Pienimmät mahdolliset häät: vihittävät, pappi ja kaksi todistajaa seurakunnan puolesta. Pienimmät mahdolliset hautajaiset: vain vainaja ja pappi kahdestaan. Tai yleisessä hautausvuorossa neljä arkkua rinnakkain, ei saattajia salissa, mutta urkuri kuitenkin parvellaan.
Ranskalainen vihkaisuvisiitti
Työurani alussa koin kolhoimmat mahdolliset minihäät. Vakavan oloinen pari tuli virastoon, näytti jossakin toisessa seurakunnassa tehdyn kuulutuspaperin ja halusi tulla heti vihityksi. Kumpikaan vihittävistä ei ollut juttutuulella, nimiä lukuun ottamatta he eivät tahtoneet juuri muuta kertoa. Lyhyt toimitus, kanslisti ja vahtimestari todistajina.
Kun vihityt kymmenen minuuttia myöhemmin saapuivat toimituskappelista kanslian puolelle, kaikki kansliassa tuolloin hengailleet työntekijät riensivät onnittelemaan uunituoretta paria. Mies ei ottanut onnitteluja vastaan vaan totesi: ”Tahdon heti avioeron!” Nainen hänen vierellään itki hiljaa.
Koskaan en tullut tietämään, mistä tässä episodissa oli kyse. Tilanne oli niin yllättävä ja järkyttävä, että minä en osannut muuta kuin paeta työhuoneeseeni miettimään tilannetta. Raukkamaisesti jätin kanslistit hoitamaan keissiä parhaan taitonsa mukaan. Minua harmitti, tuli sellainen hyväksikäytetyn olo. Minua pidettiin pellenä. Tai ainakin seremoniamestarina. Miksi mies ei voinut jo kysyttäessä vastata, ettei tahdo rakastaa tuota naista?
Elämä Murphyn lain mukaan
Tästä vainajasta kaukaiset sukulaiset sanoivat, että hän epäonnistui elämässään aivan kaikessa. Arkkunsa oli erikoisleveää mallia ja täyttä jalopuuta. Kuusi maksettua kantajaa valmistautui kantourakkaansa, asettelivat kantoliinoja harteilleen, kun kuuluu ensimmäinen Naps: yksi kantoliinoista napsahtaa poikki. Miehet peruuttavat takaisin katafalkille. Liina vaihdetaan.
Musiikki alkaa uudelleen. Arkku kulkee yllättävän hitaasti ja matalalla, se on varmaankin todella painava. Ollaan jo puolivälissä keskikäytävää, kun kuuluu kolminkertainen Naps ja sen jälkeen raskas PU-PUMMMMM! Kaikki kantoliinat menevät yhtä aikaa poikki ja arkku jysähtää kivilattialle. Kappelin seinät kaikuivat niin lujaa, että ensin luulin ääntä räjähdykseksi.
Kun tajusin, mistä on kyse, en uskaltanut katsoa vaan suljin silmäni. Suustani pääsi kuitenkin voimaton huudahdus: ”Eieiei!” Olin etukäteiskeskustelussa todennut sukulaisille, että olipa vainajan elämä ollut miten huono-onnista tahansa, niin pidetään hänelle kuitenkin hyvät hautajaiset. Enhän voinut mitenkään aavistaa, että vielä hautajaisissakin miehen huono onni voisi jatkua. Tuona hetkenä minun olisi tehnyt mieleni vajota maan alle…
Kun sain tilaisuuden kysyä hautuumaan henkilökunnalta, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään, niin arveltiin liinojen lukuisissa pesuissa haurastuneen liikaa. NELJÄ liinaa kerralla on kyllä jo poikkeuksellisen huonoa tuuria! Vaikka niinhän sitä Murphyn laissa sanotaan, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin sehän menee!
* * * * * * * *
Lukija varmasti oivaltaa, että ei Ruttopuiston rovastin duuni ole kaiken aikaa näin villiä touhua ollut. Enhän minä olisi tuollaista menoa kolmeakymmentä viittä vuotta kestänyt vaan olisin jo aikaa sitten ottanut loparit. Tässä otin esille vain kaksi extreme-tapausta. Ne juolahtivat oitis mieleeni, kun rupesin miettimään lehtijuttuja siitä, miten ihmiset eivät enää perusta isoista ja kalliista häistä tai suurista hautajaisista. Pieni on taas kaunista.
