Erään ystäväni luottoparturi on maahanmuuttaja Aasiasta. Kunnon kristittynä ystäväni päätti toivottaa parturinsa tervetulleeksi kotiinsa viettämään perinteistä jouluaattoa, Maija Paavilainen kirjoittaa.
Jumalalla on valta korjata elämässä rikki menneet kohdat ja tehdä ehjää särjetystä. Joulurauha on sen ymmärtämistä, että pienikin riittää ja vähänkin on paljon. Kaikki joulun rakkaus on olemassa minusta riippumatta, Hanna Ekola kirjoittaa.
Kannoin vapisevin käsin siihenastisen elämäni painavinta kirjekuorta. Ensimmäinen avioliittoni oli ajautunut umpikujaan. Toistelin äiti Julianan sanoja kuin rukouslausetta: Kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi, Juha Tanska kirjoittaa.
Lampun patterit ovat huonot. Vauhdilla mätän omenoita taskuihin, jätesäkkiin ja housujen taskuun. Näytän Michelin ukolta. Pimeys ympärillä on sakeaa ja vähän pelottavaa. Lapsuuden kummitukset hyppivät muistista ulos rellestämään, Teemu Rinne kirjoittaa.
Läntisen luostarilaitoksen isänä pidetyn Benedictus Nursialaisen luostarisäännössä ei jaettu todellisuutta hengelliseen ja maalliseen tai pyhään ja epäpyhään. Benedictukselle myös aineelliset asiat olivat pyhiä, koska ne tulevat Jumalan kädestä. Benediktiinistä hengellisyyttä läpäisee ajatus: Jumala kaikessa, Juha Tanska kirjoittaa.
On lohdullista tietää, että vaikka moni elämämme kasvukohta on varmasti yltänyt jo täysikasvuisen puun mittaan, koskaan ei ole liian myöhäistä olla elämänsä asioiden kanssa vasta pieni taimi. Jumalan puutarhassa ei kysytä ikää. Jokaisella on lupa kasvaa, iästä ja elämänkohdasta riippumatta, Hanna Ekola kirjoittaa.
En jaksa enää kysellä, etsiä syitä tai oikeutta olla olemassa. En jaksa enää hakea tukea ajatuksilleni. Ne saavat olla, olivatpa ne kuinka kierossa tahansa, Teemu Rinne kirjoittaa.
Valo karjasuojan ikkunassa on kuuran hämärtämää. Tulee mieleen Jumalan kirkkaus tässä elämässä. Se hohtaa meille keskimmäiseen ristinpuuhun naulitun, rikotun ihmisen läpi, Juha Tanska kirjoittaa.
