Kaksi rakentajaa
Jeesus puhui vertauksen kahdesta rakentajasta. Toinen on ymmärtäväinen, toinen tyhmä.
Ymmärtäväinen rakensi kallioperustalle ja hänen talonsa pysyi pystyssä.
Tyhmä rakensi hiekalle ja talo kaatui rankkasateen tullessa.
Jeesuksen aikana Pyhän maan ympäristössä tämä vertaus puhuu eri tavoin kuin suomalaisessa maisemassa nykyaikana.
Viisaan miehen rakennus
Kalliopohja oli ylös korkean mäen tai matalan vuoren laelle rakentaminen. Siellä oli kaupunki. Siellä oli muitankin ihmisiä. Viisas mies rakensi koetulle maaperälle. Hän asettui asumaan toisten yhteyteen. Hän rakensi kaupungin muurien sisälle.
Turvallisuussyistä kaupungit olivat korkealla. Vihollisen oli vaikea päästä niihin. Ne myös näkyivät. ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki pysyä kätkössä.”
1) Muuri suojasi vihollisten tuloa vastaan.
2) Ahdasta porttia oli helppo puolustaa. Yhtä sisään tunkeutuvaa hyökkääjää vastassa oli sisäpuolella monta vastassa.
3) Kapea tie luikerteli vuoren rinnettä kaupunkia kohti. Tulijat näkyivät jo kaukaa. Sekin lisäsi turvallisuutta.
4) Kaupunkien omista asukkaista pidettiin asukasluetteloa. (Kirkonkirjojen pito ei ole mikään uusi keksintö.)
5) Jokaisella kirjoissa olevalla oli täydet kansalaisoikeudet kaupungin asioista päätettäessä. (Jeesus sanoo että saamme iloita, että nimemme ovat kirjoitetut taivasten kirjaan.)
6) Portin takana oli kaupungin tori. Siellä oli vilinää ja vilskettä.
7) Portin luona kokoontui kaupungin hallitus. (Esim. arabit nimittivät omaa hallintoaan yhdessä paikassa ”Kultaiseksi portiksi”.)
8) Kalliopohjalle perustaminen on siis yhteisöön perustamista. Hengellisesti se on Kristus portin kautta kirkon yhteydessä yhteisestä elämästä osallisuutta ja sen kokonaisuuteen mukaan tulemista.
Näemme että Jeesuksen vertauksen viisas mies asettui elämään koko väen kanssa yhteistä elämää. Kristinuskossa yhteisöllisyys on ollut perustavaa laatua jo alusta alkaen. Uskomme Jeesukseen on kirkon yhteydessä elämistä, Jumalan kansan kanssa yhteistä elämää yhteisessä uskossamme.
Tyhmän miehen rakennus
Pyhässä maassa on wadiksi kutsuttuja jokia. Ne ovat osan aikaa vuodesta kuivana. Useinkin niiden uomassa on sekä kiviä että hiekkaa. Jeesuksen aikana talot rakennettiin useinkin kivistä, koska kiviä oli paljon ja niitä oli helppo saada. Muurilaastia ei käytetty.
Vertauksen tyhmä mies ajatteli pääsevänsä helpolla. Hän teki talonsa kuivana kautena wadi -joen pohjalle.
9) Talo tuli valmiiksi nopeasti. Kiviä ja hiekkaa oli lähellä. Hän vain kasasi niitä ja talo oli hetkessä melkein valmis. Lisäksi vain katetta ja kaikki oli kunnossa.
10) Kulkuyhteydetkin näyttivät vaivattomalta. Wadi luikerteli kahden vuoren välistä, laaksossa tai solassa. Vuorten välinen kuilu oli avara portti. Siinä eivät seinät olleet lähelläkään joen uomaa.
11) Kuivana kautena wadi oli lavea tie. Se kulki eteenpäin – ja saattoi päätyä autiomaahan. Siellä oli kuivaa, siellä yksinäistä, siellä jano ja nälkä: lopulta kuolema.
12) Kuiva kausi päättyi. Saapui sadeaika. Vuorten rinteiltä valuivat vedet. Tulivat wadiin virtaavina röykkiöinä. Heittäytyivät taloa vastaan valtaisana vyörynä. Kivistä kyhätty talo huuhtoutui vesimassojen mukana.
