Nuori pappi tuli töihin seurakuntaan. Ensi töikseen hän sai tehtäväksi pitää hartauden paikallisessa vankilassa. Vankilan kappeliin oli kokoontunut hyvä joukko karskin näköisiä miehiä. Tohkeissaan pastorimme totesi: ”Onpa mukava, että teitä on näin paljon täällä!”
”Onpa mukava, että teitä on näin paljon täällä!” Näin sanon minäkin ehkä vähän tohkeissani. Mukava, kun meitä on näin paljon kokoontunut adventin kirkkoon. Moni on lähtenyt liikkeelle. Olemme tulleet laulamaan Hoosiannaa. Olemme tulleet sytyttämään ensimmäisen adventtikynttilän. Aavistamme, että jotain erityistä on käsillä. On juhlatunnelma. Tästä, adventista alkaa vielä suuremman juhlan, Joulun odotus. On mukava, että olet tullut tätä juhlimaan.
Myös adventin evankeliumitekstissä kerrotaan, että väkeä oli kokoontunut paljon. Markus kertoo, että paljon väkeä oli tien varrella vastassa, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat puista. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: Hoosianna!
Miksi monet tulivat Jeesusta vastaan? Miksi he tervehtivät häntä Hoosianna-huudoilla?
Kun ihmiset näkivät Jeesuksen tulevan aasilla ratsastaen, he ymmärsivät, että nyt profeettojen lupaus messiaskuninkaan ilmestymisestä toteutui. He muistivat profeetta Sakarjan lupauksen, jonka äsken kuulimme:
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Monet Jerusalemin asukkaat uskoivat, että tämä profeetan lupaus toteutui, kun Jeesus ratsasti aasilla kaupunkiin. He uskoivat: Nyt Daavidin Poika tulee. Nyt Jumalan valtakunta tulee lähelle. Tämän vuoksi ihmiset huusivat Hoosianna, Herra, auta, pelasta.
Mekin liitymme laulavaan joukkoon. Lauloimme yhdessä Hoosiannaa. Tuntuu tärkeältä, että voimme laulaa sydämen pohjasta. Voisimme toki kuunnella, kun kanttori tai kuoro laulaa Hoosianna-hymnin, mutta se ei ole sama. Haluamme itse liittyä lauluun. Haluamme jokainen laulaa aasilla ratsastavalle Vapahtajalle, toivottaa hänet tervetulleeksi. Haluamme kiittää häntä, että hän tulee luoksemme. Haluamme pyytää, että hän tulee minunkin luokseni ja minunkin elämääni.
Mitä tarkoitti, kun ihmiset huusivat: ”Hoosianna. Siunattu isämme Daavidin valtakunta. joka nyt tulee!”? Mikä oli se valtakunta, jota ihmiset odottivat tulevaksi? Millainen oli Daavidin valta?
Tämän ratsastuskuvauksen edellä on kertomus sokean miehen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Sokea ei nähnyt Jeesusta, mutta hän kuuli muilta, että tämä on tulossa. Hän huusi: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua.” Jeesus kuitenkin jatkoi matkaansa, kuin ei olisi kuullut miestä.
Sokea alkoi huutaa yhä lujemmin. Silloin Jeesus pysähtyi ja kysyi mieheltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Tämä vastasi: ”Anna minulle näköni.” Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Markus kertoo: ”Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.”
Sokea sai näkönsä kohdattuaan Jeesuksen. Hän liittyi kiittäen Hoosianna -kulkueeseen.
Tätä tarkoitti Daavidin valtakunnan tuleminen. Sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, kuurot kuulivat, kuolleet herätettiin elämään ja köyhille julistettiin ilosanoma. Näin Markuksen kollega Luukas kuvaa valtakunnan tulemista.
