1. adventtisunnuntai, Lk. 4: 16 – 22, Esko Väyrynen

”Suuttuminen voi joskus tuntua siltä kuin loikkaisi ihanan sähäkkään urheiluautoon, painaisi kaasupoljinta ja lähtisi liikkeelle kovaa kyytiä – ja vasta sitten huomaisi, että jarrut eivät toimi.” Maggie Scarf
On myönnettävä, että vertaus on vaikeaselkoinen, koska hyvin harva meistä on saanut kokea urheiluauton sähäkkyyttä, vaikka suomalainen Juha Kankkunen onkin ralliautoilun kolminkertainen maailmanmestari. Eikä välttämättä jokaisella ole edes autolla ajosta omakohtaista kokemusta.
Viimeiset kuukaudet olemme saaneet kokea suuttumisen synnyttämää raivoa, kun työmarkkinajohtajat ovat vääntäneet sopimusta saamatta tulosta aikaan. Uutisten seuraajan mielestä laman maksaja tuntui olevan aina väärällä puolella. Tuloksen odotus palkittiin lopulta viime perjantaina. Kun olimme ehtineet puhaltaa helpotuksen huokauksen, niin välittömästi kerrottiin, että kaikkia tulonsaajia muistetaan tasapuolisesti kahden prosentin työllistämisverolla. Ja niin oli uusi riita pystyssä.
Toinen yleistä suuttumista aiheuttanut, pelolla odotettu ja ei-toivottu oli devalvaatio. Sekä tupo että devalvaatio ovat sellaisia asioita, joiden toteutumiseen yksityinen ihminen ei voi vaikuttaa suuttumisella eikä ihastumisella.
Mutta varmasti TV-uutisten katsojalle tuotti mielihyvää, kun tulosopimuksen synnyttyä työnantajan edustaja totesi, että nyt on luotu edellytykset päästä taloudellisen nousun alkuun.
Yhteiskuntaa koskevat ratkaisut ovat sikäli helppoja, että ne voidaan selittää toisten aiheuttamiksi silloin, kun ne tuottavat meille pettymyksiä. Jokainen tietysti odottaa laman päättymistä, paremman huomisen tuloa.Mutta lama ei ole yksityisen ihmisen vika. Jarruttoman urheiluauton kaasupoljinta painaa joku muu, en minä.
Todellinen suuttumuksen holtiton hurjastelu alkaa silloin, kun raivon syy on ”omassa pesässä”, pettymys läheisten vuoksi.. Kun minun vaivannäköni on ollut turhaa työssä tai opiskelussa. Kun minun odotukset ovat romahtaneet. Kun minun maineeni on joutunut uhatuksi.
Ammattiin valmistunut nuori ei saa työtä. Kokenut työntekijä saa lopputillin. Vanhempien ja lasten arvot ristiin. Suuttumus saa vauhdin kuin ajaisimme jarruttomalla urheiluautolla. Silloin me joudumme kyselemään, missä minä ole menetellyt väärin. Silloin olemme löytämässä suuttumukselle jarruja.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus opettaa pienen Nasaretin kyläpahasen köyhiä asukkaita, jotka hartaasti odottavat parempaa huomista. Jeesus sanoo: Tänä päivänä eri syistä murheellisille koittaa ilo. Profeettojen ennustuksista kuulijat tiesivät, että näin tapahtuu Messiaan saapuessa. Jeesus tunnustautui profeettojen lupaamaksi Messiaaksi: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”.
Me olemme saapuneet tänä päivänä Keravan kirkkoon aloittamaan uuden kirkkovuoden. Kirkkovuosi kertaa Jumalan pelastusteon uudelleen alusta alkaen. Hyvä kirkkovieras! Adventti kertaa meille, että Pyhä, kaikkivaltias Jumala saapuu meidän murheittemme keskelle. Messias saapuu parhaissa pyrkimyksissä epäonnistuneen luo, pettyneen luo, hyljätyn luo. Messias saapuu syntisen luo. Me joudumme taistelemaan hyvän ja pahan välillä adventtinakin. Mutta kun Kristus saapuu meidän luo, meidät ympäröi sovituksen valo. Jumalan hyvyys ympäröi meidät. Suuttumuksen täyttämä sydän avautuu anteeksiantoon katkerankin pettymyksen aiheuttajalle. Anteeksianto synnyttää rakkautta. Jarruton urheiluauto muuttuu sovinnon suloiseksi päiväkävelyksi.
Jumala Pyhän Henkensä voimalla avaa korvamme kuulemaan ja valaisee sydämemme vastaan ottamaan sanoman, että vapautus synnin kahleista on käynyt toteen myös meidän kohdalla. Olemme elämän täyttymyksen edessä. Murheitten ja koettelemusten maahan painamina saamme nousta yhdessä veisaamaan Hoosiannaa, avunpyyntöä, joka samalla on meidän riemuhuutomme onnesta, Messiaan tulosta, joka vapauttaa meidät synnistä ja kuoleman vallasta.