”Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme” (Room. 1:11-12). Rakkaat ystävät, Kristuksessa Veljet ja Sisaret! Minä tuon teille lämpimät terveiset kristityiltä Veljiltä ja Sisarilta Rautalammin seurakunnasta ja Rautalammin rovastikunnasta. Mutta ennen kaikkea tahdon tervehtiä teitä Jumalan sanalla, hengen ravinnolla, elämän leivällä.
Ennen vanhaan tuotiin uuteen kotiin lahjaksi leipää ja suolaa. Lahjat voivat tuoda kiitosta Jumalalle. Varsinkin nälkäinen ajattelee: ehkäpä Jumalalla on varattuna paljon suurempiakin lahjoja. Varmaan hän on olemassa ja rakastaa meitä. Hän kutsuu meitä jakamaan saamaamme hyvää edelleen puutteen alaisille, niin että syntyisi tasaus. ”Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää” (2. Kor. 9:8). Tasausta tarvitaan myös yleisen hyvinvoinnin keskellä, koko maailmassa.
Leipä on täällä Venäjällä ja myös Suomessa ”perusruokaa”, On vaikeaa kuvitella ateriaa ilman leipää. Joskus leipä on ainut ruoka. Nälkää nähnyt kansa nauttii ruokansa kunnioituksella ja tunnustaa, että se on ”Jumalan viljaa”. Entisajan emännät tekivät taikinaan tai leipään ristinmerkin ennen uuniin laittoa. Myös ruuan siunaus on ollut tapana kristityissä kodeissa.
Valitettavasti runsauden aikoina me helposti unohdamme, että ruoka ei ole itsestään selvyys. Puhutellakseen ja nöyryyttääkseen meitä, Jumala voi sallia huonoja säitä ja puutetta. Jumala ei kylläkään kiusaa ketään. Silti jotkut saattavat nousta kapinaan Jumalaa vastaan ja syyttää häntä. Ruuastakin voi tulla epäjumala. Virressä veisataan: ”On tärkeämpää kaikki muu, Jumala aina unohtuu” (VK 413:1). Mutta runsainkaan ruokapöytä ei tyydytä ihmisen perimmäistä nälkää.
Isä meidän -rukouksessa on pyyntö: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Pyydämme, että Jumala antaisi meille, mitä tarvitsemme. Hän tahtoo, että myös kiitämme. Luther selittää, mitä jokapäiväiseen leipään sisältyy: ”Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluva ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen”.
Tätä kaikkea siis tarvitsee kuka tahansa ajallista elämää varten. Mutta jokapäiväisessä leivässä on myös viittaus siihen, mitä tarvitaan taivaaseen pääsyyn ja pyhään elämään jo maan päällä. ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän” (Joh.6:27). Me olemme saaneet Jumalan sanan ihmisten käyttämillä kielillä Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Kristus on läsnä ja puhuu meille sanassa. Mutta erityisesti ruumiin ja hengen ravinnon yhteys tulee ilmi ehtoollisessa, jossa yhdessä Jumalan sanan kanssa on leipä ja viini. Kristus aterioi kanssamme, antaa itsensä – leivän myötä oman ruumiinsa, armon vahvaksi vakuudeksi. Betlehemin majatalon notkuvat pöydät oli katettu muita kuin Joosefia, Mariaa ja sielä syntymätöntä Jeesus-lasta varten. Kuitenkin Jeesus on valmistanut meille talossaan – seurakunnassaan – mitä runsaimmat armon antimet.
Mitä kaikkea meille tuleekaan näkyvältä taivaalta: valoa, sadetta, lunta, rakeita, salamoita, joskus taivaankappaleita (meteoriitteja) – joskus putoaa alas lentokoneita ja avaruusromua, sota-aikana tuli pommeja. Taivaalta tulee siis välttämätöntä mutta myös ei-toivottua. Tämä kaikki tuo mukanaan niin leivän runsautta kuin sen puutettakin.
”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta” (Joh. 6:41). Mutta mitä oli sitä ennen? Ikuisessa alussa Jeesus oli taivaan Isän luona. Järkemme ei tavoita mitä ”ikuinen alku” tarkoittaa. Mutta kun aika koitti, Jumala tuli aikaan. Jeesus syntyi tähän maailmaan ihmiseksi ihmisäidistä Mariasta, mutta sikisi Pyhästä Hengestä. Jeesus on Jumala ja ihminen samassa henkilössä.
