Vaikka tunteeni ja lähestymistapani ovat puhtaasti henkilökohtaisia, en taida olla ajatuksineni yksin. Jostain tutkimuksesta muistan lukeneeni ihmisten luottavan uskonnollisista ryhmistä vähiten jehovantodistajiin, mormoneihin ja skientologeihin. Luotettavimpia taisivat olla ortodoksit.
Olen pitkään miettinyt, miksi täälläkin K24:ssä juuri jehovantodistaja-aiheiset jutut tai niiden kommentointi aiheuttaa aina ylimääräisiä adrenaliinitason nousupiikkejä. Monta kommenttia olen joutunut jättämään kirjoittamatta (uskokaa tai älkää) ihan vaan siksi, että tekstiin olisi taatusti tullut vihapuheeksi luokiteltavaa sisältöä. Olen selkeästi löytänyt oman suvaitsevaisuuteni rajat.
Ateistin, juutalaisen, muslimin käsityksen kyllä ymmärrän tai ainakin voin hyväksyä sellaisia olevan, mutta miksi tässä kohtaa tökkii?
En ainakaan muista mitään erityisen törkeää tapahtuneen tai että kukaan jehovantodistaja olisi jossain muussa tilanteessa ollut ilkeä tai muuten epäreilu. Muutamia valittavia vanhempia muistan, mutta niissäkin jehovantodistajien osuus on häviävän pieni. Mummun, isän äidin, luona ne kyllä kävivät ja kirjojansa myivät muutamalla silloisella markalla. Mummu niitä sitten lueskeli ja ”uutena tieteenä” esitteli. Omasta henkilöhistoriastaan johtuen hän oli hyvin helpottunut, kun vierailleet jehovantodistajat olivat saaneet hänet vakuutetuksi siitä, että itsemurha ei ollut synti. Ilmeisesti he siis jollain tavalla onnistuivat sielunhoitotehtävässään. Joskus vaan oli pokassa pitämistä, kun Mummu kertoi tai luetti heidän makulatuuripaperille painetuista, piirroskuvin koristelluista kirjoistaan ”tiedettä” mm. maailman uskontojen synnystä ja evoluutiota vastaan. No joo, oli niissä aina joku totuudenpoikanen siteeksi, mutta sitä olikin sitten tulkittu ihan muista kuin tieteen lähtökohdista käsin.
Siinä varmaan yksi hyvä syy. Jehovantodistajien oppi sotkee ympyröitäni. He ottavat pseudotieteellisen lähestymistavan, jolla koettavat vaikuttaa ihmisiä. En pidä hengellisyyttä sellaisena, jota omaksutaan ja/tai valitaan, kunhan ihminen saadaan tieteellisin argumentein vakuutetuksi siitä, että usko Suvereeniin Jehova Jumalaan, joka ilmaisee itsensä henkäytetyssä sanassaan, on järkevää ja loogista. Se, että nuo tieteellisenä esitetyt faktat eivät täytä tieteellisyyden kriteerejä, on ärsytyksen toinen aiheuttaja. Nimetkääpä muuten jehovantodistajista kuuluisia tiedemiehiä?
Raamatunkin he kääntävät suomeksi ilmoittamatta alkukielten osaajaa, joka takaisi käännöksen luotettavuuden. Ilmeisesti tämä nk. UM-käännös on, samoin kuin heidän muukin materiaalinsa, käännöstä englanninkielisestä materiaalista, jota Watchtower Society lähettää ympäri maailmaa paikallistasoille käännettäväksi. Voisi tietysti kysellä myös kääntäjien englannin kielen taidosta, mutta jätetään se nyt tällä kertaa väliin. Huonosti puhuttua englantia ja huonosti englannista käännettyä materiaalia on niin paljon muutenkin.
Tähän kuuluu tietenkin myös teologien ja teologisen tiedon sekä tutkimuksen halveksunta. Sekään ei kuitenkaan ole mikään jehovantodistajien yksinoikeus – monissa piireissä tunnutaan keräävän hengellisiä irtopisteitä teologian, erityisesti eksegetiikan, mollaamisella.
Jehovantodistajien lähtökohta hengellisyyteen on siis minulle, hengellisiä asioita harrastamattoman perheen kasvatille, vieras ja herättää voimakasta torjuntaa. Tiede on tiedettä ja usko on uskoa, eivätkä ne voi olla riidoissa muuta kuin joko ymmärtämyksen puutteen tai riitelemisen halun johdosta. Usko antaa vastauksia syvimpiin elämän kysymyksiin olemisen tarkoituksesta, elämän kulusta ja mielekkyydestä tai olemassaoloon kuuluvien tunteiden luonteesta. Tiede on tarkoitukseltaan ja lähtökohdiltaan palvelemassa eri tavoin tekemässä tästä elämästä helpompaa ja käsitettävämpää. Tiede ja usko vastaavat aivan eri kysymyksiin. Siksi se, että ensin otetaan tieteestä jokin irrallinen fakta, muutetaan sen esitysmuotoa omaa vakaumusta tukevaksi ja esitetään se perusteena, jonka mukaan ihmisen tulisi tietoisesti valita elämänkatsomus, joka määrittelisi hänen suhtautumisensa liki kaikkiin ihmisyhteisön kysymyksiin, on ajatuksena vieras ja suorastaan puistattava. Edelleen ajattelen lähes velvollisuudeksi taistella sellaista vastaan.
Tärkeimpänä Kristukseen liitettynä epiteettinä pidän ’Vapahtaja’ –sanan käyttöä. Kristitty on vapaa, vapautettu, käyttämään maailmasta saatua tietoa, suhtautumaan siihen kriittisestikin ja toimimaan lähimmäisenrakkauden periaatteiden mukaisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.
Asiassa on tietenkin myös se puoli, että tällainen yhteiskunnan rakenteita vastaan asettuva ryhmittymä saa olemassaolonsa oikeutuksen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin olemalla vaihtoehto valtakulttuurille. Ulkoista valtakulttuuriasemaa voisi vaikka pohtia kuvittelemalla, millainen olisi yhteiskunta, jota ohjattaisiin jehovantodistajien oppien mukaisesti ja jossa kaikki olisivat jehovantodistajia? Miten siellä ratkaistaisiin asiat, jos äänestämistä ei suvaita? Miten se suhtautuisi kansakuntana toisiin kansakuntiin, jos kerran YK on saatanan käsikassara? Jos kansakunnassa olisi miljoonia jäseniä ja uusiakin syntyisi, mikä olisi heidän kohtalonsa kuoleman jälkeen, jos taivaaseen kerran pääsee vain 144 000? Sisäisestihän tämä perustellaan sillä, miten Raamatussa kerrotaan pelastuvien joukon olevan pieni ja valikoitunut ja miten ennen lopullista Harmageddonia nähdään maailmassa suuria luopumuksen hetkiä ennen valiojoukon siirtymistä taivaallisista plussapisteistä nautitsemaan. Mistähän muuten siihen malliin tulevat ne laajat pelastuneiden joukot, joita Ilmestyskirjassakin kuvataan?
Yritän olla avoin ja jopa valmis muuttamaan kantaani. Jehovantodistajaa minusta tuskin tulee, mutta miten saisin omaa ajatusmalliani laajennettua? Onko se tarpeen tai hyödyllistä?
Kommenttiani kommentoitiin, huomasin. Moitittiin epäsivistyneeksi. Onhan se varmaan sitä, sillä en ole teologi, vaan ihan maalaisjärkinen insinööri, joka on nähnyt monenlaista uskontoa, ja omaakin kokemusta on, ja pohtinut näitä asioita paljon. Vaikken itse usko yliluonnollisiin (se kai on yksi syy uskonnollisuuteen?), olen ensimmäisten joukossa puolustamassa ihmisten oikeutta uskoa miten haluaa. Mutta kun uskonto muodostuu tuollaiseksi järjestelmäksi, jossa ihmisoikeus joutuu poljetuksi (siitähän tosin voidaan väitellä, ja yksilöiden kokemuksia mitätöidä), tulee minulla suvaitsevaisuuden kanssa ongelmia.
Sauli Karhu: ”olen ensimmäisten joukossa puolustamassa ihmisten oikeutta uskoa miten haluaa.
Kuulun samaan joukkoon, ja itseasiassa niin kristinusko ja Raamattukin asian määrittelevät.
Ketään ei voi pakottaa ottamaan sitä uskoa/vakaumusta vastaan. Jeesuksen käskyn mukaisen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuisen todistamistyön tarkoitus on tehdä sen sanoman sisältö kaikille tunnetuksi ja tarjota sitä kaikille maailman ihmisille. Yksilöillä on täysi vapaus päättää sitten suhtautumisestaan siihen. Täytyi nyt tämäkin itsestään selvyys toistaa.
Sauli Karhu: ”Mutta kun uskonto muodostuu tuollaiseksi järjestelmäksi, jossa ihmisoikeus joutuu poljetuksi….”
Jos nyt tällä tarkoitat ja vihjailet Jehovan todistajiin ja uskot kaikkiin heistä esitettyihin väittämiin, niin voi vain todeta että lähestulkoonkin kaikki Suomen 20 000 ja maailman 8 miljoonasta todistajasta ei tunne mitenkään ”ihmisoikeuksiaan poljetuksi.” Ovat sitä täysin vapaaehtoisesti omasta halustaan ja sisäisten vaikuttimiensa kannustamana.
Vesa Ahlfors: ”Ovat sitä täysin vapaaehtoisesti omasta halustaan ja sisäisten vaikuttimiensa kannustamana.”
Jep, pois lukien ne, jotka ovat mukana koska eivät voi erota. Eivät voi, koska erottuaan menettäisivät sukulaisensa ja läheisensä sekä ystävänsä.
Eivät siis ole vapaaehtoisesti, eivätkä todellakaan omasta halustaan.
Ja tiedoksi, että tiedän ihan nimeltä tämmöisiä ihmisiä. Ja tiedän myös, miksi sinä et tiedä, etkä todennäköisesti usko koko asiaa.
Aila Ruoho: ”Jep, pois lukien ne, jotka ovat mukana koska eivät voi erota. Eivät voi, koska erottuaan menettäisivät sukulaisensa ja läheisensä sekä ystävänsä.”
Asettaudut nyt kyllä hieman tuomarin ja tuomitsijan osaan. Vain Jumala ja hänen asettamansa tuomari ja tämän ”maailman” tuomitsijaksi asetettu Jeesus Kristus voivat nähdä ihmisten sisäiset vaikuttimet. Ihminen ei omaa oikeutta alkaa tuomitsemaan jonkun toisen ”sydämen” vaikuttimia.
Lisäksi Raamatusta käy ilmi, että kaikkien usko tullaan koettelemaan. Uskollisuus Jumalalle tullaan varmastikin palkitsemaan luvatulla iankaikkisen elämän palkinnolla.
Vesa Ahlfors: ”Asettaudut nyt kyllä hieman tuomarin ja tuomitsijan osaan. Vain Jumala ja hänen asettamansa tuomari ja tämän “maailman” tuomitsijaksi asetettu Jeesus Kristus voivat nähdä ihmisten sisäiset vaikuttimet. Ihminen ei omaa oikeutta alkaa tuomitsemaan jonkun toisen “sydämen” vaikuttimia.”
Kerropa nyt minulle, mitä ihmettä tuolla yllä olevalla kommentillasi tarkoitit?
?
Jos minulle kerrotaan kirjeessä ihan omilla nimillä ja jopa paikkakuntakin mainiten, että: ”Olen mukana Jehovan todistajien yhteisössä, koska en voi karttamissäännön takia lähteä pois” …
tai että:”Jouduin palaamaan takaisin yhteisään, jotta saan nähdä lapsiani. En tosin edelleenkään usko, että todistajilla on totuus.”
… niin minkä tuomarin osan minä mahdollisesti sinun silmissäsi olen ottanut?
Kyllä sinä tasan tarkkaan tiedät, että avoimuus ja epäily ovat teidän yhteisössä mahdottomia, jos ajatukset ja tunteet poikkevat niistä, jotka ovat virallisesti sallittuja.
Aivan turhaa minulle väittää, että kaikki todistajat olisivat mukana omasta halustaan tai että kukaan ei lähtisi pois oppikysymysten takia. Joka niin väittää, valehtelee tai sulkee silmänsä.
Jos niin väität, olet joko todella sinisilmäinen ja herkkäuskoinen tyyppi, tai sitten kieltäydyt itsepintaisesti näkemästä totuutta ”totuudesta”. Kolmas vaihtoehto on, että sinulla on menossa täällä värväyskampanja ja noudatat teokraattista sodankäyntiä, jossa totuutta ei tarvitse kertoa, jos kuulijat eivät ole sen arvoisia.
Kyllä sinä tiedät mistä on kyse Vesa, etkö tiedäkin.
Ja tiedät myös, että minä tiedän.
Aila Ruoho: “Jos minulle kerrotaan kirjeessä ihan omilla nimillä ja jopa paikkakuntakin mainiten, että: “Olen mukana Jehovan todistajien yhteisössä, koska en voi karttamissäännön takia lähteä pois..”
Tälläisen henkilön hengellisyys on tukahtumassa ja kuihtumassa pois, elleivät jo ole ns. “hengellisesti kuolleessa” tilassa.
Heidän uskonsa tuskin tulee kestämään koettelemuksia, elleivät ala “ravitsemaan” itseään hengellisesti ja käyttämään rukousetua = ikään kuin puheyhteys Jumalaan.
Joitakin tälläisiäkin henkilöitä saattaa tietysti todistajien joukosta löytyä. Hengellisesti heikko henkilö on suuressa vaarassa nykyisen “maailman” keskellä. Uskon vahvistamista ja itsensä “ravitsemista” hengellisillä asioilla, sitä asiaahan Paavalikin käsitteli monissa kirjeissään. Muutoin voi, Paavalin sanoja siteeratakseni, “kokea uskossaan haaksirikon.”
Aila Ruoho :”Todistajilla kyseenalaistaminen on mahdotonta, koska hengellisistä asioista täytyy olla ainoastaan sitä mieltä, mitä kulloinkin voimassa oleva “totuus” määrittelee.”
Jostakin syystä ainakaan tuo lopullinen totuus ei poikkea mitenkään oleellisesti ”oikeaoppistenkaan” totuudesta. On vain istuttava alas ja keskusteltava heidän kanssaan. Keskusteluissa esille tulevat laadullisuudet eivät poikkea siitä mitä oikeaoppisten Raamattu sanoo, kun ei juutu pelkkiin ”oikeaoppisten” Raamattujen sisältämiin kirjaimellisiin käsitteisiin. Näin on ollut ainakin omalla kohdallani.
Vesa Ahlfors:”Joitakin tälläisiäkin henkilöitä saattaa tietysti todistajien joukosta löytyä. ”
Niin pitkään kun karttamissääntö on pelotteena, et voi tietää ketkä ovat mukana omasta vapaasta halustaan ja ketkä sen takia, että menettäisivät läheisensä.
