1. adventtisunnuntai, Jes. 62: 10-12, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunta

Heilutetaan Jeesukselle – 1. adventtisunnuntai 2012
Perhemessu (uuden lasten virsikirjan julkistamisen materiaalia hyödynnetty)

Tänään on ensimmäinen adventti, hoosiannan laulamisen päivä, ensimmäisen adventtikynttilän sytyttämisen päivä. Joulukalenterista on aamulla avattu toinen luukku. Ainakin näiden kahden kalenteriluukun verran joulua on jo odotettu. Adventti on joulun odottamisen aikaa. Odottaminen ei ole täysin toimetonta. Se on myös valmistautumisen aikaa. Me valmistaudumme Joulun Herraa vastaanottamaan. Jeesus tulee: jouluna hän syntyy ihmislapseksi. Jokaisessa jumalanpalvleuksessa hän tulee luoksemme, vaikka silmin emme häntä näe. Adventtiaika on odottamista ja valmistautumista. Minkälaisesta valmistamisesta tai valmistautumisesta on kysymys. Raamatun tekstit, jotka luimme antavat siihen ainakin yhden vastauksen. Niitä molempaa tekstiä yhdistää tuo sama asia. Mikä se mahtaa olla.

Molemmissa tehdään tietä.

Muistatteko miten Jesajan kirjan tekstissä tehtiin tietä:
”Lähtekää, menkää ulos porteista -Marssitaan, tehdään pään päälle portti
valmistakaa tie kansalle, – Tehdään käsillä polkua, avataan kämmenet auki osoittamaan seurakuntaa
valmistakaa, tasoittakaa valtatie, – Tömistetään ja taputetaan
raivatkaa pois kivet, – Työnnetään käsillä eteenpäin
kohottakaa lippu – Kohotetaan käsi
merkiksi kansoille! – Heilutetaan kättä
Maailman ääriin saakka – Tehdään käsillä iso ympyrä

Siinä tehtiin tietä monella tavalla. Oletteko nähneet joskus kun tietä oikeasti tehdään?

Mitenkä tie tehdään? Tuolla toisella puolen jokea Pirkkalan perukoilla monet lapsetkin ovat nähneet kuinka tietä rakennettiin. Kotosuontie ja Petäjäkatu liitettiin yhteen. Pari sataa metriä tehtiin uutta tietä. Ensin kaadettiin puut ja raivattiin alue (kivistä ja kannoista). Tulevan tien reunoille tehtiin ojat ja vedettiin katulampuille johdot. Kaivinkoneet kaivoivat tielle pohjan. Kuorma-autot toivat hiekkaa ja soraa, maantiejyrä tasoitti titetä ja lopulta asfaltti saatiin päälle.

Meidän nuorimmainen Maria on siellä Kotosuontien päässä ollut hoidossa ja hoitolapsille oli tien rakentaminen hauskaa seurattavaa. Kuorma-auton kuljettajille ja muille tientekijöille morjestettiin mennen tullen.

Täytyi siis tehdä iso raivaustyö ja tien valmistaminen, jotta Petäjäkadulta päästiin suoraan Kotosuontielle. Joku pieni polku oli kulkenut siinä sitä ennen. Autolla siitä ei ole päässyt. Nyt pääsee. Tie yhdistää.

Evankeliumissa tehtiin tie Jeesukselle, mutta se tehtiin toisella tavalla. Maansiirtokoneita ei tarvittu. Mitä ihmiset tekivät: heiluttivat palmunoksia ja laittoivat vaatteita hänen eteensä, lauloivat hoosiannaa ja kulkivat hänen mukanaan. Tien tekeminen Jeesukselle ei ollut raivaustyötä. Se oli enemmänkin vain hänen vastaanottamistaan.

Oikeasti ajattelen, että Jeesus itse on ollut tien tekijä. Me emme tee tietä hänelle, vaan hän tekee tien meille. Hän on tehnyt tien Jumalan luokse, hän on raivannut kaikki esteet ihmisen ja Jumalan väliltä. Se on ollut todella valtava työ sillä kulku on ollut läpäisemätön. Ei edes pientä polkua ole ollut Jumalaln luo. Meidän asiamme on juuri iloisesti tervehtiä häntä, niin kuin lapset kuorma-auton kuljettajaa.

Tie on nyt valmis – se johtaa suurimpaan iloon, syvimpään onneen, mitä ihmiselle on suotu. Se johtaa Jumalan luokse. Mutta tänäänkin voimme nostaa kätemme, heiluttaa hänelle iloisesti, tervehtiä ja laulaa kiitoslauluja. (Vk 511 lauletaan tästä tiestä: tie valmis on, voin löytää sen, sen teki Luoja ihmisten, kun veljeksemme maailmaan Jeesuksen antoi armossaan)

Meidän koko elämämme on matkaa tällä tiellä. Jumalanpalveluksen alussa iloinen kulkue, kuvasi tätä matkaa. Jopa surusaattue haudalle on syvimmältään samaa kulkuetta. Vanhastaan kristityillä saattoi olla kulkueessa palmunoksia kädessä. Se ei ollut vain luopumisen surua, vaan ennen kaikkea perillepääsemisen iloa.

Matkalla on pieniä juhlahetkiä. Seurakunnan kokoontuminen jumalanpalvelukseen on aina tällainen juhlahetki. Kun tullaan alttarille siunattavaksi tai ehtoolliselle.

Sitä ennen kuitenkin kohotetaan lippu merkiksi kaikille kansoille maailman äärin saakka. Kun nousemme jumalanpalveluksessa tunnustamaan uskomme, se on lipunnosto. Tänään uskontunnustus lauletaan virren 733 mukaan.