Arkkipiispa Tapio Luoma peräsi taannoin ehdotuksia kirkon ja vanhauskoisten välien ratkaisemiseksi. Vanhauskoinen näyttää olevan termi, jota vanhaa virkakantaa puolustava herätysliikeväki itsestään nyt käyttää. Tällä viikolla välejä hiertämään vanhauskoinen herätysliikeväki perusti yhteistyöelimen Kirkkokansan liitto ry:n. Sen tehtävänä on olla sateenvarjojärjestö, joka tukee ja koordinoi jäsenten messuyhteisöjä.
Oma kirkkonsa Kirkkonsan liitto ei ole, mutta jos muistellaan Lähetyshiippakunnan historiaa, niin Luther-säätiö perustettiin ensin rakentamaan jumalanpalvelusyhteisöjä kunnes omaksi kirkokseen lopulta kehittynyt Lähetyshiippakunta syntyi.
Kirkkokansan liiton perustaminen ilahduttanee niitä, jotka tahtovat eroon vanhauskoisista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Huolta ja hämmenystä se Kotimaan tietojen mukaan on kuitenkin herättänyt vanhemmassa vanhauskoisten polvessa. Ei rakkaasta kirkosta lähteminen ole itsestään selvää vaan vakava asia. Miksi se olisi edes toivottavaa?
Kirkkokansan liittoon nyt kuuluvan Suomen Raamattuopiston entinen johtaja Timo Junkkaala puoltaa Kotimaan sivuilla pitkässä puheenvuorossaan kirkon yhtenäisyyttä. Ennenkin Suomen evankelis-luterilainen kirkko on pitänyt herätysliikkeet sisällään. Asiasta on myös piispojen ja herätysliikejohtajien yhteinen tahdonilmaus vuodelta 2009. Junkkaala perustelee myös vanhauskoisille kirkossa pysymistä ja muistuttaa esivallan kunnioittamisesta, myös kirkollisen esivallan.
Junkkaala ehdottaa, että vanhauskoiset saisivat luvan pitää messuyhteisöjään ja vanhauskoiset puolestaan ohjaisivat vakaumuksestaan huolimatta papiksi tahtovat yhteisiin vihkimyksiin.
”Junkkaalan kirjoitus kuvaa tien, jota voisimme kulkea”, opetusneuvos Kalevi Virtanen kommentoi Junkkaalan ehdotusta. Rehtori Petri Järveläinen puolestaan ehdottaa, että piispat suhtautuisivat vanhan virkakannan pappeihin samalla tavalla suvaitsevaisesti kuin sateenkaaripappeihinkin. Näin kirkko olisi tasapuolinen liberaaleille ja konservatiiveille.
MIKÄLI KIRKOSSA ja vanhauskoisissa herätysliikkeissä katsotaan, että Jeesuksen toiveella yhteydestä ja keskinäisestä rakkaudesta on jotain merkitystä myös kotona eikä vain vieraiden kirkkojen yhteydessä, tässä on se tie, jota kulkea.
Piispat voisivat antaa pastoraalisen ohjeen siitä, että vanhauskoisille annettaisiin lupaa rauhassa pitää ehtoollisjumalanpalveluksia ja hoivata omia kasvavia messuyhteisöjään. Samalla huolehdittaisiin niistä seurakuntalaisista, jotka muuten jäisivät vakaumuksensa vuoksi vaille luterilaisille niin tärkeää ehtoollisen sakramenttia.
Vanhakantaiset puolestaan voisivat pohtia uusiksi suhteensa yhteisiin pappisvihkimyksiin. Niistä kieltäytymiselle ei ole oikein löytynyt muuta syytä kuin epävarmuus ja protesti. Näitä syitä herätysliikejohtajat voisivat hälventää suuremman hyvän toivossa: he saisivat haluamiaan pappeja. Pyhät toimitukset kuten ehtoollinen ja pappisvihkimys eivät nimittäin ole mikään protestin paikka.
Tässä on tie, jota kulkea, jos tahtoa on. Tätä pohtinee kirkolliskokous syysistunnossaan saamansa keskustelualoitteen valossa. Aloite koskee vanhauskoisten messuyhteisöjen toimintavapautta.
Lue lisää aiheesta:
Kirkkokansan liitto ry perustettiin – kyseessä ei perustajien mukaan ole uusi kirkkokunta
Ilmoita asiavirheestä