Yhteisössänne vallitsee ns. ”keisarin vaatteet -ilmiö”. Suuri osa väestä näkee, ettei keisarilla ole vaatteita, mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä, koska totuuden sanoja muuttuu luopioksi ja hänestä tulee samalla hetkellä valehtelija ja hylkiö.
Yhteisössä valehdellaan myös, että kaikki lähtevät pois haureuden, tupakoinnin tai juoppouden takia ja että vain muutama vuodessa lähtee itse. Totuus on toinen.
Alla tänään aloitetun kyselyn vastauksia Veljesseurasta:
Miksi teidät erotettiin/erositte?
Aviorikos / haureus 7%
Avioero 4%
Tupakka 0%
Alkoholi 0%
Opilliset syyt 70%
Joku muu 19%
Ääniä on annettu tähän mennessä yhteensä : 27 kpl
Aila Ruoho: ”Yhteisössä valehdellaan myös, että kaikki lähtevät pois haureuden, tupakoinnin tai juoppouden takia ja että vain muutama vuodessa lähtee itse. Totuus on toinen.
Alla tänään aloitetun kyselyn vastauksia Veljesseurasta:
Miksi teidät erotettiin/erositte?
Aviorikos / haureus 7%…”
Onpa laaja otos. Kuulostaa lähinnä vitsiltä. Fakta on, että suurin osa poissuljetaan todistajien seurakunnista tahallisen tietoisen jatkuvan ja uhmaavan, Raamatun ilmausta siteeratakseni, haureellisen käytöksen vuoksi.
Mainitsemasi Veljesseuralaisten rehellisyyteen en ainakaan minä usko. Ja voihan sen ”haureellisen” käytöksen” kääntää joku myös opilliseksi syyksi.
”Opillisesti” on tullut siihen tulokseen, että Raamatun mukaisessa kristillisyydessä se ”haureus” onkin sallittua. Sulkee vain silmänsä, jos jossain siitä asiasta mainitaan, vaikka epäilenpä etteivät enää lue Raamattua lainkaan. Voi silloin tulla mieleen kiusallisia ajatuksia ja muistikuvia ja alkaa se ns. omatunto ”kolkuttamaan.”
Ääniä on annettu tähän mennessä yhteensä : 27 kpl
Vesa Ahlfors: ”Fakta on, että suurin osa poissuljetaan todistajien seurakunnista tahallisen tietoisen jatkuvan ja uhmaavan, Raamatun ilmausta siteeratakseni, haureellisen käytöksen vuoksi.”
Mitä todisteita sinulla on väitteesi tueksi? Se, että yhteisössänne esitetään tätä ajatusta totena, ei nyt riitä.
Tehdäänkö teillä tilastoja irtautumisten syistä? Kerätäänkö johonkin mappiin ylös kuka harjoitti haureutta ja kuka poltti tupakkaa ja sai kenkää?
Jos kerätään, niin paha juttu. Jos ei kerätä, niin tietosi on mututietoa ja vaikuttaa lähinnä todistajien urbaanilegendalta.
Vesa: ”Onpa laaja otos. Kuulostaa lähinnä vitsiltä.”
No arvoisa Vesa, esitä oma taulukkosi. Oletan, että sinulta löytyy kattava otos, jossa on listattu määrät seurakuntineen. Jos sinulla ei ole mitään väitteesi tueksi, niin oma kommenttisi on sitä suurempi vitsi.
Vesa: ”Mainitsemasi Veljesseuralaisten rehellisyyteen en ainakaan minä usko. Ja voihan sen “haureellisen” käytöksen” kääntää joku myös opilliseksi syyksi.”
Etpä tietenkään. Eihän kukaan voisi epäillä totuutta, eihän?
Mistä kummasta johtuu että juuri entiset teikäläiset ovatkin niin verrattoman epärehellistä väkeä arvoisa Vesa?
Aila Ruoho: Kyllä sinä tasan tarkkaan tiedät, että avoimuus ja epäily ovat teidän yhteisössä mahdottomia, jos ajatukset ja tunteet poikkevat niistä, jotka ovat virallisesti sallittuja.”
Ei se niin mene. Osoittihan yksi Jeesuksen apostoleistakin tietyssä tilanteessa epäileväisyyttä ja heikkoa uskoa. Näitä pyritään auttamaan. Asiasta on ohjeita Raamatussakin.
Juudaan (Juudaksen) kirje, jakeet 22, 23: ”22 Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. 23 Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Ps. Viimeisellä sivulauseella viitataan hareelliseen käyttäytymiseen).
1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luku: ”Toisaalta kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.”
Roomalaiskirjeen 15. luku: ”Mutta meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. 2 Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen..”
Aila Ruoho: ”Niin pitkään kun karttamissääntö on pelotteena, et voi tietää ketkä ovat mukana omasta vapaasta halustaan ja ketkä sen takia, että menettäisivät läheisensä…”
Jos nyt ajatellaan, että joitain tällaisia mahdollisesti olisi todistajien joukossa, eivät he sen takia hylkää Raamatun ohjeita (1. Korinttolaiskirje 5: 9-13) suhtautumisissa seurakunnasta poissuljettuihin tahallisin tietoisiin Raamatun periaatteita jatkuvasti ja katumattomasti uhmaaviin ja niitä rikkoviin henkilöihin, ja uskonsa hylkääviin, jotka ovat sen kerran julkisesti omaksuneet ja myös julkisesti käytännön elämässä ennen hylkäämistä osoittaneet.
Teologit ja papistoon kuuluvat saattavat hylätä Raamatun opetukset ja ohjeet, mutta eivät Jehovan todistajat.
Aila Ruoho: ”Mitä todisteita sinulla on väitteesi tueksi? Se, että yhteisössänne esitetään tätä ajatusta totena, ei nyt riitä..”
Seurakunnan kokouksessa ei niiden harvojen seurakunnasta poissulkemisten syitä ilmoiteta. Kerrotaan vain vallitseva tilanne tyyliin: Se ja se henkilö ei ole enää Jehovan todistaja.”
Usein kyllä taas jotkut seurakuntalaiset ovat tietoisia niistä syistä, koska tuntevat paremmin kyseisen poissuljetun henkilön, ja saattavat niistä kertoa muillekin, vaikka parempi olisi varmastikin etteivät sitä tekisi, ja henkilö unohdettaisiin siihen asti, kun hän mahdollisesti alkaa osoittamaan katumusta ja alkaa taas käydä kokouksissa.
Haureellisen käytöksen kyseessä ollen, saattaa jonkun nähdä poissuljetun henkilön olevan tiiviisti jonkun toista sukupuolta olevan henkilön seurassa, jonka kanssa ei ole avioliitossa, joten asiasta on helppoa tehdä johtopäätöksiä. Näkee siis asian, aivan tahtomattaankin. Kadulla kulkiessa ei voi sulkea silmiäänkään. Lisäksi todistajien julkaisuissa on mainittu, että juuri haureellisen käytöksen vuoksi joudutaan seurakunnista poissulkemaan jonkin verran henkilöitä.
Aila Ruoho: ”Mistä kummasta johtuu että juuri entiset teikäläiset ovatkin niin verrattoman epärehellistä väkeä arvoisa Vesa?”
Useimmat poissuljetuista suhtautuvat aivan fiksusti asiaan ja vetäytyvät kaikessa hiljaisuudessa taka-alalle. Ovat varmastikin hyvinkin rehellisiä.
Jos joku taas pyrkii julkisuudessa asiasta ”mekkaloimaan” asialla ja sinkoilemaan lähes kaikkia mahdollisia syytöksiä todistajia vastaan herättää se jo epäilyksiä.
Lähtökohtaisestikin on heissä jo jotain eettisesti ja moraalisesti epäilyttävää. Tekevät ensin julkisen lupauksen kasteen kautta haluavansa alistua kaikin tavoin Jumalan tahdon tekemiseen ja noudattaa hänen periaatteitaan ja osoittavat myös sen pidemmän ajan kuluessa käytännön toiminnassaan, mutta yhtäkkiä tekevätkin täyskäännöksen, eivätkä enää halua noudattaa Jumalan ja Raamatun periaatteita elämässään, tai sanovat, että yhtäkkiä he eivät enää uskokaan.
Kaikilla on tietysti vapaus toimia näinkin ja tehdä omia ratkaisujaan, mutta miksi alkaa sinkoilemaan syytöksiä toisia kohtaan, jotka haluavat edelleen säilyttää uskollisuutensa Jehova Jumalaa kohtaan?
Onko jehovantodistajien raamattutodistelu jokin yritys tarjota luterilaisille takaisin sola scripturaa? Näin se ei mene. Luther ei hylännyt kaikkea vaan otti mukaan kristillistä kirkon perinnettä häntä edeltäneeltä ajalta. Sen jehovantodistajat omassa viisaudessaan hylkäävät.
Ensinnäkin hienoja sanoja osaat käyttää arvoisa Osmo, kuten tuota sola scripturaa. Sillekin asialle löytyisi kylläkin ihan selkeät ja yksinkertaiset Suomen kielen sanat ja ilmaisut.
Osmo Peltonen: ”Luther ei hylännyt kaikkea vaan otti mukaan kristillistä kirkon perinnettä häntä edeltäneeltä ajalta.”
Ei hylännyt ei, valitettavasti. Sehän se ongelma useimpien kirkkolaitosten kanssa onkin, että pitäytyvät paljolti niihin ”kirkon perinteisiin”, joilla usein ei ole mitään tekemistä Raamatun opetusten kanssa. Jehovan todistajat pitäytyvät pelkissä Raamatun opetuksissa.
Vesa Ahlfors: ”Jehovan todistajat pitäytyvät pelkissä Raamatun opetuksissa.”
Höpsis.
Jos todistajat eivät tulkitsisi Raamattua millään tavalla, vaan oppi olisi suoraan se, mitä Raamatussa sanotaan, niin jokainen yksinään ja itsenäisesti Raamattua lukeva ja siihen paneutuva ymmärtäisi asiat samoin kuin todistajat.
Koska näin ei ole vielä milloinkaan tapahtunut, että kukaan tulisi todistajaksi ilman satoja ja satoja selitystunteja, ei voida todellakaan sanoa, että oppinne olisi sitä mitä Raamatussa lukee.
Teikäläinen ei voi olla, jos ei omaksu kulloinkin voimassa olevaa tulkintaanne ja huolehdi ettei lue ”kivikautisia – niin kuin itse totesit” vaikkapa 1920-luvun opetuksianne, joiden parasta ennen päivä on mennyt ajat sitten pariinkin kertaan.
Vesa, Raamattu ei vaadi selitysteoksia rinnalleen, eikä sen sanoma tarvitse ihmistä välittäjäksi tullakseen ymmärretyksi. Jeesus Kristus on löydettävissä Uudesta testamentista.
Raamattua ja sen sanomaa avaa Pyhä Henki – ei Jehovan todistaja.
Vesa jos käytin hienoja sanoja:
Pyörä keskittiin sitten, öhh… joskus 1870-luvulla?
Aila Ruoho :”Teikäläinen ei voi olla, jos ei omaksu kulloinkin voimassa olevaa tulkintaanne”
Samaa voi sanoa muistakin kirkkokunnista eikä Pyhän Hengen todellisuuttakaan tee olemattomaksi se, jos sitä ei sanota nimenomaan Pyhäksi Hengeksi, millä nimellä sitä kutsuttiin siinä kontekstissa, jossa tuo nimi sai alkunsa. Jehovan todistajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki muutkin, jotka todellakaan emme tahdo asettua Jumalaksi Jumalan paikalle ”ristikuulustelemaan” lähimmäisiämme.
🙂 kirjoitusvirheineen kaikkineen, joskin tahaton
Aila Ruoho: ”Jos todistajat eivät tulkitsisi Raamattua millään tavalla, vaan oppi olisi suoraan se, mitä Raamatussa sanotaan, niin jokainen yksinään ja itsenäisesti Raamattua lukeva ja siihen paneutuva ymmärtäisi asiat samoin kuin todistajat..”
Siihen tarvitaan myös Jumalan toimivan voiman pyhän hengen apua ja hyviä sisäisiä vaikuttimia. Jos joskus luet evankeliumeja ja muuta uutta testamenttia, niin huomaat mitenkä Jeesus ja hänen opetuslapsensa pyrkivät auttamaan ja opettamaan ihmisiä totuuden tuntemukseen pääsemisessä.
Matteuksen 28. luku: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Apostolien tekojen 17. luku: ”Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.”
1. Korinttilaisille 2. luku: ”Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat…….. Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. 12 Mutta me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut.”
Apostolien tekojen 8. luku: ” mutta hän (etiopialainen hoviherra) oli palaamassa ja istui vaunuissaan lukemassa ääneen profeetta Jesajaa. 29 Niin henki sanoi Filippokselle: ”Lähesty noita vaunuja ja liity mukaan.” 30 Filippos juoksi vierelle ja kuuli hänen lukevan ääneen profeetta Jesajaa, ja hän sanoi: ”Ymmärrätkö todella, mitä luet?” 31 Hän sanoi: ”Niin, kuinka voisinkaan, ellei joku opastaisi minua?” Ja hän pyysi hartaasti Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä.”
Ps. Arvoisa Aila. Kun nyt nyt vain jatkuvasti haukkua motkotat todistajia ja etsit heistä virheitä ”suurennuslasin” kanssa, oletko mahdollisesto havainnut koskaan heissä mitään hyvää?
Tuula Hölttä:”Samaa voi sanoa muistakin kirkkokunnista eikä Pyhän Hengen todellisuuttakaan tee olemattomaksi se, jos sitä ei sanota nimenomaan Pyhäksi Hengeksi, millä nimellä sitä kutsuttiin siinä kontekstissa, jossa tuo nimi sai alkunsa. Jehovan todistajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki muutkin, jotka todellakaan emme tahdo asettua Jumalaksi Jumalan paikalle “ristikuulustelemaan” lähimmäisiämme.”
On yhteisöjä, joissa oppi on hyvin mustavalkoinen ja jota ei saa epäillä. On yhteisöjä, joissa raamatuntulkintoja voi ja saa pohtia, keskustella eri näkökulmista, kysellä ja kyseenalaistaa.
Todistajilla kyseenalaistaminen on mahdotonta, koska hengellisistä asioista täytyy olla ainoastaan sitä mieltä, mitä kulloinkin voimassa oleva ”totuus” määrittelee.
Vesa Ahlfors: ”Arvoisa Aila. Kun nyt nyt vain jatkuvasti haukkua motkotat todistajia ja etsit heistä virheitä “suurennuslasin” kanssa, oletko mahdollisesto havainnut koskaan heissä mitään hyvää?”
