1. adventti, M at t. 21: 1 – 9, Kari Tiirola

Tänään kuningas ratsastaa pääkaupunkiin, mutta millaista kuningasta me odotamme?
Juutalaiset, Jeesuksen oppilaat muiden mukana
,
odottivat todellista, mahtavaa ja oikeudenmukaista
hallitsijaa. Israelin kansa oli odottanut sellaista itse asiassa jo satoja vuosia. Ja nyt, kun aika oli kaikista
synkin, näytti siltä, että odotus palkittaisiin. Rooman mahti näkyi kaikkialla. Sotilasp
artiot marssivat
kaduilla. Virkamiehet keräsivät veroja keisarille, mutta pistivät lisäksi rahaa omiin taskuihinsa niin paljon
kuin ilkesivät. Ja kyllä he ilkesivätkin. Tavallinen kansa kärsi ja köyhtyi. Lisäksi heidän oma kuninkaansa
Herodes, vihatun
Herodes Suuren poika,
oli pelkkä roomalaisten sätkynukke
. Julma ja rappeutunut. Kun
varjot olivat pisimmillään, näytti siis kuitenkin siltä, että juuri nyt se kaikki tapahtuisi. Messias oli tulossa.
Kaikki olikin näyttänyt lupaavalta. Jeesus oli nou
dattanut profeettojen kirjoittamaa messiaanista
käsikirjoitusta täsmälleen ja pilkulleen. Jeesus oli nyt tulossa Jerusalemiin ja sitä ennen hän oli käyttäytynyt
juuri siten kuin Messiaan oli ennustettu käyttäytyvän. Valtakunta oli lähellä toteutumistaan.
Hän paransi
sairaita, antoi nälkäisille ruokaa ja vapautti ihmisiä synnistä ja syyllisyydestä. Jeesus antoi ihmisarvon
takaisin monille sellaisille, joita itseään parempana pitävät halveksivat, pilkkasivat ja vainosivat. Missä
heikkoa sorrettiin, siell
ä Jeesus asettui heikon rinnalle, kuten Messiaan, odotetun kuninkaan pitikin tehdä.
Odotusarvo oli siis kova, kun Hoosianna
–
huudot raikuivat. Tässä ratsasti nyt profeettojen lupaama mies.
Jopa aasilla ratsastaminen kuului kuvioon. Profeetta Sakarjahan
oli kuvannut jo satoja vuosia aikaisemmin:
Iloitse
,
tytär Siion
! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän
on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9: 9).
Ja tässä hän ny
t on.
Kuningas ratsastaa aasilla Jerusalemiin, kansa huutaa
Hoosianna
–
Herra, pelasta
ja kutsuu tulijaa nimellä
Daavidin Poika
, joka on tulevan suurkuninkaan arvonimi. Vihdoinkin!
Mutta siihen se sitten jää. Jeesus heittää käsikirjoituksen sivuun ja a
lkaa kulkea aivan toisenlaisia teitä.
Hän ei johdakaan kansaansa sotaan roomalaisia ja hulttiokuningasta vastaan. Ei hän teekään Israelista
suurvaltaa. Sen sijaan Jeesus naulitaan viikon lopulla ristille, hänet häväistään ja haudataan. Messias kyllä
sa
apui. Se sama, josta enkelit lauloivat ensimmäisenä jouluyönä, mutta ei hän tullutkaan sellaisena kuin
ihmiset kuvittelivat. Valtakunta ei ollutkaan tästä maailmasta, sillä se oli jotain aivan toisenlaista, Jumalan
valtakunta.
Sama kertomus toistuu luke
mattomia kertoja historian saatossa. Se toistuu monien ihmisten elämässä.
Mekin odotamme Jumalan saapumista
, vastausta hartaisiin rukouksiin ja pyyntöihin, haaveiden
toteutumista, elämänmuutosta, lohdutusta, apua, oikeudenmukaisuutta, merkkiä, ihmettä, m
itä vain me
Jumalalta pyydämme. Ja usein koemme yllätyksen. Jumala kyllä saapuu tai vastaa, mutta aivan eri tavalla
kuin odotimme ja uskoimme.
Tämä kaikki pakottaa miettimään, millaista Jumalaa me oikein odotamme? Sellaistako, joka tekee, kuten
me its
e haluamme? Sellaista, joka täyttää kaikki toiveemme? Vai sellaista Jumalaa, joka valitsee tiemme ja
vie joskus sinne, minne emme koskaan uskoneet kulkevamme.
