Teologian opintojaan viimeistelevä Jyri Komulainen teki vuonna 1993 reppumatkan Aasiaan. Hän kiersi Intiassa, Pakistanissa, Nepalissa, Malesiassa ja Thaimaassa. Matkan aikana monimuotoinen hindulaisuus teki Komulaiseen vaikutuksen.
Värikäs temppeli, jossa tapahtuu kaikenlaista, oli jotakin aivan muuta kuin oppikirjojen filosofiset käsitteet.
– Jostakin syystä hindulaisuus jäi askarruttamaan minua. Halusin selvittää, mitä se oikeasti on. Siitä lähtien olen pohtinut, miten meidän pitää puhua Jeesuksesta maailmassa, jossa on monia uskontoja, Komulainen sanoo.
Tunne ympäristösi
Komulaista askarruttanut kysymys on vuosien varrella kypsynyt ja täsmentynyt. Viime lokakuussa hän haastoi synodaalikokoukseen kokoontuneita Helsingin hiippakunnan pappeja pohtimaan, miten Jeesuksesta tulisi kertoa moniuskontoisille ihmisille.
Komulainen tarkoittaa esimerkiksi monikulttuuristen perheiden lapsia, jotka ovat kasvaneet kristityn ja muslimin tai hindun ja juutalaisen lapsena, ja samastuvat kahden uskonnon kertomuksiin.
Myös monet tavalliset suomalaiset ammentavat uskonnollisia vaikutteita eri lähteistä: buddhalaisista meditaatiokirjoista, luonnontieteilijä Richard Dawkinsin uskontokritiikistä, joogaan liittyvästä hindulaisesta filosofiasta tai Hengen ja tiedon messuilta. Vaikutteiden mukana omaksutaan usein myös vaihtoehtoisia Jeesus-tulkintoja.
Komulainen kannustaa kirkon työntekijöitä tutustumaan uskonnolliseen ajatteluun myös ”ydinkirkkokansan” ulkopuolella.
– Lukekaa, perehtykää, käykää tutkimusmielessä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Tämä on edellytys mielekkäälle evankeliumin julistamiselle.
Jeesus on hinduille tärkeä
Komulaisen tutkimusretki toisten uskontojen maailmaan sai jatkoa vuonna 1997. Jatko-opinnot veivät hänet Etelä-Intiaan Bangaloren teologiseen seminaariin. Siellä hän opiskeli Kirkkojen maailmanneuvoston stipendillä.
Vuonna 2003 valmistui väitöstutkimus, joka käsitteli intialaisteologi Raimon Panikkarin uskontoteologiaa. Panikkarin ajattelu rakentuu hindulaisuuden ja kristinuskon dialogille.
– Jeesus on nykyajan uushindulaisuudessa tärkeä hahmo, joka on innoittanut 1800-luvulta lähtien monia hindulaisuuden uudistajia, Komulainen sanoo.
Jeesuksen opetuksesta ja esikuvasta saivat vaikutteita muun muassa väkivallattoman vastarinnan opettaja Mahatma Gandhi, lännessä hindulaisen mission aloittanut Swami Vivekananda ja heitä edeltänyt Ram Mohan Roy.
Kukaan heistä ei kuitenkaan allekirjoittanut kristittyjen uskoa siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja ihmiskunnan ainoa pelastaja.
– Suomalainen uushenkisyys ja intialainen uushindulaisuus muistuttavat toisiaan siinä, että kumpikin hyväksyy Jeesuksen helposti, mutta vain yhtenä monista opettajista.
Samalla uushindulaisuuden ajattelutapaa edustaa myös Suomessa vieraillut Äiti Amma, jonka mukaan Jeesus on yksi maan päälle tullut Jumalan rakkauden ruumiillistuma, kuten Buddha, Radhakrishna ja Amma itse.
Kylien Jeesus
Jeesuksen vaikutus Aasiassa on Komulaisen mukaan suurempi kuin lännessä on ymmärretty. Intialaisessa uskontokeskustelussa otetaan usein kantaa myös Jeesukseen. Joitakin hindunationalisteja lukuun ottamatta intialaiset yleensä arvostavat Jeesusta ja pitävät häntä jumalallisena opettajana.
Jeesus kohtaa toiset uskonnot myös ruohonjuuritasolla. Jeesuksen kuva ei ole Intiassa mitenkään harvinainen. Pari kertaa Komulainen on nähnyt Jeesus-patsaan myös hindulaisella kadunvarsialttarilla muiden jumalhahmojen joukossa.
Intian kirkoilla on uskontojen vuoropuhelusta pitkä kokemus.
Katolisen kirkko vastasi hindulaisuuden haasteeseen
Varsinkin katolinen kirkko on ottanut hindulaisuuden haasteen vastaan rohkeasti. Komulainen vieraili vuonna 2004 hindujen pyhän kaupungin Varanasin lähellä katolisessa meditaatiokeskuksessa eli ashramissa. Nunnat olivat mukautuneet onnistuneesti ympäröivään kulttuuriin kadottamatta omaa tehtäväänsä.
Saman luostarin toisessa rakennuksessa pidettiin karismaattisia kokouksia, joissa laulettiin ylistyslauluja ja esirukoukseen liittyi öljyllä voitelu. Suurin osa osallistujista oli taustaltaan hinduja.
Jeesukseen kohdistuva palvonta on voimistunut Intiassa. Aina ei ole selvää, milloin kyse on kristillisestä Jeesus-uskosta, milloin kylähindulaisuudesta.
