Kirkolliskokouksen päätös äänestää nurin seurakuntarakenteen uudistusmalli oli nolo. Vuosia valmistellulla uudistusmallilla pyyhittiin porstuan lattia. Vuosikausia valmistellut asiat törmäävät kirkossa jos ei muuhun niin määrävähemmistösääntöön. Sinnekö Jumala on itsensä kätkenyt? Vai piruko siellä luuraa? Kirkko on vähemmistönsä vanki.
Seuraavia isoja uudistuksia kirkossa kannattaa miettiä tarkoin, ettei tule lähdettyä narrinhommiin.
Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, sanotaan. Ainakin se pätee kirkolliskokoukseen. Kuten sekin, että kirkon kvartaali on 25 vuotta.
Mutta ei ole helppoa muuallakaan. Soten kompurointi naurattaa ja itkettää samalla kertaa. Juha Sipilän kunnianhimoinen ajatus yhteiskuntasopimus hyytyi ainakin tällä erää. Uudistaminen ei ole Suomessa helppo laji.
Näillä näkymin maahan saadaan sentään hallitus.
– Olli Seppälä –
Vahvasti seurakuntateologiasta ja seurakunnan ideasta nouseva ja kirkon tulevaisuuteen tähtävää rakenneuudistusmalli sai kirkolliskokouksessa taakseen selvän enemmistön, mutta tarvittava määräenemmistö jäi saavuttamatta. Harmi. Kerrankin teologisesti perusteltu esitys. (fb-päivitykseni asiasta). Päätös oli kolaus kirkkomme kyvylle tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Tässä toistuu diakonaatti-ilmiö…
”Kirkko on vähemmistönsä vanki”
Juuri päinvastoin: määrävähemmistösäädös on kirkolle siunaus. Viimekädessä se pitää kirkkoa koossa.
Höpö höpö – enemmistö on siipeilijöiden vanki ja siksi muutokset eivät etene!
Ketä tuohon siipeilijöiden porukkaan mahtaa kuulua?
Kuuluin rakenneuudistusasiassa enemmistöön eli ilmeisesti olen em määrittelyn mukaan siipeilijä. En vain tiedä mitä ja ketä siipeilen???
Tarvitsin seurakunnalta nuorisotilaa varten pikkuista summaa. Tuota asiaa pyöriteltiin kokouksissa kolme kuukautta. Sitten kun kielteinen päätös asiasta tuli, niin tarve ja nuoretkin olivat jo häipyneet. Tuo tilanne on aika kuvaava siitä miten kirkossa asioita hoidetaan. Noiden vuosien takaisten kokemusten perusteella en ole kovin optimistinen kirkon tulevaisuuden suhteen. Se mitä koin silloin nuorisotyössä, toteuttu monissa isommissa kirkollisissa ympyröissä yhä. Välttämättömiä päätöksiä pyöritellään komiteoissa
niin kauan, että varsinaista asiaa on mahdotonta enää hoitaa. Tällä menettelyllä uskotaan, että kyetään säilyttämään nykyinen turvallinen tilanne. Todellisuudessa menetämme ne mahdollisuudet, joita meillä olisi, jos toimisimme toisin. Joten todellisuudessa po. päätös vain nopeuttaa kirkon alasajoa.