Kolumnit
Kolumni: Hoitajakoira valvoo
Menen nukkumaan. Unen rajamailla Tico hyppää viereeni. Ottaa tassullaan kädestäni kiinni ja painaa poskensa poskeani vasten. Liun jonnekin syvälle., Teemu Rinne kirjoittaa.
Kolumni: Punaiset puusukset ja sankarimyytti
Katselen siskon puusuksia. Ajattelen kiitollisena heitä, jotka koulutusta, sosiaaliturvaa ja kansanterveystyötä koskevilla päätöksillään kerran mahdollistivat meille maalaislapsillekin tien opiskelemaan ja maailmalle, Juha Tanska kirjoittaa.
Kolumni: Lämpimät onkittelut!
Mitäpä sanoisi tähän Jeesus? Että entä jos menette ihan jalan onnittelemaan niitä, jotka siellä sosiaalisessa mediassa eivät edes hillu! Se kaukaista sukua oleva tyyppi, joka pikkupäissänsä soittelee ympäriinsä joka perjantai, tarvitsee huomiotasi oikeasti.
Kolumni: Hengästyminen ei ole hengettömyyttä
Lenkkipolulla moni jäsentää elämäänsä ja huojentaa arjen kuormiaan. Pyhiinvaellusta sekin. Itse liikun ennen muuta matkanteon synnyttämien ajatusten ja oivallusten vuoksi. Parasta on, kun onton kuoren alla tunnistaa elämää. Juoksu on sisäistä katselua, kuin rukous, joka voi viedä sisäiseen aarrekammioon, Risto Leppänen kirjoittaa.
Kolumni: Viisi pientä kirjainta
Kirjeessä oli suora ja kirkas kysymys: Lähdetkö kanssani luostariin? Melko suorilta vastasin kyllä. Vasta sitten aloin ajatella. Minä olen niitä, jotka innostuvat vähästä mutta yhtä aikaa varjelevat ulkopuolisuuttaan, Kaisa Raittila kirjoittaa.
Kolumni: Asuuko täällä joulu?
Erään ystäväni luottoparturi on maahanmuuttaja Aasiasta. Kunnon kristittynä ystäväni päätti toivottaa parturinsa tervetulleeksi kotiinsa viettämään perinteistä jouluaattoa, Maija Paavilainen kirjoittaa.
Kolumni: Jouluna tiedät, ketä rakastat
Jumalalla on valta korjata elämässä rikki menneet kohdat ja tehdä ehjää särjetystä. Joulurauha on sen ymmärtämistä, että pienikin riittää ja vähänkin on paljon. Kaikki joulun rakkaus on olemassa minusta riippumatta, Hanna Ekola kirjoittaa.
Kolumni: Mystinen toivo syttyy pimeässä
Kannoin vapisevin käsin siihenastisen elämäni painavinta kirjekuorta. Ensimmäinen avioliittoni oli ajautunut umpikujaan. Toistelin äiti Julianan sanoja kuin rukouslausetta: Kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi, Juha Tanska kirjoittaa.
Kolumni: Kolme omenaa Jumalalle aamiaiseksi
Lampun patterit ovat huonot. Vauhdilla mätän omenoita taskuihin, jätesäkkiin ja housujen taskuun. Näytän Michelin ukolta. Pimeys ympärillä on sakeaa ja vähän pelottavaa. Lapsuuden kummitukset hyppivät muistista ulos rellestämään, Teemu Rinne kirjoittaa.
Kolumni: Benedictuksen silmälasit auttavat näkemään arkisessa pyhää
Läntisen luostarilaitoksen isänä pidetyn Benedictus Nursialaisen luostarisäännössä ei jaettu todellisuutta hengelliseen ja maalliseen tai pyhään ja epäpyhään. Benedictukselle myös aineelliset asiat olivat pyhiä, koska ne tulevat Jumalan kädestä. Benediktiinistä hengellisyyttä läpäisee ajatus: Jumala kaikessa, Juha Tanska kirjoittaa.