13) Koko tienoo muuttui. Se oli yhtä orvon näköinen kuin ennenkin. Kivet yhtä hajallaan ja epäjärjestyksessä kuin alkuaankin. Hiekka yhtä lailla wadin pohjaa peittämässä kuin ennen rakentamistakin. Talo: ”Se sortui ja sen sortuminen oli suuri.”
Uskon näkökulma tyhmän miehen touhuun. Rakentaja perusti uskonsa yhteisen uskon ulkopuolelle. Hän rakensi omien kuvitelmiensa varaan. Hän rakensi hengelliseen eristäytymiseen. Hän oli muun yhteisön ulkopuolella oleva, yhteisen kaupungin ulkopuolelle rakentava. Hänen uskonsa rakentui kristillisen yhteisön ulkopuolelle.
Yhteenvetoa Jeesuksen vertauksesta
Tässäkin vertauksessa Jeesus opettaa uskon yhteyttä. Kirkon usko on yhteinen usko. Yhteyden perustana on Kristus.
Vertauksessaan Jeesus siis puhuu siitä että hänen sanansa puhuvat Jumalan kansan yhteisestä elämästä yhteisessä uskossa Jeesuksen sanan voimasta. Evankeliumi on yhteisen kirkon elämänyhteydestä osallisuutta.
Ismo Malinen, mietippä oikein räikeää esimerkkiä tästä ”syntinsä tunnustavasta” seurakunnasta, siis samalla kirkonpenkillä istuu pieni lapsi ja vieressä pedofiili joka on käyttänyt tätä hyväkseen ja edessä saarnaaja maagisella lauseen toistolla julistaa synnit anteeksi.
Tämä on mahdollista jokaisessa ”syntinsä tunnustavassa” seurakunnassa jossa yhteisesti ”tunnustetaan” synnit ja saadaan anteeksi.
Tätä vartenko Jeesus vuodatti verensä?
Ari
Syntien anteeksiantamus ei ole maaginen lause vaan Jumalan oma teko. Pappi on Jumalan ääni todellisen anteeksiannon välittämisessä.
Otetaanpa tähän kaksi kohtaa kirkkomme perustavasta tunnustuksesta: Augsburgin tunnustuksesta joka luettiin julki 25.6.1530 Augsburgin valtiopäivillä
XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: ”Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?”
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme. ”
Tähän asti Augsburgin tunnustuksen tekstiä.
Jeesus kuoli koko syntisen maailman tähden. Seurakunta on rakennettu tuon lupauksen varaan ja lupauksen on antanut Jumala.
Synti on meissä kaikissa sisällä jo syntymässä. Kuka tietää ihmisen syntymän, matkan ja kuka sen päätöksen? Jollei Jumala pelasta ihmistä tästä syntisestä sukukunnasta, niin kuka voi pelastua?
Autuas on se ihminen, jolle Jumala ei lue syntiä. Kristuksen tähden se näin on, Jumala on tehnyt päätöksensä ja lahjoittanut Vanhurskautensa Armosta niille, jotka uskovat syntinsä anteeksi. Seurakunta elää tästä uskosta. Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak.kirj.5
Kuvataksemme, miten suuria voivat vesimassojen voimat olla sadekaudella Pyhällä maalla, kerrottakoon tapaus maailmansotien väliltä.
Tiberiaassa oli muuan köyhemmän väen asuma-alue rakennettu tukevan alueen ulkopuolelle vuoren rinteelle.
Erään sadekauden aikana vuorilta tuli niin paljon sadevettä että kokonainen kaupunginosa sortui ja sadat köyhät jäivät asunnottomiksi.
Kun esimerkiksi tunnustuskirjat tulkitsevat Jumalan Sanaa, niin se näyttää syvällisemmältä. Enää ei tyydytä seuraamaan ja uskomaan niinkuin on kirjoitettu. Siksi Jeesuksenkin vertauksen toinen rakentaja kiikutetaan vuorelle, vaikka Jeesus painottaa, että ero kahden rakentajan välillä ei ollut ihmissilmälle ilmeinen, – toinen kaivoi syvään, eli rakensi Sanan kalliolle.
Reijo
Kun vertaus pannaan juutalaiseen ympäristöön niin juttu menee vuorille.
Ei Lukarnossakaan hammasrattailla kulkevat vaunut ole samanlaisia kuin Pohjanmaan tasangolla kiitävät veturin vetämät junavaunut.
