Seurakuntaan oli tullut nuori pappi. Hän oli innoissaan työstään kirkossa. Ensimmäisiä tehtäviä hänellä oli adventtihartauden pitäminen vankilassa.
Pastorimme jännitti uutta tilannetta, kun vankilan kappeliin oli kokoontunut joukko karskin näköisiä miehiä.
Hän aloitti lukemalla juhlallisella äänellä adventin Vanhan testamentin tekstiä Jesajan kirjasta:
”Lähtekää, menkää ulos porteista…”
Tekstin luvun jälkeen pappi huomasi, että vanginvartijat katselivat levottomina vankeja. Nämä vilkuilivat toisiaan. Tilanne rauhoittui, ja miehet liittyivät Hoosiannaan kukin äänellään.
Vaikka vangit eivät päässeetkään lähtemään ulos porteista, viesti aasilla ratsastajan tulosta heidän luokseen kosketti sydämiä. Karun ulkokuoren sisällä nousi arka kysymys: ”Voiko lempeä kuningas tulla minunkin elämääni ja sydämeeni?”
”Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle,
valmistakaa, tasoittakaa valtatie.”
Alun perin tämä profeetta Jesajan teksti kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa tarkoitti valmistautumista kuninkaan tuloon. Hallitsijalle tuli raivata tie, jotta hän voisi tulla kaupunkiin.
Sama ajatus kuninkaan tulemisesta ja vastaanottamisesta on lukemassani evankeliumitekstissä. Matteus siteeraa profeetan sanaa:
”Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.”
Eikö tämä koske myös meitä? Myös me odotamme. Myös me valmistaudumme jouluun, kuninkaan tulon juhlaan. Me toivomme, että hän tulee meidänkin luoksemme lempeänä. Siksi lauloimme yhdessä Hoosianna. Hoosianna Daavidin poika. Sinä siunattu, tule siunaamaan meitä ja elämäämme.
Adventin evankeliumitekstissä on, kuten sanotaan, tekemisen meininki. Siellä on monta kehotusta tehdä jotain.
Menkää kylään
Löydätte aasin
Ottakaa se
Tuokaa minulle
Vastatkaa kysyjille
Katso: kuninkaasi tulee
Ja mitä tapahtui?
Opetuslapset lähtivät ja tekivät.
He toivat aasin ja varsan..
..panivat niiden selkään vaatteitaan.
Ihmiset levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.
Ihmisjoukko kulki edellä ja perässä ja huusi.
Lempeä kuningas tuli, ja silloin alkoi tapahtua. Mitä hän vaikuttaa meissä? Liikahtaako jokin sisällämme? Mitä hän käskee meidän tehdä?
Meidän tehtävämme tässä maailmassa on seurata lempeää kuningasta. Se tapahtuu kantamalla vastuuta elämästämme ja ratkaisuistamme. Kuninkaan seuraaminen toteutuu työtä tekemällä ja olemalla luottamuksen arvoisia.
Nimittäin Jumala puoleltaan luottaa meihin. Kaikkivaltias on sitoutunut yhteistyöhön kanssamme. Hän tulee luoksemme. Jumala on kanssamme ja siunaa elämämme. Me teemme osamme. Me voimme raivata tietä hänelle.
Kotikaupunkimme läpi raivataan paraikaa tietä. Ratikkatyömaa aiheuttaa hankaluuksia, ja jotkut pahoittavat siitä mielensä. Mutta tien raivaajat ja rakentajat ovat oikealla asialla. He tekevät ympäristöystävällistä kulkemistapaa meille kaikille. He raivaavat tietä tulevaisuuteen.
Ajattelen, että ratikan tekijät ovat samalla asialla kuin opetuslapset aikanaan. Opetuslapset hankkivat kulkuneuvon Jeesukselle. Hän tuli kansan luo, teki hyvää ja auttoi ihmisiä.
Ajattelen, että se, miten teemme hyvää ja osallistumme vastuun kantamiseen, on osallistumista Jumalan työhön.
Näin Kuninkaan tietä raivataan kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa, työpaikoilla, kaikkialla, missä ihmistä autetaan elämään hyvää elämää. Siellä, missä luodaan yhteyksiä ihmisten välille, siellä kulkee lempeä kuningas, Kristus.
Todellisuus on kyllä usein meille ankara. Elämässä saamme vähän ilmaiseksi. Joudumme ponnistelemaan, opiskelemaan, hakemaan työtä, pärjäämään työelämän paineissa. Tai sitten voimat eivät riitä. eivät riitä opiskeluun, eivät työssä pärjäämiseen. Onneksi on turvaverkkoja, jotka kannattelevat, kun uhkaa pudota.
Odotusten ja vaatimusten keskellä adventti tuo lohdutuksen. Sinun kuninkaasi tulee. Hän tulee luoksesi lempeänä.
Ankaran ja joskus kylmänkin maailman keskellä on hyvä, että on paikkoja, jonne voi tulla levähtämään. Voiko kirkko olla tällainen levähdyspaikka? Voiko täällä olla turvassa elämän ja ympäristön vaatimuksilta ja paineilta? Voiko väsynyt kohdata täällä lempeän kuninkaan? Voiko täällä huokaista: Hoosianna, auta, tule luokseni.
Ja tähän kaipuuseen lempeä kuningas Kristus vastaa. Hän tulee. Kun on saanut täällä levähtää lempeän kuninkaan, Kristuksen lähellä, voi sitten noudattaa profeetan kehotusta: ”Lähtekää, menkää ulos porteista.”
Kun adventin Herra Kristus tulee luoksemme ja kohtaa meidät armollisesti ja lempeästi, voimme lähteä ulos. Voimme lähteä tekemään sitä, mitä Jumala on uskonut vastuullemme. Ehkä elämä ei hetkessä muutu. Elämän kuormat pysyvät. Vaikka kuinka rukoilisimme, ei vastausta aina tule. Ei ainakaan, kuten toivoisimme.
Elämää saartavat muurit näyttävät joskus liian korkeilta ylittää. Mutta Kristus voi tulla lähelle ja avata vankilamme portit. Hän voi tuoda toivon mielen synkkyyteen. Hän voi rohkaista katsomaan tulevaisuutta avoimin mielin.
Voimmeko lähteä adventin Herran, Kristuksen rohkaisemina luottavaisesti kohti alkavaa uutta kirkkovuotta? Emme tiedä, mitä se tuo mukanaan. Varmasti tuulta ja tuiverrusta. Ehkä hellettä ja hämärää. Ehkä lukittuja portteja. Ehkä pimeitä hetkiä.
Mutta me huudamme: Hoosianna. Se on toivon huuto ja huokaus: Tule luoksemme. Auta meitä.
Ja Kristus tulee. Hän tulee joka päivä. Ei vain joskus tulevaisuudessa, vaan tänään.
Tämän luottamuksen varassa on turvallista lähteä tästä kirkosta. Tulevaisuus on Jumalan tulevaisuus. Sillä Kristus tulee luoksemme. Hän on kanssamme. Kaikkina päivinä maailman loppuun asti.