Raamatun punaisena lankana
kulkee kertomus ihmisestä, joka yrittää kontrolloida ja määrätä Juma
laa. Ja
Jumalasta, joka opettaa ihmiselle, että Jumala on toisenlainen kuin ihmiset omat kuvitelmat, mielipiteet ja
ajatukset. Paratiisissa Aatami ja Eeva
syövät
juuri siitä ainoasta puusta, josta heitä oli kielletty syömästä.
Hyvän ja pahan tiedon puu
oli houkutteleva, koska he halusivat tulla jumaliksi Jumalan rinnalle. Jaakob
tappelee Jumalan kanssa ja pyytää, että hän saisi tietää Jumalan nimen. Ja Mooses pyytää Jumalan nimeä
sekä mahdollisuutta nähdä Jumalan kasvot. Mutta Jumalan vastaus on aina
sama:
Minä olen se, joka minä
olen.
Älä yritä pakottaa minua sievään pakettiin. Älä yritä ymmärtää minun teitäni ja ajatuksiani, sillä se on
mahdotonta. Älä pidä minua halinallena tai kosmisena palvelijana. Jumala on Toisenlainen. Jumala on
Jumala, jo
ta me emme pysty ymmärtämään järjellä, emme ohjaamaan tahdolla emmekä alistamaan häntä
omien mielitekojemme, toiveidemme tai edes unelmiemme välikappaleeksi.
Mitä meille siis jää? Vaikka ihminen on halkaissut
atomin ytimen, käynyt Kuussa ja keksinyt Faceb
ookin,
meille jää silti vain se, mitä jo Jobin kirjassa todettiin tuhansia vuosia sitten:
Nyt minä ymmärrän,
että kaikki
on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa (Job 42: 1
–
2).
Ihminen osaa
paljon, jopa kauhistuttavan pal
jon.
Välillä tuntuu, että liian paljon.
Osaamme selittää monia asioita järjellä.
Tiede etenee huimaa vauhtia. Silti meille jää aina asioita, joita järkemme ei voi koskaan tavoittaa:
universumin loputtomuus, elämän ja syntymisen ihme, kärsimyksen, kuole
man ja tuhotun elämän
tragediat. Silti huomaamme, että maailmankaikkeuden mittakaavassa ja historian suuressa saatossa
jokainen meistä on vain hiekanmuru rannalla. Ja hiekkarantoja on lukemattomia.
Hiekanmuru autiomaan
ja avaruuden mittaamattomassa yksi
näisyydessä.
Ja
silti
enkelit lauloivat ensimmäisenä jouluyönä ja kehottivat paimenia kiiruhtamaan Betlehemiin.
Siitä
huolimatta Jeesus ratsastaa tänään Jerusalemiin, vaikka hän tietää, että viikon lopulla odottaa risti ja
kuolema.
Hän on siitä huolimat
ta valmis ottamaan riskin.
Jumala tulee meidän luoksemme. Kristus
kääntää katseensa meidän pu
oleemme.
Kristus kutsuu meitä valtakuntaansa, kuten hän kutsui Sakkeuksen,
Pietarin, Magdalan Marian, Martan ja monta muuta.
Jeesuksen valta ei kuitenkaan ole sitä, mitä
presidentit, kuninkaat ja diktaattorit käyttävät. Jeesus ei pakota ketään seuraansa, sillä Jeesuksen
valtakunta on sydänten valtakunta.
On huimaavaa ajatella, että tämän valtakunnan keskellä on lapsi. Kosmi
sen kylmyyden, autiomaan
yksinäisyyden, elämän ja kuoleman salaisuuden huutoihin
Jumala vastaa
asettam
alla keskellemme pienen
lapsen
. Se lapsi on seimen lapsi, jota me parasta aikaa valmistaudumme odottamaan. Hän on se
lapsi
, jota
aikuiset estelivät, mut
ta jonka Jeesus nosti polvelleen ja näytti kaikille:
tämän kaltaisten on taivasten
valtakunta.
Hän on jokainen ihmislapsi, joka syntyy, kasvaa, iloitsee ja kärsii tässä maailmassa: Suomessa,
Angolassa, Syyriassa ja kaikkialla. Hän on jokainen Jumalan lap
si, nuori tai vanha, joka iloitsee tänään
adventin valosta, laulaa Hoosiannaa ja toivottaa tervetulleeksi Daavidin Pojan, Vapahtajan.
Messias ratsastaa tänään ja kutsuu mukaansa, armon, oikeudenmukaisuuden, totuuden ja rauhan
valtakuntaan. Lähdemmekö mu
kaan?