Japanin maanjäristyskatastrofin synnyttämän pellon ja ahdistuksen uskotaan näkyvän vasta pitkän ajan kuluttua maan luterilaisten kirkkojen työssä. Paikallinen kriisiavun tarve poikkeaa vastaavasta suomalaisesta. Japanissa keskitytään nyt ensisijaisesti jokapäiväisestä elämästä selviämiseen kuten terveydenhoidon ja elintarvikehuollon järjestämiseen.
– Henkinen huolto on Japanissa vasta alkutekijöissään. Japanilaiset eivät toisaalta edes hae henkistä kriisiapua, vaan suhtautuvat aasialaisen ajattelutavan mukaan tyynesti vastoinkäymisiin, kertoo Evankelis-luterilaisen Lähetysyhdistys Kylväjän Japanin työaluevastaava, pastori Tapio Pokka, joka on ollut lähetystyössä Japanissa noin kymmenen vuotta 1990-luvulla.
Japanissa on mielenterveysapua saatavissa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Kriisitilanteiden seuraukset kohdataan pääsääntöisesti vasta vuosien kuluttua. Lähetystyöntekijät tarjoavat kuitenkin keskusteluapua kriisin satuttamille ihmisille.
– Tunteiden ilmaiseminen on japanilaisessa kulttuurissa pidättyvämpää kuin länsimaissa. Akuutin tilanteen jälkeen traumoista vaietaan ja ne saattavat nousta vasta vuosien kuluttua näkyviin esimerkiksi itsetuhoisuutena, Pokka jatkaa.
Tapio Pokka on lähdössä maaliskuussa Japaniin suomalaisten lähettien tueksi ja vahvistamaan luterilaisten kirkkojen verkostoa maassa.
Japanissa on kristittyjä vajaa prosentti väestöstä. Luterilaisia maan asukkaista on noin 30 000.
Ilmoita asiavirheestä