Kun tulin kirkkoherraksi tänne Sammattiin vuoden1989 alussa, minulle kerrottiin, että kirkollisten juhlapäivien kahvituksia seurakuntatalossa hoitaa kolme naisajärjestöä: Paikkarin Martat, Sammatin Martat ja Sammatin Maatalousnaiset aluksi vuoronperään, sittemmin aina vuoden kerrallaan. Saattoi olla järjestöistä selvempää siirtyä vuosikiertoon, kun uusi kirkkoherra kiitteli usein milloin Sammatin Marttoja, kun piti kiittää Maatalousnaisia tai Paikkarin Marttoja. Silloisen runsaan tuhannen asukkaaan ja vajaan kuudensadan talon pitäjässä vieläpä lyhyitten välimatkojen kunnassa osallistuminen ei noudattanut suinkaan asuinpaikan sijaintia. Yhtähyvin määräytymisen naisjärjestöihin näki tapahtuneen ystävystymisten ja tuttavuuksien myötä.
Tämän vuoden Piponius-seuroissa Lammin talossa Pöytyän entinen kirkkoherra Risto Miettinen loi seikkaperäisen katsauksen siihen, millä tavalla naiset ovat olleet keskeisessä asemassa aina Wittenbergin Lutherin Katarina von Borasta lähtien ylläpitämässä kansakuntamme elinvoimaa ja säilymistä. Pappiloiden toiminta vaikeina aikoina ryhdisti kansaa, antoi sille uusia kekseliäitä toimeentulon keinoja. Sitten on toki mainittava lotat, martat ja monet muut rohkeitten naisten toimimiset eri yhteyksissä. Täällä Sammatissa on aina ollut todellisia voimanaisia, joiden vaikutus on ollut erittäin huomattava ei vain seurakunnassa vaan myös kunnassakin. Mellähän on täällä se erikoinen tapaus, että itsenäinen seurakunta syntyi vasta kauan Sammatin kunnan syntymisen jälkeen.
Tämän päivän tekstin Betania oli pienehkö kylä lähellä Jerusalemia. Se välittää meille kahdenlaisen naisen perustyypit: Puuhakkaan Martan sekä Jeesuksen kuunteluoppilaan Marian. Näiden kahden naistyypin seulominen vastakkisina tuntuu ei tee oikeutta varmasti kummallekkaan naiselle. Siitä enemmän seuraavassa. Annetaan itse raamatun kertoa koko tarinaa tai suurta osaa siitä:
Tilanne muuttuu seuraavassa päinvastaiseksi: Kun Lasarus oli kuollut ja haudattu ja vihdoin tuli tieto Jeesuksen saapumisesta, meni Martta oma-aloitteisaesti Herraa vastaan Marian istuessa kotona. Tässä tilanteessa paljastuu Martan vahva usko Jeesukseen ja hänen ihmeitä tekevään voimaansa: ”Herra, jos sinä olisi ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot”, Joh.11: 21-22. Evankelista Johannes lausuukin toteamuksenaan, Joh11:5: ”Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
Läntisen kirkon perinteessä on usein pidetty Maria Magdaleenaa, eli Magdalan Mariaa Betanian Mariaa samana henkilönä. Luukkaan evankeliumissa on mainittu ”nainen, joka vietti syntistä elämää”, mutta jolle Jeesus antoi synnit anteeksi hänet tavatessaan. (7:36-50), olisi kiistatta sama henkilö. Vuoden 1990 ramatunkäännös muutti erisnimen Magdaleena paikan nimeksi, mikä on vaikeuttanut tulkintaa, koska riidatonta paikkaa Maglada ei ole tähän päivään mennessä löydetty monista ehdokkaista huolimatta. Kun kävin Lappeenrantalaisten miesten retkellä Israelisa tasan 20 vuotta sitten 1997, oppamme kertoi kuuluvansa messiaanisiin juulalaisiin. Hän käänsi Magdaleenan tarkoittavan arameankielistä sanaa naisesta, joka ”armahdettu syntinen”. Nimi Magdalena oli hänen mukaansa Jeesuksen itsensä antama.
