”Eroa, arkkipiispa  Kari Mäkinen!”

Netissä kerätään nimiä arkkipiispan erottamiseksi. Monet katsovat, että Mäkinen lobbasi  kaiken aikaa homoavioliittojen puolesta. Villi tuuletus Pyrrhoksen voiton kunniaksi oli liikaa evl. kirkon johtajalta. Väkeä alkoi jälleen kerran virrata ulos kirkon ovista ja ikkunoista. Black Friday-äänestykseen liittyvistä kommervenkeistä useampikin teologian ylioppilas saanee mojovan gradun aiheen.

Pahaa verta on aiheuttanut myös se, että arkkipiispa on juuri sopivasti mahdollisimman kaukana Pääkallonpaikasta, joka tällä haavaa sijaitsee Helsingissä. Mäkisen sanotaan olevan työmatkalla eteläisessä Afrikassa. Miksi tästä reissusta ei ole kukaan raportoinut mitään? Vai ollaanko siellä vain odottamassa pölyn laskeutumista, tilanteen normalisoitumista?

Kotimaa24 julkaisi arkkipiispanvirastakampeamisadressitekstin, joka on sisällöltään varsin vaatimaton esitys, ettenkö sanoisi suorastaan kökkö:

”Kari Mäkinen on niin selvästi ilmoittanut että hänen esille tuoma kanta on kirkon kanta. Näin ollen kirkon ylin johto on liian selvästi Raamatun vastaista mieltä mm avioliittolaista, että Mäkisen on erottava. Hän saa aikaan vielä enemmän pahaa.”

Ne, jotka laittavat nimensä tuohon adressiin, pääasiassa vain nolaavat itsensä. Vai ajattelevatko adressin allekirjoittajat, että arkkipiispa on yllättävillä ulostuloillaan tehnyt niin vakavan virkavirheen, että hänelle ilman muuta pitää tulla noutaja? Eikö kunnon tukkapölly riittäisi?

En voi olla omassa kammiossani hiljaa hihittelemättä, kun vuosikymmenien takaa mieleeni muistuu tällainen vähän samanlainen adressinkeräysjuttu Tapiolan seurakunnan varhaisilta vuosilta. Seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Samuel Lehtonen päätti kasvattaa parran, kenties näyttääkseen vanhemmalta ja viisaammalta. Vaan sepä ei erään kukkakauppiaan pirtaan käynytkään. Niinpä kukkakauppias laittoi kiertämään adressin, jossa vaadittiin, että jos Lehtonen ei suostu ajamaan partaansa pois, hän saa kenkää.

No, ei tämä parta-adressikaan mihinkään johtanut. Ellei sitten hyviä nauruja lueta ansioksi tahi myönteiseksi lopputulokseksi.

Hyvät lukijat, uskokaa, kun Ruttopuiston rovasti sanoo: 100 vuoden päästä kaikki on aivan toisin. Silloin me voimme iloisin mielin ja vapain sydämin naureskella tällaisille kähinöille.

Pitäisikö meidän kääntää katseemme aivan toisaalle, vaikkapa itään Putinia päin? Tuolla uhoilevalla miehellä alkaa olla niin tolkuttomat puheet, että pian se kai tulee ihan väkisin rajan yli ilman passia ja viisumia. Ehdotankin tässä adressia Putinin erottamiseksi…

arkkipiispaarkkipiispaarkkipiispa

Kuvatekstit:

1) Arkkipiispa kuulee TV2:n Homoillan kirkostaerobuumista

2) Arkkipiispa pyytää homoilta anteeksi

3) Arkkipiispa riemuitsee homoavioliittojen puolesta

 

49 KOMMENTIT

  1. Jos Mäkisen oppi ei ole kirkon oppia niin eikö sitä oppia vi muuttaa Mäkisen opin kaltaiseksi? Hänen oppinsa on paljon enemmän Raamatun hengen mukaista kun monet teologisestiset Raamatun yhteen lauseeseen ripustautuneitten oppi.

