Lainaus Kotimaan uutisista: ”Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön mukaan kirkon on välttämätöntä uudistaa toimintaansa perusteellisesti ja sen on pyrittävä nykyistä paremmin osallistamaan kaikkia jäseniään. Erityisesti valiokunta nostaa esiin yhteydentarpeen milleniaaleihin (26–40 vuotiaat) sekä Z-sukupolveen (alle 25-vuotiaat). ”
Tuota tavoitetta on kirkon hyvin vaikea toteuttaa, kun se on laiminlyönyt rippikoulun jälkeisen etsikkoaikansa nuorten tavoittamisessa. Ripari voi olla nuorisotyön alku. Sen ei tarvitse olla sen loppu. Rippikoulu ja varsinkin rippikoululeirit voidaan rakentaa sellaisella tavalla, että nuoret voivat kokea seurakunnan omakseen. Se vaatii uudenlaista asennoitumista koko työhön. Nyt nuoret pudotetaan seurakunnasta pois, heti rippikoulun jälkeen. Jolleivat ole isosina mukana. Seurakuntaan ei isosena olokaan heitä sitouta. Tuon toiminnasta pudottamisen jälkeen nuoren on vaikea uudelleen löytää tietä seurakuntaan. Ripari-fiiliksen varaan ei voi nuoren aikuisen osallistumista rakentaa.
Kuinka helppoa kirkolle olisikaan järjestää Z-sukupolven toiminta, jollei tuota kymmen vuoden katkosta olisi.
Tavoite on koko kirkon kannalta mahdollista saavuttaa, vain suurilla paikkakunnilla. Nykyisen käytännön mukaan seurakunnat toimivat vain omilla alueillaan ja jos nuoria aikuisia on vähän, niin ei ole keille järjestää. Kirkko täytyy saada miltei täyteen nuoria aikuisia, ennekuin vetovoimaa syntyy. Pienten seurakuntien tulee tukea nuorten osallistumista isompien seurakuntien toimintaan ja luoda yhteistyökuvioita sinne missä nuoria enemmän on. Muuten paikkakunnan nuorten aikuisten toiminta jää kituliaaksi ja tyrehtyy.
Kyllä kirkko jää toiseksi (tai kymmenenneksi) somettamisen jälkeen. Somessa on ”tähdet,” joita seurataan. Siellä on esikuvat, joita matkitaan. Sieltä saa arvomaailman ihmisiltä, jotka elävät ja kokevat muidenkin puolesta. Siellä on myös ”epäihmiset”, joita loataan. Kaikki tunteet vapaasti käytössä.
Olin juuri rippijuhlissa. Televisio oli auki, kaikki katsoivat kuninkuusraveja. Kun lahjat ja rahat oli saatu, kiinnostus vieraita kohtaan oli nolla. Kukaan ei huomannut lähtöämme.
Nuorilla on myös tarpeita, joihin kirkolla on oikein hyvät mahdollisuudet rippikoulun avulla vastata. Se mitä Charlotta kerroit, kertoo oikein hyvin siitä, ettei kirkko ole oivaltanut omaa etsikkoaikaansa.
Rippikoulu on aika jolloin nuoren elämä on edessäpäin. Se on myös aikaa jolloin koetaan suurta tarvetta kuulua porukkaan. Juuri tähän saumaan kirkon nuorisotyö voi suunnata voimavarojaan ja saa porukat mukaan.
Ripari aikana nuoret saavat kokea jotain ainutlaatuista yhdessä ja se ainutlaatuisuus voi jatkua riparin jälkeen. Mikäli siihen vain panostetaan riittävästi. On kyse ripari-ikäisistä, tai z-sukupolvesta, niin kyllä heillä on ihan sama tarve kuulua porukkaan. Porukkaan kuulumiseen kuuluu olennaisena se, että kaikki ovat siinä yhä arvokkaita, eikä ketään sorsita. Jokainen nuori kaipaa sitä ihan omaa kaltaistaan joukkoa, johon voi kuulua sellaisena kuin on. Tuohon hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen kirkon nuorisotyöllä on mitä erinomaisimmat lähtökohdat jo valmiina. Harras toiveeni vain on, että kirkko älyäisi käyttää tuota ainutlaatuista mahdollisuuttaan oikein.