Sen vaan sanon, että tutkimusten mukaan pienillä häillä on suurempi purkautumismahdollisuus kuin sellaisilla, joihin kutsutaan kummankin puolen omaiset ja lähisukulaiset. Ja mitä taas tulee pieniin hautajaisiin, niin enpä voi olla hämmästelemättä sitä, miten Helsingissä edelleenkin monet poistuvat tästä elämästä ilman että kukaan suree, ikävöi tai tulee hautajaisiin. Nolla saattajaa on – jos mahdollista – vieläkin kovempi kohtalo kuin Epäonnisella miehellä, jolla sentään oli joitakin etäisiä sukulaisia saattamassa.
Tässä artikkeli pienistä hautajaisista:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431668483585.html?
Tässä artikkeli pienistä häistä:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1431492819246?
Huom: Ilmeisesti Murphyn lain mukaan linkit eivät toimi suoraan. Kopioikaa linkkien osoitteet ja peistatkaa ne osoitekenttään, niin a vot, harasoo, johan aukeavat…
”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” Saarn.12 Tuo tuli nopeasti mieleen, mutta ajatus löytyy monesta muustakin Raamatun kirjoituksesta.
Pienistä palasista muotoutuu minun kokonaisnäkemykseni kaikkeudesta, mutta en mitenkään esitä sitä muulla kuin uskon varmuudella. Näen, että ihminen tulee ja syntyy tänne Jumalan ennaltamäärätyn suunnitelman mukaan ja kyse ei ilmeisesti ole lopultakaan varsinaisesti meistä, vaan me olemme taivaallisen taistelun sotatantereella, jossa ihmisen sielusta käydään kovaa taistelua. Olemme Jumalan Rakkauden kohde. Jumalalla on ilmeiset syynsä kasvattaa meitä täällä ”puutarhassa”, koska synti on saanut meissä vallan ja Hän haluaa pelastaa kaikki, jotka uskovat Häneen. Meidän on syytä uskoa kaikista hyvää ja toivoa, että kaikki pelastuu, mutta meidän ei ainakaan tule suorittaa jakoa täällä maanpäällä, Luoja tekee sen sitten kerran, kun sen aika tulee. Siihen asti on Evankeliumin julistamisen aika.
Näen myös olemassa olevan toisen todellisuuden, mihin ihmisellä ei ole synnin tähden pääsyä. Synti ja vääryys ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, siksi ihminen karkotettiin paratiisista ja sille asetettiin vartijat. (1.moos.3:24)
Näistä voisi paljonkin, mutta pitää olla varovainen, ettei sotke sekaan omiaan… Raamatusta löytyy kyllä paljon, kun jaksaa tutkia. Rakkaus tulee kuitenkin ihmiseen Jeesuksen Kristuksen Armon kautta, jossa meidän on kasvaminen. Se on Pyhän Hengen päämäärä.
Sitaattisi Saarnaajan kirjasta on selkeä: “Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki(hepr. ruah) palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”
Raamattu jopa sanoo, että sama henki se pihisee myös eläimillä: ”Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki(ruah) on kaikilla. ”(Saar3:11)
Mutta kysymykseni koski sielua(hepr. nefes). Milloin se palaa tai menee johonkin? Vai näetkö sielun ja hengen kenties synonyymeinä?
Nyt taidamme olla aikalailla detaljeissa, mutta ei haitanne keskusteluamme, jota päivemmällä voimme jatkaa.
Rauli Toivonen :”Raamattu jopa sanoo, että sama henki se pihisee myös eläimillä: “Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki(ruah) on kaikilla. “(Saar3:11)”
Mielestäni Jeesus ”eläväksi tekevänä henkenä” korjasi ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen ”hengessä” olleen puutoksen ja avasi ihmishengelle mahdollisuuden päästä väkivaltaisesta luonnon olemassaolon taistelusta näkymättömään ”arvojen maailmaan” edellyttäen, että ihmiset niin haluavat.