– Ihmiset saattavat olla hyvin lähellä kristillistä uskoa, vaikka eivät ole ottaneet kastetta, Komulainen sanoo.
Jumalat kohtasivat jo antiikissa
Komulainen olettaa, että kirkon konservatiivipiirien ennakkoluuloisuus on yksi syy siihen, että tutkimusretket muihin uskontoihin jäävät tekemättä. Liberaalit taas oikovat mutkat suoriksi ajattelemalla, että ”on erilaisia traditioita, ja me vaan satutaan olemaan luterilaisia”.
Komulainen ei allekirjoita populaariuskonnollista ajatusta, jonka mukaan ”kaikki uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa”. Hän korostaa kuitenkin, että kristitty ei saa koskaan suhtautua toisella tavalla uskovaan ylimielisesti. Ristiinnaulitun Jeesuksen antama esimerkki on imperialistisen, muita kulttuureja alistavan asenteen, vastakohta.
Komulainen pitää toisten uskontojen torjumista suoralta kädeltä ja kritiikitöntä hyväksyntää huonoina vaihtoehtoina. Hän toivoo niiden tilalle suhtautumista, jossa uskalletaan nähdä uskontojen erot ja niiden yhtäläisyydet.
Kumpikin näkökulma oli tunnusomainen varhaiskirkolle. Kristinusko levisi ja säilytti identiteettinsä ympäristössä, jossa antiikin jumalat kohtasivat, saivat toisiltaan vaikutteita ja sulautuivat toisiinsa. Tuolloinkin monet kokosivat oman uskontonsa eri aineksista.
Varhaiset kristityt eivät Komulaisen mukaan hyväksyneet uskontojen sekoittumista, vaan korostivat Kristuksen ainutlaatuisuutta ja tekivät selviä rajanvetoja ympäröivään uskonnollisuuteen.
– Samalla he kuitenkin omaksuivat rohkeasti aineksia ympäröivästä kulttuurista ja rakensivat julistuksensa pohjalle, joka oli kuulijoille tuttu, Komulainen sanoo.
Lainaaminen rikastuttaa
Jeesuksen merkityksestä kertomiseen nykyajassa tarvitaan Komulaisen mielestä teologista uudistusmielisyyttä ja rohkeutta. Myös sopivassa mittakaavassa tapahtuva lainaaminen ja inspiroituminen toisista uskonnollisista perinteistä on luvallista.
Vaikutteiden ottamisessa on Komulaisen mukaan raja, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, että rajaa ei voida vetää millään yleispätevillä kriteereillä.
Etelän kasvavissa kirkoissa onkin syntynyt uudenlaisia teologioita. Niissä Jeesusta kutsutaan paikallisten uskonnollisten perinteiden käsittein muun muassa guruksi eli henkiseksi opettajaksi, avataraksi eli maan päälle tulleeksi jumalalliseksi olennoksi, esi-isäksi ja parantajaksi.
Lainatut käsitteet saavat uusia merkityksiä, kun niillä puhutaan Jeesuksesta. Esimerkiksi ”valaistuneen mestarin” käsite rikastuu.
– Jeesus ei toimi vain oppaana valaistumiseen, vaan hän on itse valo, joka on astunut alas pimeyteen meidän pelastuksemme vuoksi, Komulainen selittää.
Uskontojen kohtaamisessa myös kristillinen ymmärrys Jeesuksesta lisääntyy. Aasialaisiin uskontoihin tutustuminen onkin auttanut monia kristittyjä löytämään uudelleen kirkon oman mystiikan perinteen.
Kirkon pitää tarjota hyvin erilaisia kattauksia, jos se haluaa puhutella tämän ajan ihmistä.
– Mutta evankeliumin ristiinnaulitun Jeesuksen ratkaisevasta pelastusteosta ja kuoleman vallan voittamisesta on oltava sama.
Uskontoteologia
Uskontoteologia on teologian osa-alue, jonka yhtenä tehtävänä on edellytysten rakentaminen uskontojenväliselle rauhalle. Vatikaanin toisesta konsiilista (1962–65) lähtien teologit ovat pohtineet, mikä yhdistää kristinuskoa ja muita uskontoja, ja mikä erottaa niitä toisistaan. Tuolloin katolinen kirkko otti myönteisen kannan Jumalan vaikutukseen ja työhön myös kirkon rajojen ulkopuolella.
Kuka?
Jyri Komulainen, 42
Piispainkokouksen teologinen sihteeri, dogmatiikan dosentti
Koti: Helsingin Metsälässä
Perhe: Vaimo ja kolme lasta
Harrastukset: uskontoon liittyvät kysymykset, musiikki, kirjat, matkustaminen
Innostavia teologisia ajattelijoita: Fjodor Dostojevski, Seppo A. Teinonen, C. S. Lewis, Harvey Cox.
Lähteenä on käytetty Jyri Komulaisen artikkeleita:
Mikä yhdistää ja erottaa uskontoja? Uskonnot teologisen mielenkiinnon kohteena. Julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehdessä 3/2007.
Profeetta, Avatara vai valaistunut mestari? Muiden uskontojen Jeesus-kuvat. Julkaistu valtakunnallisessa synodaalikirjassa Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla. (Kirkon Tutkimuskeskus 2010)
Vaihtoehtoiset Jeesus-tulkinnat ja niiden kohtaaminen kirkon uskosta käsin. Esitelmä Helsingin hiippakunnan synodaalikokouksessa 2010.
Ilmoita asiavirheestä