Ukrainan kriisi vie Venäjän ortodoksisen kirkon ja kremlin ideologiat väistämättä törmäyskurssille.
Vladimir Putin piti Krimin kaappauksen jälkeen kremlissä (18.3.2014) linjapuheensa duuman, liittoneuvoston ja alueiden johtajille. Paikalla oli koko Venäjän johto in corpore, lukuun ottamatta patriarkka Kirilliä. Patriarkka oli poissa, koska ei hyväksy Putinin Ukrainan politiikkaa.
Venäjänkään johtajat eivät pidä siitä, jos kirkko ei pysy ulkopoliittisessa ruodussa. Tsaaria tai puoluejohtajaa arvostelevista piispoista on tullut Venäjällä helposti marttyyreja: Iivana Julma tapatti metropoliitta Filipin (1569), Katariina Suuri eliminoi (1764) metropoliitta Arsenin ja Lenin ammutti (1923) metropoliitta Venjaminin.
Ukrainan kriisi on vienyt patriarkan ja presidentin ideologiselle rajalle. Aiemmin kirkon ja kremlin yhteinen ideologia ”venäläisen sivilisaation” varjelemisesta on jakautunut kahtia: Putin tukeutuu ”venäläiseen”, kirkolle jää ”sivilisaatio”.
Patriarkka Kirill on ollut viisi vuotta Venäjän Richelieu ja kirkko on pysynyt Venäjän eniten luottamusta nauttivana instituutiona. Patriarkka johtaa Moskovan patriarkaattia, joka on monin verroin isompi entiteetti kuin Putinin Venäjä. Kirill on kommunismin kauhut kokenut ortodoksipiispa, Putin vastapuolen entinen KGB-upseeri.
Kirkon ja kremlin suhteiden viilentyminen on totta. Kirillillä on Ukrainassa pelissä paljon isommat panokset kuin Putinilla. Jos Putin jatkaa Ukrainan pilkkomista, menettää Kirill Ukrainan ortodoksit, mikä on puolet koko Moskovan patriarkaatin jäsenistöstä. Arvovallan mureneminen näkyy jo, sillä Latvian presidentti perui patriarkan toukokuuksi kaavaillun vierailun.
Onneksi Venäjän historia on pitkä. Aina ennenkin ”venäläisen” retoriikan jälkeen seuraa hienovaraisemman, rauhallisemman ja argumentoidumman johtajuuden aika. Se näyttää, että imperiumissa elää myös ”sivilisaatio”.
Venäjän kirkko valmistautuu jo aikaan Putinin jälkeen.
Keskustelun avauksen peruste on hieman hämärä. Materialistinen ihmiskäsitys ei tunne pahuutta. Sitä tunnustavan on siis melko turhaa availla keskustelua aiheesta, jota hänen ihmiskäsityksensä ei sisällä
Vain Jumalan tunnustava voi edes keskustella pahuudesta. Siis, tunnustaako blogisti Jumalan?
Kiitos kommentista, jossa osoitit uskoon liittyvän vähemmän ylevän ominaisuuden. Usko edistää toisinaan perusteetonta ylemmyyden tuntoa ja ylimielisyyttä suhteessa muihin.
Väite, jossa vain jumaluuksiin uskovat voisivat keskustella pahuudesta, osoittaa myös merkittäviä tiedollisia puutteita, sen lisäksi, että se on yksinkertaisen naiivi.
Toivoisin, että jatkossa laskeutuisit sieltä hengen korkeuksista meidän muiden tasolle, ennen kuin painat kommentin ”lähetä” -nappia. Ja jos se ei onnistu, jätä painamatta kokonaan nappia. Hengen korkeuden portaat kun ovat kovin lyhyet.
”Materialistinen ihmiskäsitys ei tunne pahuutta.”
Uskomattoman alakoulumainen väite.
Ehkäpä on syytä perustella hieman tarkemmin.
Materialistinen ihmiskäsitys perustuu siihen, että kaikki on pelkkää materiaa, ja siis elävää luontoa säätelee darvinismi, fysiikka ja kemia. Tästä seuraa loogisesti monia asioita. Alla muutamia.
Luonnontieteet eivät tunne hyvää ja pahaa. Luonnontieteen moraalin kannata on sama tappaako leijona antiloopin, sienirihmasto sukkulamadon tai (ihmis)ryöstömurhaaja uhrinsa.
Koska maailman hallitsee materiaa syy-seurasuhde, ihmisellä ei tietenkään ole vapaata tahtoa. Tästä taas seuraa, ettei hyvää ja pahaa voi mitenkään erottaa, tai niistä keskustella järkevästi..