1. Kor. 15:45:
Biblia 1776 :”Niinkuin myös kirjoitettu on: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi, ja viimeinen Adam eläväksi tekeväiseksi hengeksi.”
Raamattu 1933/1938 :” Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.”
Raamattu 1992 :” Onkin kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. ”
Oletko ajatellut, että sitaattisi Korinttilaiskirjeestä voi kaikessa yksinkertaisuudessaan ainoastaan ja vain painottaa sitä, millainen henkipersoona Kristuksesta tuli ylösnousemuksessa kolmantena päivänä.
Kun Jeesus aikanaan herättää kuolleet, hän todellakin tulee toimimaan ”eläväksi tekevänä henkenä”.
Ja muistammehan, ettei tuossa ihmisen hengessä mitään korjattavaa ole! Sehän on edelleenkin se sama, joka alussa Aadamiin puhallettiin: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”
Olisko sopivaa kutsua sekä ihmisillä että eläimillä pihisevää henkeä nimikkeellä elämänvoima?
Rauli Toivonen :”Ja muistammehan, ettei tuossa ihmisen hengessä mitään korjattavaa ole! Sehän on edelleenkin se sama, joka alussa Aadamiin puhallettiin: “Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.””
Olen elämäni varrella ajatellut paljonkin näitä asioita, ja mielestäni ihmisen hengessä oli kyllä korjattavaa. Ajattelen, että ihmisestä tuli maapallolle oma lajinsa vasta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen seurauksena :”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Näitä on mielenkiintoista pohtia ja tutkia, mutta eksyminen pois Kristuksesta on myös vaarana, koska se minkä Jumala on meiltä salannut, pysyy salassa. Haluaisimme tietää, mutta juuri sen kautta meidät myös eksytetään helposti pois uskosta. On hyvä pysyä siinä mitä on kirjoitettu ja arvailuja saa toki tehdä, mutta Henki avaa kyllä Totuuden ja antaa ymmärrystä. Rakkaus on päämäärä. Paavali neuvoo oivan tien Kor.13
Yhden asian Paavali sanoo, mitä on syytä pitää mielessä:
”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?”
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.” 1.Kor.15
Siellä missä ei ole syntiä, siellä on kuolema voitettu. Uskon kautta, me saamme luvatun voiton. Mitä pienemmäksi asiat halkoo, sitä suuremmat asiat tulee esiin, kun minä vähenen, niin sitä suuremmaksi kasvaa Jumalan Voima. Kuolema on nollapiste. Nyt katsomme kuin peilistä, itseämme, mutta kuinka tuo kuva nostaa kätensä? Olemme Jumalan kuvia, ja sellaiseksi tehty, mutta emme ole itse Jumalia.
Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa ja me emme sitä ymmärrä, sen tähden meille on lahjoitettu Usko, Jumalan Pojan kautta, että nyt vaeltaisimme toivossa ja kerran pääsisimme perille kotiin ja saisimme lopullisesti sielumme lunastuksen.
Kristuksessa se on varmasti tehty, mutta odotamme toivossa kärsivällisesti sitä päivää, jolloin saamme nähdä Herran.
Mitä meistä kerran tulee? Mitä on se taivaallinen olemus, joka on kuin enkelin olemus, mutta ei kuitenkaan ole enkeli? (Mark.12:25) Mikä on ihminen, että hänestä niin huolen pidät?
Olen kanssasi Ismo tasan samaa mieltä, että ”se minkä Jumala on meiltä salannut, pysyy salassa.” Raamatun ulkopuolisten spekulaatioiden vaarana on todellakin se, että ”eksymme pois Kristuksesta”, joka oli sitä mieltä, etä ”sinun Sanasi on totuus”.
Puhumme nyt kenties eri asiasta. Itse pohdiskelen tässä sitä, mitäkuuluu esimerkiksi sille vainajalle, jonka kantoliinat katket paukahtelivat Mitä ilmeisimmin hän ei paukahduksia kuullut, koska vainajan olotilaa Jeesus kuvaa Raamatussa kuvaa uneksi. Oletko asiasta samaa mieltä, Ismo?
