Suomalainen papisto on tällä hetkellä ikääntyneempää kuin aiemmin. Vuonna 2025 seurakuntapapiston keski-ikä oli peräti 50 vuotta. Vaikka alle 40-vuotiaitakin oli viidennes, 27 prosenttia papistosta oli yli kuusikymmentävuotiaita. Kaikkein suurin ikäryhmä papeista oli viime vuonna 60–64-vuotiaat, joita oli 16 prosenttia.

Papiksi vihityistä 83:sta henkilöstä yli 40 prosenttia oli yli 40-vuotiaita. Kirkkohallituksen asiantuntija Eeva Salo-Kopperi kertoo, että yksi kirkon haaste onkin, kuinka tehdä seurakuntatyö nuorempien silmissä kiinnostavaksi.

– Ammattikunnan tehtäviin kuuluu tietyssä mielessä myös tulevien sukupolvien rekrytoiminen. Onnistummeko siinä?

Nyt jo eläkkeellä oleva ja aiemmin muun muassa Helsingin hiippakunnan dekaanina toiminut Kari Kopperi puolestaan muistuttaa, että jo hänen tullessaan dekaaniksi keväällä 2000, oli hiippakunnan vihittävien pappien keski-ikä 39.

– Papiksi vihittävien keski-iässä on ollut ja on tasaisesti merkittävää vaihtelua.

Ikäjakaumaltaan erityisen vääristyneeksi Kopperi tunnistaa Helsingin hiippakunnan. Kopperi muistaa tilanteen, kun muutama vuosi sitten Helsingin hiippakunnassa oli ainoastaan yksi alle 30-vuotias pappi.

– Tähän vaikuttaa tietysti se, että alanvaihtajien osuus on kasvanut rajusti.

PAPPISLIITON ASIANTUNTIJANA toimiva Vesa Engström näkee papiston ikääntymisessä sekä huolenaiheita että vahvuuksia. Ilmiö ei hänen mukaansa ole mitenkään uusi.

– Papiston keski-iän nousu, myös vihittävien tapauksessa, on ollut tiedossa jo jonkun aikaa. Kyllähän tilastot siitä todistavat.

Engström hahmottaa ilmiön alkaneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella.

– Erityisesti yliopiston Bologna-uudistuksen myötä ammatinvaihtajat löysivät teologisen maisteriohjelman pariin yhä sankemmin joukoin.

Engströmin tiedon mukaan Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoista on viime vuosina ollut parhaimmillaan peräti kolmasosa alanvaihtajia.

– Papisto ikääntyy ja uusi alalle tuleva papisto on enenevissä määrin jo valmiiksi keski-ikäistä.

Engström näkee varttuneemman papiston hyvässä mielessä päämäärätietoisena. Heille monelle on selvää, että he haluavat papeiksi ja tuntevat itsensä ja kutsumuksensa.

– Siellä ei välttämättä emmitä ja mietitä. He ovat myös opinnoissaan suoritustehokkaita, mikä on tietysti yliopiston kannalta hyvä asia. He ovat myös motivoituneita työskentelemään ja tietävät, mihin ovat tulossa.

Kirkon töihin päästessään he tuovat Engströmin mukaan usein tarpeellista uutta näkökulmaa omilta aloiltaan ja aiemmista työtehtävistään.

– Kirkkoon tullaan töihin hyvin erilaisista taustoista käsin. Toisen tutkinnon tekijöihin mahtuu hallinnon ammattilaisia, business-maailman väkeä ja vaikka keitä. He tuovat myös kirkkoon uutta näkemystä ja kulttuuria.

ENGSTRÖM NÄKEE kuitenkin myös haasteita. Jos opinnot tehdään kovaan tahtiin, kuinka paljon teologiaan ehditään syventyä? Toisaalta, jos enenevissä määrin vihitään vain keski-ikäisiä pappeja, millaiseksi kirkon kasvot muuttuvat?

– Kyllä kirkko tarvitsisi kaiken ikäistä papistoa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että alalle tullaan kypsällä iällä.

Lue lisää papeista:

Papit käyttävät tekoälyä kekseliäillä tavoilla, mutta kaikkeen se ei sovi

Piispainkokous päätti kirkon työhön pyrkiviltä vaadittavista todistuksista

Tutkija: Pappien työorientaatio korostaa edelleen toimituksia, vaikka niihin osallistuu yhä harvempi

Ilmoita asiavirheestä