Emme kykene täällä periferiassa aikaansaamaan mitään menestyvää Z-sukupolven toimintaa. Sen yksinkertaisen syyn tähden, että täällä on heitä liian vähän. Me voimme kuitenkin rohkaista ja tukea heitä menemään sinne missä muita Z-sukupolven ikäisiä on riittävästi.
Kirkon nuorisotyössä on erityistä se, että nuorilla on mahdollisuus olla toistensa kanssa vain kavereina. Siinä isossa porukassa on hyvä tutustua monenlaisiin tyyppeihin ja luoda syviä ja tärkeitä ystävyys-suhteita. Sieltä on mahdollisuus löytää kaverisuhteita, jotka kantavat koko elämän matkalle.
Pekka: ”On kyse ripari-ikäisistä, tai z-sukupolvesta, niin kyllä heillä on ihan sama tarve kuulua porukkaan. ”
Riippuu tietysti porukasta.
Siksi toiseksi: myös ripari-ikäiset 14-15- vuotiaat kuuluvat ns. Z-sukupolveen. Z-sukupolven edustajat ovat syntyneet vuosien 1996 ja 2015 välillä. Heidän ikähaarukkansa vuonna 2021 on siis noin 6–25 vuotta.
Kiitos Kimmo tarkennuksesta. Hyvä tietää tuo.
Pahin pullonkaula z-sukupolven tavoittamisessa on ajan puute. Työaika ei mitenkään riitä muuhun kuin, niihin tehtäviin, joita kalenteri on jo täynnä. Ensin kalenteriin täytyy saada paljon tilaa ja sellaisen järjestäminen aiheuttaa ison vastustuksen. Se kun merkitsisi joidenkin muiden toimintojen lopettamista.
Vapaaehtoisiakaan ei voi käyttää apuna, sillä heille ei voi antaa vastuuta z-sukupolven kohtaamisesta. Nuorisotyö on ominut nuoret itselleen, eikä muilla tahoilla ole siksi mahdollisuuksia mennä siihen mukaan. Joten käytännössä Z-sukupolvi jää oman onnensa varaan.
Kirkko ei kykene vastaamaan tähän haasteeseen, jollei se uskalla tehdä hyvin radikaaleja muutoksia toimintakulttuuriinsa. Yksi tähänastisen kulttuurin kulmakivistä on ollut se, että tehdään niin kuin on tehty ennenkin. Siksi on hyvin vaikea lähteä z- sukupolvea tavoittamaan. Siihen tarvitaan paljon rohkeutta ja vapautta toimia kokonaan uudella tavalla.
Jos ilmiössä ei ole luontaista vetovoimaa, kannettu vesi pysyy sitäkin harvemmin kaivossa.
Kirkko on ollut näennäisesti kova juttu joskus silloin, kun se oli harvoja instituutioita, jotka antoivat ihmisille yhteisöllisyyden tunnetta. Enää kirkolla ei ole sellaista roolia kansalaisten elämässä ja sitäkin vähemmän nuorten elämässä.
Tämä ei ole mikään yllätys. Kun tuote on heikko, menestys on sen mukaista.
Mitä kirkko esimerkiksi antaa tämän päivän nuorelle? Ei mitään sen kummempaa kuin aikaisemminkaan. Sama länsimaisen oikeuskäsityksen ja yleisen logiikan vastainen jumalahahmo siellä on puikoissa edelleen. Ikuista kidutusta on tarjolla edelleen niille, jotka eivät suostu uskomaan hahmoon, jonka olemassaoloa ei voi todentaa. Miten voi edes olettaa, että valistuneet nykynuoret pitäisivät tällaisiin järjesttömyyksiin perustuvaa instituutiota tärkeänä tai edes tavoiteltavana?
Rippikoulu saattaa vielä maistua, koska siinä on sitä tiettyä yhteisöllisyyttä, jossa on jotain lisäarvoa nuorille. Rippikoulun suorittamisesta seuraavia palkintoja unohtamatta.
Mutta että nuoret saataisiin osallistumaan kirkon toimintaan ja esimerkiksi jumalanpalveluksiin? Ei tule tapahtumaan.