Arvoisa Vesa, jos kritisoin raamatuntulkintojanne, se ei tarkoita, ettei todistajissa olisi mitään hyvää.
Onko nyt niin, että sinä saat esittää kritiikkiä luterilaisesta opista, mutta kukaan ei saisi kritoida omaa oppiasi?
Koetko sinä arvoisa Vesa, että kun motkotat luterilaisuudesta, se tarkoittaa sinulle itsellesi, ettei luterilaisissa ihmisissä ole mitään hyvää?
Aila Ruoho: ”Jos minulle kerrotaan kirjeessä ihan omilla nimillä ja jopa paikkakuntakin mainiten, että: “Olen mukana Jehovan todistajien yhteisössä, koska en voi karttamissäännön takia lähteä pois..”
Tälläisen henkilön hengellisyys on tukahtumassa ja kuihtumassa pois, elleivät jo ole ns. ”hengellisesti kuolleessa” tilassa.
Heidän uskonsa tuskin tulee kestämään koettelemuksia, elleivät ala ”ravitsemaan” itseään hengellisesti ja käyttämään rukousetua = ikään kuin puheyhteys Jumalaan.
Joitakin tälläisiäkin henkilöitä saattaa tietysti todistajien joukosta löytyä. Hengellisesti heikko henkilö on suuressa vaarassa nykyisen ”maailman” keskellä. Uskon vahvistamista ja itsensä ”ravitsemista” hengellisillä asioilla, sitä asiaahan Paavalikin käsitteli monissa kirjeissään. Muutoin voi, Paavalin sanoja siteeratakseni, ”kokea uskossaan haaksirikon.”
Osmo Peltonen: ”Pyörä keskittiin sitten, öhh… joskus 1870-luvulla?”
Öhh, olisit käyttänyt siitäkin latinan kielistä nimitystä, niin olisi vaikuttanut entistäkin hienommalta ja sivistyneemmältä. 🙂 🙂
Jos joskus vaivaudut lukemaan evankeliumeja, niin huomaat miten yksinkertaista ja selkeää kieltä Jeesus käytti. Vertauksissaan puhui aina asioista, jotka olivat kaikille tuttuja. Voi sanoa, että hän puhui kansanomaisesti. Fariseuksista ja kirjanoppineista taas kerrotaan Raamatussa, että he pyrkivät asettamaan itsensä tavallisen kansan yläpuolelle.
Aila Ruoho: ”Vesa, Raamattu ei vaadi selitysteoksia rinnalleen, eikä sen sanoma tarvitse ihmistä välittäjäksi tullakseen ymmärretyksi. Jeesus Kristus on löydettävissä Uudesta testamentista..”
Todistajien julkaisuissa on aina laajat Raamatunkohtaviitteet, josta lukija voi tarkistaa asiat. Lisäksi Uusi testamenttikin on laaja kokonaisuus, joka ei ole kirjoitettu varsinaisesti aihejärjestyksessä.
Raamatun opetuksia käsittelevät julkaisut auttavat Jeesuksen lähetyskäskyn ”Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuisen julistustyön” tehokasta ja nopeampaa suorittamista.
Aila Ruoho: ”Todistajilla kyseenalaistaminen on mahdotonta, koska hengellisistä asioista täytyy olla ainoastaan sitä mieltä, mitä kulloinkin voimassa oleva “totuus” määrittelee..”
Lueppa Apostolien tekojen 15. luku. Siinä kerrotaan erään opillisen kysymyksen aiheuttaman erimielisyyden viemistä ”apostolien ja vanhimpien ratkaistavaksi Jerusalemiin.” Nämä keskustelivat asiasta ja pyhän hengen ohjauksessa tekivät ratkaisun asiasta, jonka eri puolilla olevien seurakuntien sanottiin hyväksyneen.
Siis selvä järjestörakenne ja johtoelin apostoliseen aikaan seurakunnissa. Samaa uuden testamentin mallia noudattaa todistajienkin järjestö nykyisin.
Apostolien ajan seurakunnissa ei asioita ratkaistu siis millään loputtomilla kaikkien keskinäisellä väittelyllä. Joissain kirkkokunnissa se yleinen väittely tuntuu olevan aivan loputonta tietyissä kysymyksissä.
Aila Ruoho: Jos todistajat eivät tulkitsisi Raamattua millään tavalla, vaan oppi olisi suoraan se, mitä Raamatussa sanotaan, niin jokainen yksinään ja itsenäisesti Raamattua lukeva ja siihen paneutuva ymmärtäisi asiat samoin kuin todistajat.
Koska näin ei ole vielä milloinkaan tapahtunut,”
Jossain vaiheessa todistajien julkaisuja ei voitu vielä julkaista kaikilla kielillä. Silti näidenkin joukosta tuli ihmisiä todistajiksi. Siis aivan ilmeisestikin pelkän Raamatun pohjalta.
Aila Ruoho kirjoittaa kirjoitusvirheineen: ”Onko nyt niin, että sinä saat esittää kritiikkiä luterilaisesta opista, mutta kukaan ei saisi kritoida omaa oppiasi?”
Nimenomaan juuri opeista saa esittää asiallista kritiikkiä. Tarkoitin kylläkin kaikkien kirjoituksiesi kokonaisuutta Kotimaa24 palstalla.
Vaikuttaa melkein, että olet itsellesi ”elinkeinon” todistajien keskuudessa olevien harvempien hengellisesti heikentyneiden tasapainottomien lausuntojen esille tuomisesta ikään kuin sensaatioita iltapäivälehtien tavoin tavoitellen. Sama pätee koskien niitä harvalukuisia Raamatun ohjeiden mukaisesti todistajien seurakunnasta poissuljettuja, jotka eivät millään tunnu sitä asiaa hyväksyvän.
Todistajia ja heidän toimintaansa arvioitaessa tulisi myöskin pyrkiä näkemään kokonaisuus, eikä keskittyä pelkkään, kuvaannollisesti ilmaisten, ”roskalaatikkojen ja tunkioiden” tonkimiseen.
Vesa Ahlfors: ”Tälläisen henkilön hengellisyys on tukahtumassa ja kuihtumassa pois, elleivät jo ole ns. “hengellisesti kuolleessa” tilassa.”
Jaa, no tähän passaa oma vastauksesi. Saatkin vastata itse itsellesi. 🙂
Vesa Ahlfors: ”Asettaudut nyt kyllä hieman tuomarin ja tuomitsijan osaan. Vain Jumala ja hänen asettamansa tuomari ja tämän “maailman” tuomitsijaksi asetettu Jeesus Kristus voivat nähdä ihmisten sisäiset vaikuttimet. Ihminen ei omaa oikeutta alkaa tuomitsemaan jonkun toisen “sydämen” vaikuttimia.”
Vesa Ahlfors: ”Apostolien ajan seurakunnissa ei asioita ratkaistu siis millään loputtomilla kaikkien keskinäisellä väittelyllä. Joissain kirkkokunnissa se yleinen väittely tuntuu olevan aivan loputonta tietyissä kysymyksissä.”
Onko sinun maailmassasi vain kaksi vaihtoehtoa?
a) Niele pureskelematta kaikki mitä sinulle totuutena opetetaan.
b) Loputon kaikkien keskinäinen väittely.
Kas kun minulla ja monella muulla ihmisellä noiden väliin mahtuu montaa eri tapaa pohtia, mietiskellä ja tuumailla eri näkökantoja.
Vesa Ahlfors: ”Jossain vaiheessa todistajien julkaisuja ei voitu vielä julkaista kaikilla kielillä. Silti näidenkin joukosta tuli ihmisiä todistajiksi. Siis aivan ilmeisestikin pelkän Raamatun pohjalta.”
Höpsis.
Pelkän Raamatun pohjalta, ilman kymmenien ja satojen tuntien raamatuntulkintojen selittelyä ei yksikään ihminen ole tullut todistajaksi.
Vesa Ahlfors: ”Vaikuttaa melkein, että olet itsellesi “elinkeinon” todistajien keskuudessa olevien harvempien hengellisesti heikentyneiden tasapainottomien lausuntojen esille tuomisesta ikään kuin sensaatioita iltapäivälehtien tavoin tavoitellen.”
No, siltäkö vaikuttaa?
Huti ja höpsis taas.
Olen pitänyt Lohjalla teemailtoja hengellisestä väkivallasta 3,5 vuotta ilman mitään korvausta. Kolme ekaa vuotta toin tarjottavatkin kotoa. Eli miinukselle jäin rahallisesti aika reippaasti …
Tilaisuuksissa ei ole kolehtia eikä EDES lahjalaatikkoa. Vink, vink. 🙂
Tiedätkö arvoisa Vesa, kuinka paljon kirjoilla keskimäärin tienaa vuodessa? No, jos et tiedä, niin kerron sinulle, että keskimäärin kaksi tuhatta euroa. Vuodessa – ei kuukaudessa. Tosi elinkeino. Huippu. Paljastan nyt sinulle tässä julkisesti senkin, että julkaistusta kirjastani en ole saanut vielä puoliakaan tuosta hurjasta summasta, jonka äsken mainitsin.
Jos olet hyvä matikassa, voit laskeskella, että jos tekee kirjaa noin puolitoista vuotta lähes täyspäiväisesti ja saa hommasta alle tonnin, niin hullu pitää olla jos kuvittelee kovin hyvän elinkeinon siitä saavansa.
En ole vielä ihan niin hullu, enkä tee tätä hommaa rahasta.
Aila Ruoho: ”Jaa, no tähän passaa oma vastauksesi. Saatkin vastata itse itsellesi. 🙂
Vesa Ahlfors: “Asettaudut nyt kyllä hieman tuomarin ja tuomitsijan osaan. Vain Jumala ja hänen asettamansa tuomari ja tämän “maailman” tuomitsijaksi asetettu Jeesus Kristus voivat nähdä ihmisten sisäiset vaikuttimet. Ihminen ei omaa oikeutta alkaa tuomitsemaan jonkun toisen “sydämen” vaikuttimia.”
Jos nyt joku sanoo olevansa todistaja, tai on ylipäätänsä sellaiseksi tullut, vain perhesyistä, ei se kylläkään kerro mistään hengellisyydestä, hengellismielisyydestä ja uskosta. Tämä ilmaisee silloin niin selvästi ”sydämentilansa.”
Jeesus sanoi eräässä opetuksessaan, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu.”
Ne sanat oli kylläkin osoitettu häntä ja opetuslapsia arvostelleille fariseuksille, mutta pätee tietystikin myöskin yleensä ihmisiin. Luukkaan 6. luku: ”43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tuottaa huonoa hedelmää, eikä taas ole huonoa puuta, joka tuottaa hyvää hedelmää. 44 Sillä jokainen puu tunnetaan omasta hedelmästään. Eihän esimerkiksi viikunoita kerätä orjantappuroista eikä viinirypäleitä korjata orjantappurapensaasta. 45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.”
Aila Ruoho: ”Onko sinun maailmassasi vain kaksi vaihtoehtoa? a) Niele pureskelematta kaikki mitä sinulle totuutena opetetaan.”
Siihen mitä nykyinen ”maailma” opettaa ja kertoo suhtaudun useinkin hyvin epäilevästi. Myös siis mediassa esiintyviin moniin ns. ”tietoihin”, tarinoihin, kolumneihin ja joidenkin mielipiteisiin.
Aila Ruoho: ”Kas kun minulla ja monella muulla ihmisellä noiden väliin mahtuu montaa eri tapaa pohtia, mietiskellä ja tuumailla eri näkökantoja..”
Näin voi tietysti ja tuleekin tehdä.
Tosin jos seurataan Raamatun aikaista seurakuntamallia, hengellisiä ja opillisia kysymyksiä ei ratkaista koko yhteisön kattavilla äänestyksillä.
Teokraattinen malli edellyttää, että seurakuntien yhteisön johtoon valitaan hengellisesti kypsiä, kokeneita ja kaiken tavoin moitteettomia ja syytöksistä vapaita henkilöitä. Nämä tutkivat Raamattua, rukoilevat Jumalan pyhän hengen ohjausta ja siltä pohjalta tekevät kyseisen kaltaisissa asioissa ratkaisuja. Aivan kuin Apostolien tekojen 15. luku kertoo tapahtuneen apostolien aikaisessa seurakunnissa.
Aila Ruoho: ”Pelkän Raamatun pohjalta, ilman kymmenien ja satojen tuntien raamatuntulkintojen selittelyä ei yksikään ihminen ole tullut todistajaksi…”
Mistähän ihmeestä sinäkin tiedät kaikkien 8 miljoonan ja jo kuolleiden todistajien taustat ja kuinka heistä on tullut todistajia?
Raamatun tutkimista siihen kyllä tarvitaan. Uskoon ei tulla tyyliin ”kuin halolla lyötäisiin päähän”, yhtäkkisesti.
Esim. vuoden 33. helluntain tapahtumat olivat poikkeuksellisia jo uuden testamentin tekstien kokonaisuuden pohjaa vastenkin tarkisteltuna.
Sillä oli aivan oma tietty tarkoituksensa. Lisäksi silloin läsnäolleet olivat jo aiemmin kuulleet Jeesuksen opetuksista ja silloin valmiina olleet ja hyväksytyt pyhät kirjoitukset olivat heille jo tuttuja. Tiesivät niiden sisällöstä. Olivat vakuuttuneita, että Jeesus oli ollut se luvattu Messias.
Vesa Ahlfors: ”Mistähän ihmeestä sinäkin tiedät kaikkien 8 miljoonan ja jo kuolleiden todistajien taustat ja kuinka heistä on tullut todistajia? ”
Aivan. Totta. En tiedäkään. Pyydän anteeksi tyhmää väitettäni.
Mutta en siltikään usko, että todistajien oppi olisi löydettävissä pelkkää Raamattua lukemalla, vaikka joku lukisi sitä kymmeniä vuosia täysipäiväisesti.
Oppinne on minun mielestäni niin monimutkainen, sekava ja epälooginen, että sitä ei pysty hahmottamaan ilman että joku on vieressä opaskirjan kanssa kertomassa, miten mikin jae tulee käsittää ja milloin on kyse vertauksesta ja milloin joku sana pitääkin ottaa kirjaimellisesti. Ja omat aivot pitää samalla laittaa narikkaan. Mitään ei saa eikä voi kyseenalaistaa, koska korttitalo kaatuisi sitten omaan mahdottomuuteensa.
En oikein usko, että sinäkään selviät keskustelusta jonkun uskiksen kanssa, jos sinulla ei ole tukena opaskirjaasi. Voin toki olla väärässä.
Aila Ruoho: ”Jos olet hyvä matikassa, voit laskeskella, että jos tekee kirjaa noin puolitoista vuotta lähes täyspäiväisesti ja saa hommasta alle tonnin, niin hullu pitää olla jos kuvittelee kovin hyvän elinkeinon siitä saavansa.”