Pohjalainen ei siis voi väittää että ainoa oikea tulkinta sanalle ”vaunu” on veturin vetämä junan vaunu, ratahan on aivan tasaista, ja että muka hammasrattailla vedettävät vaunut ovat kirjoittajan höpötystä.
Niinpä
Ennen kuin menee väittämään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, pitää ymmärtää missä olosuhteissa kerrottava juttu esiintyy.
Matias,
mielestäni sinua pakenee Jeesuksen vertauksen viesti tai sinä pakenet sitä, joka on: perustus.
Olen joutunut perehtymään tuohon Jeesuksen lihassa elinaikaiseen maaperään Israelissa
Viittaan Paavaliin, 2.Kor.1:13, ”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän”.
Lisäksi Pietari ”paljastaa”, miksi oli niitä, jotka lukivat Paavalin kirjoituksiin niihin kuulumatonta:2.Piet.3:16, ”niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat v ä ä n t ä v ä t kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”
Kohdistan ”.. tietämättömät ja vakaantumattomat v ä ä n t ä v ä t kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”
On kysymys tietämättömistä (Sana ei ole sulautunut uskossa), jotka vääntävät yleensäkin Kirjoituksia kieroon (vt. Talmud tuolloin ja ”tunnarit” tänään)
Reijo
Usko Jeesukseen ei ole kirkosta irrallaan, vaan elämää Kristuksen ruumiin jäsenenä.
Ilmestyskirjassa uskon yhteisyys tulee esille monin tavoin. Yksi näistä kuvaa sitä että Jumalan puhuttelu meille tulee kahdella jalalla, kirkon virassa. Jopa pelastuksen lopputuloksessa tämä kytkös kirkon ja pelastuksen välillä tulee selkeästi ilmi. Otetaanpa siis tähän mikä yhteys on apostolien ja pelastettujen taivaallisen kirkkauden asumuksen välillä.
Ilmestyskirja:
18:20 Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.
21:14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
Kyllä tästä kuvattu uskon yhteisyys on kaikenlaisen itseensä käpertymisen vastakohta.
Huomaa että Lutherin mukaan ”itseensä käpertyminen” on kaiken synnin syvimpään olemukseen kuuluvaa todellisuutta.
Rakentaminen on Raamatussa kuva seurakunnan rakentamista yhdeksi Hengen temppeliksi. Se ei siis tarkoita mitään mökkikylää. Kenties tuossa valtavassa ’kirkossa’ on useita sivukappeleita Jumalan sanaa eri tavoilla ymmärtäville, mutta rakennus on yksi ja pyhä.
Tämä vertauksen “selittäminen” on kyllä mielenkiintoista, tässä kyllä “näkee” kuka on lapsenmielinen ja kuka taasen “viisas ja ymmärtäväinen”, siis antoiko Jeesus todella talon rakentamiseen ohjeita juuri tarkalleen sinä hetkenä eläneille VAI iankaikkisen elämän Sanoja jokaiselle ihmiselle?
Siis tarkoittiko Jeesus todella että kun kuulee Hänen Sanansa ja tekee niiden mukaan OSAA rakentaa talon oikein niin ettei tulvat sitä sorruta?
Koko Jeesuksen opetus on yhteisökeskeistä.
Lauman ulkopuolelle joutunut lammas on kadonnut lammas.
Perheen ulkopuolelle joutunut poika on tuhlaajapoika.
Puusta irralleen joutunut oksa kuolee.
Elimistöstä irralleen joutunut elin tuhoutuu.
Kirkon ulkopuolelle ajautunut ihminen on tuomion oma.
Koko raamatullinen sanoma kertoo siitä että elämä Jumalan kansan kanssa ja osallisuus Jumalan lupauksiin ovat saman todellisen elämän kaksi yhteen kuuluvaa näkökohtaa eivätkä suinkaan vaihtoehtoisia reittejä eteenpäin Jumalan tiellä.
Matias Roto, luettelet aikamoisia asioita, jopa tuomiota, kannattaa olla varovainen siitä mitä sanoo.
Kun Jeesus Sanoo juutalaisille “oppineille” että heillä on paatunut sydän ja he eivät “kuule ja näe” ja tarvitsevat Jeesusta parantamaan heidät, niin eikö nämä viisaat juuri olleet ylpeitä ja eivät nöyrtyneet Jeesuksen Sanojen edessä, ketä ovat tämänpäivän “oppineita”jotka ylpeillen opettavt omia oppejaan?