Vuodatuksesi Antero kuulostaa ihan siltä, ettet ole koskaan päässyt näkemään nuorten aikuisten toimintaa, joka vetää viikosta toiseen kirkon täyteen. Olen sellaista paikan päällä ollut seuramassa. Viimeksi Pispalassa ja aiemmin esim. Sefildissä. Tietyt nappulat kun laitetaan paikalleen, niin syntyy varsin mukavasti sitä luontaista vetovoimaa. Luettelemasi tarjoiluehdotukset ei varmasti vetovoimaa luo.
Antero: ”Miten voi edes olettaa, että valistuneet nykynuoret pitäisivät tällaisiin järjesttömyyksiin perustuvaa instituutiota tärkeänä tai edes tavoiteltavana?”
Niin noloo.
Pekka: ”Tietyt nappulat kun laitetaan paikalleen, niin syntyy varsin mukavasti sitä luontaista vetovoimaa.”
Juu, ja lehmät lentää.
Kerro mitkä ”tietyt nappulat”.
Wallentinin hyvää ehdotusta jatkaakseni; kun Helsingissä seurakuntayhtymä katsoisi paikan nuorille tulla puhumaan, kysymään, ja keskustelemaan uskomisen asioista Kai Sadinmaan kanssa yhdessä pienen evään kanssa olisi huomatakseni väkeä runsaasti.
Toki Hän ei ole ainoa mahdollinen pappi mutta hyvä alku asialle kunhan sikäläinen Piispa pudottaa varustautumisensa alaspäin.
Papilla suuri kynnys nuorten kohtaamisessa on pudottaa persoonansa virikettä inhimilliselle tasolle jolloin osa naamiosta jää pois virkaa tekevänä.
Persoona sananhan yksi merkitys on naamio ja hyvin osaamme siittä kiinni pitää.
Mutta hot.dogia ja mehua, minä ainakin tulisin paikalle.
Pienemmissä seurakunnissa pätee hyvin tämä; papilla suuri kynnys nuorten kohtaamisessa on pudottaa persoonansa virikettä inhimilliselle tasolle jolloin osa naamiosta jää pois virkaa tekevänä.
Uskovat nuorten kanssa toimeentulevat maallikot ovat kullan arvoisia kaikkialla.
Meillä asutaan periferiassa ja kirkossa käy sunnuntaisin 20-30 iältään 25-35 -vuotiasta. Takana on noin 10 vuoden kova työ, hengen palo, kasvava kunta ja jäänteet kristillisestä yhtenäiskulttuurista. Täyteen kalenteriin on raivattu tilaa vapaapäivistä ja lisäksi asiaan vaikuttaa merkittävästi muutama seurakunnalle omistautunut maallikko.
Eri alueilla eletään erilaisissa olosuhteissa.
Marko kertoi nyt yhden niistä nappuloista, eli ne seurakuntalaiset, jotka ovat mukana tavoittamassa ja kohtaamassa z-sukupolvea yhdessä työntekijöiden kanssa. Se taitaakin olla niitä tärkeimpiä ja ehkä jopa tärkein nappula. Sillä ne pitävät yllä toimintakulttuuria silloinkin, kun työntekijät vaihtuu. Silloin yhteydet nuoriin ei pääse katkeamaan.
Toinen nappula on toimintamahdollisuudet, joita seurakunnassa on rajattomasti. Moni työntekijä vain yrittää kynsin hampain tehdä kaiken itse. Käytännössä se merkitsee sitä, että paljon tärkeää tehtävää jää kokonaan hoitamatta. Samalla nuoret jäävä vain katselijan ja kuuntelijan osaan, joka luo nuorille turhautumista.
Jotkut sentään ovat tajunneet nuorten yhden perustarpeen olevan itsensä toteuttaminen. Nuorisotyöntekijän ei silloin tarvitse tehdä muuta, kuin luoda edellytykset nuorten omaehtoiselle toiminnalle. Nuoret sitoutuvat toimintaan, kun he saavat olla sitä itse luomassa.
Kolmas nappula on siinä, että nuorten omaehtoinen toiminta luo uusia toimintamalleja ja niille tilaa antamalla syntyy loputtomasti lisää. Näin alkaa muutamassa vuodessa syntyä vetovoimaa, jota moni ihan tosissaan kaipaa.