Kommentissanihan oli sana elinkeino lainausmerkeissä, siis muodossa ”elinkeino.” Jos siihen niin paljon aikaa uhraat, niin jotain ”liikkeelle panevaa motivaatiota” siinä täytyy olla. En nyt viitsi tässä alkaa sitä julkisesti arvailemaan.
Näitä mediahyökkäyksiä todistajia kohtaan on tapahtunut ennekin nykyaikaisissa Suomen kaltaisissa maissa . Se ei ole kuitenkaan pystynyt lopettamaan todistajien Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistustyötä. Alla ote heidän vuosikirjastaan koskien Norjan tapahtumia 20 vuotta sitten:
”Norjan Jehovan todistajat joutuivat vuosina 1989–92 erityisen parjauskampanjan kohteeksi ja saivat paljon kielteistä julkisuutta sanoma- ja aikakauslehdissä sekä radiossa ja televisiossa. Yksi pääsyistä vastustukseen oli se, että noudatamme Raamatun ohjetta erotettuihin suhtautumisesta (1. Kor. 5:9–13; 2. Joh. 10).”
”Kielteisen julkisuuden vuoksi todistajat kohtasivat ikäviä tilanteita palveluksessa, työssä, koulussa ja perhepiirissä. Vaikka Jeesuksen seuraajat eivät ole yllättyneitä siitä, että heitä häpäistään, tilannetta ei ollut helppo kestää (Matt. 5:11, 12).”
”Se oli vaikeaa aikaa, mutta siitä oli myös hyötyä”, toteaa muuan veli. ”Se sai minut tarkastelemaan uudelleen uskonkäsitysteni raamatullisia perusteita. Oli uskoa vahvistavaa syventyä siihen hyvään hengelliseen ravintoon, jota saamme uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta.”
”Olemme tämän kokemuksen ansiosta luultavasti vahvempia kohdatessamme uusia uskonkoetuksia.”
”Oli kannustavaa nähdä, miten rohkeita veljet ja sisaret olivat tuona aikana”, muistelee eräs kierrosvalvoja. ”Tajusimme, että paras tapa reagoida oli keskittyä entistä enemmän kenttäpalvelukseen, myös katutyöhön. Onneksi monet todistajat reagoivat tilanteeseen myönteisesti.”
Aiemmin erotettuna ollut Fred kertoo, miten hän suhtautui erottamista koskevaan Raamatun ohjeeseen, vaikka media piti esillä Raamatun vastaisia ajatuksia. ”Kun minut erotettiin 20-vuotiaana, aloin ajatella elämääni vakavasti. Tilanne ei ollut miellyttävä, mutta erottaminen vaikutti minuun myönteisesti. Aivan kuin Jehova olisi sanonut minulle: ’Nyt sinun täytyy ryhdistäytyä, poika! Ellet muuta tapojasi, sinun käy huonosti.’ Se oli tarpeellinen opetus, joka sai minut hylkäämään syntiset tapani. Sen sijaan että olisin vain pitänyt hauskaa ja etsinyt jännitystä, aloin suhtautua totuuteen vakavasti. Myös joidenkin ystävieni asenne parani.” Onneksi Fred katui ja muutti tapojaan niin että hänet voitiin ottaa takaisin. Nyt hän palvelee vanhimpana.”
Aila Ruoho: ”Oppinne on minun mielestäni niin monimutkainen, sekava ja epälooginen,..”
Millä tavoin. mielellään myös perusteet.
Eikö Raamattu opeta ja kerro Jumalan valtakuntahallituksesta, Kristuksen lunnaista, Jeesuksen kuninkaallisesta vallasta, Jumalan tuomioista, ihmisen kuoleman, sairauden ja synnin orjuudessa olemisen syistä, lopun ajoista, ja siitä, että kaikki ihmiset tulevat vielä havaitsemaan, että Jehova Jumala on se jolle kuuluu kunnia ja jolla on korkein valta jne.?
Vesa Ahlfors: ”Kommentissanihan oli sana elinkeino lainausmerkeissä, siis muodossa “elinkeino.” Jos siihen niin paljon aikaa uhraat, niin jotain “liikkeelle panevaa motivaatiota” siinä täytyy olla. En nyt viitsi tässä alkaa sitä julkisesti arvailemaan.”
Minä tiedän, mitä sinä ajattelet arvoisa Vesa ja kyllä asia on tehty minulle teikäläisten taholta aivan selväksi, vaikket kehtaa ajatuksiasi täällä sanoiksi pukea.
Aila Ruoho: ”Minä tiedän, mitä sinä ajattelet arvoisa Vesa..”
Mistä ihmeen kummasta sinä sen mahdollisesti voisit tietää? Minäkin totesin sinun suhteen vain, että ”en ala arvailemaan” vaikuttimiasi.
Vesa: ”Mistä ihmeen kummasta sinä sen mahdollisesti voisit tietää? Minäkin totesin sinun suhteen vain, että “en ala arvailemaan” vaikuttimiasi.”
Eipäs. Kirjoitit, ettet viitsi alkaa sitä JULKISESTI arvailemaan.
Väitän, ettet kehtaa tai uskalla.
Mistäkö voisin tietää? No katsos oletan siitä, kun aina sanotte, että olette kaikista hengellisistä asioista AIVAN samaa mieltä, kysyinpä mistä päin maailmaa tahansa.
Sen verran moni todistaja on minulle kertonut ”motiivini” tai oletuksen, millä motiivilla olen liikkeellä, että oletin sinun olevan asiasta samaa mieltä kuin kaikki muutkin todistajat.
Ehkä erehdyin. Eli jos sinulla saa olla hengellisistä asioista omia tulkintoja, niin olen taas pahoillani ja pyydän anteeksi.
Ehkä sinä pidätkin minua muista todistajista poiketen Jumalan asialla olevana evankelistana, kun pyrin saamaan oppiinne pienimuotoista uskonpuhdistusta ja oikeutta väärintekojen uhreille. 🙂
Vesa: ”Tosin jos seurataan Raamatun aikaista seurakuntamallia, hengellisiä ja opillisia kysymyksiä ei ratkaista koko yhteisön kattavilla äänestyksillä.”
Kai tiedät, että oppimuutoksenne tehdään hallintoelimessä äänestämällä?
Aila Ruoho: ”Sen verran moni todistaja on minulle kertonut “motiivini” tai oletuksen, millä motiivilla olen liikkeellä, että oletin sinun olevan asiasta samaa mieltä kuin kaikki muutkin todistajat…”
Taidat vähän ajatella liian suuria merkityksestäsi. En ole ikipäivänä kuullut kenenkään todistajan tai kenenkään muunkaan mainitsevan sinusta yhtään mitään. Tätä palstaa ennen en ole koskaan kuullut nimeäsi missään. Ehkäpä ajattelet monien nykymaailman ihmisten tyyliin, että ”minusta tullaan vielä kuulemaan”, tai sitten ei. 🙂 Monet ovat sellaisen eteen menemään varsin pitkällekin.
Vesa Ahlfors:”Taidat vähän ajatella liian suuria merkityksestäsi. En ole ikipäivänä kuullut kenenkään todistajan tai kenenkään muunkaan mainitsevan sinusta yhtään mitään. Tätä palstaa ennen en ole koskaan kuullut nimeäsi missään.”
Arvoisa Vesa, en olisi tälläkään palstalla omalla nimelläni, jos se ei olei pakollista. Olen keskustellut monilla palstoilla todistajien kanssa parilla eri nimimerkillä. Kävin ensimmäisiä keskusteluja lähes viisitoista vuotta sitten. Niille todistajille, jotka ovat keskustelleet aktiivisesti jt-oppia käsittelevillä palstoilla, nimimerkkini on todennäköisesti varsin tuttu. Minulla on myös sukulaisia, jotka ovat todistajia. He kyllä uskaltavat sanoa rehellisesti suoraan päin naamaa, mitä ajattelevat.
Todistajien karttamiskäytäntö oli juuri se syy, joka ajoi minut opiskelemaan teologiaa. Joten, kiitos teille.
Vesa Ahlfors:”Ehkäpä ajattelet monien nykymaailman ihmisten tyyliin, että “minusta tullaan vielä kuulemaan”, tai sitten ei. 🙂 Monet ovat sellaisen eteen menemään varsin pitkällekin.”
Joo, niinpä. Siksi sanoin ensimmäisen hengellistä väkivaltaa käsittelevän kirjani ilmestyessä kustantajalle, että en sitten missään tapauksessa halua telkkariin enkä radioon.
Arvoisa Aila Ruoho: Et voi tietää minun ”arveluistani” yhtään mitään. Kaikki todistajiin kuuluvatkin ovat hekin yksilöitä, omine eripiirteineen ja taustoineen, vaikka hengellisistä päälinjoista ja Raamatun opetuksista ovatkin samaa mieltä.
Jotkut rasistiseen ajatteluun taipuvaiset henkilöt ovat ainakin joskus jossain vaiheessa omanneet ajatuksia, että kaikki tummaihoiset ovat rikollisuuteen taipuvaisia ja sivistymättömiä ihmisiä jne. Tuollaiset yleistävät ennakkoluulot ja stereotypiat ovat saaneet paljon pahaa aikaan menneisyydessä ja vielä nykyisinkin.
Kerrohan taas siitä jehovien pelastukäsityksestä, jossa usko yksin ei riitä.
Kerrohan myös siitä, miksi lainomainen käytös on tärkeämpi asia kuin lain¨summa, rakkaus lähimmäiseen ja Jumalaan.
jorma ojala: ”Kerrohan taas siitä jehovien pelastukäsityksestä, jossa usko yksin ei riitä. Kerrohan myös siitä, miksi lainomainen käytös on tärkeämpi asia kuin lain¨summa, rakkaus lähimmäiseen ja Jumalaan.”
Ensinnäkin Jehova on Kaikkivaltiaan Jumalan ja Luojan nimi. Siihen ei pidä suhtautua pilkallisesti, ainakin jos pitää itseään kristittynä.
Kuoleman, sairauden ja synnin orjuudessa oleva ihmiskunta on riippuvainen Kristuksen lunnaista Jumalan hyväksymyksen saamiseksi ja iankaikkisen elämän odotteiden suhteen. Lunnaat eivät tietenkään tarkoita kuitenkaan ”avointa valtakirjaa” tahallisen tietoisesti ja jatkuvasti rikkoa Jumalan periaatteitta ja lakeja.
jorma ojala: ”Kerrohan myös siitä, miksi lainomainen käytös on tärkeämpi asia kuin lain¨summa, rakkaus lähimmäiseen ja Jumalaan…”
Omituinen kysymys, koska todistajat eivät tuollaista opeta. Jotain vaatimuksia sentään Jumalalla on ihmiseen, joka odottaa pelastuvansa, kohdistuen. Esim. 1. Korinttolaiskirjeen 6. luku (uusi kirkkoraamattukäännös):
”9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen..”
Jaakobin kirjeen 2. luku: ”18 Ehkä joku nyt sanoo: ”Sinulla on usko, minulla teot.” Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. 19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet — pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. 20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?”
Galatalaiskirjeen 5. luku (uusi kirkkoraamattuk.): ”19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, 20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, 21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”
”22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. 24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.”
Vesa Ahlfors: ”Millä tavoin. mielellään myös perusteet.”
Tässä yksi esimerkki näin vertauksena:
On kaksi saarta, jolla kummallakin asuu tuhat ihmistä. Kummallakaan saarista ei ole kuultu Jeesuksesta tai Raamatusta. Asukkaat ovat aivan alkukantaisia ja palvovat luonnonvoimia.
Saarelle yksi menee pari todistajaa kertomaan hyvää uutista. Kolme saarelaista ottaa sanoman vastaan ja heidät kastetaan ja he alkavat käydä majalta majalle ja kaksi kertaa viikossa salimajalla alleviivaten kuuliaisesti kaikki VT-seuran julkaisut. Loput 997 saarelaista sanovat todistajille että ei vähempää kiinnosta teidän pöljät jutut.
Saarelle kaksi ei mene todistajia. Kukaan siellä ei koskaan saa tietää hyvää uutista, evankeliumia, ei mitään Jumalasta, Jeesuksesta tai pelastuksesta. Kaikki tuhat ihmistä jäävät kumartelemaan toteemipaalujaan.
Yllättäen tulee suuri maanjäristys ja kaikki ihmiset kummallakin saarella kuolevat.
Mitä oppinne mukaan todennäköisesti saattaisi tapahtua saarten ihmisille? Kuinka moni saattaisi olla arvollinen pääsemään ennallistettuna paratiisiin saarella yksi? Entäpä saarella kaksi?
Miten hyvä sinun uutisesi on?
Arvoisa Vesa, kerrotko nyt minulle, mikä on todennäköisin kohtalo noiden kuvainnollisten saarten asukkaille?
Voihan olla, että olen kovastikin väärässä ja tulkinnoissanne ei ole niin paljoa epäloogisuutta kuin kuvittelen. Mutta se selviää vasta, jos saan tietää, mitä opetat.
Aila Ruoho: ”Yllättäen tulee suuri maanjäristys ja kaikki ihmiset kummallakin saarella kuolevat.Mitä oppinne mukaan todennäköisesti saattaisi tapahtua saarten ihmisille? Kuinka moni saattaisi olla arvollinen pääsemään ennallistettuna paratiisiin saarella yksi? Entäpä saarella kaksi?”
Minulle ei sitä tuomiovaltaa ole annettu tämän kaltaisissa asioissa, joten en osaa sanoa, mutta uskon itse, että ainakin kaikki ”saaren kaksi” ja myös suurin osa ”saaren yksi” asukkaista, elleivät sitten kaikki, saavat ylösnousemuksen maan päälle Kristuksen tuhatvuotisen taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen hallintokauden alaisuudessa.
Silloin heidän lopullinen elämän oikeutensa = mahdollisuus ja oikeus iankaikkiseen elämään ratkaistaan. Johanneksen evankeliumi 5: 28,29 Apostolien tekojen 24:15. Ilmestyskirjan 20: 12-15. 1. Korinttolaisille 15:26.
Asiasta enemmän alla olevissa linkeissä:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mik%C3%A4-on-tuomiop%C3%A4iv%C3%A4/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mit%C3%A4-ovat-%C5%A0eol-ja-Haades/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Todellinen-toivo-kuolleille-l%C3%A4heisillemme/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Miss%C3%A4-ovat-kuolleet/
Haluaisinpa minäkin esittää sinulle arvoisa Aila sinulle yhden kysymyksen:
Kun jotkut teologisen koulutuksen saaneet ovat tällä palstalla sanoneet sellaisen helvetin tulen ja kuoleman jälkeisen rangaistuksen olevan olemassa ja tosiasia (vaikka se onkin epäraamatullinen opetus), niin kumpi on pahempaa?
1. Se että todistajat noudattavat sitä uuuden testamentin 1. Korinttolaiskirjeen 5. luvun ohjetta suhtautumisessa seurakunnasta poissuljettuihin?