Jeesus myös Sanoo että :
Matt. 11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Ketä ovat nämä hyökkääjät ja mitä tarkoittaa “tempaavat” itselleen, eikö juuri että saatana perustaa oman “taivasten valtakunnan” joka perustuu valheelle ja pitää ihmisiä erossa oikeasta Jumalan valtakunnasta?
Ari
1) Kysymys on siitä että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämä on aivan selkeästi seurausta siitä ettei Kristuksen ulkopuolella ole pelastusta. Kirkko on Kristuksen ylläpitämä yhteisö. Niinpä Hänen ylläpitämänsä yhteisön ulkopuolella ei pelastusta ole. Kirkko on Kristuksen ruumis. Hänen yhteytensä ulkopuolella siis on Kristuksen ulkopuolella.
2) Ne jotka hyökkäävät kirkkoa eli taivasten valtakuntaa vastaan ovat niitä jotka ovat kirkon eli Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
3) Ylpeitä ovat ne jotka eivät suostu elämään toisten armahdettujen syntisten kanssa samassa joukossa, vaan lähtevät rakentamaan omia poteroitaan muita uskovaisia vastaan.
Ylpeät siis hajottavat yhteyttä sotimalla turhanpäiväisellä kritiikillään ja kränällään yhdessä olevia vastaan. Nöyrät sen sijaan suostuvat elämään toinen toisensa kanssa yhteisessä armahdettujen kanssa, eli siis toisten Jeesuksen pelastuksesta osallisten kanssa.
4) Näemme siis että nimenomaan yhteisöllinen tulkinta tämänkin Jeesuksen opetuksen yhteydessä on täysin linjassa kaiken muunkin kristillisen opetuksen kanssa.
Mitä mahtaa tulle vastaan, jos lähi-idässä ryhtyy kaivamaan hiekkaa kalliopohjaa löytääkseen? Tarpeeksi syvältävä voi löytää kallion sijasta lähteen, vettä tai raakaöljyä.
Jatkoa Martin erinomaiseen tekstiin seuraava tapaus.
Pakistanissa viime vuosisadan puolessa välissä muuan öljy-yhtiö ajatteli antaa porakaivon lähetysasemalle. Yli kahden kilometrin poraamisen jälkeen luopuivat kun mitään ei tullut vastaan.
On siis todellakin aihetta ottaa huomioon missä olosuhteissa mitäkin sanotaan. Nuo olosuhteet muuttavat kaiken.
Talojen rakentamisessa käytettiin perustaa. Kreikaksi sana mikä tarkoittaa perustan rakentamista on:
tethemeliōto τεθεμελίωτο
Se on peräisin sanasta themelion, θεμέλιον, joka tarkoittaa rakennuksen perustaa.
Kun aikoinaan otin osaa Armas Salosen sumerin luentoihin, niin silloin sain kuulla tuon sanan alkuperän. Sana on peräisin asukkailta, jotka noin 4500 e.Kr. asuttivat nykyisen Irakin aluetta ennen kuin sumerilaiset tulivat noille seuduille. Tuolle kulttuurikaudelle on annettu nimitys En -kausi, koska tuona aikana keksityille asioille annettiin en -päätteisiä nimiä.
Yksi noista ratkaisevista edistysaskelista en -kautena oli talojen perustan rakentamisen keksiminen. Ennen seinät nousivat suoraan maasta, mikä merkitsi sitä että runsaampien sateiden jälkeen seinien alareunoja piti aina korjailla, jotteivat ne kaatuisi. Elettiin Kaksoisvirtain maalla myös jokien tulvat ulottuivat kauas uomistaan.
Kun keksittiin rakentaa perustus, niin vesi ei päässyt suoraan saviseinää kaatamaan vaan pysyi seinästä erillään.
Kolmannella vuosituhannella ennen Kristuksen aikaa sumerin kielessä tuo en-kulttuurista lainattu sana esiintyi muodossa ”temen” ja siitä se on edelleen kulkeutunut akkadin ja heetin yms kielten välityksellä kreikkalaiseenkin perusta -sanaan.
Siis jo tuolloin noin neljä ja puoli vuosituhatta ennen Kristuksen syntymää hyvä perusta oli talon pystyssä pysymisen tae ja turva.
Nyt Jeesus siis sanoo että viisas rakentaja huolehtiin talonsa hyvästä perustuksesta. On aihetta rakentaa koetellulle rakennuspaikalle ja perustus kannattaa tehdä hyvin.
