Adventin aika alkaa. Adventti tarkoittaa odottamista – odotamme, että joku tulee. Mitä tai ketä me odotamme? Jeesus syntyi yli 2000 vuotta sitten. Joka vuosi vietämme hänen syntymäpäiväänsä. Odotamme joulua. Odotamme Jeesusta.
Mutta ensin on itsenäisyyspäivä. Kuinka vanha Suomi on? 100 vuotta! Täällä on aika hyvä elää. Mutta on monta yksinäistä. Joulua ei ole hyvä viettää yksin. Voisitko sinä käydä katsomassa naapurin vanhaa tätiä tai setää? Tai omaa mummia tai pappaa? Hän ilahtuu, kun soitat ovikelloa ja hän kuulee äänesi: ”Minä täällä! Saanko tulla sisälle” Voisit viedä äidin lämpimäisiä mukana. Sitten te syötte yhdessä ja laulatte joululaulun, eikö niin?
Entä jos sinä istut yksin huoneessasi ja vain pelaat. Äiti ja isä jo huolestuvat, koputtavat ovelle ja sanovat: on tuoka-aika!
Ketä sinä odotat jouluksi kotiisi? Koko perhe voi kokoontua yhteen, opiskelijatkin, ehkä myös mummit, papat, tädit, sedät ja enot. On lomaa koulusta ja vapaata työstä. Mutta onko tärkein jouluvieras se puna-valkopukuinen partasuu ukko, joka kysyy: onko täällä kilttejä lapsia? Ja sitten hän jakaa pajassaan tekemiään lahjoja.
Mitä vastaisit? Minä en ainakaan ole ollut aina kiltti. Huomaan sen itsekin – ja omatunto kolkuttaa. Mutta Jeesuksella on asiaa. Hän tahtoo tulla sinunkin luoksesi, ihan sydämeen asti.
Jeesus on tullut meitä varten, jotka riehumme ja rähisemme, kiehumme ja kähisemme. Ristillä hän on valmistanut meille valtavan suuret lahjat: Jeesus kuoli, että me saisimme taivaan Isältä anteeksi mitä olemme rikkoneet. Jeesus nousi haudastaan, että mekin kerran heräisimme ja pääsisimme taivaaseen. Jo nyt saamme rakkautta, rauhaa ja iloa. Nämä kaikki ovat suuria joululahjoja. Muistamme joululaulusta: ”Tullessasi toit sä valon, lahjat, rikkaat runsahat, autuuden ja anteeksannon, kaikki taivaan tavarat”.
Jeesus kolkuttaa sydämen ovelle ja pyytää saada tulla. Hän puhuu meille tänäänkin – Raamatussa. Kuulemmeko hänen äänensä? Kun kuulemme, kätkemme hänen sanansa sydämeen ja uskomme, Jeesus tulee sydämeen asumaan.
Hän tahtoo aterioida meidän kanssamme. Miten siis? Emme näe häntä niin kuin kaverin tuossa vierellä. Jeesus nousi taivaan Isän luo, mutta lupasi olla kanssamme. Hän antoi ehtoollisen Jumalan perheväen ateriaksi. Lapsetkin saavat tulla, isän tai äidin kanssa – tai sitten siunattaviksi.
Ehtoollisella annetaan pala leipää ja tilkka viiniä. Mutta ehtoollinen on paljon enemmän. Siinä luvataan anteeksianto. Jeesus antaa meille itsensä. Alttaritaulun alla lukee: ”Totisesti Herra on tässä paikassa”. Näin vahvistumme uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jeesus tuo oikean joulumielen.
Ja kerran me voitamme ikuisen elämän. Nyt elämme täällä alhaalla, maan päällä. Elämässä on varjoja ja teemme väärin. Mutta hyvän uskon kilpailun jälkeen meidät nostetaan taivaan kunniaan. Sinne emme kuitenkaan pääse omin voimin. Mutta Jeesus on valmistanut kaiken, mitä taivaaseen pääsyyn tarvitaan. Kaikki on suurta lahjaa, jo kasteessa annettua. Ja tuo lahja siunaa meitä, kun uskomme, ja uskokin on lahjaa. Jeesus sanoo: ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38. Jää Herran rauhaan!