Neljäs nappula on yhdessä tekemisen ilo. Sitäkin seurakuntatyössä on paljon, varsinkin siellä missä nappulat on aseteltu oikeaan suhteeseen Z- sukupolven tarpeiden kanssa.
Anteron kaipaamaa vetovoimaa ei tietenkään ole , jollei sitä jatkuvasti olla synnyttämässä, hoitamassa ja ruokkimassa. Se kai kirkon nuorisotyössä onkin juuri perusmoka, että ei ole oivallettu sitä, että vetovoima on luotava. Siihen tehtävään on kaikki parhaat voimavarat käytettävä, mikäli z-sukupolvi halutaan oikeasti tavoittaa.
Pekka, miten se vetovoima luodaan?
Antero, kirkon ”tuote” ei ole heikko, Hän on Jeesus Kristus. Siinä ohessa tietysti voi olla ja on kaikenlaista heikkoutta.
Pekka, kun sinä hallitset noin hyvin nuo mystiset ja ratkaisevassa asemassa olevat ”tietyt nappulat” niin miksi ihmeessä kukaan ei sitten käytä niitä Z-sukupolven kiinnostuksen kirkkoon herättämiseksi. Esitä ihmeessä ne vielä suuremmalle julkiselle foorumille kuin nämä sivut.
Pekka: ”vetovoima on luotava”
Minun ehdotukseni tärkeimmäksi ”vetovoimanappulaksi” on kirkon HIPE Clubs- baariketjun perustaminen (Heaven Is a Place on Earth), joissa voisi iskeä itselleen yöseuraa ja nautiskella vaikkapa Valamon luostarin maineikkaita antimia. Papit voisivat vapaa-ajallaan hoitaa baarimikon ja kyypparin hommat ja portsari voisi olla puettu Pyhäksi Pietariksi. Siinä sitä olisi Z-sukupolvelle luontainen harrastus, riittävästi yhteisöllisyyttä ja luovuutta ja suosio olisi takuulla taattu.
Voisiko myös Lutheriksi pukeutunut olla kutsumassa nuoria uskon asioiden äärelle haastamaan.
Hot Dogia ja maitoa mehun kanssa olisi hyvä eväs kohtaamisille.
Tilaisuudet joihin nuoret voisivat tulla pienelle eväälle on hyvä mahdollisuus luoda uutta elämää kuin kokemusta. Kysymyksiin pitäisi sitten myös yrittää pappien vastata.
Kynnys voi kuitenkin olla iso; itse muistan kysymykseni papille adoptionaalisesta dokmista mikä sitten muuttui Jeesuksen ja Jumalan olleen yhtä ja näin samalla toiseksi dokmiksi.
Eli tekeekö tunnustaminen, tahtominen, ja lupaaminen asiaa muotoon missä pappi puhuu tietojensa vastaisesti, tai vaikenee. Nuoret fiksuina kuitenkin huomaavat papin välttelyn kun sitä ilmenee.
Kimmo Wallentinin aloitus kokoontumisen mahdollisuuksissa on enemmän kuin hyvä.
Tätä kirkkomme kaipaa.
Kiitos Kimmo rohkaisusta. Asia ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa, sillä nykyinen kirkon toiminta on kudottu toisenlaisiin kangaspuihin.
Rippikoulutyö , joka mahdollistaa vetovoiman luomisen on avain, mutta sitä avainta kääntämässä on paljon sellaisia joiden pitäisi pitää näppinsä siitä kokonaan pois. Eräskin jo edesmennyt pappi harmitteli sitä, että pian tulee kesä ja se rippikoulu.
Kirkon työntekijöiden on vain ihan pakko hoitaa se homma, vaikka jo edeltä koko touhu kauhistuttaa. Kyllä nuoret sen heti oivaltaa ja vetovoimaa ei tietenkään silloin voi syntyä.
On tietenkin seurakuntia, joissa nuo pelinappulat on aseteltu siten, että toiminta vetää porukkaa hyvin puoleensa. Sitten on harmikseni paljon niitä, joissa tavoitteena on vain hoitaa työ. Silloin paikkakunnan nuoret käy läpi tietyn prosessin, jossa rippikoulu ja isostoiminta on tärkeässä osassa. Sen jälkeen ei sitten yhtään mitään. Sillä seuraava ikäluokka tulee tilalle.