Jeesuksen vertauksen opetus on se että kun rakentaa elämänsä Jeesuksen varaan niin elämällä on luja perusta. Elämä ei joudu hukkaan vaan kestää kaikissa vastoinkäymisissäkin.
Jeesus on ainoa kestävä perusta. Kirkko, joka on Hänen kansansa, Hänen ruumiinsa, rakentuu Hänen varaansa.
Reijo
Väität: ”— ei tyydytä seuraamaan ja uskomaan niinkuin on kirjoitettu.”
Selitykseni on juuri niin kuin se on kirjoitettu. Tuon esille juuri sen mitä tekstiin sisältyy.
Juuri siksi otan historiallisen tilanteen huomioon, enkä siis, kuvakieltä käyttääksemme, mene väittämään muinaisen maailman teksteissä olevaa jaguaari -sanaa automerkiksi, vaan ymmärrän sen kissan sukuiseksi petoeläimeksi.
Mitä tuo kertomus Tiberiaan suurista vesimassoista palvelee. Mielestäni se on yksi juttu lisää, viemään fokuksen pois Jeesuksen vertauksen ytimestä, eli kahdesta rakentajasta.
Martti kommenttin 12:07:
Pidän tätä lievänä “virnuiluna”, josta Matiaskin näyttää tykkäävän. Käytän noin töykeää ilmaisua, koska mm. tämä kommenttisi yrittää väittää, että juuri siellä, mihin tämä vertaus sijoitetaan, on typerää Jeesuksen puhua syvälle kaivamisesta ja kallion päälle perustuksen laskemisesta. Kymmenien jopa satojen metrien maakerroksia on kaikkialla maapallolla, Israelissakin. Näillä alueilla ei voida laskea perustusta kalliolle, ei silloin eikä tänään. Myös nuo Matiaksen jutut erilaisista maaperistä lennättävät asian pois keskityksestä ja tekevät Jeesuksen tietämättömäksi maaperäasioista.
Uskon, että Jeesus otti olosuhteet huomioon ja vertaus tähtää kahteen uskovaan, joista toinen elää ja tekee niinkuin Sana opettaa ja toinen lukee vaikka Matiaksen selityksiä. Onko sinun Matias niin mahdoton uskoa, mitä Raamatussa on kirjoitettu ja huomioida, että perustus on Sanan kallio, Jeesus kallio, jotka ilmaisut selventävät hyvin asiaa.
Tunnen Israelin maaperän. Siellä on kalliota ja hiekkaa ja siltä väliltä. Jos minä tiedän sen, niin kyllä Jeesuskin tiesi. Sinun tulkintasi, Matias, on hiekalle laskettu.
Uudestisyntyneessä asuu Jeesus, ja uudestisynnyttämme olemme Pyhän Hengen temppeli. Nämä uskovat lukevat Raamattua ja laskevat elämänsä sille, Sanan kalliolle. Sitten kun vähintään kaksi “temppeliä” kokoontuu Jeesuksen nimessä, niin Hän on heidän keskellään(kin). Siksi on etenkin Paavalin kautta annettu ohjeet paikallisseurakunnan toimia. Itse kuulun tällaiseen veljesyhteyteen, jota lahkoksi on kutsuttu ja jonka lahkon perustaja oli itse Jeesus. Paavali, vaikka oli entinen Seurakunnan vainoaja, tunnustautui kirkollisen järjestelmän edessä tähän lahkoon kuuluvaksi. Tämän lahkon oppi on puhtaana minunkin pienessä paikallisseurakunnassani. Siis juuri sellaisena, kuin se Raamatussa on ohjeistettu. Olemme puutteellisia ihmisinä ja puutteellisia ohjeitten toteutuksessa, mutta haluamme kaiken laskea Kalliolle. Joskus täytyy kaivaa syväänkin ja nähdä vaivaa. Vajavaisuutemme ei kuitenkaan ole sitä luokkaa kuin se oli Korinton paikallisseurakunnassa tai useimmissa seitsemässä Aasian seurakunnassa, joita Jeesus varoitti, nuhteli ja rohkaisi.
Siis emme ole mikään 100 vuotta vanha yhteisö. Juuremme on Jerusalemissa, Pyhän Hengen kasteen vuodatushetkissä, joka kaste ensin tuli n. 120 Pyhästä Hengestä uudestisyntyneen päälle ja sitten melkein koht’sillään kolmetuhatta otti pelastuksen vastaan ja kastatti itsensä. Tätä sitten seurasi Pyhän Hengen kaste, ylimääräinen Voima niille, joilla on jo Pyhän Hengen sinetti sisimmässään.