Jos oikein ymmärsin, sinä tarkastelet ylösnousemuksen jälkeistä tilannetta. Siitähän Paavali tuossa Korinttilaiskirjeen kohdassa puhuu.
Keskustelussamme on tullut selväksi, että ”henki palaa Jumalan tykö”. Tätä henkeä voitaisiin mielestäni kutsua elämänvoimaksi. Eikös olekin tottsa, että ihmisellä ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia herättää kuollutta -i koska se henki(riepu) on siellä Jumalan taskussa.
Mutta käsite sielu, se kuolee Raamatun lehdillä kerta toisensa jälkeen. Sielu kun pääsääntöisesti on ihminen itse. Ja siksi kysynkin sinulta, täsmennyksen vuoksi:
Näetkö sinä Raamatussa jakeita, joiden perusteella jonkin irrallisen sielun katsotaan menevän johonkin (varastoon?) ihmisen päästäessä viimeisen henkäyksensä? Ovatko muut sellaisen kohdanneet?
Rauli Toivonen :”Puhumme nyt kenties eri asiasta. Itse pohdiskelen tässä sitä, mitäkuuluu esimerkiksi sille vainajalle, jonka kantoliinat katket paukahtelivat Mitä ilmeisimmin hän ei paukahduksia kuullut, koska vainajan olotilaa Jeesus kuvaa Raamatussa kuvaa uneksi.”
Pahoittelut, että kommentoin asiaa, jota kysyt Ismolta. Mielestäni asiassa siirrtytään pois fyysisen aistein havaittavan todellisuuden alueelta, ja ainakin itselleni tuon alueen ”porstuaa” edustaa filisofia, ja niin tässäkin asiassa.
Sana sielu, animus, periytyy Aristotelen filosofiasta ja sanaa on tulkinnut myös ainakin Tuomas Akvinolainen. Oman tulkintani mukaan sielu käsittää maanpäällistä elämää varten tarvittavia asioita kuten mm. tahdon, tunteen ja ajattelun. Kuoleman jälkeen näitä lahjoja ei enää tarvita, ja ne kuihtuvat pois ehkä neljänkymmenen päivän kuluessa fyysisen kuoleman jälkeen. Sitten tapahtuu se, mistä Eino Leino on runoillut: ”maa maahan jää, mut henki taivahalle” – tai joku ”Itämaan tietäjistä” :”Mitä toukka kutsuu kuolemaksi, sitä Mestari sanoo perhoseksi.” ja ”min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on iäistä”. (Leino)
Kiitos Tuula kommentistasi.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kuolemassa ”siirrtytään pois fyysisen aistein havaittavan todellisuuden alueelta.” Mutta onko silloin asiantuntemusta haettava erilaisilta filosofioilta? Paljonko siellä voi asiasta olla todellista tietoa?
Raamattu on aika yksinkertainen kirja, loppujen lopuksi. Ja kun siellä nyt näyttää olevan se trendi, ”etteivät kuolleet tiedä mitään” vaan ”nukkuvat” tiedottomina, eikö se meille riitä infoksi?(Saar9:5;Joh11:11)
Ja lohdutuksena on se päivä, jolloin Vapahtajamme kutsuu ja kuolleet heräävät. Eli kuten Raamattu asian ilmaisee: ”Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.”(Jes26:19)
Rauli Toivonen :”Ja kun siellä nyt näyttää olevan se trendi, “etteivät kuolleet tiedä mitään” vaan “nukkuvat” tiedottomina, eikö se meille riitä infoksi?(Saar9:5;Joh11:11)”
Pitäisihän sen ilmeisesti riittää, mutta kun asiasta on liikkeellä niin paljon ristiriitaista tietoa ja vahvasti sellaistakin, että ei ole Jumalaa eikä alussa ollut mitään Sanaa, vaan korkeintaan luonnonlait, jotka ”loivat” maailmankaikkeuden, ja ihmisen korkein ”tavoite” on juosta estottomasti fyysisten vaistojensa ja viettiensä perässä, niin piti ”itseohjautuvana” etsiä myös se oma tulkinta. Totta on mielestäni se, että ”Vapahtajamme kutsuu ja kuolleet heräävät.”