2. Se, että joku joutuu sinne teidän luterilaisten helvetin tuleen kuolemansa jälkeen? (PS. Raamattuhan taas opettaa kuoleman olevan jo sinällään riittävä rangaistus, ja ettei sen jälkeen ole mitään tietoista olotilaa).
Vesa Ahlfors, pyysit esimerkkiä siitä, missä oppinne on epälooginen. Kerroin vasta yhden esimerkin, mutta jätit sen kokonaan huomiotta. Tässä kysymykseni vielä kerran:
Vesa Ahlfors kirjoitusvirheineen: “Millä tavoin. mielellään myös perusteet.”
Tässä yksi esimerkki näin vertauksena:
On kaksi saarta, jolla kummallakin asuu tuhat ihmistä. Kummallakaan saarista ei ole kuultu Jeesuksesta tai Raamatusta. Asukkaat ovat aivan alkukantaisia ja palvovat luonnonvoimia.
Saarelle yksi menee pari todistajaa kertomaan hyvää uutista. Kolme saarelaista ottaa sanoman vastaan ja heidät kastetaan ja he alkavat käydä majalta majalle ja kaksi kertaa viikossa salimajalla alleviivaten kuuliaisesti kaikki VT-seuran julkaisut. Loput 997 saarelaista sanovat todistajille että ei vähempää kiinnosta teidän pöljät jutut.
Saarelle kaksi ei mene todistajia. Kukaan siellä ei koskaan saa tietää hyvää uutista, evankeliumia, ei mitään Jumalasta, Jeesuksesta tai pelastuksesta. Kaikki tuhat ihmistä jäävät kumartelemaan toteemipaalujaan.
Yllättäen tulee suuri maanjäristys ja kaikki ihmiset kummallakin saarella kuolevat.
Mitä oppinne mukaan todennäköisesti saattaisi tapahtua saarten ihmisille? Kuinka moni saattaisi olla arvollinen pääsemään ennallistettuna paratiisiin saarella yksi? Entäpä saarella kaksi?
Miten HYVÄ sinun uutisesi on?
Minulle on selitetty teidän taholtanne näin, että ne jotka kuulevat hyvän uutisenne, mutta eivät ota sitä vastaan, tuhotaan. Mutta ne, jotka eivät ikinä ehdi kuulla oppianne (ovat vaikka kaukaisen saaren alkuasukkaita) saavat todennäköisesti mahdollisuuden tulla ennallistetuksi paratiisiinne ja kuulla uutisenne siellä.
Loogisesti oppinne toimii siten, että ensimmäisellä saarella pelastuu (ehkä) vain nuo kolme ja hekin jos ovat tarpeeksi hyviä. Loput 997 oppinne hylkääjää tuhotaan.
Jälkimmäiseltä saarelta, joka ei ole milloinkaan kuullut hyvää uutistanne ennallistetaan 1000 ihmistä paratiisiin, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ikuinen elämä.
Onko tämä loogista arvoisa Vesa?
Vesa:”Haluaisinpa minäkin esittää sinulle arvoisa Aila sinulle yhden kysymyksen”
Esitä toki, mutta vastaapa itse ensin tuohon minun esittämääni yllä olevaan kysymykseen.
Tosin vastaamattomuutesi siihen ja moneen muuhun kesken jääneeseen ketjuun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Olen poistanut yhden kommentin, jossa ikävästi arvioitiin erään ketjussa olevan henkilön järjenjuoksua.
Aila Ruoho: Mitä oppinne mukaan todennäköisesti saattaisi tapahtua saarten ihmisille?”
Minähän jo kerran vastasin kysymykseen linkkien kera. Täytyy sitten vastata uudestaan, jos mahdollisesti löydät sen tästä kohdasta. Katso myös mielellään linkkien sisältö, ne selventävät laajemmin asiaa.”
Aila Ruoho kirjoitti: “Yllättäen tulee suuri maanjäristys ja kaikki ihmiset kummallakin saarella kuolevat.Mitä oppinne mukaan todennäköisesti saattaisi tapahtua saarten ihmisille? Kuinka moni saattaisi olla arvollinen pääsemään ennallistettuna paratiisiin saarella yksi? Entäpä saarella kaksi?”
Vesa Ahlfors kirjoitti: Minulle ei sitä tuomiovaltaa ole annettu tämän kaltaisissa asioissa, joten en osaa sanoa, mutta uskon itse, että ainakin kaikki “saaren kaksi” ja myös suurin osa “saaren yksi” asukkaista, elleivät sitten kaikki, saavat ylösnousemuksen maan päälle Kristuksen tuhatvuotisen taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen hallintokauden alaisuudessa.
Silloin heidän lopullinen elämän oikeutensa = mahdollisuus ja oikeus iankaikkiseen elämään ratkaistaan. Johanneksen evankeliumi 5: 28,29 Apostolien tekojen 24:15. Ilmestyskirjan 20: 12-15. 1. Korinttolaisille 15:26.
Asiasta enemmän alla olevissa linkeissä:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mik%C3%A4-on-tuomiop%C3%A4iv%C3%A4/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mit%C3%A4-ovat-%C5%A0eol-ja-Haades/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Todellinen-toivo-kuolleille-l%C3%A4heisillemme/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Miss%C3%A4-ovat-kuolleet/
Aila Ruoho: “Minulle on selitetty teidän taholtanne näin, että ne jotka kuulevat hyvän uutisenne, mutta eivät ota sitä vastaan, tuhotaan…”
Kuinkahan montakin kertaa minun täytyy toistaa, että tuomiovaltaa näissä asioissa ei ole annettu ihmisille tai ihmisryhmille.
Raamattu opettaa, että kun kun Jeesuksen näkymätön “paluu” taivaallisen hallitsijan ominaisuudessa tapahtuu, siis nimenomaan kerrottujen “tuomioiden” toteutumisen ja suorittamisen vuoksi ja aikaan nykyisen maailman suhteen, ratkaisee tämä sen kuka säilyy elossa Jeesuksen opetuksissa esiintyneen “maailman aikojen muutoksessa”, “asiainjärjestelmän lopussa ja muutoksessa”, “maailman lopussa”.
Apostolien teot 17:31: “sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.”
Matteuksen 25.luku: “Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. 32 Ja kaikki kansakunnat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti………………………… Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.”
Vesa Ahlfors:”Minulle ei sitä tuomiovaltaa ole annettu tämän kaltaisissa asioissa, joten en osaa sanoa, mutta uskon itse, että ainakin kaikki “saaren kaksi” ja myös suurin osa “saaren yksi” asukkaista, elleivät sitten kaikki, saavat ylösnousemuksen maan päälle Kristuksen tuhatvuotisen taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen hallintokauden alaisuudessa.”
Jatkokysymys:
Hyvä uutisenne on siis, että kaikki jotka eivät kuule sanomaanne, ennallistetaan paratiisiin ja todennäköisesti myös kaikki jotka sen kuulevat, mutta viittaavat sillä kintalla, saavat myös ylösnousemuksen paratiisiinne?
Hienoa! No sittenhän voit lopettaa stressaamisen kokonaan, jos kaikilla on lähes yhtä suuri paratiisitoivo riippumatta siitä kuulevatko teistä tai eivät. 😀
Ja jos ainakin KAIKKI ne jotka eivät kuule opistanne pelastuvat, niin olisiko syytä lopettaa julistaminen nyt heti? Sitä useammalla nimittäin on oppinne mukaan VARMA paratiisitoivo, mitä useampi on tietämätön teistä. Eikö totta?
Kiitos vastauksestasi, vaikka se ei raamatullinen ollutkaan, ei todellakaan.
Ja anteeksi taas kerran. Olitkin tosiaan jo vastannut. En huomannut. Keskusteluketu on sen verran pitkä, että tekstien löytäminen alkaa olla haastavaa ja turhan aikaa vievää. Jos haluat jatkaa keskustelua, laita sähköpostia. En usko, että jaksan ”plärätä” ja jatkaa tätä yli 200 vastauksen ketjua ainakaan uusilla aiheilla.
Vesa Ahlfors: ”Raamattu opettaa, että kun kun Jeesuksen näkymätön “paluu” taivaallisen hallitsijan ominaisuudessa tapahtuu, siis nimenomaan kerrottujen “tuomioiden” toteutumisen ja suorittamisen vuoksi ja aikaan nykyisen maailman suhteen, ratkaisee tämä sen kuka säilyy elossa Jeesuksen opetuksissa esiintyneen “maailman aikojen muutoksessa”, “asiainjärjestelmän lopussa ja muutoksessa”, “maailman lopussa”.”
Eikös näkymätön paluu ole tapahtunut tulkintojenne mukaan jo 1874 sekä 1914?
Vai onko tullut joku näistä poikkeava uusi vuosiluku?
Aila Ruoho: ”Jatkokysymys: Hyvä uutisenne on siis, että kaikki jotka eivät kuule sanomaanne, ennallistetaan paratiisiin ja todennäköisesti myös kaikki jotka sen kuulevat, mutta viittaavat sillä kintalla, saavat myös ylösnousemuksen paratiisiinne?”
Tarkoitat kai viittaa kintaalla? 🙂 Mainitsin jo, että kun kuninkaalliseksi hallitsijaksi ja tuomariksi asetettu Jeesus Kristus ”tulee” panemaan täytäntöön Raamatussa kerrottuja tuomioita, tämä tuomarin ominaisuudessa ratkaisee kuka jää eloon asiainjärjestelmän lopussa sen luvatun uuden asiainjärjestelmän puolelle, jossa sitten/jonka aikana ratkaistaan ihmisten lopullinen oikeus ikuiseen elämään. (Katso linkkejä) Selkeää ja yksinkertaista.
Aila Ruoho: ”Ja jos ainakin KAIKKI ne jotka eivät kuule opistanne pelastuvat, niin olisiko syytä lopettaa julistaminen nyt heti? ..”
Hyvän uutisen julistamistyötä ei ole syytä lopettaa, koska sen on Jeesuksen ja Jumalan pyhän hengen ohjauksessa kirjoitetun Pyhän Raamatun käsky. Jeesus sanoi, että se työ tulisi suorittaa ”ennen lopun tulemista.”
Tässä asiassa, niin kuin ei monessa muussakaan, ei ole siis syytä kuunnella teologisen koulutuksen saaneiden henkilöiden ajatuksia ja järkeilyjä.
Esim. sen Matteuksen 25. luvun ja lukuisien muiden Jeesuksen opetusten Raamatunkohtien perusteella voidaan päätellä, että kaikki ihmiset eivät jää eloon maailmanaikojen muutoksen yhteydessä. Asiaa valaisee esim. edellinen Matteuksen luku 24 ja vaikkapa myöskin Luukkaan 21: 25-36 ja 2. Pietarin kirjeen 3. luku.
Aila Ruoho: ”Kiitos vastauksestasi, vaikka se ei raamatullinen ollutkaan, ei todellakaan..”
Miksi ei ollut. Esitä mielellään väittämällesi myös perustelut. Vastauksenihan perustui Raamattuun ja esille asetetuista linkeistä löytyi asialle vielä enemmän Raamattuun perustuvia perusteluja.
Aila Ruoho: ”Vesa Ahlfors: “Raamattu opettaa, että kun kun Jeesuksen näkymätön “paluu” taivaallisen hallitsijan ominaisuudessa tapahtuu, siis nimenomaan kerrottujen “tuomioiden” toteutumisen ja suorittamisen vuoksi..
Aila Ruoho: ”Eikös näkymätön paluu ole tapahtunut tulkintojenne mukaan jo 1874 sekä 1914”
Kyseessä tuomioissa on Jeesuksen ”tuleminen” nimenomaan ihmiskunnan tuomitsijana ja tuomarin ominaisuudessa. Hänenhän Raamatussa kerrotaan ensin ja aluksi ”hallitsevan vihollistensa keskellä ja aikana jolloin Saatana Panettelija on vielä ”maailman” hallitsija ja jumala.
Ilmestyskirjan 12. luku: ”Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan. 10 Ja minä kuulin suuren äänen sanovan taivaassa: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka syyttää heitä yötä päivää Jumalamme edessä, on heitetty alas! 11 Ja he voittivat hänet Karitsan veren takia ja todistamisensa sanan takia, eivätkä he rakastaneet sieluaan kuolemankaan edessä. 12 Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.”
Minusta näyttäisi siltä, että keskustelusta on tullut yksi mössöytynyt todisteluketju, jossa Jehovan todistajat yrittävät uskotella olevansa kristillinen kirkko. Näin ei kuitenkaan ole. Liike on syntynyt lähes pari vuosituhatta kristinuskon syntymän jälkeen ja se on selkeästi hahmotettavissa harhaopiksi. Siinä ei tarvitse olla kielinero, rakettitieteilijä tai muutenkaan kovin oppinut. Riittää, kun vain seuraa liikkeen jälkiä ja sen syntyhistoriaa hieman.
Samoin peruslähtökohta kristillisillä kirkoilla on Jumalan kolminaisuus ja Jeesuksen Kristuksen asema. Hän on meidän Herramme ja pelastajamme. Jumalasta puhuttaessa Jeesus on Jumalan toinen persoona. Asioiden näin ollessa sen enempää keskustelua ei tarvita, kun voidaan todeta etteivät Jehovan todistajat täytä edes lähtökohdan kriteeriä. Se ei ole kristillinen kirkko. Näyttäisi ennemminkin siltä, että se on erityisen vaarallinen liike monille harhaan johdetuille ihmisille.
Aika hieno analyysi. Siis tästä keskusteluketjusta.
Mika Turunen :”Liike on syntynyt lähes pari vuosituhatta kristinuskon syntymän jälkeen ja se on selkeästi hahmotettavissa harhaopiksi.”
Niin on syntynyt YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus ja lapsen oikeuksien sopimuskin, joita arvostamme. Niin on syntynyt myös kansainvälinen oikeus, jonka perusta on YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ja sen mukaiset kansainväliset sopimukset.
Kaipa se sitten sopii suomalaiseen ”kristillisyyteen” paremmin, että pakkoluovutetulta alueelta paenneet olivat lähettäneet kansainvälisen oikeuden ja myös 1992 solmitun ystävyyssopimuksen sopimuksen mukaisia papereita suoraan Kremliin Venäjän federaation Suomen suurlähetystön antamien ohjeiden mukaisesti, kukaan ei väliuttänyt heistä eikä vastannut heille.
Sen seurauksena me muutamat perustimme Suomen Karjalan pakolaiset ry:n tuota valtioita velvoittavaa ja epäselväksi jätettyä omistusoikeuskysymystä selvittämään. Henk.koht. en hakenut sukuni omistusoikeuden tunnustamista, mutta kun asian selvittäminen oli mielestäni oikeudenmukaista, osallistuin kustannuksiin. Suomen valtion, keisarin, ratkaisu oli se, että meiltä kiellettiin jopa omatoiminen varojenkeruuoikeus asian selvittämisestä aiheutuvien kulujen kattamiseen.