Martti puhut raamatullisillakin määreillä, mutta teet sen hajanaisilla luterilais-katolisilla käsityksillä. Sinun “valtava kirkko” on ilmeisesti se universaalinen kirkko, jonka pää on paavi.
Ensinnäkään, Raamattu ei puhu universaalisesta seurakunnasta, vaan paikallisesta seurakunnasta paikkakunnittain.
Samoin Matiaskin käyttelee Ilmestyskirjan tekstiä tavalla, joka ei voi olla Sanan uskossa sulautumisen tulos.
Matias,
Olet taas kertonut käsityksesi asiasta ja perustellut ne. Niin olen minäkin.
Voisimmeko jättää tämä aihe tähän ja antaa lukijoiden, jos heitä on, tehdä päätelmänsä.
Reijo
Sekä Raamatussa että vanhan kirkon yksimielisessä julistuksessa sana ”uudestisyntymä” liitetään
aina
kasteeseen, vain ja ainoastaan kasteeseen.
Ainoa poikkeus on näköala tulevaisuuteen eli koko maailman uudelleenluomiseen Matt. 19:28.
Pyhän Hengen kaste on Raamatussa ja vanhan kirkon yksimielisessä opetuksessa kristillinen kaste eli Jeesuksen kaste eli kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Vedestä irrallaan olevan jonkinlaisen henkikokemuksen nimittäminen ”henkikasteeksi” tai ”Pyhän Hengen kasteeksi” on peräisin vasta Keswickin kokouksesta vuodelta 1875 ja sen liittäminen kielillä puhumiseen vasta noin vuodelta 1900, kun Parham tapasi jonkun kielillä puhujan ja tuosta leimautui niin kovin että kuvitteli tuossa nyt tapahtuvan sen mitä neljännesvuosisata aikaisemmin oli markkinoitu ”henkikasteena”. Parham ei ilmeisesti tiennyt sitä että kielillä puhumista on siellä täällä aina ollut kautta koko kirkon historian. Hän ei ilmeisesti myöskään ymmärtänyt että tuo Keswickissä markkinoitu oppi oli koko kirkon historiaa ajatellen uudelleenluomus.
Matias,
Toistat, tai lähes jankutat noita nk. helluntalaisuutta halventavia kertomuksiasi, aivan kuin ne olisi jotain kiveen kirjoitettuja paljastuksia maailman suurimmasta herätyksen aallosta, noin 100-150 vuoden aikana. Nk. helluntalaisuudeksi nimitellyn uoman alku on Jerusalmista, noin v. 33. Se on muuttumattomana virtana tänä päivänäkin keskuudessamme. Se on ollut olemassa ja virrannut kaikkien vainojen keskellä kaikki nämä 2000 vuotta. Tämä virta on taannut Raamatun samanlaisena tänään kuin se oli alkuseurakunnallakin. Kaikki 21 kirkolliskokousta on turhentanut, jokainen, Raamatun sanomaa, perustamalla harhaoppeja, joiden noudattamiseen ihmiset on pakotettu, usein kuoleman uhalla.
Olet mielestäni erittäin heikko alkuperäisessä tekstissä, mikä kertoo ensin uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä ja sitten Jeesuksen viimeiset sanat, joiden sanoma oli ”.. vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.”
Lisäksi Jeesus erottelee Johanneksen kasteen, vesikasteen. Hän ei vähättele vesikasteen merkitystä, mikä käy ilmi Jeesuksen kastekäskystä vähän ennen viimeisiä sanojaan, ja viimeistä, ikäänkuin, painotusta. Tämä viimeinen painotus oli:
”.. vaan kun Pyhä Henki tulee päällenne (ei teihin, koska se jo siellä on) te saatte Voiman, … ”.
Sinun vihonviimeinen selityksesi on Raamatun vastainen ja osoittaa sinun ”juttusi” olevan jotain muuta, kuin Raamatun selkeä opetus.
Sinä, niinkuin koko kirkkolaitos, on hiekan päälle rakennettu. Et ymmärrä, että Raamatun viesti on eri kuin ”vanhan kirkon yksimielinen opetus”. Et luota alkuperäiseen.
