Hoosianna-virsi on siitä erikoinen hymni, että se sykähdyttää vuosi vuoden jälkeen. Se koskettaa, koska se kantaa muistoja lapsuudesta, koulujen juhlista, omista kotikirkoista. Vaikka vuodet kuluvat, Hoosianna säilyy mielessä rakkaana virtenä. Kun ihmiset menevät ensimmäisenä adventtina kirkkoon, he sanovat: mennään laulamaan Hoosiannaa.
Idag på första Advent får vi åter en gång sjunga Hosianna. Ett nytt kyrkoår inleds idag. Vi inleder det med att be Gud om hjälp och frälsning. Hosianna betyder just detta ”hjälp, frälsning, räddning”. Från början bär människor ropade ”Hosianna!” bad de kungen eller Gud om hjälp.
Att sjunga Hosianna på första advent är en gammal tradition i såväl Sverige som Finland. Det är en psalm som är dryga 200 år gammal. Dess rötter finner vi i Sveriges och Finlands gemensamma historia. Upphovsmannen bakom Hosianna är Georg Joseph Vogler, en tysk kompositör som kallades till svenska hovet. Det räckte inte länge innan Hosianna spred sig från Stockholm till Åbo. Detta skedde i början av 1800-talet och sedan dess har den blivit en av våra mest kända och älskade psalmer.
Mikä on Hoosiannan viesti tänä adventtina täällä Pyhtään kirkossa? Viesti kiteytyy laulun kohtaan: ”Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen.” Samasta asiasta puhuu myös äsken kuulemamme evankeliumi: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.”
”Joka tulee Herran nimeen.” Ne jotka tulevat kirkkoon, tulevat ”Herran nimeen”. Jos menemme kylään ystävien luokse, talon tai asunnon oveen kiinnitetystä nimikilvestä näkyy, kenen luo olemme menossa.
Kirkkorakennus on paikka, jota on vanhastaan nimitetty Herran huoneeksi, Jumalan asuinsijaksi. Tämä Pyhtään vanha kirkkokin on Herran temppeli. Jokainen joka tulee tähän kirkkoon, tulee siis Jumalan luo. ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”
Jumalanpalveluksessa on syvimmiltään kyse Kristuksen läsnäolosta ja kohtaamisesta. Sen ymmärtämisessä auttavat myös kirkkotekstiilit. Ne johdattavat kirkkovierasta hiljentymään ja keskittymään olennaiseen. Niiden symboliikka julistaa sanattomasti kristinuskon sanomaa. Tänään otetaan käyttöön tekstiilitaiteilija Helena Vaarin Pyhtään kirkkoon suunnittelemat ja toteuttamat uudet kirkkotekstiilit.
Kyrkotextilerna gör församlingens gemensamma sammankomster och kyrkorummet mer festlig. Detta är dock inte deras huvudsakliga syfte. Deras viktigaste syfte ligger i det att de för människors tankar till det som är det viktigaste innehållet i den kristna kyrkans sammankomster. De synliggör de viktigaste sakerna i kyrkans tro och undervisning. De kyrkotextiler som vi idag tar i bruk är skapade av Helena Vaari och de förkroppsligar just allt detta, och de har en alldeles speciell plats just här i Pyttis kyrka.
Idag tar vi också i bruk tilläggshäftet till vår psalmbok både på finska och på svenska. Detta är avslutningen på en process som påbörjades redan år 2010 genom kyrkomötets beslut. Önskemålet från kyrkomötets sida var att tillföra nya, fräscha psalmer till vår psalmbok som tilltalar just de behov som vår tids människor har. En annan sak som betonades i kyrkomötets initiativ var att psalmerna skulle ha en varierande stilart och karaktär.
Tänään virallisesti käyttöön otettavat suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjan lisävihkot on tarkoitettu käytettäväksi nykyisen virsikirjan rinnalla. Lisävihko täydentää virsikirjaa sekä tyylillisesti että aihepiiriensä avulla. Siinä on pyritty etsimään tämän ajan ihmisen kokemusta kristinuskosta.
Ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumista käy ilmi, että laulaminen on aina kuulunut uskonnolliseen ja myös kristilliseen perinteeseen. Yhdessä laulaminen on alusta asti ollut kristittyjen kokoontumisten olennainen osa. Kansankielinen virsilaulu on reformaation oivallus ja löytö. Koska kansa ei kyennyt laulamaan latinankielistä tekstiä monimutkaisin sävelmin, oli käytettävä kansan omaa kieltä ja tehtävä sävelmät tavallisen kansan kykyjä vastaavaksi. Jokaiselle piti antaa mahdollisuus myös ymmärtää, mitä laulettiin. Otamme virsikirjan lisävihkot käyttöön osana reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Näin reformaation perinne jatkuu elävänä.
Hyvät seurakuntalaiset. Adventin evankeliumissa kansa laulaa: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.” Hoosianna-hymni ei puhu ainoastaan Jumalan luo tulemisesta, vaan myös siitä, mitä Jumala haluaa antaa luokseen tuleville. Hän haluaa siunata. Se joka tulee Herran nimeen, on siunattu ihminen, olkoon hän itsessään millainen tahansa. ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.”
Siunaus on merkillinen asia ihmisen elämässä. Ilman siunausta ihminen ei kestä. Vähän aikaa voimme kuvitella, että elämä on meidän omissa käsissämme. Ihmisen kiusaus on luulla, että hän hallitsee oman elämänsä ja pitää onnen avaimia käsissään. Me kuvittelemme, että tulemme toimeen ilman siunausta ja ilman Jumalaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin paljastuu, että ei ole elämää ilman Jumalan siunausta.
Mistä me tiedämme, että Jumala siunaa meidät? Tarkkaavainen evankeliumin ja Hoosiannan laulaja on pannut merkille, että se siunattu, joka tulee, on oikeastaan Kristus itse, Daavidin Poika. ”Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen.” Herran nimeen tulemisen siunaus kohdistuu aivan ensinnä Jumalan Poikaan, Marian Poikaan, Daavidin suvusta periytyvään Vapahtajaan.
”Välsignad vare Han, som kommer i Herrens namn!” En människa som kommer i Herrens namn är välsignad. Det är Guds vilja för varje människa. Vi människor välsignas för att Kristus före oss har blivit välsignad.
Meidät ihmiset siunataan, koska meitä ennen on siunattu Kristus. Tässä järjestyksessä on suuri viisaus. Ensin Jumala, sitten ihminen. Adventista alkaa jouluun valmistautumisen aika. Joulukaan ei synny niin, että me teemme joulun, vaan siten, että ensin syntyi Kristus, maailman Vapahtaja. Ensin on tullut Daavidin Poika, ensimmäinen siunattu. Hänen seurassaan mekin tulemme siunatuiksi.