Nämä ovat mieltä kiehtovia ajatuksia, nykyisin tiedekin on alkanut suhtautumaan mielenkiinnolla. esim. ”ruumiista irtoamisen” kokemuksiin. Raamatussa sanotaan taas, että ihmisen sielu on veressä. jne.
Itseäni puhuttelee sähkö ja sen värähtely, esim. jokaisella ihmisellä on yksilöllinen poikkeuksellinen sydänkäyrä. esim. voimakkaan sähköiskun seurauksesta ihmisen persoona saattaa muuttua. Mikä on ihmisen persoona? Eläimetkin ovat yksilöitä, mutta mikä määrittelee persoonan?
Nopeasti nämä pohdiskelut lähtevät rönsyilemään, mutta ihmisen aistit, esim kuulo ja näkö tallentavat muistiin kaiken ja ne tallentuvat kuin filmille pienintä yksityiskohtaa myöten. puhutaan valokuva muistista jne. Mihin tietoisuus häviää, kun kuolemme, vai häviääkö se? Jospa kaikki tallentuukin ns. pilvipalvelimelle?
Raamatussa lukee: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;” Hebr.10
Toisaalla taas:
”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Matt.10
Uskon itse vakaasti, että ihmisen kuolinhetki on hyvin merkittävä ja toinen ihminen vaistoaa toisesta ihmisestä juuri hengen.
Kerran olin kuolin vuoteella (siis sairaalassa, jossa ihminen tajuttomana oli koneissa) sain selvän ymmärryksen, että ihminen ei ole enää paikalla, vaikka sydän lyö ja veri kiertää. Hetken päästä anestesia lääkäri tuli ja sanoi, että sydänkäyrästä näkee, että ihminen on poistunut, eläimillä sitä ei näe, mutta ihmisestä näkee… mm. Tuo kokemus on jäänyt mieltäni askaroimaan.
Ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, näin voi uskoa ja myös sen, että Jumala pitää omistaan huolta, myös fyysisen kuoleman jälkeen, mitä se sitten tuleekaan olemaan. Kun nukumme, olemme Hänen varassaan, kun kuolemme, olemme Hänen varassaan. Hänessä me olemme ja elämme.
ismo malinen :”..nykyisin tiedekin on alkanut suhtautumaan mielenkiinnolla. esim. “ruumiista irtoamisen” kokemuksiin.”
Tunnustan, että olen kokenut sellaisen. Ajattelen, että se liittyi koulukammo-kokemuksista toipumiseen, mutta liittyipä se mihin hyvänsä, se oli varmasti kaunein ”uni”, minkä koskaan olen nähnyt.
https://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g
Kaunis laulu. Lapsuudessani lensin öisin kattojen ja puiden yllä ja kuvamuistissa on edelleenkin esim. kotitalomme katto (kerrostalo) ynm. jolla en ollut koskaan käynyt pikkupoikana, jolloin muitakin outoja kokemuksia oli…Paljon. Unena olen niitä aina pitänyt, mutta nykyisin en ole enää ihan varma. Lähipiirissä on näitä irtaantumisen kokemuksia kyllä ollut. Ihminen on outo otus.
Keskustelussa edetty kauas katkeavista kantoliinoista ja pienet häät, pienet hautajaiset, papin painajainen aiheesta.
Koska näin on, sallin itsellenikin pari hassua kysymystä.
Olen kuullut raamattuun tosi kirjaimellisesti uskovien vastustavan juuri kuolleiden omaistensa elinsiirtoja tarvitseville. Ajattelevatko he, että kun haudoista noustaan, heidän omaisiltaan puuttuvat esim. munuaiset ja verkkokalvot?
Tuhkaaminen tulee yleistymään meilläkin. Tuhkastani voidaan sirotella puolet Välimereen ja toinen puoli kotimetsään – miten silloin käy?
Itse uskon, että kuollessa henki palaa taivahalle ja kaikki muu muuttuu mullaksi. On sitten isot tai pienet hautajaiset. Häistä ei kukaan ole puhunut mitään???
Mielestäni Ruttopuiston rovastin vuoro vastata.