Reijo
Lukaisin kerran erittäin perusteellisen tutkimuksen erilaisten kasteeseen liittyvien sanojen ja ilmausten tutkimukseen keskittyneen teoksen noin parisen sataa vuotta Jeesuksen syntymän jälkeiseltä ajalta. Siinä oli tarkkoja asioista selvän ottamisia mitä erilaisimmista näkökulmista.
Puheenvuoroasi ajatellen kuitenkin on todettava ettei siinä ollut ainuttakaan lausetta mikä sanallakaan puhuisi esillä pitämääsi ajatusta vedestä irrallisesta ”henkikasteesta”.
Syy moiseen täydelliseen asian sivuuttamiseen on niin yksinkertainen että esittämäsi oppi keksittiin vasta noin 1600 – 1700 vuotta teoksen tutkimuskohdetta myöhempänä aikana.
Kenelle Jeesus Sanoo Jumalan antavan ymmärryksen Jeesuksen julistamalle Jumalan valtakunnalle ja keneltä Jumala tämän salaa?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Siis lapsenmieliset voivat ymmärtää kun Jeesus on parantanut heidän paatuneen sydämen.
Entä tämä vertaus rakentajista, mitä se kertoo lapsenmielisille, selkeästi on kysymys (kun kuulee eli on uudestisyntynyt) TEKEEKÖ Jeesuksen Sanojen mukaan vai EI, siis nyt on kyse minun omasta elämästä KUN kuulen Jeesuksen Sanat teenkö niiden mukaan vai en, sitten on vertaus kuinka käy eri tapauksissa eli kun teen Jeesuksen Sanojen mukaan olen KUIN viisas rakentaja jonka rakennelma (elämä) ei romahda kun taasen jos en tee Jeesuksen Sanojen mukaan olen kuin tyhmä rakentaja jonka rakennelma (elämä) romahtaa, siis tässä kohden ymmärrän että tämä tarkoittaa kadotusta.
Omassa elämässä elin lki 40v kuulematta Jeesuksen Sanoja vaikka olin vauvana kastettu, pyhäkoulua käynyt rippikoulun käynyt konfirmoitu, niin rakensin oman elämäni omalle ymmärrykselle ja viisaudelle, sen lopputulos oli täydellinen toivottomuus, elin pimeydessä ja tein sen tekoja, siis vaikka osasin lukea Jeesuksen Sanoja niin en niitä ymmärtänyt eli ne eivät olleet sydämessäni vaan pään tietoa ja seurasin sydämeni haluja ja himoja omassa viisaudessa ja ymmärryksessä valheen vietävänä.
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta sain parantua pois pimeudestä valkeuteen ja näin missä saastaisuudessa ennen elin.
Ari
Yksityisen ihmisen elämässä voi käydä niin että vaikka jo kasteesta lähtien ihmisellä on kaikki mitä pelastukseen tarvitaan, niin silti epäuskonsa tähden jää armosta osattomaksi.
Syy ei silloin ole evankeliumin, eikä sakramentin antaman armon,
vaan
oman epäuskon.
Kun Jumala sitten antaa uskon niin silloin saa panna käyttöön sen rajattoman armon, mistä jo kasteessaan on päässyt osalliseksi. Parannuksen tekohan ei olemukseltaan ole muuta kuin kasteen armoon palaamista.
Ari
Jeesuksen sanat on lausuttu aivan tietyssä historiallisessa tilanteessa. Siksi niissä on oman aikansa mukainen elämäntilanne näkyvissä.
Toisaalta Jeesus on koko maailman Vapahtaja kaikille ajoille. Siitä syystä hänen opetuksensa on tarkoitettu kaikille kansoille kaikkina aikoina.
Siksi myös kahden rakentajan vertauksen opetus kirkon yhteydessä elämiseen on kaikkia aikoja ajatellen pätevä. Kun elät Jumalan kansan yhteydessä niin silloin elät Jumalan yhteydessä. Jumala ei sinua hylkää. Älä siis jätä seurakunnan yhteistä elämää. Kerran tulee ilmi että Jumala ottaa kirkkonsa tykönsä iankaikkiseen elämään. Pyhien yhteys kantaa kuoleman rajan yli ja Pyhän Hengen työ nostaa meidät ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.