Mika Turunen: ”Samoin peruslähtökohta kristillisillä kirkoilla on Jumalan kolminaisuus…”
Alkaa jo kuulostaa lähinnä vitsiltä, tuo Mika Turusen tarrautuminen epäraamatulliseen käsitykseen ”kolmiyhteisestä jumalasta”, ns. kolminaisuusoppiin.
Mistähän tämä muutoin on saanut tuomiovallan tuomita toisia ihmisiä ei-kristityiksi, ihmisiä jotka perustavat uskonsa vain ja ainostaan Raamatun opetuksiin ja pyrkivät parhaansa mukaan myöskin noudattamaan sen ohjeita käytännön elämässä.
Raamatun mukaan kun se tuomiovalta kuuluu vain Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle.
Ongelmana tässä nyt on koko ajan se, että Vesa väittää sitkeästi joskus 1800-luvun loppupuolella syntyneen opin olevan kristinuskoa. Vesan opin puolesta ei todista yksikään Raamatun kirjoitus. Siksi joskus tivasinkin millä tavoin UMK vaikuttaa hänen ajatteluunsa. Eikö se ole jo selkeästi tullut ilmi? Jos se lopullinen vaikutus edes syntyy mistään raamatunkäännöksestä. Ehkä ennemminkin vahvasta ideologisesta opista.
Jos palataan alkuun eli niihin hetkiin, jolloin Raamattu on lyöty yksiin kansiin niin ajoitushan on selvästi määriteltävissä Hippo-Rhegiuksen (391 jKr.) ja Karthagon (397 jKr.) synodeihin. Jo sitä ennen Tatianus laati 170-luvun paikkeilla harmonian neljästä evankeliumista. Ns. Muratorin kaanonissa oli jo 190-luvulla lähes kaikki Raamatun kirjat koossa. Siitä puuttuivat Heprealaiskirje, Pietarin kirjeet, Jaakobin kirje ja 3. Johanneksen kirje.
Koko syntyprosessi on nähtävä siitä näkökulmasta, että Raamattu on kirkon kirja. Jo ennen kaanonia kirkon oli elettävä ja tunnustettava yhteinen usko. Vanha testamentti tietysti oli jo käytössä ja apostolien kirjeet. Erityisesti jumalanpalveluksissa kiteytyi yhteinen tunnustus, joka muodosti aivan kuin ikkunan tai rajat sille mitkä kirjat olisi valittava kaanoniin, niin että se todistaisi aidosti siitä mitä kristillinen usko sisältää . Samalla se rajasi kristinuskon tulkintaa, niin etteivät harhat saisi sijaa (mm. kolminaisuusoppi ja oppi Kristuksesta).
Näin lentävä lause ”sola scriptura numquam sola” (yksin Raamattu ei ole koskaan yksin) merkitsee sitä, että Raamattu ja tunnustus kulkevat aina käsi kädessä. Lutherin käytössä tämä oli kriittinen periaate. Hän torjui sen avulla myöhäiskeskiajan kirkon väärinkäytöksiä. Mitään oppia tai järjestystä, joka ei noussut Raamatusta ei saanut esittää kristittyjen omaatuntoa sitovassa muodossa.
Nykyisin tunnustetaan se, että Raamattu on kirkon tunnustusten kanssa kirkon tradition keskus ja kärki. Se on vanhan kirkon tunnustusten kanssa apostolisen uskon ja opin perimmäinen ja ratkaisevin arviointiperuste. Näin ollen mitkään modernit väite siitä, että jokin myöhään syntynyt oppi harhoineen voisi olla kristinuskoa ei pidä paikkaansa. Harha ei muutu aidoksi kristinuskoksi vaikka sen voissa paistaisi.
Ja uskonpuhdistuksen aikaan oli monenlaisia sola scriptura-käsityksen esittäjiä.
Luther heistä maltillinen, koska säilyttikin kirkossa olevaa.
Mika Turunen:Jos palataan alkuun eli niihin hetkiin, jolloin Raamattu on lyöty yksiin kansiin niin ajoitushan on selvästi määriteltävissä Hippo-Rhegiuksen (391 jKr.) ja Karthagon (397 jKr.) synodeihin ”
Roomalaiskatolinen kirkko väittää, että sen tehtävä on ratkaista, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Raamatun kaanoniin, ja se viittaa Karthagon kirkolliskokoukseen (v. 397), jossa kirjoista laadittiin täsmällinen luettelo.
Mutta todellisuudessa kaanon, myös luettelo Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset muodostavista kirjoista, oli jo silloin lyöty lukkoon, ei minkään kirkolliskokouksen säädöksellä, vaan Jumalan pyhän hengen ohjauksesta – saman hengen, joka alun perin henkeytti noiden kirjojen kirjoittamisen. Myöhempien henkeyttämättömien luetteloijien todistuksella on arvoa ainoastaan tunnustuksena Jumalan hengen vahvistamalle Raamatun kaanonille.
Johtopäätös voidaan tehdä vanhojen luetteloiden perusteella. On olemassa luetteloita, jotka paljastavat, että useat 300-luvulta, äsken mainittua kirkolliskokousta edeltävältä ajalta, peräisin olevat Kreikkalaisten kirjoitusten luettelot ovat täysin yhtäpitäviä nykyisen kaanonimme kanssa, ja joissakin vain Ilmestys jätetään pois.
Ennen 100-luvun loppua oli hyväksytty yleisesti neljä evankeliumia, Apostolien teot ja 12 apostoli Paavalin kirjettä. Ainoastaan muutamia lyhyempiä kirjoituksia epäiltiin joillakin alueilla. Se johtui todennäköisesti siitä, että aluksi niiden levikki oli jostain syystä vähäistä, joten niiden kanonisuuden tunnustaminen kesti kauemmin.
Kiinnostavimpia vanhoja luetteloja on katkelma, jonka L. A. Muratori löysi Ambrosiuksen kirjastosta Milanosta Italiasta ja jonka hän julkaisi vuonna 1740. Vaikka alku onkin kadoksissa, sen viittaus Luukkaaseen kolmantena evankeliumina ilmaisee, että siinä on ensin mainittu Matteuksen ja Markuksen evankeliumit.
Latinankielinen Muratorin katkelma on peräisin 100-luvun jälkipuoliskolta. Se on mitä kiinnostavin dokumentti, kuten käy ilmi seuraavasta otteesta siitä:
”Kolmas evankeliumikirja on Luukkaan mukaan. Luukas, tunnettu lääkäri, kirjoitti sen omassa nimessään – – Neljäs evankeliumikirja on Johanneksen, joka oli yksi opetuslapsista. – – Niinpä uskovien uskolle ei esitetä mitään ristiriitaisuuksia, vaikka kussakin evankeliumikirjassa valikoidaan asioita eri tavoin, koska [niissä] kaikissa on julistettu saman opastavan Hengen alaisuudessa kaikki hänen syntymästään, kärsimyksestään, ylösnousemuksestaan, keskusteluistaan opetuslastensa kanssa ja kahdesta saapumisestaan: ensimmäisestä nöyryytettynä halveksinnan takia, mikä on jo tapahtunut, ja toisesta kuninkaallisen vallan loistossa, mikä on vielä edessäpäin. Ei siis ole ihme, että Johannes niin johdonmukaisesti tuo kirjeissään esille näitä eri seikkoja ja sanoo itse: ’Olemme kirjoittaneet siitä, minkä olemme omin silmin nähneet, omin korvin kuulleet ja omin käsin koskettaneet.’ Sillä näin hän tunnustaa olevansa kaikkien Herraa koskevien ihmeellisten asioiden silminnäkijä ja kuulija sekä kertoneensa ne järjestyksessä. Lisäksi kaikkien apostolien teot on kirjoitettu yhteen kirjaan. Luukas kokosi ne [siten] arvoisaa Teofilusta varten – – Paavalin kirjeet taas, sen mitä ne ovat, mistä tai mitä varten ne lähetettiin, ne tekevät itse selväksi sille, joka ymmärtää. Ensinnäkin hän kirjoitti laajasti korinttolaisille estääkseen harhaoppien synnyttämän hajaannuksen, sitten galatalaisille ympärileikkausta [vastaan] ja roomalaisille Raamatun kirjoitusten järjestyksestä ilmaisten myös, että Kristuksella on niissä keskeinen asema – meidän on välttämättä tarkasteltava niitä kaikkia, ja voimme havaita siunatun apostoli Paavalin itsensä, edeltäjänsä Johanneksen esimerkin mukaisesti, kirjoittavan vain seitsemälle nimeltä mainitulle seurakunnalle seuraavassa järjestyksessä: korinttolaisille (ensimmäinen), efesolaisille (toinen), filippiläisille (kolmas), kolossalaisille (neljäs), galatalaisille (viides), tessalonikalaisille (kuudes), roomalaisille (seitsemäs). Mutta vaikka hän kirjoittaa korinttolaisille ja tessalonikalaisille kahdesti oikaisun takia, niin [? näistä seitsemästä kirjoituksesta] ilmenee, että sama seurakunta on hajaantunut kaikkialle maailmaan, ja Johanneskin puhuu Ilmestyskirjassa kaikille, vaikka hän kirjoittaakin seitsemälle seurakunnalle. Mutta yhden [hän kirjoitti] kiintymyksestä ja rakkaudesta Filemonille ja yhden Tiitukselle sekä kaksi Timoteukselle, [ja näitä] pidetään seurakunnassa pyhinä ja kunnioitettuina. – – Lisäksi mukaan lasketaan Juudaan kirje ja kaksi Johanneksen mukaan nimettyä kirjettä – – Me hyväksymme vain Johanneksen ja Pietarin ilmestykset, joista [jälkimmäistä] jotkut meistä eivät halua luettavan kirkossa.” – The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (Schaff-Herzogin uusi uskonnon tietosanakirja), 1956, VIII osa, s. 56.
Voidaan panna merkille, että Muratorin katkelman loppupuolella mainitaan vain kaksi Johanneksen kirjettä. Edellä mainittu tietosanakirja huomauttaa kuitenkin tästä seikasta sivulla 55, että nämä kaksi Johanneksen kirjettä ”voivat olla vain toinen ja kolmas kirje, joiden kirjoittaja sanoo itseään pelkästään ’vanhimmaksi’. Käsiteltyään jo neljännen evankeliumin yhteydessä ensimmäistä kirjettä, joskin sivumennen, ja esitettyään siinä uskovansa ehdottomasti sen olevan peräisin Johannekselta kirjoittaja ajatteli kahden lyhyemmän kirjeen mainitsemisen riittävän tähän.” Lainaamme edelleen tätä samaa lähdeteosta siitä, miksi ensimmäistä Pietarin kirjettä ei mainita lainkaan: ”Todennäköisin olettamus on se, että ne muutamat sanat tai kenties se rivi on hävinnyt, jossa 1. Pietarin kirje ja Johanneksen ilmestys mainitaan hyväksytyiksi.”
Tässä tietosanakirjassa päätellään sivulla 56 sen vuoksi Muratorin katkelman perusteella seuraavaa: ”Uuteen testamenttiin katsotaan varmasti kuuluvan neljä evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavalin kirjettä, Johanneksen ilmestys, luultavasti hänen kolme kirjettään, Juudaan kirje ja luultavasti 1. Pietarin kirje, kun taas Pietarin toisen kirjoituksen vastustus ei ollut vielä loppunut.
Origenes hyväksyi noin vuonna 230 henkeytettyyn Raamattuun Heprealaiskirjeen ja Jaakobin kirjeen, jotka kummatkin puuttuvat Muratorin katkelmasta. Hän mainitsee joidenkuiden epäilleen niiden kanonisuutta, mutta sekin osoittaa, että tuohon aikaan mennessä Kreikkalaisten kirjoitusten kanonisuus oli suurimmaksi osaksi hyväksytty ja että vain jotkut epäilivät joitakin vähemmän tunnettuja kirjeitä. Myöhemmin Athanasios, Hieronymus ja Augustinus tunnustivat aikaisemmissa luetteloissa tehdyt ratkaisut rajaamalla kaanoniin samat 27 kirjaa, jotka meillä nyt on.
Vanhan testamenttiin hyväksytyistä kirjoista kertoo jo sekin, että kaikista niistä, paitsi Esterin ja Saarnaajan kirjasta on suoria siteerauksia uuden testamentin kirjoissa. Ei ainuttakaan esim. apokryfi kirjoiksi kutsuvista kirjoista.
Juutalainen historioitsija Josephus niminen heppu myöskin esittää luettelon vanhan testamentin kirjoista. Ne ovat täysin samat kuin nykyraamatuissakin.
Mika Turunen: ”Koko syntyprosessi on nähtävä siitä näkökulmasta, että Raamattu on kirkon kirja. Jo ennen kaanonia kirkon oli elettävä ja tunnustettava yhteinen usko.”
Raamattu on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille. Siksi se onkin maailman ylivoimaisesti levinnein kirja. Kirkon yksinoikeudella omaavaksi kirjaksi sitä ei voi sanoa. Sen kirjoittajilla ja apostolien ajan kristityillä ei ole mitään tekemistä myöhemmin muodostuneen institutionaalisen ja hierarkisen kirkkolaitoksen kanssa. Kirkolla on tietysti oma osuutensa sen säilymisessä.
Kirkkolaitoshan sitten sekoitti kristillisyyteen opetuksia ja uskonkäsityksiä pakanuudesta ja erkani monin tavoin muutenkin ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan toimintatavoista ja periaatteistamm. pappi – maallikko jakoineen.
Liittoutui myös maallisen vallan kanssa ja alkoi tavoittelemaan maallista vaikutusvaltaa. Siirsi taka-alalle Jeesuksen opetukset ”lopun ajoista” ja tämän paluusta/läsnäolosta taivaallisen hallitusvallan omaajana ja Jumalan valtakunnasta. Väitti jossain vaiheessa jopa, että kirkko itse oli ”Jumalan valtakunta” maan päällä.
Mika Turunen: ”Näin lentävä lause “sola scriptura numquam sola” (yksin Raamattu ei ole koskaan yksin) merkitsee sitä, että Raamattu ja tunnustus kulkevat aina käsi kädessä.”
Raamattu osoittaa, että sen mukaiseen kristillisyyteen ei ihminen saa tehdä lisäyksiä tai poistoja ja, että ”älä mene yli sen mikä on kirjoitettu.” Niissä ”kirkon perinteissä ”tunnustuksissa” on juuri näin tehty. Muun muassa kolminaisuusoppi, sielun kuolemattomuusoppi, helvetin tulen rangaistus kuoleman jälkeen eivät kuulu Raamattuun.