Kun nöyrän kuninkaan valtakunta tuli lähelle, elämässä oli toivoa. Kenenkään elämä ei ollut tuomittu pimeään eikä toivottomuuteen. Usko parempaan ja Jeesuksen tuoma toivo olivat ihmisten mielessä, kun he huusivat: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!” Hoosianna oli apua kaipaavien huokaus ylöspäin, Jumalan puoleen.
Hoosianna, auta, pelasta! Onko tämä huuto myös meidän pyyntömme?
Hoosianna nousee ihmisen elämän arjesta ja varjosta. Elämä kohtelee joskus kovalla kädellä. Sen tietävät ne, jotka väsyvät odotusten ja vaatimusten alla. Tai he, joiden toiveet ja unelmat hajoavat sirpaleiksi. Tai he, joita sairaus runtelee. Silloin tietä ei näe eteenpäin. Se on pimeä ja synkkä.
Miten Daavidin valtakunta voisi tulla meidän luoksemme? Eiväthän sokeat näe, kuurot eivät kuule tai rammat kävele. Paitsi, jos toinen tarttuu käteen ja auttaa ylös. Voisimmeko olla toisen silmät tai korvat? Voisimmeko olla toisen jalat? Voisimmeko jakaa toistemme kanssa rohkeutemme ja uskomme? Ja myös pelkomme ja epäilymme? Ja huutaa yhdessä: Hoosianna?
Adventin evankeliumitekstissä Jeesus lähetti kaksi opetuslasta hakemaan aasin varsaa läheisestä kylästä. Opetuslapset eivät ehkä ymmärtäneet, mistä oli kyse, mutta he tottelivat. Ja kaikki tapahtui niin kuin Jeesus sanoi. Varsa oli valmiina odottamassa. Kukaan ei estänyt sen ottamista Jeesuksen käyttöön.
Sama toistui myöhemmin Markuksen evankeliumin mukaan. Tuli pääsiäinen. Jeesus lähetti kaksi opetuslasta valmistamaan yhteisen pääsiäisaterian. Se on viimeinen yhteinen ateria. Oikeudenkäynti ja Jeesuksen tuomitseminen olivat valmisteilla.
Jeesus käski opetuslapsikaksikon menemään tiettyyn taloon ja sanoi:
Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki valmiiksi järjestettynä. Valmistakaa sinne meille ateria.» Opetuslapset lähtivät matkaan ja tulivat kaupunkiin. Kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut, ja he valmistivat pääsiäisaterian.
Sama kuningas, joka otettiin aiemmin vastaan Hoosianna –huudoilla, joutui jakamaan viimeisen aterian salassa läheisten oppilaiden kanssa. Hänet kruunattaisiin pian häpeän ja kärsimyksen piikkikruunulla.
Jeesuksen kuninkuus ei ollut tästä maailmasta. Emme ehkä ymmärrä tätä. Kuitenkin aavistamme, että juuri tämä hiljainen ja nöyrä adventin kuningas tuo mukanaan toivon. Ei ole sellaista tilannetta, jossa hän ei olisi mukana. Ei ole sellaista pimeyttä, jossa hänen valonsa ei loistaisi. Ei ole sellaista kipua, johon hän ei toisi lohdutuksen.
Mitä Jeesus pyytää meitä tekemään? Minne hän lähettää sinut ja minut? Kenen luo?
Me tarvitsemme toivoa ja rohkaisua maailman synkän tulevaisuuden edessä. Tarvitsemme sitä omassa elämässämme. Emme tiedä, mitä on edessämme. Ei meidän tarvitsekaan.
Teemme sen, mitä voimme. Pidämme silmät ja korvat auki. Autamme apua tarvitsevaa. Elämme vastuullisesti. Seuraamme adventin kuningasta ja luotamme, että hän kulkee edellämme. Jeesus osoittaa meille tien toisen ihmisen luo. Kun meitä on paljon, maailma voi muuttua. Olemme iloista Hoosianna-kansaa, tulevaisuuden ja toivon kansaa.
Liitymme Psalmin 118 sanoihin, siinä on myös Hoosianna-huuto.
Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Aamen.