Nuoristyöntekijät elävät lähellä nuoria ja nuorten maailmassa. He ymmärtävät usein tilanteen paremmin kuin papit. Papeilla on kuitenkin valta päättää siitä miten toimitaan . Jos yhteistyö ei toimi heidän välillään, niin ei se toimi silloin nuortenkaan kanssa. Papit voivat myös olla ihan jyvällä nuortentoiminnan luonteesta, mutta heidän esimiehensä kappalainen ja kirkkoherra ei välttämättä ole. Luo siinä sitten yhteishenki työntekijöiden välille, jotta saadaan välitettyä yhteistyön innostus z-joukolle.
Olisihan se kiva jos joku kiinnostuisi näistä nappuloista, mutta aika epätodennäköistä se on jo parinkymmenen vuoden kokemuksella. Tuskin olisin itse innostunut kovin paljon, jos työpaikalleni verotoimistoon olisi ilmaantunut joku, joka tulisi pystymetsästä kertomaan miten työt pitää hoitaa.
Onko Z sukupolvi nyt virallisena nimityksenä tietyn ikäisille nuorille, ja vielä verraten nuorille aikuisille keski·ikää lähestyessään joihin kirkko huomaa kadottaneensa yhteyden.
Edelleen, onko huomaamisen ja asian tunnustamisen taustalla asia jolloin nuorena erotaan kirkon jäsenyydestä.
Nyt lähdetään asiassa liikkeelle hyvällä julkilausumalla. Kohtuullisesti pitäisi ensin voida kiihkottomasti arvioida kahta viimeistä vuosikymmentä.
Onko kirkkoherrakoulutuksesta pyydetty palautetta useamman vuoden ajalta. Onko kirkon tarjoamasta saarnakoulutuksesta pyydetty palautetta.
Jos ja kun olisi pyydetty olisi parempi huomata symmetriahaasteet Ihmisten arkiseen elämään eri ikäkausissa.
Kirkolla on tähän asti ollut tärkeintä statuksensa, ja substanssinsa. Nyt halutaan nopeasti asiaan korjausta, ainakin julkilausuttuna, korjaamaan unohdettujen Ihmisten asiaa kirkolle myönteiseen tulokseen pääsemiseksi.
Toivon toki menestystä haasteelle.
Seuraava ei ole leikinlaskemista mutta toivon ettei asiaa ymmärretä lähteä katsomaan eteenpäin mainostoimistojen avustamana.
Nyt näyttää olevan niin kiire että uskoako ettei mahdotonkin olisi mahdollista.
Vielä lainaus hyvän blogin alusta: ”Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön mukaan kirkon on välttämätöntä uudistaa toimintaansa perusteellisesti ja sen on pyrittävä nykyistä paremmin osallistamaan kaikkia jäseniään. Erityisesti valiokunta nostaa esiin yhteydentarpeen milleniaaleihin (26–40 vuotiaat) sekä Z-sukupolveen (alle 25-vuotiaat). ”
Asia on hyvin ilmaistu, ja siitä huomaa kiireen asialle.
Ei pyörää kannata ryhtyä keksimään tähän hätään uudelleen. Tiedämme aivan hyvin mikä on mennyt pieleen ja miten sen asian voi korjata. Niiden asioiden selvittämiseen ei tarvita yhtään tutkimusta lisää. Nyt olisi ryhdyttävä tuumailusta toimeen.
En minä täältä käsin sitä vetovoimaa voi luoda, mutta jos jossain seurakunnassa alettaisiin toimia sellaisella asenteella, että nuoret ovat seurakunnan ykkösasia. Heitä tulee arvostaa ja pyrkiä hyviin väleihin heidän kansaa kaikessa toiminnassa. Riippumatta ollenkaan siitä missä asemassa, tai työtehtävässä kukin toimii.
Lisäksi on joku Maslovin tarvehierakia, jossa on ne perusteet, jolla motivaatio luodaan. Se kai on tuttu. Sitä kun soveltaa luovasti seurakuntatyöhön, niin vetovoima syntyy omalla painollaan.
Kyllä nuoret nopeasti huomaa sen että heitä arvostetaan. Vielä parempi on jos oikein jopa rakastetaan.