    Kiurulla on muuten kahdettiva rooli kirkolisessa keskustelussa . Vanhaan , kuninkaitten ja keisarien aikaan, vain narri sai heitellä totuuksia ympärilleen. Maailma voisi voida paljon paremmin jos Putinin tapaiset fundamentalistit ja imperialistit nöyryydessään jättäisivät vallan niille joka jotakin yhteisestä maailmasta välittävät.

  2. Ei huumori ole armolahja, vaan se on vain ihana puhtaana ja hyväntahtoisena arkiasioissa. Mutta Jumalan Sana on pyhä Totuus, siihen ei leikinlasku sovi. Jumala antaa anteeksi syntimme, Jeesuksen sovitustyön armossa, kun tulemme Hänen luokseen parannusta tehden. Tämä on lämmin ja aito vapauttava ilo jokaiselle uskovalle.

    • Raamatussakin on leikinlaskua. Jeesuskin oli humoristi. Liian juhlallinen suhtautuminen voi estää meitä sitä huomaamasta.

  3. Olen sitä mieltä, että kukaan ei tiedä homoudesta ja lesboudesta tarpeeksi ennen kuin se sattuu kohdalle, eli oman lapsen tai lapsenlapsen muodossa. Jos perheessä on rakkautta, kielletäänkö se tältä lapselta, väheneekö rakkaus tätä lasta kohtaan, kuuluuko hän silloin ryhmään ne vai he?
    Vai ympäröidäänkö hänet rakkaudella?

    Tätä pitäisi jokaisen kristityn sydämessään pohdiskella, eikä heitellä kiviä. Kaikki saavat tulla, armoa anelemaan…. kukaan ei meistä tiedä, kuka sen saa.
    Kuka panee synnit arvojärjestykseen?
    Pahan ajatteleminen
    Pahan puhuminen
    Kateus, ahneus
    Viha
    Kiintyminen, rakastuminen, parisuhteen muodostaminen vaikka on homo
    Pilkka
    Epärehellisyys
    Itsekeskeisyys
    Armottomuus, omaan itseensä, omaan uskoonsa eristäytyminen
    Vain meidät Jumala kutsuu-ajattelijat

  4. Minun mielestäni kyselyt siitä, että jos oma lapsi on homoseksuaali, niin rakastavatko vanhemmat häntä jos hän solmii parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa, ovat täysin epärelevantteja. Totta kai jokainen vanhempi rakastaa lastaan, ei rakkaus ole teoista riippuvainen. Otetaan esimerkiksi vaikka nuori, joka käyttää huumeita. Vanhemmilla on hirmuinen hätä nuoren puolesta, siinä vasta vaaditaankin rakkautta rinnalla kulkemiseen. Vanhemmat eivät kuitenkaan hylkää lastaan. Mutta olisi kummallista jos vanhemmat hyväksyisivät huumeiden käytön ja alkaisivat puolustaa sitä.

    Ps. tässä ei rinnasteta homoseksuaalista käyttäytymistä huumeiden käyttöön. Ettei siis tarvitse nostaa tuosta juttua.

    • Kun omassa perheessä on homoseksuaali, ymmärtää sen, ettei ole kysymys itse valitusta elämäntavasta eikä taudista, josta voi parantua. Ei enää pääse piiloon tietämättömyyden taakse. Siksi näkökulma on olennainen.

  5. Aivan sama onko ex-homo vai ex-hetero tai homo tai hetero. Kaikki ovat samanarvoisia ihmisinä ja meidän tulee järjestää tämä yhteiskunta sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse HÄVETÄ sitä mitä on, saati lopettaa elämäänsä sen takia mitä on. Vapauteen Kristus vapautti meidät, jos yksittäisillä lauseilla asia ilmaistaan.

    Ex-homo on vähän kuin ex-syntinen, joita täällä on näkynyt tuhatmäärin viimeisen viikon aikana.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121