Herran siunaus oli kohdistettu Israelin kansalle. Israelin kansa on ainut kansa jonka Jumala on valiinnut itse kokonaisena kansana, antanut sille lait ja liitot. Jeesus tuli Israelin lasten takia. ( Jeesus kertoo sen naiselle joka pyytää apua, ketä varten hänet on lähetetty) Uusi liitto ennustettiin jo monen profeetan kautta. Jotkut vastaanottivat Jeesuksen , mutta suurin osa ei Israelin kansasta vastaanottanut Jeesusta pelastajanaan. Pietari näky näyn, joka merkitsi, että kansojen ihmisille mahdollistuu pelastus. Kansojen ihmisistä se pelastuu joka turvautuu Jeesuksen uhriin. Jumala ei alkanut ottamaan ketään muuta kansaa kansoina omakseen. Yksilöiden kautta kerääntyy pakanoiden luku. Voidaan sanoa että kokonaiset kansat kääntyivät, kun säädettiin laki, että nyt tämä uskonto on jonkun pääuskonto. Tämä taasen ei todellista kääntymystä, vaan pakotettua. Heistä ei kaikki hyväksy Jeesusta pelastajaksi. Pienosevankeliumi kertoo :”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jeesus sanoo: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20) Mitenkään ei pidä sekoittaa, koska puhutaaan kansalle ja koska yksilöille Raamatussa. Jumala puhuttelee omaa kansaansa Israelia yksikössä, koska se on ainut kansa jonka hän on yhtenäisenä kansana valinnut. Jeesuksen puhe kohdistuu yksilöihin, joista tietysti muodostuu kansa. Yhtäkään kansaa ei tänä päivänä ole joka kokonaisuudessaan, joka ainoa yksilö mukaan lukien uskoo Jeesuksen olevan heidän Vapahtaja ja Pelastaja sekä Parantaja.
Erinomaisen selkeä kommentti. Kiitos Anne!
Usko on kautta aikojen tähdännyt nimenomaan siihen että kokonaiset kansat kansoina kääntyvät Jumalan puoleen.
Vanha testamentti osoittaa sen että kirkko eli Jumalan kansa on kokonainen kansa.
Jeesuksen lähetyskäskyä ei annettu ”yksilöiden voittamiseksi” vaan ”kaikki kansat” on tehtävä opetuslapseksi. On Jeesuksen antaman lähetyskäskyn laiminlyömistä jos tyytyy vain joidenkin yksittäisten yksilöiden kääntymykseen.
Koko vanha kristikunta on aina laskenut uskovaisten ryhmät kansoittain.
Niinpä Kyproksen kanssankirkko laskee alkunsa Paavalin lähetysmatkasta, kun käskynhaltija kääntyi uskoon.
Armenian kirkko laskee alkunsa vuodesta 301 jolloin kuningas parannuttuaan lähetyspiispan toimittaman pyhän voitelun .seurauksena määräsi maansa kääntymään kristinuskoon.
Kun Ansgarius tuli Pohjolaan Birkaan, niin hän toimitti pyhän voitelun kuninkaan veljelle joka sairasti. Veli parantui ja ovet auvautuivat Pohjoismaiden evankeliointiin. Sitten yhden valtion valtiopäivillä päätettiin että maa kääntyy kristinuskoon.
Kun gbaya heimo Afrikassa joutui vaikean valinnan eteen pysyäkö omillaan, liittyäkö islamiin jonka hinnaksi tuli määrätyn määrän orjia lähettäminen vuosittain johtaville fulaaneille vai liittyäkö kristityihin jolloin uhkana on siirtomaaherrojen alaisuuteen joutuminen, niin lopulta kansan enemmistö päätyi siihen että viisain ratkaisu on kristityihin liittyminen. Niinpä sekä Kamerunissa että Keski-Afrikan tasavallassa luterilaisuus on erittäin merkittävässä asemassa. Esimerkiksi meidän Kamerunin luterilaisen kirkon jäsenistä 2/3 on luterilaisia. Gbaya heimosta osa kääntyi katolisuuteen ja osa islamiin.
Maailmanlähetyksen kannalta nimenomaan yhteisölliset näköalat ovat ratkaisevia. Yksittäiset kääntymykset jäävät aina yksittäisiksi saarekkeiksi. Ei toki pidä kieltää sitä että tuolle kääntyneelle tuo tapahtuma on koko elämään vaikuttava tapaus. Vasta kokonaisten kansojen kääntymyksellä voidaan päästä lähetystyön tavoitteeseen joka toteutuu vasta kun viimeisenkin kansan viimeinenkin jäsen on saatu kirkon jäsenyyteen.