May: Kuten uskontunnustuksessakin sanomme, me uskonmme myös ruumiin ylösnousemisen. Vanhoja sisäelimiämme me tuskin kirkkaudessa tarvitsemme, sillä onhan Jumala luvannut pistää kaiken uusiksi. Tästä huolimatta me jostakin tunnistamme toisemme…
May Roth-Edelman :”Mielestäni Ruttopuiston rovastin vuoro vastata.”
Hmmm. Ehkä minun on syytä kertoa omasta fyysisin aistein havaitsematomasta ”ruumiista irtautumisestani”, että Ruttopuiston rovastin ei tarvitse arkailla omaa kommenttiaan.
Rankkojen lapsuuden traumojeni paranemisen yhteydessä koettu kokemus ei ollut ”tyypillinen” tunneli, jonka ”päässä näkyi valoa” jne. Oli ilta ja äkkiä tunsin vain nousevani vuoteesta ja katselin katonrajasta hämmästyneenä vuodetta, jossa yhäkin nukuin. Sitten ”voima” nosti minut kerrostalon seinien ja katon läpi mittaamattoman korkealle, jossa en ollenkaan pelännyt. Kun halusin palata takaisin normaalin olotilaani, lävitseni kulki ”säristen ja rätisten” voima, joka sanoi ”Minä olen Rakkaus”. Pari päivää tuon kokemuksen jälkeen oli tunne, että olen suurempi kuin kehoni, mutta se meni ohi.
Minullakin ruumiista irtautumisen kokemus. Sen sai aikaiseksi ulkolainen hammaslääkäri, joka puudutti hoidettavan hampaan tosi rankasti. Leijuin hetken katossa ja katselin mammaa, joka oli potilastuolissa ja jota iso musta mies hoiti. Tuiki tavallista.
Siis miksi jotkut käyttävät huumeita? Tästä syystä.
May Roth-Edelman :”Siis miksi jotkut käyttävät huumeita? Tästä syystä.”
Tuossa tilanteessa en käyttänyt lääkkeitä enkä muitakaan ”huumeita”. En halunnut sumentaa tietoisuuttani todellisuudelta, kuten monet tasa-arvotaistelun jalkoihin jääneet huumeiden käyttäjät ymmärrykseni mukaan haluavat.
Onko laskettu kuinka paljon tilaa on yhdelle ruumiin ylösnousemiselle esim. Euroopassa, kun lasketaan molempien maailmansotien ja sitä ennen olleiden sotien vainajat nykyväkeen?
Uskon ylösnousemukseen, mutta se on jotain, mitä me emme kertakaikkiaan tiedä. Eli en sitä edes kuvittele. Mutta uskon iankaikkisen elämän.
Miten Jumala, joka on luonut kaiken näkyväisen, ei voisi luoda taivaallisia ja näkymättömiä? Onhan keskuudessamme enkelitkin, nuo palvelevat henget. Kaikkea emme ymmärrä, mutta ei se tarkoita, etteikö Jumala toimisi meistä riippumatta, kun pitää kaiken Voimassa.
Meillä on taipumus tehdä Jumalasta kuva, ikäänkuin Jumala olisi jotain käsinkosketeltavaa ja helposti omaksuttavaa? Toisin Kristus tuli lihaan juuri sen tähden, että oppisimme tuntemaan Jumalasta, sen, mikä on meille tarpeellista. Hänen Rakkautensa.
Jos taivaallisista näyistä puhuu nykyisin, niin saa epäilyttävän ihmisen maineen ja kannattaa melkein pitää omanaan minkä on saanut, sillä usein ne ovat annettu uskon vahvistukseksi. Tuulan todistus kuulosti tutulta ja hyvin selkeältä.
Maaksi muuttuu jokainen ihminen kuollessaan ja madot syövät tai tuhkana kuoppaan kukille ravinnoksi. Ylösnousemus ruumis on sitten jotain muuta, minkä Luoja antaa, kuten tämän nykyisen lihallisen ruumiinkin.
”Jumala sanoi ja tapahtui niin.” Tuota ei kannata unohtaa. Ei Jumala ole kuten ihminen on.
”Katso uudeksi minä luon kaiken”