Kirkon kosketus nykyihmisen arkeen on vähentynyt, väitetään. Totta se varmaan onkin, ainakin kun vertaa nykyaikaa esimerkiksi meidän suurten ikäluokkien vanhempiemme elämään. Lapsuudessani meillä kotona radio oli aina auki sunnuntaisin kirkonmenojen aikaan. Äitini kuunteli papin saarnaa kodin askareita tehdessään. Radiosta kuuluva virrenveisuu toi rauhallisen tunnelman perheemme sunnuntainviettoon. Isovanhempieni sukupolvelle sunnuntainen kirkossa käynti oli tärkeä sosiaalinen tapahtuma; he tapasivat tuttuja ja saattoivat vaihtaa kuulumisia.

Vaikka kirkko nykyään saatetaan tuntea hieman etäiseksi, se on kuitenkin vahva yhteisöllisyyden luoja. Tavallinen seurakuntalainen kokee arjessaan kirkon merkityksen perinteisten juhlapäivien muodossa. Useimmille meille kirkon juhlapäivät tarjoavat tarpeellisia hengähdystaukoja työstämme, kun juhlapäivät ovat vapaapäiviä. 

Kirkko on vahvasti mukana seurakuntalaisen arjessa erityisesti joulun aikaan, jolloin kirkot täyttyvät joululauluja yhdessä laulavista seurakuntalaisilta. Syntyy yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä. Joulun sanomaa kerrotaan kouluissa. Tärkeää on myös kertoa kouluissa, miksi pääsiäistä vietetään. Joulun aikaan kuuluu myös traditioita, kuten poisnukkuneiden haudalla käynti, kynttilöiden  polttaminen ja kirkossa käynnit. Jokavuotiset perinteet tuovat turvallisuuden tunnetta. 

Rippileirit ovat menestys seurakuntien toiminnassa. Leirit ovat suosittuja teinien keskuudessa. Ne merkitsevät eräänlaista itsenäistymistä nuorten elämässä; ensimmäinen kerta kotoa poissa, olet  itse vastuussa omasta tekemisestäsi. Leirit tuovat uusia ystäviä, tarjoavat syvällisiä keskusteluja ja nuorta ymmärtävien aikuisten läsnäoloa.

Kun monessa seurakunnassa on huolestuttu jäsenkadosta, rippikoulun suosiota kannattaisi tehokkaammin hyödyntää järjestämällä nuorille kiinnostavaa toimintaa myös rippikoulun jälkeen. Isoskoulutuksen jälkeen yhteys seurakuntaan usein hiipuu. Tosin kirkkoneuvoston viime kokouksessa kuulimme, että seurakuntien tilaisuuksissa on alkanut enemmän käydä nuoria ihmisiä. 

Kirkon tarjoama yhteisöllisyys ehkäisee yksinäisyyttä.  Tarjolla on kerhoja ja toimintaa eri ikäisille. Mikaelin seurakunnan järjestämässä kyselyssä seurakuntaan vasta muuttaneet kertoivat, että kohtaaminen seurakunnan piirissä oli ystävällistä, ja he tunsivat itsensä lämpimästi tervetulleiksi uuteen seurakuntaan.

Kirkko seuraa aikaansa ja muuttuu ajan myötä. Kirkkotilojen käyttöä pyritään monipuolistamaan seurakunnissa muuttamalla osa kirkkosalista monitoimitilaksi. Siellä voidaan järjestää kerhoja ja kokoontumisia. Mikaelin seurakunnassa on modernia ja ennakkoluulotonta toimintaa matalan kynnyksen hengessä. Järjestetään kirkonmäkitapahtumia sekä aikuisille että lapsille, sekä metallimessuja, jotka tuovat kirkkoon nuorempaa väkeä. Kohtaamisia tapahtuu myös Toivon torstain ruokakassijakeluissa, joita Mikaelin seurakunta järjestää Pansiossa ja Mikaelin seurakuntakodissa keskustassa. Tällä toiminnalla on sosiaalinen tilaus nykyaikana, jolloin monet kokevat taloudellista ja henkistä ahdinkoa.

 Kirkon auttamistyöllä on tärkeä merkitys yhteiskunnassa. Kun kaikki turvaverkot ovat pettäneet, kun ihminen on täysin yksin, kirkko auttaa sekä taloudellisesti että henkisesti. Kirkko tuo turvaa, mutta myös toivoa kriisin aikana. Suuronnettomuuksien jälkeen seurakunnat nopeasti järjestävät asukkaille henkistä kriisiapua. Kirkko on ihmisten tukena myös perhettä koskevissa kriiseissä. Kirkon suorittama taloudellinen apu saattaa korostua vaikeina aikoina, mutta kirkon hengellinen tehtävä on ja pysyy tärkeimpänä; kristinuskon sanoman jakaminen ja seurakuntalaisten henkinen auttaminen ahdistuksen ja hädän hetkillä. Kirkko tuo turvaa, toivoa ja luottamusta heidän jokaisen arkeen. 

Ulla-Maija Vierimaa
Turun Mikaelin seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen
Kirkkoneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
Mikaelin diakoniatyöryhmän jäsen

Lue lisää lukijoiden kirjoituksia:

Lukijoilta: Luottamushenkilöt ovat kuin seurakunta pienoiskoossa, Jukka Norvanto kirjoittaa

Lukijoilta: Minun kirkkoni on toivon kirkko