttäen. Abram vapautti vangit ja palautti vihollisen ryöstämän sotasaaliin omistajilleen.
Sukurakkaus sai Abramin ryhtymään tähän jopa suorastaan uhkarohkeaan yritykseen. Hänessä oli samantapaista henkeä, kuin suomalaisilla sotilailla viime sotiemme aikana: Veljeä ei jätetä.
Vanhurskaus maan rakentaa
Loot oli laskenut sen varaan, että Sodoman seutu oli rehevää ja näin tarjosi erinomaiset mahdollisuudet mennä elämässä eteenpäin. Valintaa tehdessään hän ei saattanut tietää, että tuossa yltäkylläisyydessä piili sisäinen vaara. Ihmisten jumalisuus oli kadonnut. Jumalattomuus oli päässyt rehottamaan. Tämä puolestaan loi moraalisen rappion, joka sittemmin johti Jumalan vihan purkautumiseen tuota seutua kohtaan.
Abram puolestaan jäi heikommille laidunmaille, mutta ei kuitenkaan ilman toivoa. Hänen voimansa oli usko Jumalaan. Vähän myöhemmin Abramista sanotaan, että hän uskoi Jumalaan. Tämän uskon Jumala luki hänelle vanhurskaudeksi. Usko ei ole teko, vaan Jumalan lahja. Tämän lahjan varassa Abram saattoi edistyä elämässään ja Jumalan siunaus pysyi hänen mukanaan.
Jumalan vanhurskaus kantoi häntä eteenpäin. Tulevaisuus oli Jumalan kädessä. Häntä lohdutti Jumalan hänelle antama lupaus, joka ylitti kaiken, mitä ihminen voi omin voimin päätellä tai suunnitella elämäänsä varten. Jumala lupasi koko tuon maan Abramin jälkeläisille. Tämä toteutuikin alustavasti jo Mooseksen ja Joosuan aikana ja sai laajimman ulottuvuutensa Daavidin ja Salomon aikana.
Ystävyys on käden ojennus
Ihmisten välillä ystävyys on tärkeää. Rakkaus rakentaa ja viha tuhoaa. Autuaita ovat ne, jotka pystyvät ojentamaan kätensä toinen toiselleen sovinnon ja yhteistyön, rauhan ja rakkauden, toinen toisensa hyväksymisen ja terveiden ihmissuhteiden merkiksi.
Yli kaiken jokaista meistä kehotetaan tarttumaan Jumalan kädenojennukseen, kun hän tahtoo meitä johdattaa niin kuin vain Taivaan Isä voi kädestä taluttaen ohjata meitä rakkaita lapsiaan. Pyhän sanansa opastuksella hän tahtoo meille osoittaa rakkautensa, hyvyytensä, armonsa ja anteeksiantamuksensa elämän voimaksi ja Pyhän Hengen voimalla ohjata meitä eteenpäin koko elämämme ajaksi aina taivaan iki-iloon asti meitä kantaen.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
1. Moos. 13: 5-11, 14-16
Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.
Sunnuntain aiheeseen ja teksteihin voi tutustua osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-8-11-2020/
Söndagens tema och texter presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-8-11-2020/
Matias
Tietysti jokainen mies haaveilee siitä, että hänellä on lammaslauma, joka menee sinne minne hän haluaa, mutta ongelma onkin siinä, että ihmiset eivät ole lampaita.
Aabrahamin lammaslauma ei tietenkään ollut vain omaisuuden esittelyä, vaan elinkeino, eli lampaita kasvatettiin ravinnoksi. Tosin ihmettelen tässä sitä, että mistä hän sai miehiä niin paljon, että pystyi puolustautumaan vihollisia vastaan, kun hänellä oli vain yksi vaimo, eikä jälkeläisiäkään ilmaantunut sataan vuoteen.
Ehkä hän lunasti itsensä ja lampailla vihollisten kädestä. Eli maksoi hinnan.
Kuten myöhemmin kymmenykset Melkitsedekille, joka oli jebusilaiten päämies, vanhurskas oikeamielinen mies, suvaitsevainen maahanmuuttajalle.
Kukaan ei vielä siihen aikaan tullut sanomaan, että eläinten uhraaminen loppui nyt kertakaikkiaan.
Tarja
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi.
Isompien laumojen hoitamiseen tarvitaan iso määrä palveluskuntaa. Useimmilla paimemilla oli myös oma perheensä mukana kun laumat kulkivat alati uusia laidunmaita etsien. Näille perheille syntyi myös lapsia, jotka siis kulkivat saman yhteisön mukana.
Huushollin käsite oli tuohon aikaan laajempi kuin nykyisin. Koko palvelusväkikin laskettiin samaan talouteen. Jopa kokonaisia kansoja saatettiin kutsua huushollia kuvaavalla sanalla. Niinpä jopa akkadilaisissa teksteissä mainitaan myöhempää koko Pohjoisen valtion eli Israelin kuningaskuntaa Omrin taloksi: Biit Omri.
Sama laaja merkitys on ollut vielä Uuden testamentin aikanakin, kun puhutaan kokonaisten ”perhekuntien” kastamisesta. Samalla kertaa kastettiin niin meidän suomalaisten ajatuksen mukainen ydinperhe kuin ylisukupolvinen perheiden kokonaisuus isovanhemmista lapsenlapsiin ja jopa lapsenlapsenlapsiinkin asti, jos niitä oli, sekä koko tuon yhteisön yhteydessä asuvat palvelijat perheineen, sekä kaiken tämän lisäksi saman porukan mukana liikkuvat muut ruokottavat. Kaikki kastettiin samalla kertaa vauvasta vaariin.
Matias
Omri on ollut kuningas, joskus hyvin varhaisella ajalla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Omri
Tarja
Kiitos linkistä.
Åbo Academin professori Antti Laaton uudessa Selitysraamatussa Omrin hallitusaiaksi on merkitty vuodet 884/83 – 873/72 eKr.
Jumalan Poika sanoi Isästään täällä maanpäällä ollessaan: ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala…elävien Jumala, ei kuolleitten.” Patriarkat ovat siellä perillä, kuin kaikki muutkin tulevaan Messiaaseen uskoneet, vaikkei vielä nähneet.
Samuel
Kiitos kommentistasi.
Tuot esille merkittävän näkökulman meidän uskostamme Jumalan antamaan tulevaisuuteen.