Paavali kirjoittaa 2. Timoteuksen kirjeessä Timoteukselle “pyhistä kirjoituksista”, jolla hän tarkoittaa nimenomaan silloin valmiina olleita Raamattuun hyväksyttyjä kirjoituksia seuraavasti (2. Timoteukselle 3: 15-17) (vanha kirkkoraamattu):
“15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
Kyseinen kohta siis nimenomaan viittaa myös Raamatun olevan oppikirja, jonka opetukset ja ohjeet on otettava tosissaan. Kun niiden siinä eräällä tavalla sanotaan tekevän ihmisen “valmiiksi” uskon ja sen käytäntöön soveltamisen suhteen, ei kristittynä itseään pitävällä ihmisellä ole oikeutta korvata niitä ihmisfilosofioilla ja ihmisviisauksilla.
Samaan asiaan viitta 2. Pietarin kirjan 1. luku (vanha kirkkoraamattu):
“20. “Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Mika Turunen: ”Näin ollen mitkään modernit väite siitä, että jokin myöhään syntynyt oppi harhoineen voisi olla kristinuskoa ei pidä paikkaansa.”
Jos ”myöhään syntynyt oppi” perustuu täysin Raamattuun, siis alkuperäiseen kristillisyyteen, on se siis vain aidon ja alkuperäisen kristillisyyden ennallistamista ja palauttamisesta. Ei siis ole siinä mielessä uusi uskonto, kun se myöskin seuraa uuden testamentin aikaisen alkuseurakunnan toimintamalleja.
Vesa Ahlfors: ”Mistähän tämä muutoin on saanut tuomiovallan tuomita toisia ihmisiä ei-kristityiksi”
Voitko vastata tähän arvoisa Vesa.
Ovatko luterilaiset sinun mielestäsi yhtä hyviä kristittyjä kuin Jehovan todistajat?
Vesa Ahlfors: ”Sen kirjoittajilla ja apostolien ajan kristityillä ei ole mitään tekemistä myöhemmin muodostuneen institutionaalisen ja hierarkisen kirkkolaitoksen kanssa.”
Ai, että hierarkkisen kirkkolaitoksen kanssa. Selvä, katsotaanpa löytyykö tällä saralla kaksia punnuksia.
Odotas, hmm. Minun kirkossani on kirkon ylin hengellinen johtaja arkkipiispa, sitten on espoon piispa ja meidän seurakunnan paimenena papit.
Katsotaanpa sitten teidän systeemiänne, kerro toki jos jää joku pois välistä.
On Yhdysvalloissa oleva hallintoelimenne presidentti ja hallintoelimenne. Siitä sitten alenevassa polvessa seuraavat komiteat, piirivalvojat, kierrosvalvojat, vanhimmat, avustavat palvelijat, erikoistienraivaajat, tienraivaajat, kastetut julistajat, julistajat …. hännänhuippuna epäsäännölliset ja toimettomat.
Kahdet punnukset?
Hei, tuohan oli mielenkiintoinen kysymys. Muotoilen sitä hieman toisin: Ovatko jehovantodistajat oman itseymmärryksensä mukaan
1) kristillinen kirkkokunta, kuten esim. roomalaiskatoliset, luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset, anglikaanit jne
vai
2) ainoa oikea kristillinen kirkkokunta, ja muut ovat väärässä väittäessään olevansa kristillisiä
3) joku muu, mikä?
Aila Ruoho: ”Ovatko luterilaiset sinun mielestäsi yhtä hyviä kristittyjä kuin Jehovan todistajat?..”
Minulle ei ole annettu tuomiovaltaa yksilöiden suhteen. Se kuuluu vain Kaikkivaltiaalle Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Ei myöskään mitään arviointitehtävää joidenkin kristillisyyden tasosta.
Instituutiona katson kylläkin ev. lut. kirkon kuuluvan Ilmestyskirjan 17. ja 18. luvun kuvaamaan ”Suureen Babyloniin.”
Mika Turunen ”Ongelmana tässä nyt on koko ajan se, että Vesa väittää sitkeästi joskus 1800-luvun loppupuolella syntyneen opin olevan kristinuskoa…”
Kun opit perustuvat vain ja ainoastaan Raamattuun, on herjaavaa väittää niiden ”syntyneen 1800-luvulla.” Todistajien opit ovat jo siis lähes 2000 vuotta vanhoja.
Vesa: ”Minulle ei ole annettu tuomiovaltaa yksilöiden suhteen. Se kuuluu vain Kaikkivaltiaalle Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Ei myöskään mitään arviointitehtävää joidenkin kristillisyyden tasosta.”
No, miksi ihmeessä sitten arvostelet?
Vai etkö todellakaan itse käsitä, mitä teet?
Vesa:”Kun opit perustuvat vain ja ainoastaan Raamattuun, on herjaavaa väittää niiden “syntyneen 1800-luvulla.” Todistajien opit ovat jo siis lähes 2000 vuotta vanhoja.”
Höpsis.
Rutherford oli ensimmäinen Jehovan todistaja. Russelkin opetti niin harhaan, että hänen teostensa parasta ennen päivä on mennyt ajat sitten.
Nimeä yksikin Jehovan todistaja, joka on elänyt 100-1700-luvulla.
Aila Ruoho: ”Katsotaanpa sitten teidän systeemiänne, kerro toki jos jää joku pois välistä.
On Yhdysvalloissa oleva hallintoelimenne presidentti ja hallintoelimenne. Siitä sitten alenevassa polvessa seuraavat komiteat, piirivalvojat, kierrosvalvojat, vanhimmat, avustavat palvelijat, erikoistienraivaajat, tienraivaajat, kastetut julistajat, julistajat”.
Järjestön presidentin homma on tätä nykyä pelkkä juridinen sellainen suhteissa yhteiskuntaan. En tiedä edes tämän nimeä ja sitä onko sitä edes julkaisuissa koskaan mainittu.
Lisäksi listasi ei ole mikään ”hierarkialista.” Esim. piirivalvojat, kierrosvalvojat ovat vapaaehtoispohjalta työskenteleviä kokopäiväisiä Jehovan palvelijoita.
Tekevät vähän samanlaista duunia kuin Paavali ja Pietari ja Timoteus uuden testamentin aikaan vieraillen seurakunnissa. Todistajat tarjoavat heille vierailuilla ateriat ja saavat kai jonkun hyvin muodollisen pienen vaate- ja kuluavustuksen järjestöltä. Osallistuvat tietysti myöskin saarnaamistyöhön.
Tienraivaajat ovat myöskin kokopäiväisesti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyöhön osallistuvia, jotka siinä ohessa y elättävät itsensä osa-aikatyöllä. Erikoistienraivaajat ovat taas sellaisia, jotka on lähetetty jollekin tietylle alueelle, jossa on erityistä tarvetta kyseisen työn tekijöistä. Tekevät sen muuton eteen yleensä henkilökohtaisia uhrauksia.
Hengellisen kypsyyden saavuttaneita henkilöitä nimitetään seurakunnissa vanhimmiksi. Heidän määräänsä ei ole rajoitettu. Ovat tehtävissään lisäksi kaikki samanarvoisia. Kukaan heistä ei ole johtaja.
Mitään pysyviä ”komiteoita” heillä ei ole. Tai oikeastaan onkin. Salien rakentamista ja remontointia hoitava komitea. Myös eri maiden haaratoimistojen työtä koordinoidaan kollektiivisesti haaratoimistokomitean kautta. Niissäkään ei ole mitään yhtä johtajaa. Jos tulee tarve harkita jonkun kelpoisuutta jatkaa todistajana vakavien väärintekojen vuoksi kutsutaan koolle muutaman vanhimman muodostama ryhmä. Joskus niitä on kaiketi kutsuttukin oikeuskomiteaksi. Niillä ei ole kuitenkaan mitään vakijäseniä ja hierarkiaa, vaan niihin osallistujat tulevat vanhimpien joukosta.
Elias Tanni: ”Ovatko jehovantodistajat oman itseymmärryksensä mukaan 1) kristillinen kirkkokunta, kuten esim. roomalaiskatoliset, luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset, anglikaanit jne vai..”
Kirkko sanaa ei nyt Raamatun alkukielessä esiinny. Kuten uuden testamentin ajan kristillisyydessäkin, todistajien yhteisössä on kristillisiä seurakuntia. Seurakunta ilmaisulla on Raamatussa useampia kuin yksi merkitys ja koko kristittyjen joukkoakin siellä jossain paikassa kutsutaan seurakunnaksi. Seurakunnaksi, jonka pääksi Jeesusta Kristusta kutsutaan.
Elias Tanni: ”2) ainoa oikea kristillinen kirkkokunta, ja muut ovat väärässä väittäessään olevansa kristillisiä…”
Todistajat tietysti uskovat löytäneensä totuuden ja odottavat pelastuvansa. Muutoin he ”löisivät hanskat tiskiin” kun muutoin ja muualla pääsisi helpommalla ja saisi ”paistatella” päivää nykyisen ”maailman” suosiossa.
Mutta kuten tuli todettua, niin todistajille ja kellekään muillekaan ihmisille ei ole annettu sitä lopullista tuomiovaltaa. Se kuuluu vain Kaikkivaltiaalle Jehova Jumalalle ja hänen asettamalleen hallitsijalle ja tuomarille Jeesukselle Kristukselle.
Aila Ruoho: ”Nimeä yksikin Jehovan todistaja, joka on elänyt 100-1700-luvulla.”
Apostoli Johanneksen arvioidaan kuolleen joskus vuoden 100 tienoilla ja monet muut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet opetuslapset elivät todennäköisesti toisen vuosisadan puolelle, vaikka heidän eliniästään ei ole Raamatussa kerrottu. Heidän tietysti katson olleen ilman muuta Jehovan todistajia.
Kautta vuosisatojen ollut yksilöitä ja ryhmiä, jotka kyseenalaistivat kirkon opetukset ja toimintatavat. Joillain heistä oli osittaisesti samankaltaisia näkemyksiä ja pyrkimyksiä kuin todistajilla nykyään.
Silti ei nyt tietenkään voi sanoa, että nämä olisivat olleet Jehovan todistajia. Aidon ja tosipalvonnan ennallistamisvaihe tuli vasta myöhemmin.
Ryhmistä voisi mainita vaikka 1200-1500 vuosien välillä esiintyneet Valdolaiset. Hieman myöhemmät Hugenotit esimerkiksi. Kirkko vainosi heitä ankarasti ja molempien ryhmien toiminta loppui kirkon masinoimiin raakoihin verilöylyihin. Yksilöistä, joilla oli Raamatusta varsin selkeitä näkemyksiä voisi mainita esim. Isaac Newtonin.
Vesa A: ”Aidon ja tosipalvonnan ennallistamisvaihe tuli vasta myöhemmin.” Jos kerran perustatte oppinne vain Raamattuun, mihin Raamatun kohtaan tuo perustuu?
Ja ainakin Newton sekä hugenotit olivat vahvasti kolminaisuusopin kannalla. Valdolaisista en muista tarpeeksi sanoakseni.
Elias.
Kaikkien meidän muistimme on rajallinen: Kyllä Isac Newton oli vahvasti kolminaisuusoppia vastaan, mistä hänen(kin) virkauralleen koitui vaikeuksia. Tiedon löydät mistä tahansa tietolähteestä.
Tämä oikaisuna, jonka täten keskustelun kakofonian sekaan vielä tungen.
Muistaakseni Newton kyllä kritisoi kirkon joitain opetuksia kolminaisuudesta, mutta ei kolminaisuutta sinänsä. Palaan asiaan.
Heikoilla silti on todistajien historia, jos vain yksi henkilö on ollut oikeaoppinen vv.100-1800.
Elias Tanni: ”hugenotit olivat vahvasti kolminaisuusopin kannalla. Valdolaisista en muista tarpeeksi sanoakseni…”
Olennaista on se, että nämä epäilivät kirkon opetuksia ja olivat innokkaita totuuden etsijöitä. Aikojen kuluessa on varmastikin ollut kolminaisuusopin epäilijöitä. Se oli kuitenkin hyvin vaarallista. Kirkko teloitutti tai poltti roviolla vastustajansa. Lisäksi kirkolla on ollut vaikutuksensa uskonnon historian kirjoittamisen suhteen keski-ajalla.
Esim. juuri Valdolaisten toiminta päättyi kirkon masinoimaan verilöylyyn heitä vastaan. Hugenotit saivat kokea Pärttulin yön verilöylyn jne.
Hugenotit nyt eroavat todistajista esim. siinä, että he osallistuivat sen aikaisiin uskonsotiin. Todistajat taas noudattavat Jeesuksen ohjeita puolueettomuudesta ”maailman” konflikteihin ja sotiin.
Valdolaisille tyypillisiä uskon käsityksiä olivat esim. että he aloittivat Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamisen kansan parissa saarnaamistyön kautta. Sitä kirkko vastusti, koska se katsoi sen asian kuuluvan vain ja ainoastaan papistolle.
Tekivät myös jonkinlaisen kansankielisen raamatunkäännöksen, jollaista kirkko silloin ankarasti vastusti. He näkivät myös, että alamaisuus esivaltaa kohtaan on vain suhteellista = jos esivallan lait ja Jumalan lait olivat ristiriidassa, asettivat he Jumalan lait ensisijalle.
He kannattivat paluuta varhaiskristittyjen uskonkäsityksiin He hylkäsivät katolilaisten perinteiset tavat ja uskonkäsitykset, esimerkiksi anekaupan, rukoukset kuolleiden puolesta, kiirastuliopin, Marian palvonnan, pyhimysten rukoilemisen, lapsikasteen, krusifiksin kunnioittamisen ja transsubstantiaatio-opin. Eli siis OSITTAISESTI päätyivät saman kaltaisiin johtopäätelmiin kuin todistajien edeltäjät Raamatuntutkijat 1800-luvulla.
Uskonnon historiasta tuttu yksi kolminaisuusopin kyseenalaistaja 1500-luvulla oli Michael Servet niminen ”heppu” ”jäbä.” Kirkko tietysti siitä hyvästä teloitutti hänet.
Servet’n raaka teloitus teki niin syvän vaikutuksen Laelius Socinukseen, italialaiseen, joka oli jo saanut vaikutteita hänen kirjoituksistaan, että hän halusi tutkia kolminaisuusoppia itse. Hänkin oli vakuuttunut sen epäraamatullisuudesta.
Katolisen inkvisition kiinnitti tietysti häneenkin huomion ja alkoi jahtaamaan myös tätä. Takaa-ajamana Socinus matkusti kohti pohjoista. Puolassa hän löysi pienen anabaptistien ryhmän, jonka jäsenet kutsuivat itseään ”veljiksi – –, jotka ovat hylänneet kolminaisuuden”. Socinuksen mielestä tämä uskonto oli selvästi lähinnä Raamatun esittämää totuutta. Niinpä hän asettui asumaan Krakovaan ja alkoi kirjoittaa heidän asiaansa puolustavia teoksia.