Mutta Jeesuksen syntymästä olivat jo profeetat ennustaneet. Vanhan testamentin uhrisäädöksissä sekä monissa tapahtumissa ja teksteissä on viittaus tulevaan, Kristukseen. Eräs tällainen on ”mannan” sataminen taivaasta nälkäisen kansan ravinnoksi. Oliko tuo ”manna” todella satanut pilvistä vai oliko se ilmestynyt jollakin muulla tavalla, ei ole nyt tärkeä kysymys. Tärkeää ei lopulta ollut vain ruumiin ruoka, jota monet kuulijat odottivat myös Jeesukselta. Manna viittaa häneen itseensä, joka on lihaksi tullut sana, ihmiseksi tullut Jumala.
Jeesus kärsi maan päällä niin kuin vain ihminen voi kärsiä. Hän koki myös nälkää ja janoa. Jeesus tarvitsi ruokaa ja juomaa niin kuin kuka tahansa meistä. Mutta Jumalan Poikana hän ei tehnyt mitään väärää. Juuri siksi hän saattoi sovittaa ihmisen synnin puhtaalla uhrilla, joka kelpasi Jumalalle. Näin Jeesus tuli meille elämän leiväksi.
Leivän valmistukseen kuuluu ensinnäkin jyvien jauhaminen, taikinan sekoittaminen astiassa, taikinan paloittelu ja muotoilu sekä paistaminen uunissa. Miten elämän leipä valmistui? Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ikuisen sanan siemenestä, Jumalan lupauksesta. Mutta ihmisen ruumiin hän sai elämän leivän taikinakaukalossa, Marian kohdussa. Niin kuin leipäkin laitetaan kohoamaan, niin Jeesuskin kasvoi kohti tehtäväänsä ristillä. Hän kärsi pitkin matkaa, mutta erityisesti ristillä. Hän sai osakseen tuomion tulen – meidän tuomiomme – niin kuin leipä paistuu kuumassa uunissa.
Leipä paloitellaan ja jaetaan nälkäisille. Jeesus on valmis ”murrettavaksi” kaikelle kansalle sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa – erityisen selvästi juuri ehtoollisessa. Ja sitten meitä lähetetään viemään leipää nälkäisille, muutenkin auttamaan puutteenalaisia ja viemään hyviä sanoja, elämän leipää kaikille.
Vastaanottoa on siellä, missä on elämän leivän nälkä. Tarvitsemme lohdutuksen leipää murheiden ja yksinäisyyden keskellä. Etsimme sisäistä rauhaa levottoman maailman keskellä. Mutta perimmäinen nälkä on siinä, missä syntinen huutaa: ”voi minua!” Elämän leivän nälkä on tarvetta kelvata Jumalalle ja kerran päästä hänen luokseen, saada Jumalalta anteeksi ja elää pyhää elämää, täyttäen Jumalan tahtoa. Tämä kaikki on meille tarjolla Jeesuksessa, elämän leivässä. Hän sovitti syntimme Jumalan edessä. Hän antaa synnit anteeksi sille, joka uskoo. Kun uskomme, kelpaamme Jumalalle ja olemme matkalla hänen luokseen. Jo nyt saamme maistaa taivasta: Jeesus tuo meille uhrautuvaa rakkautta palvella lähimmäistä, ylimaallista rauhaa todistuksena siitä, että kelpaamme Jumalalle sekä iloa voimaksi palvella vaikeuksienkin keskellä.
Elämän leivän nälkä herää monesti nälän tai muun puutteen tai vaivan keskellä. Jeesus voi ja tahtoo tyydyttää elämän leivän nälkämme ja sanoo: ”Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Jeesus ei torju luotaan ketään. Mutta elämän leivän nälkäiset ovat niitä, joille Jeesus kelpaa. Täällä ajassa, tässä maailmassa, elämän leivän nälkä tulee yhä uudelleen, mutta Jeesus voi ja tahtoo sen myös tyydyttää, yhä uudelleen. Taivaassa ei enää tule nälkä eikä jano. Siellä ei ole leivän nälkää eikä myöskään elämän leivän nälkää. Sinne pääsevät ne, jotka uskovat Jeesukseen. Kaikki, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, on suurta lahjaa, uskokin: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko” (Joh. 6:29). Mutta usko tarvitsee eväitä, joita nautimme niin kuin apostoli kirjoittaa: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17).
Jeesus lupaa: ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan” (Matt. 5:6). ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38).