Ensimmäisenä vuotena saadaan yksi mukaan. Tämä kun saadaan pysymään mukana vuoden niin tulee jo toinen. Seuraavana vuonna voi olla jopa 3 sitten ehkä5 ja sen jälkeen voi jo revetä 50-150.
Marko kertoi, että heillä kymmenen vuoden työn tuloksena on pari – kolmekymmentä täysillä mukana. Kyllä se mahdollista on, mutta vaatii pitkäjännitteistä työskentelyä.
Aiemmin kommenteissa mainittiin somettaminen.
Useamman vuoden jatkuneena se luo henkistä riippuvuutta mitä on kovin vaikea sivuuttaa tai osaksi korvata toisenlaisella tarjonnalla.
Näin kaveripiiri on hyvä asia katsoa jolloin yksi tai useampi huomaa kristillisen asian hyväksi ja jolloin useammatkin saattavat lähteä mukaan.
Pekka Veli Pesonen ymmärtää kokemuksesta hyvää asiaa.
Toivon siunausta työllenne.
Pekka: ”Marko kertoi, että heillä kymmenen vuoden työn tuloksena on pari – kolmekymmentä täysillä mukana. Kyllä se mahdollista on, mutta vaatii pitkäjännitteistä työskentelyä.”
Monikohan on siinä ajassa jo ehtänyt erota kirkosta? Veikkaanpa, että jäsenkehitys ja kiinnostus kirkon puuhista on joka tapauksessa miinusmerkkinen. Jos kymmenessä vuodessa on pari, kolmekymmentä saatu kiinnostumaan, tarkoittaa se keskimäärin paria, kolmea per vuosi. Taatusti kirkosta eroavien Z- sukupolven edustajien määrä on suurempi.
Ehdottamieni baarien perustaminen kääntäisi taatusti kirkon suosion huimaan nousuu, Ja miksei – olihan kovasti kunnioitettu herra Lutherkin varsin hilpeä kaljaveikko, joka tykkäsi jutella henkeviä kaljatuoppien innoittamana.
Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että kirkon tuote ei yksinkertaisesti nuoria kiinnosta eikä Jeesus käy kaupaksi.
Rippikoulu on ihan eri juttu. Leirillä, poissa vanhempien silmistä voi ensimmäinen orastava tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen seksuaalisessa mielessä olla houkutteleva mahdollisuus ja sitten ne sukulaisten lahjasekit ja isäpapan ostama mopo. Siinä sitä on yllykettä rippileirin käymiselle ihan riittämiin. Sen jälkeen eivät vähempää enää voisi kirkon puuhat kiinnostaa.
Kyllä nuoret mielellään maksavat sen hinnan, että joutuvat kuuntelemaan oppitunteja saadakseen jotain itselleen merkittävää. Kirkko kyllä kykenisi tarjoamaan nuorille merkittäviä juttuja jatkossakin. Nyt ongelma on vain siinä, että kirkko on hirttänyt itsensä lakisääteisiin tehtäviin, eikä siksi kykene saavuttamaan z-sukupolvea. Lakisääteisistä tehtävistä on tullut nuoria tärkeämpi kohde.
Pekka: ”saadakseen jotain itselleen merkittävää.”
Kuten?
Kirkko kyllä kykenisi tarjoamaan nuorille merkittäviä juttuja jatkossakin.”
Kuten?
Kuten Kimmo, niitä hyviä puolisoita, joista meillä kummallakin on kokemusta. Olethan kertonut miten rippikoulusta löysit vaimosi. Minä löysin vaimon seurakunnan nuorissa vasta paljon rippikoulun jälkeen. Joten eiköhän tuo sama asia vedä tuota z-ikäluokkaa sinne mistä voi löytää kivan puolison. Z- polven SRK. toiminta on kuitenkin tietyllä tavalla erilaista, kuin yökerhojen toiminta. Yhteisten harrastusten löytyminen nuoruudessa antaa hyvää arvopohjaa myös pitkälle avioliitolle. Seurakunnan toimintaan sisään kasvaneilla pareilla on usein pienempi kynnys tulla mukaan avioparitoimintaan. Siitä voi jopa saada takuun onnistumiselle.