Nämä sociniolaiset, joiksi heitä myöhemmin alettiin kutsua, halusivat ennen kaikkea ennallistaa Raamatun opetusten mukaisen puhtaan kristillisyyden. Heidän mielestään protestanttinen uskonpuhdistus oli vain kuorinut katolisen kirkon pinnalta osan sen turmelusta ja joitain sen rituaaleja mutta jättänyt sen pilaantuneen ytimen, sen epäraamatulliset opetukset, täysin koskemattomaksi. Koko ryhmää alettiin tietysti myös ankarasti vainoamaan kirkon taholta.
Monet järkevät ihmiset jo siihen aikaan kyseenalaistivat kolminaisuusopin, vaikka se oli vaarallista. Sir Isaac Newton, yksi historian suurimmista tiedemiehistä, hylkäsi kolminaisuuden kirjoituksissaan, ja niinpä häntä toisinaan kutsutaankin sociniolaiseksi.
Joseph Priestleyä, kuuluisaa kemistiä ja hapen keksijää, kutsuttiin myös sociniolaiseksi. Suuri runoilija John Miltonkin kielsi kolminaisuuden.
Itse asiassa ranskalainen filosofi Voltaire piti huvittavana sitä, että Luther, Calvin ja Zwingli, joiden kirjoituksia Voltaire piti ”järjettöminä”, saivat niin paljon suosiota Euroopassa, kun taas ”heidän aikansa suurimmat filosofit ja parhaat kirjoittajat”, kuten Newton ja toiset sociniolaiset, olivat voittaneet puolelleen vain pienen ja hupenevan lauman.
Epäraamatullinen kolminaisuusoppihan juntattiin läpi Rooman keisari Konstantinuksen ja tämän mahdin avulla jossain 400-luvun kirkolliskouksessa. Sitä ennen sen kyseenalaistajia riitti, kun sen vastustamisen vuoksi ei tarvinnut pelätä henkensä menetystä.
NIKEAN kirkolliskokousta edeltäneiden ns. kirkkoisien tunnustettiin olleen Kristuksen syntymää seuranneina varhaisina vuosisatoina huomattavia uskonnollisia johtajia. Se mitä he opettivat, on kiinnostavaa.
Justinus Marttyyri, joka kuoli noin vuonna 165, sanoi Jeesuksen ennen ihmiseksi tuloaan olleen luotu enkeli, joka on ”toinen kuin Jumala, joka teki kaiken”. Hän sanoi, että Jeesus oli Jumalaa alempi ja ”ettei hän koskaan tehnyt muuta kuin sitä, mitä Luoja – – halusi hänen tekevän tai sanovan”.
Irenaeus, joka kuoli noin vuonna 200, sanoi, että Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan oli olemassa Jumalasta erillään ja oli häntä alempi. Hän osoitti, ettei Jeesus ole yhdenvertainen sen ”Yhden todellisen ja ainoan Jumalan” kanssa, joka on ”kaiken yläpuolella ja jonka lisäksi ei ole ketään muuta”.
Klemens Aleksandrialainen, joka kuoli noin vuonna 215, sanoi Jeesuksen olleen ennen ihmiseksi tuloaan ”luomus”, mutta Jumalaa hän sanoi ”luomattomaksi ja katoamattomaksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi”. Hän sanoi, että Poika ”on ainoasta kaikkivoivasta Isästä seuraava” mutta ei hänen vertaisensa.
Tertullianus, joka kuoli noin vuonna 230, opetti Jumalan ylimmyyttä. Hän huomautti: ”Isä on toinen kuin Poika, sillä hän on suurempi; sillä se joka siittää, on toinen kuin se joka siitetään; se joka lähettää, toinen kuin se joka lähetetään.” Hän sanoi myös: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut. – – Ennen kaikkea muuta Jumala oli yksin.”
Hippolytos, joka kuoli noin vuonna 235, sanoi, että Jumala on ”yksi Jumala, Ensimmäinen ja Ainoa, kaiken Tekijä ja Herra”, jolla ”ei ollut kanssaan ketään samanikäistä – –. Mutta hän oli Yksi, itse yksinään; joka tahtonsa mukaisesti kutsui olemassaoloon sellaista, jota ei aikaisemmin ollut”, kuten luodessaan Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tulemista.
Origenes, joka kuoli noin vuonna 250, sanoi, että ”Isä ja Poika ovat kaksi substanssia [itsenäistä olevaista, olentoa] – – olemukseltaan kaksi” ja että ”Isään verrattuna [Poika] on hyvin pieni valo”.
Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”
Siten siis Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.
Vesa Ahlfors :”Alkaa jo kuulostaa lähinnä vitsiltä, tuo Mika Turusen tarrautuminen epäraamatulliseen käsitykseen “kolmiyhteisestä jumalasta”, ns. kolminaisuusoppiin.”
Jos lähtökohta on se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin poikkeaako ihmiseen kuuluva ”näkymätön” järki, tunne ja tahto ”kolminaisuusmallista” millään tavalla. Ei se sen kummallisempi asia mielestäni ole Luojankaan kohdalla.
Tuula Hölttä: ”Jos lähtökohta on se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin poikkeaako ihmiseen kuuluva “näkymätön” järki, tunne ja tahto “kolminaisuusmallista” millään tavalla.”
Raamattu puhuu yhdestä Kaikkivaltiaasta Jumalasta, Korkeimmasta ja Luojasta. Tämän Pojasta, ”luomakunnan esikoisesta” Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kautta/välityksellä sitten kaikki muu olevainen tuli olemassaoloon ja jota Raamatussa myöskin kuvataan ”välittäjäksi Jumalan ja ihmisen välillä.”
Pyhää henkeä ei kuvata lainkaan persoonaksi, vaan Jumalan toimivaksi voimaksi, jonka avulla hän voi toteuttaa tahtoaan, vahvistaa ja auttaa palvelijoitaan. Mm. Raamatun ensimmäisessä jakeessa sanotaan luomisen yhteyteen liittyen, että ”Jumalan henki liikkui vetten yllä.” Siinä yhteydessä myöskin, että ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Siis Jumalan käytti siinäkin yhteydessä tätä toimivaa voimaansa.
Athanasioksen uskontunnustuksen mukaan taas on olemassa kolme jumalallista Persoonaa (Isä, Poika ja Pyhä Henki), joista jokaisen sanotaan olevan iankaikkinen, jokaisen sanotaan olevan kaikkivaltias, ei suurempi eikä vähempi toista, jokaisen sanotaan olevan Jumala, mutta yhdessä ne olisivat vain yksi Jumala.
Toiset tätä oppia koskevat lausunnot korostavat sitä, että nämä kolme ”Persoonaa” eivät ole toisistaan erotettavia ja erillisiä yksilöitä, vaan jumaluuden olemuksen kolme muotoa. Niin ollen jotkut kolminaisuusopin kannattajat tähdentävät uskovansa, että Jeesus Kristus on Jumala tai että Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jehova.
Hindulaisuudessa on miljoonia ”jumalia”. Joidenkin heidän selitysten mukaan ne kaikki ovat kuitenkin vain yhden ja saman ”jumalan” eri ilmentymiä. Tällaiset, samoin kristikunnan kolminaisuusopin selitykset eivät kuulosta kovin järkeviltä, eivätkä ole ainakaan sopusoinnussa Raamatun opetusten kanssa.
Vesa Ahlfors,
Jotkut kreikkalaiset filosofit uskoivat, että ihminen voi havaita vain sellaisia ominaisuuksia, joita hänessä itsessään on. Kun ihminen pystyi oivaltamaan esim. matemaattisia totuuksia, jotka ovat ikuisesti totta, niin myös ihmisessä itsessään täytyi olla jotakin ikuista. Tuota ihmisessä olevaa ikuisia totuuksia ymmärtävää tietoisuuden laatua kutsuttiin kreikkalaisessa filosifiassa ”Jumalan pojaksi” jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.
Uuden testamentin kehotukset tehdä muille ihmisille vain se, mitä toivoo itselleen tehtävän, ja rakastaa lähimmäistään kuten itseään, ovat mielestäni moraaliperiaatteina matemaattisten totuuksien tavoin ”ikuisesti totta”.
Luonnon olemassaolon jatkuvassa taistelussa heikot yksilöt tuhoutuvat. Ihminen haluaa kuitenkin huolehtia myös heistä, jotka luonnonlakien mukaan olisivat tuhoon tuomittuja. Saattaa olla, että tämä luonnon olemassaolon taistelua noudattamaton ominaisuus, jota myös ihmisen moraaliksi kutsutaan, ”on vanha geneettisen perimän, filosofisen ajattelun ja ympäristön tuote.” Kysymykseksi jää kuitenkin se, mikä saa aikaan toimivat ”luonnonlait” tai ”vanhan geneettisen perimän”, ”filosofisen ajattelun” ja ”ympäristönkin”, jossa ihminen Telluksen ainoana olentona ihmettelee itseään ja paitsi ”tietää”, myös tietää ”tietämisestään”.
Tuula Hölttä: ”Jotkut kreikkalaiset filosofit uskoivat, että ihminen voi havaita vain sellaisia ominaisuuksia, joita hänessä itsessään on. Kun ihminen pystyi oivaltamaan esim. matemaattisia totuuksia, jotka ovat ikuisesti totta, niin myös ihmisessä itsessään täytyi olla jotakin ikuista.”
Sielun kuolemattomuus filosofiat kuuluivat muinaiseen kreikkalaiseen filosofiaan ja myös Platon nimisen hepun ajatuksiin. Raamattu ei niitä opeta, eivätkä ne ajatukset kuulu alkuperäiseen kristinuskoon. Siitä enemmän alla olevissa linkeissä:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/aamulehti-205-rippikoulupappi
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Miss%C3%A4-ovat-kuolleet/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Todellinen-toivo-kuolleille-l%C3%A4heisillemme/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mit%C3%A4-ovat-%C5%A0eol-ja-Haades/
Tuula Hölttä: ”Saattaa olla, että tämä luonnon olemassaolon taistelua noudattamaton ominaisuus, jota myös ihmisen moraaliksi kutsutaan, ”on vanha geneettisen perimän, filosofisen ajattelun ja ympäristön tuote.”
Raamatunkin perusteella voidaan ymmärtää, että ihmiseen on ikään kuin jo ”esiasennettuna” niitä hyviä Jumalan ominaisuuksia, ja tämä ilmentää niitä vielä jossain määrin nykyisessä epätäydellisyyden, kuoleman, sairauden ja synnin orjuuden tilassaankin. Tällä on jo itsessään oikean ja väärän tajua, kykyä sääliin ja myötätuntoon, halua auttaa jne.
Joissain ihmisissä ne kuitenkin tukahtuvat enemmän tai vähemmän. kuten maailman tapahtumat ja ihmisten yksittäisten teot usein osoittavat. Ympäristö, elinolosuhteet, -kokemukset, seura ja omittu ”hengenravinto” ja vastaavat asiat saattavat vaikuttaa näiden hyvien ominaisuuksien tukahtumiseen ihmisessä.
Luonnonlakien tutkiminen on saanut monet hylkäämään näkemyksen tarkoituksettomasta maailmankaikkeudesta. Heihin tekevät vaikutuksen muun muassa kaikkeutta säätelevät perusvoimat. Vaikuttaa siltä kuin niiden taustalla olevat lait olisi säädetty tarkalleen sellaisiksi, että syntyy elämää ylläpitävä maailma. Jos olemassa olevia lakeja muutettaisiin hitusenkin, seuraukset olisivat kohtalokkaat. Ne ovat sinällään myöskin todisteita Luojasta ja luomisesta. Niist voisi esimerkeinä tehdä pitkiäkin luetteloita halutessaan.
Tuula Hölttä: ”Kysymykseksi jää kuitenkin se, mikä saa aikaan”…… tai ”vanhan geneettisen perimän”, ”filosofisen ajattelun” ja ”ympäristönkin..”
Geneettiseen perimään liittyvät asiat ovat niin monimutkaisia ja säikeisiä, että ne puhuvat suunnittelijan ja tekijän puolesta. Ilman DNA:ta ei olisi voinut syntyä proteiineja, mutta ei taas myöskään DNA:ta ilman proteiineja tyyppistä pohdiskeluakin voisi halutessaan harrastaa.
”Ihmisen filosofisesta ajattelusta” voisi vain todeta, että kuinka usein se onkaan johtanut yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä harhaan kuten menneisyyden tapahtumat osoittavat.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288688596605.html?pos=ksk-nln
Osmo Peltonen: ”Osaisikohan joku heittää tähän vielä jotakin hyvää ja tutkittua näkemystä jehovantodistajaliikkeestä, sen historiallisesta sijainnista tässä kaikessa?
Alla linkeissä typistetysti esitettynä tietoa sen historiasta ja opetuksista. (Ps. Ensimmäisen linkin teksti on jo muutaman vuoden vanhaa, ja heidän lukumääränsä on sen jälkeen noussut noin 8 miljoonaan):
http://wol.jw.org/fi/wol/lv/r16/lp-fi/0/19903
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1101989239?q=Jehovan+todistajien+historia&p=par
Osaisikohan joku heittää tähän vielä jotakin hyvää ja tutkittua näkemystä jehovantodistajaliikkeestä, sen historiallisesta sijainnista tässä kaikessa? Millaisiin liikkeisiin ja virtauksiin se todellisuudessa, siis todellisuudessa, liittyy? Eri blogeissa on esiin tullutkin jotakin: amerikkalainen rutherfordilaisuus, valistus….
Osmo, jos et ole vielä lukenut Pasi Turusen kirjaa Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa, niin suosittelen.
Täältä löytyy myös tietoa:
http://www.kotiposti.net/raamattu/jt/esittely/
Osmo, vielä yksi linkki.
Todistajat käyttävät raamatuntutkiskeluissa apuna käsikirjaa, josta voivat tarkistaa, mitä mikin oppi taas tarkoittikaan ja mistä millekin löytyy perustelut.
Netissä on koottuna vastine tälle kirjalle. Siitä löytää vastaperustelut ja selitykset useimmille opeille. Jos ei tiedä tarkkaan, mitä todistajat opettavat, on vaikea keskusella heidän kanssaan. (Saattaa tuntua kuin puhuisi opetetun papukaijan kanssa, anteeksi ilmaisu, mutta kuvaa joitain tilanteita). Mutta jos osaa heidän oppinsa, keskustelu on hieman helpompaa ja saattaa joskus olla hetken aitoakin keskustelua.
Linkki: http://raamattu.cante.net/jt/doc/book/kirja-jurvansuu-hannh-vastine-kirjalle–puhu-perustellen-k%C3%A4ytt%C3%A4malla-raamattua.pdf
Linkistä löytyy tietoa ja muutama kirjavinkki.
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=87