Betanian Marian persoona onkin aiheuttanut raamatuntutkijoille pitkään harmaita hiuksia. Johannes on ainoa evankelistoista, joka nimeää juuri hänet naiseksi, joka voitelee Jeesuksen tuoksuöljyllä ennen Jerusalemin tapahtumia (vrt. Mark. 14:3-9; Matt. 26:6-13). Luukas kertoo vastaavankaltaisesta tapauksesta: syntistä elämää eläneestä naisesta, joka pesee Jeesuksen jalat kyyneleillään ja voitelee ne (Luuk. 7:36-50). Kohtaukset on toisinaan tulkittu edustavan yhtä ja samaa tapahtumaa, Kaikissa evankeliumeissa Maria Magdaleena mainitaan 12 kertaa seuraavasti
Jeesus ajoi seisemän pahaa henkeä hänestä (Luuk. 8:2, Mark 16:9), hän oli yksi monesta, joka tuki Jeesusta omilla varoillaan. (Luuk. 8:1-3, hän todisti Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Matt. 27:56, Mark. 15:40, Joh. 19:25, hän oli läsnä Jeesuksen hautaamisessa (Matt. 27:61, Mark. 15:47, hän saapui Jeesuksen haudalle pääsiäissunnuntaina (Matt. 28:1-8, Mark. 16:1-8, Luuk. 24:17, Joh. 20:1, hän tapasi ylösnousseen Jeesuksen, puhui hänen kanssaan ja kertoi tästä apostoleille. (Matt. 28:9-10, Mark. 16:9-11, Joh. 20:11-18) Tällainen on siis Maria, jonka odottaakin pitävän mielipaikkansa Herramme ja Vapahtajamme jalkojen juuressa Betaniassakin.. Ei ole syytä otaksua, etteikö evankeliumeitten Mariaa koskevat monet yhtäläisyydet koskisi Betanian Mariaa kuin Magdaleenaakin.
Viikko sitten suositussa ohjelmassa ”Tahdotko miljonääriksi?” juontaja Jaajo Linnoinma kysyi 15 000 euron kysymyksen oululaistuneelta savolaiselta ohjelmatuottaja Simo Kekäläiseltä: ”Kuka suomalainen kultakauden edustaja on maalannut teoksen ”Kristus ja Mataleena”. Kuvassa näytettiin suomalaiseen järvenrantamaisemaan sommiteltua teosta, joka on hyvin tunnettu.Simo veikkasi Pekka Halosta, koska ajatteli että tämä suomaisimpana vaihtoehdoista käytti mataleenassa t-kirjainta d-kirjaimen aemasta. Hän hävisi pelin sääntöjen mukaisesti. Oikea vastaus olisi ollut Albert Edelfelt.
Martat Suomessa tänään on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouksien arvostusta. Auttaa, opastaaa ja kehittää vaikuttaen omassa elinympäristössään: tarjoaa kaikille tekemisen iloa ja onnistumisen elämyksiä. Marttaliittoa on johtanut jo seitsemän vuoden ajan teologi Marianne Heikkilä, jok on tehtävässään toteuttanut sekä Marian että Martan rooleja silminnähden erittäin onnistuneesti. Marttaliittoon kuuluu 15 piiriä, joissa kotitalous- ja puutarhaneuvonnan asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat. Neuvonta tavoitti viime vuonna lähes 110 000 henkilöä. Marttayhdistyksiä on 1300 ja niissä 46 600 jäsentä. Yhdistykset järjestävät tapahtumia ja kursseja kotitalouden, kädentaitojen, luentojen ja opiskelun merkeissä. Siis tällaisia ovat tämän päivän sata vuotiaan Suomen Martat, joka järjestöna perustettiin jo vuonna1899.
Käykäämme vielä Martan ja Marian surukotiin, missä tapahtunutta Lasaruksen kuolleistaherättämisen ihmettä juhlavuottaan viettävä Martti Luther kuvaa ”pikkupääsiäiseksi” kirkkopostillassaan seuraavin sanoin:
”Tästä seuraa: kuolleet, jotka lepäävät nurmen alla kirkkomaassa, eivät makaa niinkään raskaasti kuin me vuoteissamme. Sinä saatat nukkua niin sikeästi, että sinulle täytyy huutaa kerran jos toisenkin ennen kuin kuulet. Mutta kuolleet kuulevat yhdestä ainoasta Kristuksen sanasta ja heräävät, kuten tämä nuorukainen ja Lasarus, josta puhutaan Johanneksen Evankeliumin 11. luvussa. Kuolema ei siis Herran Jumalan edessä ole kuolema. Meille se on kuolema: me kuolemme, sillä siihen kerran kaaduttuamme emme itse voi auttaa itseämme. Mutta Jumalan edessä se on niin keveä uni, että Kristuksen tarvitsee vain sanoa Sana, niin me heräämme eloon.” (Kirkkopostilla 18 kjs, 1vk).
Jeesus herätti kuolleista raamatun mukaan Nainin lesken pojan, Lasaruksen ja Jairuksen tyttären ikään kuin kolmena esiesinäytöksenä suuresta ehtoollisesta ja kuolleistaherättämisestä taivaissa. Mekin voimme tarttua tähän lupauksen Sanaan omien rakkaittemme jälleennäkemisen toivossa ja varmuudessa.
Ja lopuksi tältä paikalta:
”Hänelle joka voi tehdä monin verroin
enemmän kuin, mitä me edes pystymme
anomaan tai ymmärtämään,
Hänelle Jeesukselle Kristukselle
olkoon ylistys kunnia ja voima
nyt aina ja iankaikkisesti.
Amen”