On selvää, että hyvin harva materialisti noudattaa ideologiaansa perustuvaa moraalia eli amoraalisuutta. Ja hyvä näin. Silloin tällöin kuitenkin on hyvä muistaa, mitkä ovat materialistisen ideologian perusoletuksen ja niiden loogiset seuraamukset.
Toki voi keskustella ja esittää mitä tahansa, ja puhua hyvästä ja pahasta vaikka on materialisti, mutta silloin tällöin olisi hyvä pohtia maailmankuvansa johdonmukaisuutta ja perusteita.
Jari. Se että joku ei usko jumaluuksiin ei tarkoita, että vaihtoehtona olisi kylmän materialistinen maailmankuva, jossa millään ei ole ”mitään” väliä.
Ei se, että kaikki on lopulta vain kvarkkien tanssia tarkoita, etteikö hyvyydellä ja pahuudella olisi merkitystä. Tai että elämässä kokee tärkeäksi vaikkapa rakkauden ja läheiset ja nipun muita inhimillisiä ilmiöitä tai arvoja. Jos esimerkiksi läheinen kärsii, sattuu se aivan yhtä paljon riippumatta siitä, onko jumaluuksia olemassa vai ei. Ne eivät vaikuta asiaan pienimmässäkään määrin.
Antero S,
Kirjoitit ”…että vaihtoehtona olisi kylmän materialistinen maailmankuva, jossa millään ei ole ”mitään” väliä.”
Ehkäpä hieman avaat, mihin perustat maailmankuvasi ja ihmiskäsityksesi. Jos kyse on omasta mielipiteestäsi, niin se on ihan hyvä peruste. Yksittäisen ihmisen mielipide olisi kuitenkin olla hyvä liittää osaksi jotain laajempaa kokonaisuutta. Jos se ei ole kohdallasi materialismi, niin mikä se on?
Materialistit ovat usein hyviä ja mukavia ihmisiä, mutta heidän ideologiansa sallii loogisesti ihan millaiset kauheudet tahansa. Kristityt taas voivat olla hyvin ikäviä ihmisiä, mutta, jos he toimivat Kristuksen opetuksen mukaan (valitettavasti näin ei ole kovin usein), he eivät voi syyllistyä kauheuksiin.
Niin, ei materialistin tarvitse olla kylmän laskelmoiva.
Toinen kysymys kokonaan on, mika on se elämän käyttöteoria, jos materialismi on elämän ns. julkiteoria.
Sama kysymys toki voidaan tehdä kristitylle (teistille) myös.
Teoria ja käytäntö ei aina meneyksiin.
Haukan perustelujen ongelma on siinä, että hän käsittelee käsitetä paha teoreettis-deduktiivisesti ja vain moraaliin sidottuna. Induktiossa esim. kiven putoaminen varpaalle sen murskaten on taatusti pahaa myös ns. materialistille.
Ja materialistinkin itsesäilytysvaisto määrittelee monen pahan ja hyvän. Ei se Jumalaan sidottua ole eikä edellytä mitään henkiä.
Jari: ”Yksittäisen ihmisen mielipide olisi kuitenkin olla hyvä liittää osaksi jotain laajempaa kokonaisuutta. Jos se ei ole kohdallasi materialismi, niin mikä se on?”
Miksi se olisi hyvä liittää osaksi jotain ”laajempaa kokonaisuutta”? Siksikö, että asia olisi helpompi lokeroida?
Maailmankuvani ja ihmiskäsitykseni perustuu mm. sekulaariin humanismiin.
Jari: ”Materialistit ovat usein hyviä ja mukavia ihmisiä, mutta heidän ideologiansa sallii loogisesti ihan millaiset kauheudet tahansa.”
Tämä on virheellinen päätelmä, joka on jo korjattu mutta jota jostain syystä toistat toistamistasi, jolloin siitä tulee tarkoituksellista eli valehtelemista.
Jonkin pahuus tai hyvyys tulee esiin niille, joilla on jokin omakohtainen suhde kyseiseen tahoon. Uskoville on juuri tämänkaltainen omakohtainen suhde Kristukseen. Hän on uskoville se vertailukohde, joka määrittää uskovan näkemyksen omaan hyvyyteensä tai pahuuteensa. Muilla ei samankaltaista mahdollisuutta ole. Tässä ei ole kyse mistään ylimielisyydestä.
Persoonallista suhdetta ei voi olla sellaiseen henkilöön, jonka olemassaoloon ei usko
Uskoon tullaan avaamalla oma sisin tähän henkilökohtaiseen suhteeseen. Tämän suhteen olemassaolo määrittää sen onko joku uskova, vai vain näyttää siltä ulkoisesti.